Lue keskustelun säännöt.
Onko pakko ryhtyä omaishoitajaksi puolisolle
21.01.2024 |
jos todetaan parantumaton, vähitellen etenevä pitkäaikaissairaus? (Esim. Parkinson/Alzheimer)
Kun nettiä penkomalla tuntuu, ettei mistään muusta puhutakaan kuin omaishoidosta.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Kai siitä voi kieltäytyä muutenkin kuin eroamalla? Vai voiko?
Jos eroat ja teillä yhteinen lapsi/ lapsia, saatat jäädä aikanaan ilman lesken eläkettä ellet kupsahda itse ensin.
Mutta missä rakkaus puolisoa kohtaan jos ero mielessä?
Ei ole pakko ryhtyä omaishoitajaksi, hoitotyöläisellekin haastava rasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin ite et pitääkin lähtee hyvissä ajoin menemään tästä ennen kuin joku Altzheimer tulee hänelle. Nyt jo niin vaivainen että kaikki arki on miesflunssan sietämistä.
Se on rakkautta oikeaa...
Olen itse vela ja sinkku työtön, mutta käytännössä joudun toimimaan vanhempani henkilökohtaisena avustajana, kodinhoitajana ja mitä näitä nyt on. Kärsin itsekin monista vaikeuksista ja ongelmista ja tarvitsisin itsekin apua omiin ongelmiini, jota en siis saa. Tämä on hirveää, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Tänään lehteä ei jostain syystä jaettu ja vanhempani mukaan se oli tietysti syytäni. En kuulemma ole maksanut laskua. Vanhempani laskut saapuvat postissa, josta nyt ei ole mitään laskua ilmestynyt. Koko ajan joudun olemaan varuillani vanhempani kanssa. Näin on jatkunut jo vuosia, kaipa koko elämäni ajan. Oikeasti yritän kaikkeni, mutta mikään ei riitä.
Mä jouduin alkamaan omaishoitajaksi ensimmäiselle miehelleni, koska ei ollut varaa laittaa häntä laitokseen. Työttömänä en olisi taloudellisesti pärjännyt enkä töitä saanut. Hänen pienen eläkkeensä ja omaishoidontuen turvin pärjättiin, kun säästeliäästi elettiin. Hän oli kyllä pahaluonteinen ja oli soitellut minusta perättömiä puheluita, kun olin kauppareissulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutto erilleen, voi olla silti naimisissa. Miehelle oma asunto jossa käy kotihoito jollei laitospaikkaa järjesty.
jos kuolema ei ole ihan heti odotettavissa niin eroaisin vaikka jäisi leskeneläke saamatta.
En ryhtyisi omaishoitajaksi, hakisin laitospaikkaa, mutten eroaisi olisin uskollisesti tukenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutto erilleen, voi olla silti naimisissa. Miehelle oma asunto jossa käy kotihoito jollei laitospaikkaa järjesty.
jos kuolema ei ole ihan heti odotettavissa niin eroaisin vaikka jäisi leskeneläke saamatta.
Erilleen muuttaessa täytyy huomioida se, että aviopuolisoille jää elatusvelvollisuus, jos koti/ laitoshoidon laskut vievät sairastuneen lähes kaikki tulot.
Omaisuuden/ varallisuuden määrästä riippuen voi olla järkevämpää erota virallisesti, ja jakaa omaisuus. Leskeneläkkeestä hyötyy vain ne, joilla on myös melko hyvä oma työeläke. Jos saa lähes vain kansan/ takuueläkkeen, se pienee tai jopa loppuu, jos saa leskeneläkettä.
Parisuhdetta ja toisen tukemista voi jatkaa, vaikka asuisi erillään. Riittävää apua voi olla vaikea saada, jos asutte yhdessä. Kunnan kotihoito on vitsi, käyvät vain kääntymässä, antavat lääkkeet, valmisruokaa eteen, vaihtavat vaipan. Ei heillä ole aikaa esim. viedä aamu/ iltapesulle ja vessaan rauhassa, ruoanlaitosta puhumattakaan. Käytännössä terve puoliso tekee 80% kaikesta joka tapauksessa palkkatyönsä lisäksi, ja sopeutuu siihen, että kotona käy 4 kertaa päivässä aina uusi hoitaja.
Nykyisin ei vain saa laitospaikkaa halutessaan, eikä myöskään kotihoitoa. Kriteerit tiukentui entisestään tämän soten uudistuksen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään. Erota voi eikä syitä kysellä. Yleensä vaimon sairastuessa mies lähtee litomaan. Miksi ne olettavat, että vaimot ryhtyisivät niille omaishoitajiksi; Nekin setämiehet, jotka nelikymppisinä alkavat pohtia, että vaimo ja lapset olis kiva juttu. Ne ovat periaatteessa ilmaista omaishoitajaa vailla. Älkää ryhtykö.
Jokaisella on vain yksi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siitä voi kieltäytyä muutenkin kuin eroamalla? Vai voiko?
Jos eroat ja teillä yhteinen lapsi/ lapsia, saatat jäädä aikanaan ilman lesken eläkettä ellet kupsahda itse ensin.
Mutta missä rakkaus puolisoa kohtaan jos ero mielessä?
Ei ole pakko ryhtyä omaishoitajaksi, hoitotyöläisellekin haastava rasti.
Missä on niiden miesten rakkaus vaimoaan kohtaan, jotka ottavat pitkät kun vaimo sairastuu? Suomen omaishoitajista valtaosa on naisia. Eikä johdu siitä, että naiset elävät kauemmin. Moni sairastuu tai vammautuu nuorena.
Jos oikeasti rakastaa, ei varmaan mieti eroamista, mutta miksi jäisi kiukuttelijan, persoonaltaan täysin vieraaksi muuttuneen vai väkivaltaisen miehen orjaksi? Helpommin se mieskin saa laitospaikan, jos se on yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaishoitajuudesta maksetaan muutamia satasia kuukaudessa.
Esim työtön on voinut saada summan työttömyyskorvautensa päälle. Nythän suojaraja 300 eur ollaan poistamassa, joten käytännössä omaishoitajaksi joutuu ryhtymään ilman korvausta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän omaishoitajuudesta huolimatta voi saada kotihoidon työntekijöiden apua, paljonkin. Eipä sitä 24/7 -työtä ja esimerkiksi nostelua voi omaishoitajalta edellyttää. Valtava kokonaisvastuu kyllä voi olla musertava juuri jos hoidettava on vaikkapa muistisairas tai lapsi, joka ei ymmärrä asioistaan itse paljonkaan tai kykene niitä hoitamaan. Tilanteet omaishoitajuuden puitteissa vaihtelevat tapauskohtaisesti aivan ratkaisevasti.
Ei me ainakaan saatu kotihoitoa, kun on omaishoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin ite et pitääkin lähtee hyvissä ajoin menemään tästä ennen kuin joku Altzheimer tulee hänelle. Nyt jo niin vaivainen että kaikki arki on miesflunssan sietämistä.
Se on rakkautta oikeaa...
Eihän mieskään tunnu rakastavan.
Vierailija kirjoitti:
Omaishoitajuudesta maksetaan muutamia satasia kuukaudessa.
Esim työtön on voinut saada summan työttömyyskorvautensa päälle. Nythän suojaraja 300 eur ollaan poistamassa, joten käytännössä omaishoitajaksi joutuu ryhtymään ilman korvausta.
Ihan käsittämätön päätös tämäkin!
Ei oo pakko, mutta kannattaa jos kokee että jaksaa ja pystyy. Jos ei niin sitten paikkaa hakemaan palvelutalosta. Kotihoito käy siitä riippumatta onko omaishoitajaa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan missään nimessä halunnut hoitoalalle, ja olen myös miehelleni sanonut että minua ei sun tarvitse alkaa hoitamaan, enkä minä hoida sinua. On yhteinen päätös, että laitokseen vaan. Kumpikin pitää sitä hyvin nöyryyttävänä asiana jos puoliso joutuu pyyhkimään takapuolen tai vaihtamaan vaippoja. Emme missään nimessä halua sitä toisillemme kumpikaan.
Kerro, missä kunnassa voit päättää että laitokseen vaan🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Muutto erilleen, voi olla silti naimisissa. Miehelle oma asunto jossa käy kotihoito jollei laitospaikkaa järjesty.
jos kuolema ei ole ihan heti odotettavissa niin eroaisin vaikka jäisi leskeneläke saamatta.
Tämä, sillä, jos elätte samassa asunnossa, niin saa toinen olla todella huonossa hapessa, että saatte kotihoitajilta apuja.
T.hoitsu
Ei ole, mutta sitten voi olla tarvetta palkata/ostaa hoitoapua tai hankkia maksullinen hoitopaikka.
Onko se oikein sitä hoitajaksi ryhtyvää kohtaan?