Vanhemmat ovat hemmotelleet nuoret piloille eikä työlle yäuhrautuminen kiinosta enää nuorisoa
Ennen työlle uhrautuminen oli suomalaisuutta määrittävä kunnia-asia, josta monet suomalaisista sukupolvista oli ylpeä ja siitä ei tingitty. Mutta nykyään nuoriso on vanhempien toimesta niin piloille hemmoteltua että työlle uhrautuminen ei kiinnosta nuorisoa: https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/ty%C3%B6lle-uhrautuminen-ei-kiinnos…
Kommentit (106)
Luterilainen työmoraali laskee kuin lehmän häntä.
Sitten pitää olla valmius laskea elintasoaan ja siihen, ettei työstä saa muuta tyydytystä kuin sen (pienen) palkan.
- Työ tekijäänsä kiittää
Hintojen nousun takia minulla menee koko palkaa normaaliin elämiseen. Työttömänäkin perustarpeet kyllä täyttyy joten mikä merkitys sillä työelämällä enää on? Mihinkään luksukseen ja hemmotteluun ei enää riitä palkka.
Vierailija kirjoitti:
Orjan elämässä on olennaista uhrautua työlle. Sen sijaan vapaaksi ihmiseksi syntyneeltä tuon odottaminen on aika kieroutunutta. Elämässä on kuitenkin kyse jostain paljon suuremmasta, kuin siitä, että tahkoais voittoa jollekin yritykselle oman hyvinvoinnin kustannuksella
Yhteiskunnassa on kaksi luokkaa, omistava luokka ja töissäkäyvä luokka ja töissäkäyvän luokan tehtävä ja paikka yhteiskunnassa on tehdä töitä. Jos työsäkäyvä luokka lakkaa käymästä töissä, niin yhteiskunta lakkaa toimimasta ja kaatuu hyvin nopeasti ja sitten kenelläkään ei ole enää hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Luterilainen työmoraali laskee kuin lehmän häntä.
Sitten pitää olla valmius laskea elintasoaan ja siihen, ettei työstä saa muuta tyydytystä kuin sen (pienen) palkan.
- Työ tekijäänsä kiittää
Martin Lutherin työmoraalilla kaikki olisi laiskottelemassa räkälässä ja kittaamassa olutta. Siinä jäisi hommat tekemättä kuten tuolla ex-munkilla. Kiitos Kalvinin ja Max Webberin, ihmisillä on sentään jokin moti tehdä töitä.
Normaalilla työnteolla on ensisijaisesti tarkoitus hankkia oma ja mahdollisen perheen toimeentulo. Työlle voi olla mielekästä "uhrautua", vaikka siitä ei olisi hyötyä suoraan itselle, jos sillä voi kuitenkin halutessaan auttaa niitä ihmisiä tai edistää sellaisia asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. Kansainvälisten sijoituskeinottelijoiden pohjattoman ahneuden tyydyttäminen ei sisälly näihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on oikeassa. Jokaisella on vain yksi elämä ja työssä käydessäsi myyt niitä tunteja ainutkertaisesta elämästäsi työpanoksesi lisäksi. Miten hinnoitellaan mittaamattoman arvokas ja harvinainen ja oikeus sen kuluttamiseen? Palkat pitäisi olla korkeammat, työtä pitäisi saada tehdä joustavammin.
Ennen työstä maksettiin oikeaa palkkaa myös ns paskaduuneista. Nykyisin nämä työt on siirretty veronmaksajien maksettaviksi ja aivan mitättömällä, tai jopa täysin ilman palkkaa tehtäviksi. Täys k usetus, kun niitä kutsutaan harjoitteluksi, työkokeiluksi jne. Edellinen sopimus kun loppuu, niin uusi ilmaistyöntekijä tilalle ja veronmaksaja maksaa avustukset ja huijattu duunari kuuntelee veronmaksajien haukut. Työn teettäjän lompsa lihoo.
Tunnen ihan liikaa näitä työlleen uhrautujia. Mm. isäni, joka kuoli sen takia kuusikymppisenä. Kansainvälisen firman myyntipäällikkö, joka teki usein satatuntisia työviikkoja. Ei ollut koskaan kotona, teki ylitöitä vaikka ei olisi ollut pakko. Mikä järki oli uhrata koko elämä tuohon? Myös äitini on aivan liian tunnollinen työntekijä, on vieläpä esihenkilönä...
Koko lapsuuteni ajan vanhempani olivat kireitä kuin viulunkieli. Ikinä en uskaltanut varsinkaan isän kanssaan edes puhua mistään, koska muuten saattoi napsahtaa.
Miksi hankkia lapsia jos koko elämä pitää uhrata työlle? Minä tosin en aio tehdä kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun parikymppinen lapsi, joka on valmistumassa akateemiseen ammattiin, oli pohtinut kaverinsa kanssa , että jos käy 100% työajalla töissä, on joskus lapsiakin, niin missä on se oma aika. Ihan validia pohdintaa
On joskus lapsiakin, niin missä on se oma aika ??? Mikä oma aika? Eikö perhe, lapset ja yhdessä vietetty aika ole juuri sitä omaa aikaa? Jos taas oma aika tarkoittaa yksin olemista/ tekemistä/ajan viettoa, niin voi jättää perheen perustamatta ja lapset tekemättä. Kun käy työssä ja siitä maksetaa palkkaa se tarkoittaa 100% työajan tekemistä poislukien lomat, tauot yms lailliset poissaolot.
Työstä maksetaan palkka, eikä sille uhrauduta Työtä tehdään sovittu määrä sovittuun hintaan. Kutsumustyötä (palkatonta)voi tehdä joku, jolla on varakas elättäjä vaikkapa esim hoivatyötä tai antaa lainopillista neuvontaa, harrastuksen vuoksi, ei elääkseen ja elättääkseen perheensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ole töissä kohta 30 vuotta raatanut ja olen samaa mieltä, ei kannata töille uhrautua jos mahollista. Jos vaan rikastun niin loppuu työt sillä sekunilla.
Säälittää tuollaiset raatajat.
Itse teen kahta työtä 50-60h/vko, mutta en ajattele olevani "raataja", vaan kutsumustyössä.
Kutsumustyössä? Ovatko työnantajasi kutsuneet sinut tekemään niin pienellä palkalla työtä, että elättääksesi itsesi, sinut on kutsuttu kahteen työhön? Montako vuotta aiot kuunnella kutsua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orjan elämässä on olennaista uhrautua työlle. Sen sijaan vapaaksi ihmiseksi syntyneeltä tuon odottaminen on aika kieroutunutta. Elämässä on kuitenkin kyse jostain paljon suuremmasta, kuin siitä, että tahkoais voittoa jollekin yritykselle oman hyvinvoinnin kustannuksella
Yhteiskunnassa on kaksi luokkaa, omistava luokka ja töissäkäyvä luokka ja töissäkäyvän luokan tehtävä ja paikka yhteiskunnassa on tehdä töitä. Jos työsäkäyvä luokka lakkaa käymästä töissä, niin yhteiskunta lakkaa toimimasta ja kaatuu hyvin nopeasti ja sitten kenelläkään ei ole enää hauskaa.
Sen takia sitten raataa niska limassa orjatyössä, että muutamilla herroilla sentään olisi hauskaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luterilainen työmoraali laskee kuin lehmän häntä.
Sitten pitää olla valmius laskea elintasoaan ja siihen, ettei työstä saa muuta tyydytystä kuin sen (pienen) palkan.
- Työ tekijäänsä kiittää
Martin Lutherin työmoraalilla kaikki olisi laiskottelemassa räkälässä ja kittaamassa olutta. Siinä jäisi hommat tekemättä kuten tuolla ex-munkilla. Kiitos Kalvinin ja Max Webberin, ihmisillä on sentään jokin moti tehdä töitä.
Luther ajatteli, että kun ihminen tekee mitä tahansa rehellistä työtä, niin samalla hän toteuttaa Jumalan tahtoa ja palvelee Jumalaa, olipa hän missä tahansa ammatissa, sillä juuri se maallinen työ on Jumalan kutsumus ja ihminen toteuttaa rooliaan maailmassa. Työn ja vapaa-ajan Luther asetti tasapainoon ja painotti levon, ilon, oluen ja perhe-elämän tärkeyttä, jotta ihminen jaksaa tehdä työhönsä sitten kun on sen aika. Kalvinin luoma protestanttinen työetiikka ja siihen sisältyvä orja-asenne ja raatamisen vaatimus oli vastalause Lutherin ajatuksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luterilainen työmoraali laskee kuin lehmän häntä.
Sitten pitää olla valmius laskea elintasoaan ja siihen, ettei työstä saa muuta tyydytystä kuin sen (pienen) palkan.
- Työ tekijäänsä kiittää
Martin Lutherin työmoraalilla kaikki olisi laiskottelemassa räkälässä ja kittaamassa olutta. Siinä jäisi hommat tekemättä kuten tuolla ex-munkilla. Kiitos Kalvinin ja Max Webberin, ihmisillä on sentään jokin moti tehdä töitä.
Luther ajatteli, että kun ihminen tekee mitä tahansa rehellistä työtä, niin samalla hän toteuttaa Jumalan tahtoa ja palvelee Jumalaa, olipa hän missä tahansa ammatissa, sillä juuri se maallinen työ on Jumalan kutsumus ja ihminen toteuttaa rooliaan maailmassa. Työn ja vapaa-ajan Luther asetti tasapainoon ja painotti levon, ilon, oluen ja perhe-elämän tärk
Lutherista on joskus kerrottu anekdoottia, että kerran miehellä oli pihan portti rikki ja kun Katariina-vaimo valitteli vieraiden kuullen että porttia ei ole korjattu viikkoon, niin Luther vain sanoi siihen että kyllä sen ehtii huomennakin.
Enää ei uhrata tai haluta uhrata aikaa työlle, mutta sairauspoissaoloja kun katsoo, niin näyttää että uhrataan mielenterveys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luterilainen työmoraali laskee kuin lehmän häntä.
Sitten pitää olla valmius laskea elintasoaan ja siihen, ettei työstä saa muuta tyydytystä kuin sen (pienen) palkan.
- Työ tekijäänsä kiittää
Martin Lutherin työmoraalilla kaikki olisi laiskottelemassa räkälässä ja kittaamassa olutta. Siinä jäisi hommat tekemättä kuten tuolla ex-munkilla. Kiitos Kalvinin ja Max Webberin, ihmisillä on sentään jokin moti tehdä töitä.
Luther ajatteli, että kun ihminen tekee mitä tahansa rehellistä työtä, niin samalla hän toteuttaa Jumalan tahtoa ja palvelee Jumalaa, olipa hän missä tahansa ammatissa, sillä juuri se maallinen työ on Jumalan kutsumus ja ihminen toteuttaa rooliaan maailmassa. Työn ja vapaa-ajan Luther asetti tasapainoon ja
Kerrotaahan Lutherista tarinaa, että näki yömyöhään ja väsyneenä piruja seinillä, mutta ei jaksanut nousta tuolistaan vaan heitti pelkän mustepullon päin seinää.
Ihme horinaa aloittajalta.
Muutenkaan työlle ei tarvitse "uhrautua" jos tekee oikeita valintoja. Suomessa on vielä toistaiseksi kohtalaisen tasavertaiset lähtökohdat päästä tekemään mieleistä työtä jos vaan panostaa opiskeluun ja itsensä kehittämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Enää ei uhrata tai haluta uhrata aikaa työlle, mutta sairauspoissaoloja kun katsoo, niin näyttää että uhrataan mielenterveys.
Nuoret ihmiset ovat vain heikompia ja pehmoja kun psyyke ei kestä tavallista työntekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enää ei uhrata tai haluta uhrata aikaa työlle, mutta sairauspoissaoloja kun katsoo, niin näyttää että uhrataan mielenterveys.
Nuoret ihmiset ovat vain heikompia ja pehmoja kun psyyke ei kestä tavallista työntekoa.
Onpa kauniisti sanottu. Ihan omasiko on tuo ajatus?
50 vuotiaana ei kiinnosta uhrautua yhtään millekään. Boomerit puhuvat koko ajan kovasta työnteosta ja ei se käytännössä näyttänyt normaalilta ja terveeltä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on oikeassa. Jokaisella on vain yksi elämä ja työssä käydessäsi myyt niitä tunteja ainutkertaisesta elämästäsi työpanoksesi lisäksi. Miten hinnoitellaan mittaamattoman arvokas ja harvinainen ja oikeus sen kuluttamiseen? Palkat pitäisi olla korkeammat, työtä pitäisi saada tehdä joustavammin.
Tuo on oikeaa sosialistin puhetta. Lisää liksaa vain pitäisi saada vähemmällä työpanoksella.
Säälittää tuollaiset raatajat.
Itse teen kahta työtä 50-60h/vko, mutta en ajattele olevani "raataja", vaan kutsumustyössä.