Mitä järkeä on tehdä monipuolista arkiruokaa, kun kotona sitä ei kukaan syö?
Meillä kyllä uppoaa kurkut, tomaatit ja omenat ihan kiitettävästi eli tuollaista tuoretta menee hyvällä halulla, mutta monipuolista, vaihtelevaa arkiruokaa/kotiruokaa ei vain mene vaikka osaan tehdä siitä ihan hyvää. Olen siis ihan taitava kokki, mutta muu perhe nirsoja ja heille kelpaa vain pari ruokaa (lasagne ja pihvi ja uunimakkara). Eivät suostu syömään makaronilaatikkoa, lihapullakastiketta ja perunamuusia, lihapataa ja keitettyjä perunoita, kanakastiketta ja riisiä, mitään keittoja jne, eivät suostu syömään näitä myöskään koulussa tai työpaikan lounasravintolassa. Jos on joku kastike ja makaronia tai spaghettia, syövät pelkkää pastaa ei yhtään kastiketta. Jos on keittoa tai makaronilaatikkoa tms syövät pelkkää leipää. Myöskään etniset ruoat ei kelpaa. Mitä mieltä minun on yrittää tehdä kotiruokia, kun kukaan paitsi minä en syö niitä? Lapset ja mies kai haluaisi elää pelkällä leivällä.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytäntö: Syöt sitä mitä on tarjolla tai olet nälässä seuraavaan ateriaan saakka.
Mitään leivänpuputusta tms. ei harrasteta aterioiden välillä. Nirsoilu kitkeytyy kyllä, kun lapsilta ruvetaan vaatimaan asioita eikä heidän anneta pomottaa. Tietenkään en jatkuvasti tarjoa ruokia, joiden tiedän olevan vähemmän mieluisia.
Toimii varmasti, jos lapsilla ei ole aistipoikkeavuuksista kyse. Jos on, ei tuo tule päättymään hyvin. Silloin täytyy vain olla tyytyväinen siihen, että jokin kuitenkin maistuu ja yrittää vähitellen laajentaa ruokavaliota.
Ap:n lapsilla selkeästi ei ole kyse aistiasioista, vaan isältä opitusta nirsoilutsta ja äidin pomottamisesta. Siihen tepsii tiukka linja, jossa nirsoilusta seuraa aterian väliin
Älä valehtele. Itsehän juuri sanoit, että annat iltapalalla leipää, jos ruoka ei ole maistunut. Eli ei ole jäänyt montaa ateriaa väliin ja lapset ovat tottuneet, että sinua voi pompotella miten tahtoo, kun joka tapauksessa saa leipää söi ruokaa tai ei.
Onko anoppi aina antanut miehen nirsoilla aikuiseksi saakka?
Onpa lapsellinen isä sun lapsilla.
Kuinkahan sitä ennen pärjättiin kun ei ollut tällaisia ongelmia, lapset söivät kaikkea mitä tarjottiin,
mitä nyt toinen löysi lautasen reunalle sipulinpaloja.
Nykyään käyttää ruoissaan jopa raakaa sipulia.
Aistiyliherkkyyttä ei ollut vielä keksittykään.
Pieni ruoan puute tekisi hyvää.
En ole mikään kaikessa periksi antava äiti ja usein sanon, että tänään ei ole ruoalla leipää. Eivät syö silloin mitään. Pakko minun on viimeistään iltapalaksi kuitenkin tarjota leipää, koska ei ketään voi täysin syömättä nukkumaan laittaa. Ap
Olet nimenomaan liian helposti periksi antava äiti. Ja annat toiminnallasi lapsille viestin, että temppuilu on ok, koska sillä ei ole mitään todellisia seurauksia. Lapsi ei kuole, jos menee nälissään nukkumaan. Päinvastoin. Oppii siitä, että ruokaa pitää syödä, jotta on mukavampi nukkua. Kyse ei ole enää pikkuvauvoista, vaan isoista lapsista, jotka vievät sinua kuin pässiä narussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytäntö: Syöt sitä mitä on tarjolla tai olet nälässä seuraavaan ateriaan saakka.
Mitään leivänpuputusta tms. ei harrasteta aterioiden välillä. Nirsoilu kitkeytyy kyllä, kun lapsilta ruvetaan vaatimaan asioita eikä heidän anneta pomottaa. Tietenkään en jatkuvasti tarjoa ruokia, joiden tiedän olevan vähemmän mieluisia.
Ei meillä syödä leipää ateroiden välillä, vaan lapset syö sitä aterioilla. Jos en laita leipää esille eivät syö mitään. Eivät seuraavallakaan aterialla. Iltapalalla on sitten pakko viimeistään tarjota leipää etteivät joutuisi kovassa nälässä nukkumaan. Ap
Tiedätkö mitä, ei tarvitse. Lapset ovat jo sen ikäisiä, että eivät kuole, jos menevät nälässä nukkumaan. Ei mitään kompensaatioita, ei kertakaikkiaan mitään. Soita ravitsemusterapeutille, suunnitelkaa teille hyvä ruokavalio, ja sitten pitäydyt siinä 100 % ilman joustoja. Se on parasta, mitä voit lapsillesi tehdä. Ja miehen pitää osallistua tähän myös ja tajuta vastuunsa.
Jatka monipuolisten arkiruokien kokkaamista itsellesi ja oikeille lapsillesi. Mieslapsi saa jatkossa kokata itse omat ruokansa ja tietysti myös osallistuu oikeiden lasten ruokien laittoon eli sen monipuolisen arkiruoan tekemiseen.
Esimerkiksi tänään söivät aamupalalla leipää, lounaalla eivät suostuneet syömään mitään (oli kalapuikkoja ja muusia), leipää en laittanut tarjolle, välipalalla söivät omenat, päivälliseksi laitoin spaghettia ja jauhelihakastiketta ja söivät pelkkää spaghettia, iltapalalla ottivat vain leipää vaikka muutakin oli. Ja näin siis vaikka ulkoiltiin neljä tuntia tänään. Mies oli tänään koko päivän töissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi tänään söivät aamupalalla leipää, lounaalla eivät suostuneet syömään mitään (oli kalapuikkoja ja muusia), leipää en laittanut tarjolle, välipalalla söivät omenat, päivälliseksi laitoin spaghettia ja jauhelihakastiketta ja söivät pelkkää spaghettia, iltapalalla ottivat vain leipää vaikka muutakin oli. Ja näin siis vaikka ulkoiltiin neljä tuntia tänään. Mies oli tänään koko päivän töissä. Ap
Leipää, leipää, leipää. Ei ihme, että ruoka ei maistu, kun totutat heidät tuollaiseen.
Minä luovutin aikoja sitten. Kaksi lasta aistiyliherkkyyksin ja toiselle puhkesi vielä syömishäiriökin. Kunhan jotain syövät. Ei auttanut ravitsemusterapeutti, psykologi tai psykiatrikaan.
Musta parasta mitä tuossa voisi tapahtua, olis se, että mies tajuaisi tilanteen ja juttelisi siitä lasten kanssa: "Isä ei koskaan oppinut syömään kunnolla, ja se on huono juttu. En halua, että teillä on samanlaista, koska se on pahaksi terveydelle. Nyt me aletaan yhdessä kokeilemaan uusia juttuja, ja tekemään myös porukalla yhteistä ruokaa. Sovitaan vaikka, että tällä kertaa laitetaan uunimakkaran kanssa hunajaporkkanoita uuniin, ja kaikki maistavat yhden palan porkkanaa. Ensi viikolla katsotaan yhdessä kolme uutta reseptiä netistä, ja kokeillaan yhdessä tehdä joku niistä. Nyt opetellaan rohkeiksi syöjiksi yhdessä."
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi tänään söivät aamupalalla leipää, lounaalla eivät suostuneet syömään mitään (oli kalapuikkoja ja muusia), leipää en laittanut tarjolle, välipalalla söivät omenat, päivälliseksi laitoin spaghettia ja jauhelihakastiketta ja söivät pelkkää spaghettia, iltapalalla ottivat vain leipää vaikka muutakin oli. Ja näin siis vaikka ulkoiltiin neljä tuntia tänään. Mies oli tänään koko päivän töissä. Ap
Toi on oikeasti jo tosi vakavaa, koska kyseessä ei ole taaperoikäiset lapset. Hakisin ammattiapua pikaisesti.
Jos lapsilla on illalla nälkä niin leivän tilalta laitat sitä päivällä yli jäänyttä ruokaa lautaselle ja lämmität mikrossa ja tarjoat sen iltapalaksi.
Ruoat joita ap on koittanut tarjota eivät edes ole siinä mielessä kauhean monipuolisia että ne eivät sisällä mitään kasviksia. Sen nyt vielä käsitän ettei perusjätkälle ja koululaiselle maistu vege ratatouille tai papusoppa, mutta noissa on lähinnä lihaa ja hiilihydraatti lisuke. Ei edes kalaa.
Saako noin asennoitunutta miestä edes ravintoterapiaan, ei varmasti. Onneksi lapsilla on vielä toivoa.
Mistä tietää, että ap on porvoolainen?
1. Jos lapset olisivat oikeasti noin niukalla ruokavaliolla 6-8 vuotta, se näkyisi heistä päälle päin ja eskarissa/koulussakin kiinnitettäisiin asiaan huomiota.
2. Eskarissa ja koulussa ruokailuja valvotaan ja todellakin kiinnitetään huomioita ja ohjataan jatkotoimiin, jos ikinä ei syö kuin leipää
3. Kaikki mahdollinen on mukamas kokeiltu, mutta mikään ei ole auttanut
4. Ap on vasta 8 vuoden jälkeen havahtunut tähän asiaan. Normaali äiti olisi huomannut sen jo vuosia sitten ja puuttunut asiaan.
Ei todellakaan ole normaalia. Miehelläsi on todennäköisesti joku nepsy-häiriö, joka toki on periytyvää, mutta paljon voi vielä muuttaa lasten osalta. Kuten sanottu, lapsi ei kuole nälkään yhdessä eikä kahdessakaan yössä.
Perusasiat:
https://neuvokasperhe.fi/artikkeli/10-vinkkia-nirsoiluun-ja-valikoivaan…
Ruokailuista tulee pakostikin aika paineisia tilanteita, kun lapset pyörittävät hommaa toisen vanhemman esimerkin mukaan, ja kokin asemassa olevalla vanhemmalla on kauhea paine saada lapsiin edes jotain ravintoa. Koko kuvio ja tunnelma pitäisi saada keikautettua ihan uusiksi.
Suosittelen hakemaan ammattiapua tähän.
Se leivän syönti vaikka kokonaan pois. Ei sitä ihminen tarvitse. Joo, saattaa olla lapset hetken nälissään, mutta eiköhän se siitä. Tai sitten kokkaat vain itsellesi ruokaa, mies hoitakoon itsensä ja lapset, kun on nekin nirsoiksi opettanut.
Lapsesi ovat aivan tyypillisiä aistiyliherkkyyden saaneita taaperoita. Ominaisuus on periytyvä, eivätkä lapset voi sitä valita.
Kun listaat niitä tuotteita mitä he syövät, ovat ne (tomaattia lukuun ottamatta) mauttomia tai vain vähän jollekin maistuvia asioita. Näiden lasten makuaisti aistii aivan eri tavoin kuin heidän äitinsä makuaisti. Ihan hyvältä maistuva ruoka voi lasten suussa maistua järkyttävän kitkerälle tai muuten vahvalle. Heillä voi olla aistiyliherkkyyttä myös ruoan tuntumaa kohtaan.
Neuvola ei pysty sanomaan aistiyliherkkyydestä juuta eikä jaata. He eivät tiedä miltä ruoka lasten suussa maistuu ja tuntuu.
Nyt äitinä lopetat lastesi kiduttamisen ja nälässä pitämisen. Aistiyliherkkä kuolee mielummin nälkään, kuin syö syömäkelvottoman makuista ruokaa.
Aistiyliherkkyys voi vanhemmiten vähentyä, kun makuaisti heikkenee.
Mä vastaavassa tilanteessa aloin kokkaamaan vaan itselleni. Nuoriso käy ulkona syömässä, isäntä syö makkaraa.
En ole mikään kaikessa periksi antava äiti ja usein sanon, että tänään ei ole ruoalla leipää. Eivät syö silloin mitään. Pakko minun on viimeistään iltapalaksi kuitenkin tarjota leipää, koska ei ketään voi täysin syömättä nukkumaan laittaa. Ap