Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat ovat hemmotelleet nuoret piloille eikä työlle yäuhrautuminen kiinosta enää nuorisoa
21.01.2024 |
Ennen työlle uhrautuminen oli suomalaisuutta määrittävä kunnia-asia, josta monet suomalaisista sukupolvista oli ylpeä ja siitä ei tingitty. Mutta nykyään nuoriso on vanhempien toimesta niin piloille hemmoteltua että työlle uhrautuminen ei kiinnosta nuorisoa: https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/ty%C3%B6lle-uhrautuminen-ei-kiinnos…
Kommentit (106)
Teet töitä koko elämäsi, että joku firma saa enemmän voittoa.
Sitten firma lopettaa toimintansa ja kaikki savuna ilmaan, mitä järkeä tässä on, kaikki työ nollautui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä käyn töissä sen vuoksi, että saan rahaa elämiseen ja voin muutenkin ostaa asioita mitä haluan. En uhraudu työlle ja voisin aivan hyvin jäädä kotiin jos saisin saman rahan kuin töissä ollessa. Olen 44-vuotias.
Yhä useampi saa siellä töissä vain sen saman mitä maksetaan kotona istumisesta, eivätkä voi palkallaan ostaa koskaan mitään, kun joka sentti menee vuokraan ja ruokaan.
Tälle asialle tässäkin ketjussa varmasti nyt haetaan pointtia!
Vierailija kirjoitti:
Luterilainen työmoraali laskee kuin lehmän häntä.
Sitten pitää olla valmius laskea elintasoaan ja siihen, ettei työstä saa muuta tyydytystä kuin sen (pienen) palkan.
- Työ tekijäänsä kiittää
Se työ kun ei tekijäänsä kiitä. Enää ei edes pidä yrittää tehdä pitkää työuraa yhdellä työnantajalla, se tutkitusti aiheuttaa palkkakehityksessä jälkeen jäämisen muista. Hölmö on se joka nykyaikana ajattelee että se työ tai sen antaja olisi mitään kiittämässä.
Vierailija kirjoitti:
50 vuotiaana ei kiinnosta uhrautua yhtään millekään. Boomerit puhuvat koko ajan kovasta työnteosta ja ei se käytännössä näyttänyt normaalilta ja terveeltä.
Jotenkin tämä aloitus ja keksutelu aiheen ympärillä vaikuttaa siltä että ne työlle uhrautujat ovat loukkaantuneita kun muut pitävät heidän uhrautumistaan naurettavana ja epäterveenä. Osaako kukaan sanoa miksi sille työlle pitäisi uhrautua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi tuhlata yksi ja ainoa elämä työntekoon? Voi viettää mukavaakin elämää.
Jokainen saa tehdä mitä lystää mutta
ei pitäisi saada elää mun maksamalla veroilla.
Sosiaaliturvaa on pakko leikata, vapaamatkustajia on liikaa.
Eihän täällä sosiaaliturvalla elävistä puhuttu, vaan siitä, ettei tee ylettömästi töitä. On kyllä aikamoista, että pitkälti vanhempiensa ahertamisen takia helpompaan ja vauraampaan elämään tottuneet ryhtyvät potkimaan niitä, jotka ovat jo alunperinkin jääneet vaille tuosta kaikesta. On se helppo pullamössöjen olla, kun sillä "rahattomuutta" valittavalla äipällä tai iskällä on jotenkin ihmeessä heittää aina parisataa käteistä ja hirveät lastit ruokaa ja kaikkea muuta, kun käy opiskelevaa pullamössöänsä moikkaamassa. Ei ole kaikilla noin, vaan jotkut ovat ihan oikeasti jopa nälässä. Onkin irvokasta, että nuo vinkuu aina kuinka ei ole rahaa eikä koskaan saa mitään ja sitten käännytään potkimaan nälkäisiä ja raskaan opintovelan alle nääntyviä, vaikka pullamössöille on heitellä jopa satasia ihan tuosta noin vaan. On se helppo mössöjen downsiftata, kun ovat (lähes) valmiiseen pöytään istuneet, mutta yhtään ei ole ymmärrystä ja kiitollisuutta saati myötätuntoa muita kohtaan. Ei, sitten aletaan vinkumaan aina vain helpompaa elämää ja se tehdään vaikka muiden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enää ei uhrata tai haluta uhrata aikaa työlle, mutta sairauspoissaoloja kun katsoo, niin näyttää että uhrataan mielenterveys.
Nuoret ihmiset ovat vain heikompia ja pehmoja kun psyyke ei kestä tavallista työntekoa.
Oletan sinun olevan ikäihminen, joka on tehnyt työuransa vuosia sitten. Niin olen minäkin, mutta näen nykyisen työelämän olevan vaatimuksillaan aivan toisenlaista ja paljon vaativampaa, kuin menneinä aikoina. Ei silloin ollut työpuhelin illalla kotona piippaamassa viestejä ja satoja yhteenottoja, joista yritettävä blokata tärkeät ja toivoa, ettei mitään tärkeää jää huomaamatta. Ennen laitettiin työpaikan ovi kiinni ja jatkui huomenna. Sellaista työntekoa kesti psyykekin, kun oli välillä aikaa palautua. Turha morkata, että nuoret olisivat heikompia. Olet vain tipahtanut rattailta. Ansaitusti toki työurasi jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä käyn töissä sen vuoksi, että saan rahaa elämiseen ja voin muutenkin ostaa asioita mitä haluan. En uhraudu työlle ja voisin aivan hyvin jäädä kotiin jos saisin saman rahan kuin töissä ollessa. Olen 44-vuotias.
Yhä useampi saa siellä töissä vain sen saman mitä maksetaan kotona istumisesta, eivätkä voi palkallaan ostaa koskaan mitään, kun joka sentti menee vuokraan ja ruokaan.
Tälle asialle tässäkin ketjussa varmasti nyt haetaan pointtia!
Aivan täyttä pskapuhetta! Miksi valehtelet täällä? Vai eikö sulle sataset ole mitään? Oikeasti pienituloiselle parisataa on paljon, samoin olisi mielenkiintoista nähdä kulutus eli mihin kaikkialle sitä rahaa lopulta syydetään ja kuinka paljon. Rikaskin saa tuhlauttua kaiken ja elettyä kädestä suuhun, jos kulutustottumukset on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin kyllä, että siinä vaiheessa, kun nuori etsii ensimmäistä vakityötä, ne joilla on kesätöistä työhistoriaa, ovat vahvemmilla kuin ne, jotka eivät ole "uhrautuneet" kesätöile. Millä nämä muuten elävät kesän yli, jos eivät käy töissä?
Vierailija kirjoitti:
Teet töitä koko elämäsi, että joku firma saa enemmän voittoa.
Sitten firma lopettaa toimintansa ja kaikki savuna ilmaan, mitä järkeä tässä on, kaikki työ nollautui?
Etkö saa firmalta palkkaa työstäsi? Kyllä minä ainakin saan. Sen käytän itse haluamallani tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä käyn töissä sen vuoksi, että saan rahaa elämiseen ja voin muutenkin ostaa asioita mitä haluan. En uhraudu työlle ja voisin aivan hyvin jäädä kotiin jos saisin saman rahan kuin töissä ollessa. Olen 44-vuotias.
Yhä useampi saa siellä töissä vain sen saman mitä maksetaan kotona istumisesta, eivätkä voi palkallaan ostaa koskaan mitään, kun joka sentti menee vuokraan ja ruokaan.
Tälle asialle tässäkin ketjussa varmasti nyt haetaan pointtia!
Kotona istumisesta (työttömyys) maksetaan juuri sen verran, ettei kuole nälkään. Ei yhtään enempää eikä mitään ylimääräistä. Se,että työstä eii makseta enempää, kertoo jostakin aivan muusta, kuin siitä, että avustukset olisivat liian suuria ja houkuttelisivat terveen ihmisen työssäkäymisen sijaan työttömäksi.
Olen 30v ja musta on ihan kiva mennä töihin ja elättää itseni sekä perheeni.
Joku sanoo lapsensa pohtineet 100% työajan ja lapsien kanssa elämisestä missä oma aika? Nooh, riippuu varmaan kuinka paljon omaa aikaa tarvitsee. Minusta lapset on huomattavasti sitovampia kuin työt. Työt alkaa klo 8 ja loppuu klo 16. Lapset on 24/7.
Jokainen tehköön elämällään mitä tahtoo, kunhan myös kustantaa sen myös itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten nämä nuoret ajatteli pysyä hengissä? Ämpäriperunoita syömällä vai äidin ja iskän lompakolla?
Työelämä ei tule kyllä yhtään vastaan. Työntekijän kyllä pitäisi sitoutua ja uhrautua, mutta työnantajalle koitetaan tehdä kaikki helpommaksi irtisanoutumisesta alkaen. Ei tunnu siltä, että työntekijöitä arvostettaisiin, eikä siksi kiinnosta uhrautua työn eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä nuoret ajatteli pysyä hengissä? Ämpäriperunoita syömällä vai äidin ja iskän lompakolla?
Tiesitkö että työtä voi tehdä ilman että uhraa itsensä sille? Vai onko täysin käsittämätöntä sinulle se vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihan liikaa näitä työlleen uhrautujia. Mm. isäni, joka kuoli sen takia kuusikymppisenä. Kansainvälisen firman myyntipäällikkö, joka teki usein satatuntisia työviikkoja. Ei ollut koskaan kotona, teki ylitöitä vaikka ei olisi ollut pakko. Mikä järki oli uhrata koko elämä tuohon? Myös äitini on aivan liian tunnollinen työntekijä, on vieläpä esihenkilönä...
Koko lapsuuteni ajan vanhempani olivat kireitä kuin viulunkieli. Ikinä en uskaltanut varsinkaan isän kanssaan edes puhua mistään, koska muuten saattoi napsahtaa.
Miksi hankkia lapsia jos koko elämä pitää uhrata työlle? Minä tosin en aio tehdä kumpaakaan.
Ehkä hän uhrautui työlle, koska muuten olisi lähtenyt loppukin järki? Usein ihmisillä on syitä toiminnalleen, jotka eivät ole läheistenkään tiedossa välttämättä. Moni esim. välttelee onnetonta ilmapiiriä kotona, osa pahentaen sitä välttelyllään ja osa ehkä jopa aidosti tekee siinä järkevämmän ratkaisun kahdesta huonosta.
Vierailija kirjoitti:
Ihme horinaa aloittajalta.
Muutenkaan työlle ei tarvitse "uhrautua" jos tekee oikeita valintoja. Suomessa on vielä toistaiseksi kohtalaisen tasavertaiset lähtökohdat päästä tekemään mieleistä työtä jos vaan panostaa opiskeluun ja itsensä kehittämiseen.
Kannattaa myös syntyä oikeaan sukuun tai ainakin verkostoitua hampaat irvessä. Pelkkä opiskelu ja itsensä kehittäminen ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on oikeassa. Jokaisella on vain yksi elämä ja työssä käydessäsi myyt niitä tunteja ainutkertaisesta elämästäsi työpanoksesi lisäksi. Miten hinnoitellaan mittaamattoman arvokas ja harvinainen ja oikeus sen kuluttamiseen? Palkat pitäisi olla korkeammat, työtä pitäisi saada tehdä joustavammin.
Tuo on oikeaa sosialistin puhetta. Lisää liksaa vain pitäisi saada vähemmällä työpanoksella.
Olen jo kertaalleen itseni työlle uhrannut ja nuorella ikää siitä eläkkeelle päätynyt. Nyt työkyvyttömänä vuosia jälkeenpäin änkeän taas tekemään töitä koska minä pidän työstäni. Kun eläkkeelle jäin, ei työelämä ollut tällaistä mitä se nyt on. Kaikki on nyt burnout ja taukotila on täynnä ihmisiä jotka saisi psykiatreiltani kaksisuuntaisen mielialahäiriön, epävakaan ja muutaman persoonallisuushäiriön diagnoosit. He on aivan kuin minä aikoinaan, hetki ennen romahdusta. Tajusin etten ikinä ole ollut mieleltäni sairas vaan järjiltäni uupunut. Lääkärit vielä suojelee työnantajia näillä psyykediagnooseilla ja syyllistää ihmisen, vaikka kyseessä on työnantajan laiminlyönti ja työperäinen sairaus mikä johtuu siitä kun henkilöstön asiat on laiminlyöty. Tämä ei voi jatkua näin. Tästä tulee kallis pommi. Vaatikaa ihmiset muutosta.
Kumpikin boomerivanhemmistani jäi eläkkeelle alle kuusikymppisinä. Sellaisia työnsankareita.
Olen satavarma että suurin osa työssäkävijöistä käy rahan takia, joitain harvinaisia hurmahenkiä lukuun ottamatta.
Se kaikki muu tulennee siitä, että huonon itsetunnon omaava kokee tarvetta perustella valintojaan, ettei vaikuttaisi pöljältä.
Mä käyn töissä sen vuoksi, että saan rahaa elämiseen ja voin muutenkin ostaa asioita mitä haluan. En uhraudu työlle ja voisin aivan hyvin jäädä kotiin jos saisin saman rahan kuin töissä ollessa. Olen 44-vuotias.