Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä järkeä on tehdä monipuolista arkiruokaa, kun kotona sitä ei kukaan syö?
21.01.2024 |
Meillä kyllä uppoaa kurkut, tomaatit ja omenat ihan kiitettävästi eli tuollaista tuoretta menee hyvällä halulla, mutta monipuolista, vaihtelevaa arkiruokaa/kotiruokaa ei vain mene vaikka osaan tehdä siitä ihan hyvää. Olen siis ihan taitava kokki, mutta muu perhe nirsoja ja heille kelpaa vain pari ruokaa (lasagne ja pihvi ja uunimakkara). Eivät suostu syömään makaronilaatikkoa, lihapullakastiketta ja perunamuusia, lihapataa ja keitettyjä perunoita, kanakastiketta ja riisiä, mitään keittoja jne, eivät suostu syömään näitä myöskään koulussa tai työpaikan lounasravintolassa. Jos on joku kastike ja makaronia tai spaghettia, syövät pelkkää pastaa ei yhtään kastiketta. Jos on keittoa tai makaronilaatikkoa tms syövät pelkkää leipää. Myöskään etniset ruoat ei kelpaa. Mitä mieltä minun on yrittää tehdä kotiruokia, kun kukaan paitsi minä en syö niitä? Lapset ja mies kai haluaisi elää pelkällä leivällä.
Kommentit (134)
Meillä on käytäntö: Syöt sitä mitä on tarjolla tai olet nälässä seuraavaan ateriaan saakka.
Mitään leivänpuputusta tms. ei harrasteta aterioiden välillä. Nirsoilu kitkeytyy kyllä, kun lapsilta ruvetaan vaatimaan asioita eikä heidän anneta pomottaa. Tietenkään en jatkuvasti tarjoa ruokia, joiden tiedän olevan vähemmän mieluisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ap:n puolisolla on ruokaongelma, ja nähdään myös tosi hyvin, miksi sellaisista kannattaisi pyrkiä eroon. Nyt lapset kärsivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noin nuoret, ainakin eskarilainen joutuu syömään koulussa sitä mitä tarjotaan.
Ei syö, jättää syömättä, syö vain leivän tai näkkärin, valitsee olla mieluummin nälässä. Ei ne siellä pakota tietenkään syömään. Ap
Varhaiskasvattajilla on velvollisuus tehdä lasu, jos lapsi ei ikinä syö mitään. Vanhemmuus hukassa, jos siihen tilanteeseen on päädytty.
Vierailija kirjoitti:
Tulee kyllä mieleen, että olisi ollut hyvä teidän vanhempien vetää puolisoina yhtä köyttä tässä syömisasiassa. Nyt on saatu malli nirsoilusta. Aloituksessa ei tule lasten ikä ilmi, mutta jos ovat pieniä, voisi kysyä ihan ravitsemusterapiaa kunnalliselta puolelta.
Ihmisillä on tosi erilaisia ruokasuhteita, mutta henkilökohtaisesti menisi kyllä käpy tuohon touhuun aivan totaalisesti. En tiedä mitä tekisin, jos olisi isompia lapsia, mutta varmaan joka tapauksessa koittaisin puhua puolison kanssa, että hänen esimerkkinsä on todella vahingollinen lapsille. Jos asutte isommassa kaupungissa, jossa on harrastetarjontaa, voisi olla upea juttu lähteä lasten kanssa yhdessä kokkikurssille työväenopistoon yms. Ainakin pk-seudulla siellä on joka ikisestä kulttuurista oma kurssinsa, sieltähän voisivat vaikka muksut itse valita, mikä nappaa eniten. Ruokasuhdetta voi muuttaa, mutta nirsoilu on jatkuvana ominaisuutena aikamoinen rajoite.
Onhan se rajoita ja minua ärsyttääkin. Lapset kyllä usein tekee ruokaa kanssani, he tykkää tehdä, he vain ei tykkää syödä vaikka olisivat kuinka olleet mukana tekemässä eli kokkikurssit ei taida auttaa. Paitsi joku pihvikurssi. Ja ongelmahan se on, että mies ei halua vetää yhtä köyttä kanssani tässä vaan hän haluaa pysyä siellä pihvimakkaralasagnekuplassaan. Mutta milläs pakotat jos hän ei halua?Ap
Jos joku tekisi minulle hyvää ruokaa niin söisin mukeisematta. Mies kyllä tekeekin meille ruokaa ja aina syön kiitollisuudella. Sun perhe on todella itsekkäitä ja kiittämättömiä. Älä tee enää niille ruokaa. Ryhdy lakkoon. Ruokaa ei tule kun ei kerran kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytäntö: Syöt sitä mitä on tarjolla tai olet nälässä seuraavaan ateriaan saakka.
Mitään leivänpuputusta tms. ei harrasteta aterioiden välillä. Nirsoilu kitkeytyy kyllä, kun lapsilta ruvetaan vaatimaan asioita eikä heidän anneta pomottaa. Tietenkään en jatkuvasti tarjoa ruokia, joiden tiedän olevan vähemmän mieluisia.
Toimii varmasti, jos lapsilla ei ole aistipoikkeavuuksista kyse. Jos on, ei tuo tule päättymään hyvin. Silloin täytyy vain olla tyytyväinen siihen, että jokin kuitenkin maistuu ja yrittää vähitellen laajentaa ruokavaliota.
No onpas hirvee tilanne. Eikös ne osaa sanoa, mikä niissä ruuissa on vikana? Onko mieskin samanlainen ronkeli? Jos on, niin en tekis sille enää mitään ruokaa, jos ei kelpaa se mitä laitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella lapsella on tuollainen vaihe. Maistuu lähinnä nakit, nugetit ja ranskikset. Menee kyllä ohi kun totuttaa, tuo puolison rajottuneisuus sen sijaan on outoa. Alkaa jossain vaiheessa varmasti näkymään terveydessä tuollainen.
Erittäin huolestuttavaa, jos tuollaista syömishäiriökäyttäytymistä katsotaan läpi sormien eskarissa ja koulussa. Ei ole oikeasti tervettä käytöstä. Lapset ovat mallioppineet syömishäiriön isältään ja sille pitää tehdä nopeasti jotain ennen kuin tilanne pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytäntö: Syöt sitä mitä on tarjolla tai olet nälässä seuraavaan ateriaan saakka.
Mitään leivänpuputusta tms. ei harrasteta aterioiden välillä. Nirsoilu kitkeytyy kyllä, kun lapsilta ruvetaan vaatimaan asioita eikä heidän anneta pomottaa. Tietenkään en jatkuvasti tarjoa ruokia, joiden tiedän olevan vähemmän mieluisia.
Ei meillä syödä leipää ateroiden välillä, vaan lapset syö sitä aterioilla. Jos en laita leipää esille eivät syö mitään. Eivät seuraavallakaan aterialla. Iltapalalla on sitten pakko viimeistään tarjota leipää etteivät joutuisi kovassa nälässä nukkumaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee kyllä mieleen, että olisi ollut hyvä teidän vanhempien vetää puolisoina yhtä köyttä tässä syömisasiassa. Nyt on saatu malli nirsoilusta. Aloituksessa ei tule lasten ikä ilmi, mutta jos ovat pieniä, voisi kysyä ihan ravitsemusterapiaa kunnalliselta puolelta.
Ihmisillä on tosi erilaisia ruokasuhteita, mutta henkilökohtaisesti menisi kyllä käpy tuohon touhuun aivan totaalisesti. En tiedä mitä tekisin, jos olisi isompia lapsia, mutta varmaan joka tapauksessa koittaisin puhua puolison kanssa, että hänen esimerkkinsä on todella vahingollinen lapsille. Jos asutte isommassa kaupungissa, jossa on harrastetarjontaa, voisi olla upea juttu lähteä lasten kanssa yhdessä kokkikurssille työväenopistoon yms. Ainakin pk-seudulla siellä on joka ikisestä kulttuurista oma kurssinsa, sieltähän voisivat vaikka muksut itse valita, mikä nappaa eniten. Ruokasuhdetta voi muuttaa, mutta nirsoilu on jatkuvana o
Sitä saa mitä tilaa. Ihan itse valitsit vauvan puolisoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin ikävää, jollei edes miehesi osoita arvostustaan ja kunnioitustaan sitä kohtaan, että haluaisit tehdä monipuolista arkiruokaa. - Tällä typerällä käytöksellä kun hän näyttää mallia myös lapsille. - Mitä jos ehdottaisit vaikka aluksi miehelle, että seuraavat kolme kuukautta mies on vastuussa ruuoan laitosta.
sinkkumies
Mieheni tekee kyllä ruokaa useinkin, mutta aina vain uunimakkaraa, lasagnea tai pihviä, ei kuulemma halua tehdä mitään mistä ei tykkää. Jos teen kuten ehdotat meillä on 3 kk pelkkiä noita, enkä itse oikein välittäisi syödä vain niitä. Ap
Eli siis mies osaa tehdä hyvää ruokaa, sinä et. Lapset syö just mitä isä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko tarjoat heille seuraavan kuukauden ajan koka päivä uunimakkaraa tai käsket heitä tekemään omat ruokansa itse.
Eiköhän ala mieli muuttumaan. Jos ei muutu niin jatkat samalla tavoin seuraavat 30 päivää jne.
Näin minä hoitaisin asian.
Ei välttämättä tuota tulosta, jos
kyse on aistipoikkeavuuksista. Perheenjäsenet voivat silloin olla täysin tyytyväisiä uuteen ateriakäytäntöön.
Sittenhän asia on hyvin. AP tietäisi, että aistipoikkeava muu perhe tekee joka päivä heille uunimakkaraa ja AP taas voi tehdä itselleen monipuolisia aterioita.
Meillä ainakin lapsille on alkanut maistumaan ateriat, joita ensin nirsoilivat, sen jälkeen kun vaihtoehtona on, että joutuvat tekemään itse ruokansa.
En usko, että nirsoilussa on yleensä kyseessä aistipoikkeavuus, vaan nirsoja on vasn yksinkertaisesti passattu liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noin nuoret, ainakin eskarilainen joutuu syömään koulussa sitä mitä tarjotaan.
Ei syö, jättää syömättä, syö vain leivän tai näkkärin, valitsee olla mieluummin nälässä. Ei ne siellä pakota tietenkään syömään. Ap
Varhaiskasvattajilla on velvollisuus tehdä lasu, jos lapsi ei ikinä syö mitään. Vanhemmuus hukassa, jos siihen tilanteeseen on päädytty.
Höpsis, ei ole mitään velvollisuutta tehdä lasua, jos lapsi ei syö päiväkodin ruokia. Toki jos lapsi on laiha ja riutunut ja huoli herää siitä aliravitsemuslaihuudesta, niin sitten. Mutta jos on normaalipainoinen lapsi niin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytäntö: Syöt sitä mitä on tarjolla tai olet nälässä seuraavaan ateriaan saakka.
Mitään leivänpuputusta tms. ei harrasteta aterioiden välillä. Nirsoilu kitkeytyy kyllä, kun lapsilta ruvetaan vaatimaan asioita eikä heidän anneta pomottaa. Tietenkään en jatkuvasti tarjoa ruokia, joiden tiedän olevan vähemmän mieluisia.
Toimii varmasti, jos lapsilla ei ole aistipoikkeavuuksista kyse. Jos on, ei tuo tule päättymään hyvin. Silloin täytyy vain olla tyytyväinen siihen, että jokin kuitenkin maistuu ja yrittää vähitellen laajentaa ruokavaliota.
Ap:n lapsilla selkeästi ei ole kyse aistiasioista, vaan isältä opitusta nirsoilutsta ja äidin pomottamisesta. Siihen tepsii tiukka linja, jossa nirsoilusta seuraa aterian väliin jääminen. Kyllä alkaa ruoka maistua, kun muutaman aterian jättää väliin (eikä saa edes leipää mahan täytteeksi, ettei opi siihen, että ateriat korvataan leivällä).
Jos on koko pienen elämänsä katsonut toisen vanhempansa syömisongelmointia, niin ei varmasti siinä yksi kokkikurssi autakaan. Pitää tehdä aika sitkeästi ja pitkäjänteisesti töitä asian eteen. Jos mies ei ymmärrä ongelmaa, mulla ei kyllä ole yhtään ideaa eikä neuvoa että mitä tehdä. Tuntuu aika raskaalta taakalta yhden vanhemman sitten yrittää, kun toinen vesittää kaiken. Aika vakavasta asiasta kuitenkin kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytäntö: Syöt sitä mitä on tarjolla tai olet nälässä seuraavaan ateriaan saakka.
Mitään leivänpuputusta tms. ei harrasteta aterioiden välillä. Nirsoilu kitkeytyy kyllä, kun lapsilta ruvetaan vaatimaan asioita eikä heidän anneta pomottaa. Tietenkään en jatkuvasti tarjoa ruokia, joiden tiedän olevan vähemmän mieluisia.
Ei meillä syödä leipää ateroiden välillä, vaan lapset syö sitä aterioilla. Jos en laita leipää esille eivät syö mitään. Eivät seuraavallakaan aterialla. Iltapalalla on sitten pakko viimeistään tarjota leipää etteivät joutuisi kovassa nälässä nukkumaan. Ap
Älä anna leipää ennen kuin ruoka on syöty. Lapsi ei siihen kuole, jos ateria jää väliin. Leivänpuputuksella vain ruokit lasten syömishäiriötä. Lapsi oppii, että mitään muuta ei tarvitse syödä, kun äiti kuitenkin antaa periksi ja saa täyttää mahan leivällä.
Vierailija kirjoitti:
No onpas hirvee tilanne. Eikös ne osaa sanoa, mikä niissä ruuissa on vikana? Onko mieskin samanlainen ronkeli? Jos on, niin en tekis sille enää mitään ruokaa, jos ei kelpaa se mitä laitetaan.
Sama jatkaa: tuossahan tuo edellä olikin, mieshän tuossa on ronkeli. Itse en tosiaan tee miehelle mitään omia ruokia, jos ei syö, mitä muut syö, niin hommatkoon ruokansa itse. On meilläkin poika esim. ettei syö kuin tiettyjä vihanneksia. No ostan lisukkeeksi tiettyjä kasviksia, jos muistan. Porkkanaa laitan kastikkeisiin lähes aina ja myös muutama eksyy pojan ruokaan mukaan, vaikka ei porkkanasta tykkääkään, mutta aina se on ne syönyt pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytäntö: Syöt sitä mitä on tarjolla tai olet nälässä seuraavaan ateriaan saakka.
Mitään leivänpuputusta tms. ei harrasteta aterioiden välillä. Nirsoilu kitkeytyy kyllä, kun lapsilta ruvetaan vaatimaan asioita eikä heidän anneta pomottaa. Tietenkään en jatkuvasti tarjoa ruokia, joiden tiedän olevan vähemmän mieluisia.
Toimii varmasti, jos lapsilla ei ole aistipoikkeavuuksista kyse. Jos on, ei tuo tule päättymään hyvin. Silloin täytyy vain olla tyytyväinen siihen, että jokin kuitenkin maistuu ja yrittää vähitellen laajentaa ruokavaliota.
Ap:n lapsilla selkeästi ei ole kyse aistiasioista, vaan isältä opitusta nirsoilutsta ja äidin pomottamisesta. Siihen tepsii tiukka linja, jossa nirsoilusta seuraa aterian väliin jääminen. Kyllä alkaa ruoka maistua, kun muutaman
Meillä on jäänyt monet monet ateriat kokonaan väliin, koska eivät ole suostuneet syömään mitään, eipä se ole tilannetta silti mihinkään muuttunut. Ap
Alue: Aihe vapaa
Meillä on kyllä lapset syöneet mitä olen tehnyt, joskus on toki tullut sanomista mutta olen vastannut ettei ole pakko syödä ja tekee itse mitä haluaa. Kyllä nuo vielä aikuisenakin kehuvat minun tekemää ruokaa.