Mitä tuli teistä luokan priimuksista?

Tekniikan tohtori, toimitusjohtaja.

Olin priimus yläasteella, lukiossa parhaiden joukossa, Laudaturin yo-todistus.

Ala- ja yläasteella priimus, lukiosta en tiedä kun ei ollut luokkia. Minusta tuli fyysikko sekä lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävistäni, joiden keskiarvo oli 9,8 ja 9,9 vielä lukiossakin, toisesta tuli DI ja toisesta kauppatieteiden maisteri. Ovat olleet samassa työpaikassa yli 25 vuotta, eivät ole asuneet Suomen ulkopuolella. Kummatkin ovat kielineroja ja älykkäitä, joten vähän erikoista, että jämähtivät Suomeen tavalliseen perustyöelämään. Olin ajatellut, että olisivat olleet kunnianhimoisempia.

Voihan sitä vapaa-ajalla tehdä vaikka mitä kunnianhimoista. Avoin yliopisto on kuitenkin varsin halpa työssäkäyvälle.

Usein asiantuntijatyö on mielekkäämpää, vapaampaa ja itsenäisempää kuin hierarkiassa korkeammalla oleva esimiestyö. Päällikkönä ja johtajana saa pari satasta enemmän, mutta progressiivinen verotus pitää huolen, ettei siitä oleellisesti enempää jää käteen kuin kokeneella asiantuntijalla. Esimiehenä on oleellista tukea alaisiaan yltämään hyviin työsuorituksiin, mutta siinä ei voi itse loistaa tähtenä, mikä ei oikein älykoille yleensä hyvin sovi. Asiantuntijatyö sopii älykkäälle paremmin, koska siinä saa luoda uutta ja toteuttaa omia ambitioitaan. 

Olen tehnyt noita kaikkia, puhun omasta kokemuksesta. 

Kuoli huumeisiin jo 19-vuotiaana. Ihan hiljainen hissukka, sellainen klassinen kympin tyttö. Ei olisi ikinä voinut kuvitella, että päätyisi narkiksi.

Lukion lopussa jaettu primussija, sitten oikis ihan kunnon papereilla, sen jälkeen vuosikymmeniä tylsässä mutta asiallisen toimeentulon antavassa virkatyössä, vielä muutama vuosi jäljellä a sitten eläkkeelle miettimään, kannattiko.

Tuli ensin lakimies, mutta jäin pois siitä ammatista, kun henkisen puolen kanssa alkoi olla ongelmia. Nyt teen osa-aikaisia hanttihommia matalapalkalla. Naimisissa olen, mutta lapsia ei huvita hankkia.

Olen saanut kaksisuuntaisen diagnoosin. Jonotan neuropsykiatrisella lisätutkimuksiin, ADHD ja autismikirjo tutkinnassa.

Olin ekaluokalta lukion loppuun hyvä kaikessa, missä pärjäsi muistilla ja matemaattisella hahmotuskyvyllä. Oikeastaan vasta yliopistossa alkoi alamäki, kun edellytettiin yhtäkkiä aitoa mielenkiintoa oppiaineeseen, ja minulla ei ikinä ole ollut mielenkiintoa mitään ilmiöitä tai yhteiskunnallisia asioita kohtaan. Koko lainsäädäntö tuntuu ihmisten itse itselleen keksimältä triviaalilta näennäisongelmalta, jolla ei pitkällä aikajänteellä ole mitään merkitystä. Minulla on vain vaihtelevia erityismielenkiinnonkohteita, ja niistä on vaikeaa tehdä leipätyötä.

Juristi ja KTM.

Olin kärjessä tai jaetusti sitä koko kouluajan. Sitten pakenin lääketieteestä parin vuoden jälkeen ja hankin toisen tutkinnon, mutta vähän sama ongelma kuin ylläolevalla lakimiehellä - koko ala tuntui itseaiheutetulta takkukasalta. Tein harrastuksesta ammatin ja sitten toisestakin, ja nyt yli viisikymppisenä alan kuroa lankoja kasaan, koska tiedän jo suunnilleen mitä minusta tulee isona. Asian tieltä on nyt isoimmat esteet raivattu ja matkalla tulleet vahingot alkavat olla korjattuna. 

Tuntuu hyvältä nyt, mutta ehkä vähän vähemmän köyhä olisin voinut olla matkalla, se on aika raastavaa ja aiheuttaa paljon hidasteita. 

Lihava ja laiska pitkäaikaistyötön. Koulut jäi kesken, pätkäduuneja, ei mitään pysyvää. Köyhyyttä. Masennusta ja sairastelua.

 

                isoäiti

Luokan priimuksesta tuli tutkija lääkeyritykseen.

Alakoulussa olin luokan priimus yhdessä erään pojan kanssa - aina vuoron perään toisella ja toisella oli vähän parempi koenumero tai todistuksen keskiarvo. Pojasta tuli dippainssi, en tiedä tarkemmin mitä tekee. Minusta tuli viestintäalan esihenkilö, koulutus FM.

Yläkoulussa ja lukiossa en enää ollut luokan priimus, mutta pienestä lukiosta parhaat paperit kirjoittaneista tuli mm. englannin ja ruotsin opettaja, joku biokemian tutkija tms (pyrki lääkikseen monta kertaa mutta ei päässyt), elintarvikefirman markkinoija... Aika lailla laidasta laitaan. 

Niistä ei-niin-kovin-hyvin pärjänneistä tytöistä tuli kaikista lähihoitajia! Olen joskus tätä taivastellut, että kuinka yleinen ammatti tuo oikein on, kun esim omalta yläkoulun luokaltani yli puolet tytöistä on ammatiltaan lähihoitajia, suuri osa vielä siellä pikkukaupungin samassa vanhainkodissa töissä.