Lue keskustelun säännöt.
Mies on sanonut, ettei voi luvata että olisimme loppuelämämme yhdessä
22.01.2024 |
Ristiriitaisin osuus tässä on se, että olemme naimisissa. Mies perustelee näkemystään sillä, että me molemmat olemme olleet naimisissa kerran aiemminkin, ja silloinkin tarkoitus oli että juttu kestää vaan eipä kestänyt.
Eroaisitko, jos miehesi puhuisi noin?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se outoa, että alkaa yhtäkkiä puhella tuollaisia. Tulkitsisin niin, että mies ei ole kovin rakastunut ja sitoutunut, vaan toinen jalka oven välissä. Ehkä katselee muita naisia tai on jo suhteenpoikastakin. Pitää vaimoa itsestäänselvyytenä ja niinpä vaimon arvo vähenee hänen silmissään päivä päivältä.
Tai päinvastoin. Mies saattaa pelätä, että nainen jättää ja siksi alkaa puhua tuollaisia. Puheen tarkoituksena on saada nainen vakuuttamaan liiton kestävyyttä.
Hankalaa on jos kaikki sanomiset pitää tulkita päinvastoin. Kyllä mä sanoisin että jos ja kun se mies on sitoutunut ja haluaa olla suhteessa niin kyllä se osaa sen ilmaista ihan selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies lupaisi sinulle että tulette olemaan loppuelämänne yhdessä, niin silloin hän vaan valehtelisi. Me kaikki tiedämme että tuollaista lupausta ei todellisuudessa kukaan voi antaa.
Niin, mutta ei tuollaisia kuulu puhua ylipäänsä.
Eikä hankkia henkivakuutusta? Paljon on ikäviä asioita, joita on hyvä välillä miettiä.
Miten nuo asiat liittyy mitenkään toisiinsa? Mitä kukaan hyötyy typerästä itsestään selvästä töksäyksestä "en voi luvata, että ollaan loppuelämä yhdessä"? Jos minulle sanottaisiin noin yllättäen, niin olisin yhtä kysymysmerkkiä ja vaatisin aika hyvät selitykset miksi mieheni minulle tuollaista koki tarpeelliseksi kertoa.
Eihän tuota koskaan voi todella tietää. Katsos, ap, kun on se kuolemakin osanamme.
Loppuelämää ei voi luvata, koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan tai miten sitä joko itse tai puoliso muuttuu ajan saatossa. En halua myöskään itse olla kenellekkään pakkopulla, jos minä tuon puolisoni elämään enemmän negatiivisuutta kuin positiivisuutta en halua hänen pilaavan elämäänsä kanssani. Olemme sitoutuneet toisiimme, mutta elämme kuitenkin "päivän kerrallaan" rakastaen ja kunnioittaen, toisemme valiten. Jos parisuhde aihetuttaa älyttömästi työtä, ei se ole sen arvoinen. Ei parisuhteen tule olla kärsimystä. Rakkaus ilman pakkoa ja toisen sitomista on aitoa rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ero on mielessä jo noin pienestä asiasta niin ihan oikeassa se sun mies oli. Tyhmää luvata tuommosta kun koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo, se on fakta. Olen lähes satavarma että tulette eroamaan.
Lähinnä itse ihmettelisin miksi mies yhä uudelleen kommentoisi tuollaista? Mikä ihmeen keskustelunaihe tuo on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ero on mielessä jo noin pienestä asiasta niin ihan oikeassa se sun mies oli. Tyhmää luvata tuommosta kun koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo, se on fakta. Olen lähes satavarma että tulette eroamaan.
Lähinnä itse ihmettelisin miksi mies yhä uudelleen kommentoisi tuollaista? Mikä ihmeen keskustelunaihe tuo on?
Ja mietitään, jos tuon asettelisi näin:
"En voi luvata, etten ihastuisi johonkuhun muuhun ja sen takia sitten lopettaisi suhdettamme / En voi luvata, etten kyllästy sinuun ja lopeta suhdetta"
On eri asia tiedostaa se fakta että ihminen ei oo esine ja mitä vaan voi tapahtuu elämässä. Säkin voisit jättää joskus miehes ja sen takia mies ei voi luvata ettäkö olisitte koko loppuelämänne yhessä. Mun kokemus on kuitenki se et jos mies on tosissaan, ei hänellä oo edes mielessä tollaset jutut. Miehet on näissä asioissa tosi yksinkertasia. Mikä syy edes päästää tollasia ajatuksia ilmoille? Kertoileeko hän sulle muitaki karuja faktoja vai liittyykö nää faktat vaan teidän suhteeseen? Että onko ns pätemisentarve vai jotain henkilökohtasempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä naimisiinmennessä vähän niinku luvataan olla loppuelämä yhdessä.
Lupauksista huolimatta ja vaikka olisi kuinka vakaa aikomus, elämässä voi tapahtua kaikenlaista yllättävää. Jos on kumpikin jo kerran eronnut niin seuraavan kerran se sujuu jo rutiinilla. Kaikki parisuhteen ovat voimassa toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään voi luvata. Ei kukaan rehellinen ihminen voi.
Miksi se sitten alttarilla luvataan ja vannotaan ja oikein kaikkien todistajien läsnä ja korkeimpien voimien nimeenkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks vaihtoehto on myös se että pitää sua varpaillaan. Vähän kuin että varokkin rupsahtumasta ja jos alat nipottaa niin meikäpoika ottaa ja lähtee. Tästä täytyy välillä muistutella, ettet ala pitämään häntä itsestäänselvyytenä nyt kun olette naimisissa. Hän on jo kerran ottanut ja lähtenyt, toinen kerta on aina helpompi.
Aina kannattaa elää itsekin niin,ettei ole toisesta riippuvainen,kun koskaan ei voi tietää,mitä tapahtuu; tuleeko ero tai muuta. Pitää osata olla myös yksin. Tietysti jos toinen usein töksäyttelee vaikka romanttisella lomalla noin,en tykkäis jos kerta yhdessä eletään. Ei tollasta tartte alkaa jankuttamaan. Oliko tää alotus sitten tottakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te puhutte tuollaisia? Millaisessa tilanteessa tämä kysymys nousee esille?
Tietenkään kukaan ei voi varmuudella luvata mitään kaukaisesta tulevaisuudesta.
Minäkin mietin heti, että millaisessa keskustelussa tällainen kysymys tulee käsittelyyn. "Lupaatko, että ollaan yhdessä ikuisesti?" Ei kuulosta kovin kypsältä keskustelulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa elää itsekin niin,ettei ole toisesta riippuvainen,kun koskaan ei voi tietää,mitä tapahtuu; tuleeko ero tai muuta. Pitää osata olla myös yksin. Tietysti jos toinen usein töksäyttelee vaikka romanttisella lomalla noin,en tykkäis jos kerta yhdessä eletään. Ei tollasta tartte alkaa jankuttamaan. Oliko tää alotus sitten tottakaan?
Miksei olisi totta? On minulle suhteissa töksäytelty paljon pahempaakin, josta sitten toki valiteltu kun pahoitan mieleni niin pienestä ja "mitään ei uskalla sanoa, pelkkää munankuorilla kävelyä tää elämä sun kanssasi!"
No, nyt en enää ole parisuhteessa. Parempi kai tämäkin kuin noiden töksäyttelyiden kuuntelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se outoa, että alkaa yhtäkkiä puhella tuollaisia. Tulkitsisin niin, että mies ei ole kovin rakastunut ja sitoutunut, vaan toinen jalka oven välissä. Ehkä katselee muita naisia tai on jo suhteenpoikastakin. Pitää vaimoa itsestäänselvyytenä ja niinpä vaimon arvo vähenee hänen silmissään päivä päivältä.
Tai päinvastoin. Mies saattaa pelätä, että nainen jättää ja siksi alkaa puhua tuollaisia. Puheen tarkoituksena on saada nainen vakuuttamaan liiton kestävyyttä.
Hankalaa on jos kaikki sanomiset pitää tulkita päinvastoin. Kyllä mä sanoisin että jos ja kun se mies on sitoutunut ja haluaa olla suhteessa niin kyllä se osaa sen ilmaista ihan selvästi.
Ongelma on se, ettei osata keskustella. Jäädään miettimään pitkäksi aikaa jopa vuosiksi jotain lausahdusta ja kehitetään siitä mahdollisia skenaarioita. Helpommalla pääsee, jos heti sanomisen jälkeen kysy, että mitä tarkoitat - miksi sanoit noin.
No eihän tuollaista voi kukaan luvata. Mutta enemmän ihmettelen miksi tuollaisia edes pyöritellä. Eikä tää aika ole jo muutenkin tarpeeksi rassaavaa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä naimisiinmennessä vähän niinku luvataan olla loppuelämä yhdessä.
Eihän luvata, vaan että rakastetaan myötä-ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa. Oma aviomies on yhtä romanttinen kuin ap:n mies, hän on todennut että voi hyvin rakastaa minua toisesta osoitteesta käsin, ei ole luvannut pysyä yhdessä ikuisesti, ainoastaan että rakastaa ikuisesti 😄 Itse olen romantikko, mies taas realisti/kyynikko.
Kyllähän puolet avioliitoista päättyy nykyään eroon, ja toisaalta loppuelämä on suhteellinen käsite. Ensimmäisen puolison kanssa olin yhdessä loppuelämän, hän menehtyi 31-vuotiaana. Se ettei halua tehdä lupauksia, joita ei välttämättä voi pitää, ei tarkoita etteikö rakkaus olisi kestävällä pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä naimisiinmennessä vähän niinku luvataan olla loppuelämä yhdessä.
Ei me ainakaan luvattu "... kunnes kuolema meidät erottaa"
pitää ihan itse siihen vihkikaavaan valita mitä tahtoo.
Me tahdottiin myötä- ja vastamäessä.
21 vuotta naimisissa ja loppua ei ole näkyvissä kyllä. En nytkään menisi lupaamaan että ollaan yhdessä lopun ikäämme. Sen verran realisti pitää jokaisen olla
Eikä hankkia henkivakuutusta? Paljon on ikäviä asioita, joita on hyvä välillä miettiä.