Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta
23.01.2024 |
Lapsi täytti hiljattain neljä. Nyt vajaan vuoden on ollut selkeä uhmakausi, mikä on pahentunut viimeisten viikkojen aikana enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Säntillisesti ollaan toimittu ja laitettu esim. leluja jäähylle, jos lapsi ei tottele mutta hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta lainkaan, vaan kun annetaan varoitus, että jos ei tottele niin lelu menee jäähylle ja hän vain jatkaa ja kun lelu laitetaan jäähylle, huutaa tyhmää isiä tai äitiä ja huutaa kuin hyeena. Ei ymmärrä ollenkaan, että rangaistus johtuu hänen tottelemattomuudestaan tai huonosta käytöksestä. Aamut ovat hirveitä, kun vitkuttelee pukemisen ja syömisen kanssa tahallaan ja ei auta, vaikka aamiainen jäisi syömättä (saa kyllä heti päiväkodissa aamiaista) tai lähdettäisiin puolipukeissa ulos (ei suostu laittamaan hanskoja, lähdetään sitten ilman ja riehuu hississä ja koko matkan päiväkotiin, muutenkin hän huutaa aivan hirveästi päivittäin niin, että naapurit varmaan jo häiriintyvät). Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu.
Mitä tässä voi enää tehdä? Tämäkin aamu oli aivan sekopäinen eikä mikään tehonnut. En jaksa tällaista. Ja pliis, älkää nyt sanoko että mitäs läksit tai anna lapsi pois. Kaipaan oikeita konkreettisia neuvoja. Oppaita olen lukenut ja ohjeita on netti pullollaan ja ollaan tehty juuri niin kuin niissä neuvotaan: ollaan johdonmukaisia. Lapsi ei vaan tajua ja meno pahenee koko ajan. Hän käyttäytyy samalla tavalla kummallekin vanhemmalleen.
Kommentit (550)
Muistan, kun lapset olivat pieniä, että puhuin heille koko ajan kuin ruuneperi, selitin ja selitin. Vetosin heidän ajattelukykyyn ja järkeen, vaadin ajattelemaan syitä ja seurauksia. En muista , että olisi ollut ongelmia lähtemisissä, syömisissä, konserteissa, kylissä tai missään. Ei ongelmia muutenkaan kouluaikaan, yliopisto-opinnotkin menestyksellisiä ja välit erinomaiset nyt aikuisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko sulla ei oo lapsia, sun lapses on täys lapanen ja helppo kasvatettava, olet sadisti tai pelkkä rölli. En osaa päättää 🤔
Vielä parikymmentä vuotta sitten useimmissa perheissä kasvatettiin noin. Silloin oli erilainen kasvatuskulttuuri ja perheet saivat myös itse päättää, että miten kasvattivat. Ei ollut mitään yhtä totuutta (tällä hetkellä positiivinen kasvatus ja tunnekasvatus) jota olisi pitänyt noudattaa lasun uhalla.
Lapsen fyysinen kurittaminen on kielletty laissa 40 vuotta sitten. Neljäkymmentä. Uskomatonta, että siitä pitää edes puhua vielä tänä päivänä.
Meillä oli lapsella hirveää huutoa ja raivoa, siis aivan älytöntä riehumista, joka aamu ja joka iltapäivä kun hain päiväkodista, usein pitkin iltaa vielä. Tämä muuttui kun aloin itse toimia rauhallisemmin, ja ns. hakea yhteyttä lapseen. Kun lapsi raivosi, en alkanut moittimaan häntä tai ärsyyntynyt/ suuttunut hänelle, vaan puhuin ymmärtäväisesti, sanoinkin usein että "äiti ymmärtää sua", "kyllä me tästä selvitään", jne. Puhuin lapselle rauhallisemmin ja ystävällisemmin, hymyilin enemmän ja katsoin silmiin lempeästi, silloinkin kun ärsytti ja lapsi riehui. En enää hoputtanut aamuisin, että nyt on kiire, vauhtia, nyt pitää mennä jne. Nykyään herään 6:45 ja lähdemme lapsen kanssa 7:50 päiväkodille, ja tähän aikaan sisältyy että lapsi käy wc:ssä, pestään hampaat, lapsi pukee itse sisävaatteet ja sitten ulkovaatteet. Olemme päiväkodilla klo. 8 ja lapsi syö siellä aamupalan. Tämä on meillä toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko sulla ei oo lapsia, sun lapses on täys lapanen ja helppo kasvatettava, olet sadisti tai pelkkä rölli. En osaa päättää 🤔
Vielä parikymmentä vuotta sitten useimmissa perheissä kasvatettiin noin. Silloin oli erilainen kasvatuskulttuuri ja perheet saivat myös itse päättää, että miten kasvattivat. Ei ollut mitään yhtä totuutta (tällä hetkellä positiivinen kasvatus ja tunnekasvatus) jota olisi pitänyt noudattaa lasun uhalla.
Lapsen fyysinen kurittaminen on kielletty laissa 40 vuotta sitten. Neljäkymmentä. Uskomatonta, että siitä pitää edes puhua vielä tänä päivänä.
Aika harvoissa maissa sitä on kielletty. Ja eiköhän se Suomessakin tule jatkossa taas sallituksi kun tajutaan, että pelkällä positiivisuudella ei lapsia saada aisoihin. Mutta sitä ennen toki joudutaan vielä vuosia lyömään päätä seinään tämän positiivisuuden kanssa.
Ap:n esimerkkien perusteella kotona on käynnissä jatkuva valtataistelu.
- Minkä takia ap haluaa lannistaa lapsen tahdon?
- Miksi joku lelu laitetaan jäähylle, ellei lapsi lyö sillä ketään tai mitään?
- Miksi herkkupäivä perutaan, eikä ole ikinä herkkupäivää?
Sori nyt ap, mutta sun elämä on paskaa ja lapsesi elämästä pyrit kaikin tavoin tekemään vielä paskempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukematta muiden vastauksia tuntuu, että olette juuttuneet valtataisteluun: lapsi ei ymmärrä rangaistuksia ja sinä lisäät ja lisäät niitä. Itse pysäyttäisin koko rangsistuskoneiston ja lähtisin toisesta päästä liikkeelle: paljon yhdessäolemista, rakkauden ilmaisua ja mukavia kokemuksia. Leipokaa, piirreelkää, lukekaa satuja yhdessä.
Kyllä nelivuotias ymmärtää rangaistukset, kunhan rangaistus tulee heti kielletyn teon jälkeen ja hänelle kerrotaan mistä syystä rangaistus tuli. Eri asia on sitten, että mitkä rangaistukset lapseet tehoavat. Se, että mikä rangaistus tehoaa vaihtelee hyvin paljon riippuen lapsen persoonasta ja tilanteesta. Ongelma on se, että ap ei katso voivansa rangaista lasta muuten kuin siten, että laittaa lapsen leluja jäähylle, ja koska lapsi ei tästä välitä niin homma ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko sulla ei oo lapsia, sun lapses on täys lapanen ja helppo kasvatettava, olet sadisti tai pelkkä rölli. En osaa päättää 🤔
Vielä parikymmentä vuotta sitten useimmissa perheissä kasvatettiin noin. Silloin oli erilainen kasvatuskulttuuri ja perheet saivat myös itse päättää, että miten kasvattivat. Ei ollut mitään yhtä totuutta (tällä hetkellä positiivinen kasvatus ja tunnekasvatus) jota olisi pitänyt noudattaa lasun uhalla.
Lapsen fyysinen kurittaminen on kielletty laissa 40 vuotta sitten. Neljäkymmentä. Uskomatonta, että siitä pitää edes puhua vielä tänä päivänä.
En hyväksy fyysistä kurittamista mutten tuota toista ääripäätäkään että vanhemmat antaa kaiken vallan lapselle.
Nyt vaan kaikki kasvattamattomat on jotain nepsyjä ja kirjainyhdistelmiä.
Nähdään mihin se johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkien perusteella kotona on käynnissä jatkuva valtataistelu.
- Minkä takia ap haluaa lannistaa lapsen tahdon?
- Miksi joku lelu laitetaan jäähylle, ellei lapsi lyö sillä ketään tai mitään?
- Miksi herkkupäivä perutaan, eikä ole ikinä herkkupäivää?
Sori nyt ap, mutta sun elämä on paskaa ja lapsesi elämästä pyrit kaikin tavoin tekemään vielä paskempaa.
Yleensä vanhemmat haluavat lannistaa lapsen tahdon siksi, ettei lapsesta tulisi perheen pomoa. Jos lapsi pystyy tekemään mitä haluaa, niin hän kaappaa määräysvallan perheessä.
Homma on sama kuin se, että jos aikuinen pysäköi autonsa suojatien kohdalle niin hän saa parkkisakon. Sakko eli rahan menetys ei liity suoraan suojatiehen ja se tietysti tuottaa aikuiselle ikävää oloa, mutta siitä huolimatta se sakko on tarpeellinen.
No miten sitä lasta kasvatetaan tottelemaan, jos puhe ei auta, kivojen asioiden poistaminen rangaistukseksi ei tehoa, fyysistä kuritusta ei saa antaa? Täällä ei ole ollut juuri lainkaan mitään oikeita konsteja, pelkkää epätoivoisen äidin haukkumista ja suun soittoa. Ja jos ei mikään toimi niin hakemaan lekurilta lääkitys ja diagnoosi. Tämä maa on niin tuhoon tuomittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkien perusteella kotona on käynnissä jatkuva valtataistelu.
- Minkä takia ap haluaa lannistaa lapsen tahdon?
- Miksi joku lelu laitetaan jäähylle, ellei lapsi lyö sillä ketään tai mitään?
- Miksi herkkupäivä perutaan, eikä ole ikinä herkkupäivää?
Sori nyt ap, mutta sun elämä on paskaa ja lapsesi elämästä pyrit kaikin tavoin tekemään vielä paskempaa.
Juuri näin. Ap alistaa lasta vallan vuoksi ja lapsi reagoi kuten lapset reagoi.
Olin lapsena todella kiukkuinen ja ärtynyt. Onneksi vanhempani olivat fiksuja eivätkä alkaneet jakelemaan minulle rankkuja tai lelulleni jäähyjä, vaan alkoivat selvittää mistä kiukkuni johtui. Todettiin sitten todella pahat allergiat. Ne aiheuttivat minulle fyysistä kipua, väsymystä ja sen sellaista, joka sitten tuli ilmi kiukutteluna, harvemmin tuli ihottumaa, josta olisi voinut arvata allergioita. Jos minua olisi alettu tuossa vaiheessa rankaisemaan ja jäähyttelemään tai vanhempi olisi alkanut vetää "Lapselle on näytettävä rajat prkl!" käytöstä, niin varmasti olisin alkanut sitten ihan miusta syistä uhittelemaan, sen verran itsenäinen lapsi ja vahvatahtoinen kuitenkin olin.
Uhmaiässä isällä oli tapana ihan vain kantaa minut vaikka sitten päiväkotiin, jos en itse suostunut kävelemään tai jo solisin halunnut jäädä vaikka kotiin leikkimään legoilla. Isä ei mitenkään dramatisoinut tilannetta, vaan otti vain tyynesti syliin ja sitten lähdettiin päiväkotiin. Aika nopeasti opin, että ei auta, joka tapauksessa lähden päiväkotiin.
Vieläkin aikuisena saatan allergiaoireista olla todella väsynyt ja hermo pinnassa. TOkikaan en kiukuttele, vaan lähden hakemaan kaapista antihistamiinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta muiden vastauksia tuntuu, että olette juuttuneet valtataisteluun: lapsi ei ymmärrä rangaistuksia ja sinä lisäät ja lisäät niitä. Itse pysäyttäisin koko rangsistuskoneiston ja lähtisin toisesta päästä liikkeelle: paljon yhdessäolemista, rakkauden ilmaisua ja mukavia kokemuksia. Leipokaa, piirreelkää, lukekaa satuja yhdessä.
Kyllä nelivuotias ymmärtää rangaistukset, kunhan rangaistus tulee heti kielletyn teon jälkeen ja hänelle kerrotaan mistä syystä rangaistus tuli. Eri asia on sitten, että mitkä rangaistukset lapseet tehoavat. Se, että mikä rangaistus tehoaa vaihtelee hyvin paljon riippuen lapsen persoonasta ja tilanteesta. Ongelma on se, että ap ei katso voivansa rangaista lasta muuten kuin siten, että laittaa lapsen leluja jäähylle, ja koska lapsi ei tästä välitä niin homma ei toimi.
No jos tykkää valtapeleistä ja oman lapsen nitistämisestä niin tuolle tielle sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko sulla ei oo lapsia, sun lapses on täys lapanen ja helppo kasvatettava, olet sadisti tai pelkkä rölli. En osaa päättää 🤔
Vielä parikymmentä vuotta sitten useimmissa perheissä kasvatettiin noin. Silloin oli erilainen kasvatuskulttuuri ja perheet saivat myös itse päättää, että miten kasvattivat. Ei ollut mitään yhtä totuutta (tällä hetkellä positiivinen kasvatus ja tunnekasvatus) jota olisi pitänyt noudattaa lasun uhalla.
Lapsen fyysinen kurittaminen on kielletty laissa 40 vuotta sitten. Neljäkymmentä. Uskomatonta, että siitä pitää edes puhua vielä tänä päivänä.
Aika harvoissa maissa sitä on kielletty. Ja eiköhän se Suomessakin tule jatkossa taas sallituksi kun tajutaan, että pelkällä positiivisuudella ei
Miksi sun pitää saada lapsi "aisoihin", ihme sadismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saimme mieheni kiukuttelevan lapsen lopettamaan kiukuttelun, kun alettiin juttelemaan lapselle enemmän ja selittämääm asioita. Ja myötäelämään lapsen tunnetiloissa. Pienikin lapsi ymmärtää aika hyvin selityksiä, miksi jokin asia pitää tehdä. Mutta vielä paremmin lapsi ymmärtää äänensävyjä ja sitä millä mielellä hänet kohdataan. Ymmärtäväisyyttä ja lempeyttä. Jättämättä niitä rajoja kuitenkaan pois.
Niin ja kai sen lapsen edelleenkin saa vaikka kantaa sinne päivähoitoon tai istuttaa syliinsä ja pukea ne kengät sitten vaikka väkisin, en nyt tarkoita fyysitä kurittamista vaan napakat varmat otteet. Sillälailla esim lasten psykiatriallakin riehuva lapsi voidaan rauhoittaa että aikuinen turvallinen ihminen pitää tiukassa ns syli otteessa kunnes lapsi rauhoittuu. Kai sitä nyt omaa lastaan vielä koskea saa. Ei 4-v ehkä vielä selviä itsenäisestä pukemisesta, ihan teknisestikään. Ja kyllä aikuisen ihan aikuisten oikeasti kuuluu edelleen lapsen ollessa noin pieni, olla se päättäjä, ei se mitään valtaan alistamista ole. Lapselle tulee turvaton olo jos laitetaan lapsi kaikesta päättämään. Lapsen aivot eivät ole vielä valmiit sellaisia vastuita kantamaan. Uskalla olla aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa selviä ongelmia lapsella. Täällä kommentoivat ne joiden lapsi katsoo hiljaa penkillä istuen tunnin perhosia itsekseen. Ei tuossa mikään auta. Muuta kuin ikä. Kaiken maailman paikoissa tuli käytettyä lasta eikä niistä mitään hyötyä ollut.
Jos olisit lukenut kommentit niin täällähän on kirjoittaneet nimenomaan monet, joilla on samankaltaisia kokemuksia lasten kanssa. Minullakin on lapsi, jonka kanssa on ollut hyvin samanlaista ja olen kertonut tänne mikä meillä toimii (ja se ei ollut se piiska eikä pakottaminen). Nepsyongelma on mahdollinen, mutta voi olla ihan normaalia uhmaikääkin, toisaalta sillä nyt ei tässä kohtaa edes hirveästi ole väliä. Nepsyjenkin kanssa vanhempien pitää vaan oppia ne toimivat tavat kasvattaa.
Ap:n taustan perusteella on helppo ymmärtää nuo haasteet lapsen kasvatuksessa. Hänet on kasvatettu niin, ettei virheitä saa tehdä ja siksi lapsen uhmailu herättää vaikeita tunteita ja epäonnistumisen kokemuksen. Pelottaa että on liian lepsu ja mitä muut sanoo, ja samalla tulee vaadittua liikoja... Mutta täällä on kyllä tullut tosi hyviä neuvoja, olen suorastaan yllättynyt miten fiksuja neuvoja täällä onkaan. Ja hienoa että ap on lukenut nykyaikaisista kasvatusmenetelmistä ja yrittää. Nyt kun vähän oppii hellittämään niin onnistumisen avaimet on käsissä. Uhma ja kiukkukin kuuluu kyllä elämään, mutta pikkuhiljaa ne asiat helpottuu tai ainakin muuttuu.
Niinhän sitä sanotaan että lapset myös kasvattaa vanhempiaan, ja tämmöiset ap:n ja minun lapsen tapaiset herkät, voimakkaasti tuntevat lapset haastaa kyllä vanhempiaan erityisen paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkien perusteella kotona on käynnissä jatkuva valtataistelu.
- Minkä takia ap haluaa lannistaa lapsen tahdon?
- Miksi joku lelu laitetaan jäähylle, ellei lapsi lyö sillä ketään tai mitään?
- Miksi herkkupäivä perutaan, eikä ole ikinä herkkupäivää?
Sori nyt ap, mutta sun elämä on paskaa ja lapsesi elämästä pyrit kaikin tavoin tekemään vielä paskempaa.
Yleensä vanhemmat haluavat lannistaa lapsen tahdon siksi, ettei lapsesta tulisi perheen pomoa. Jos lapsi pystyy tekemään mitä haluaa, niin hän kaappaa määräysvallan perheessä.
Homma on sama kuin se, että jos aikuinen pysäköi autonsa suojatien kohdalle niin hän saa parkkisakon. Sakko eli rahan menetys ei liity suoraan suojatiehen ja se tietysti tuottaa aikuiselle ikävää oloa, mutta siitä huolimatta se sakko on tarpeellinen.
Virheesi on siinä, että lapsi ei ole aikuinen, eikä ymmärrä syy-seuraussuhteita samalla tapaa.
Vaikea sanoa mitään jos aikuinen ei pärjää 4-vuotiaalle. Kannattaisi varmaankin jutella ammattilaisen kanssa ja pyytää neuvoja kasvatuksen suhteen.
En koko ketjua lukenut, mutta tässä muutama vinkki miten selvisimme lapsen tosi rankasta uhmaiästä. Ja lohdutuksena voin sanoa, että se menee kyllä ohi vaikka tuntuu ikuisuudelta.
Jos lapsi alkoi kiljua, kun ei saanut tahtoaan läpi, niin annoin vain huutaa, jos ei oltu kamalasti muille häiriöksi. Kun ipana rauhoittui, niin otin syliin ja selitin miksi näin toimitaan. Siinä pahimman "kohtauksen" aikaan, kun alkaa jo itsekin hermostua ei kannattanut enaa selittää mitään. Koitin vaan itse olla mahdollisimman zen. Siirtymätilanteet oli tosi hankalia. Silloin yleensä vain koppasin muksun kainaloon ja kannoin autoon/bussiin/päiväkotiin jne. Kunto siinä kyllä kasvoi itsellä. Huomasi sitten kyllä uhmaiän mentyä ohi, että mukavampaa se on kuitenkin kävellä itse.
Meillä oli myös käytössä hankalimpien asioiden kanssa, kuten juuri nuo siirtymätilanteet, ns tarrataulu. Tein jääkaapin oveen sellaisen reitin mitä pitkin kuljettiin. Tietyin väliajoin oli aina joku palkinto jos oli mennyt tosi hyvin. Tyyliin jos matkat päiväkotiin ja takaisin oli mennyt hyvin, niin laitettiin tarra ja oltiin vähän lähempänä palkintoa. Jos oli ihan katastrofimeininkiä, niin saatoin näpätä yhden tarran pois ja sanoa, että nyt mennäänkin näköjään takaperin. Lapsi oli kuitenkin sen verran innostunut tuosta systeemistä, että selvästi punnitsi kannattaako laittaa ranttaliksi ja menettää se palkinto joka on jo kahden tarran päässä.
Ja kuten sanoin, uhmaikä menee kuitenkin ohi. Lapseni on edelleen voimakastahtoinen ja vaatii perusteluja asioille, mutta mielestäni se on usein vain hyvä ominaisuus. Ei kuitenkaan ilmene minään kiukutteluna.
Kyllä lapsi antaa pukea kun lähtee hoitoon ja vie ulos 35 asteen pakkasella.
Vaatteet kainaloon.