Onko ihmiset jotenkin väsyneitä ja kyllästyneitä vai kuvittelenko vaan?

On. Jotkut harvat eivät ole, pomppaavat kyllä esiin katukuvasta. 

Itse olen yleensä hyväntuulinen ja nauttinut elämän pienistäkin asioista tosi paljon. Nyt tuntuu että ympäristö vetää jopa alaspäin. Ap

Olen sekä väsynyt että kyllästynyt. Olen 49-vuotias ja mietin, että jaksanko enää elää. Ei elämässä ole mitään järkeä enää. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yleensä hyväntuulinen ja nauttinut elämän pienistäkin asioista tosi paljon. Nyt tuntuu että ympäristö vetää jopa alaspäin. Ap

Yritä ajatella niin, että sinun positiivisuuttasi tarvitaan juuri nyt enemmän kuin koskaan. Voit saada muitakin ihmisiä valon puolelle. Kokemusta on. 

On väsyneitä, suorastaan uupuneita. Jatkuva huoli rahasta syö ihmistä sisältäpäin. Henkinen uupumus on käsinkosketeltavaa. Paineet kasvaa ja lamaannuttaa ihmisiä. Ollaan tilanteessa, jossa oma jaksaminen on kortilla.

Viimeisen vuoden aikana ihmiset ovat sairastelleet hirveästi. Töissäkin monta, jotka ovat perheineen jatkuvassa infektiokierteessä. En ihmettele, jos ei jaksa hymyilyttää.

Meidän perheessä on tällä hetkellä huolta ja murhetta lähinnä lapsistamme (15v. ja 17v.) kun pitäisi näyttää, että elämä kantaa ja on paljon hyviä asioita edessä.

Mutta media vetää kaiken alas. Ap

Olin ite onnettomuudessa viime syksynä, kulkenut nyt pyörätuolilla ja Kela-takseilla fyssareille ja sairaalaan. Ja oikeastaan aika hyvä fiilis viime aikoina. Ikävä sanoa näin, mutta tarviskohan ihmiset välillä ihan oikeita ongelmia?

Kun on niin paska hallitus ja tulevaisuus ei näytä hyvältä niin ei sitä jaksa muuta kuin miettiä saako huomenna vielä leipää 

Omassa kaveripiirissäni iloisimpia ja tyytyväisimpiä elämäänsä tuntuvat olevan ne, jotka ovat varsin hiljattain jääneet vanhuuseläkkeelle. 

Joku nuori sanoi hyvin lehtihaastattelussa, että tuntuu että some imee hänestä elämänvoiman. Somen käyttö ja digiviihde tosiaan vaikuttaa dopamiiniratoihin aika ratkaisevasti. Siitä paljon johtunee yleinen saamattomuus, kaikki tuntuu kovin rasittavalta.

Kokeilkaahan sometaukoa, huomaatte eron.

Työelämä on kuormittavaa. 

Muuten elän unelmaani, mutta työelämä on ihan totaalisen perseestä. Työ on sisällöllisesti paskaa ja vie liikaa aikaa. Rahallisestikaan ei tartteis raataa mutta ei vaan voi osa-aikaistaa, voi höpsö.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä on tällä hetkellä huolta ja murhetta lähinnä lapsistamme (15v. ja 17v.) kun pitäisi näyttää, että elämä kantaa ja on paljon hyviä asioita edessä.

Mutta media vetää kaiken alas. Ap

Kyllä sun esimerkillä on silti suurempi vaikutus kuin medialla. Pidä vaan kiinni asenteestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sekä väsynyt että kyllästynyt. Olen 49-vuotias ja mietin, että jaksanko enää elää. Ei elämässä ole mitään järkeä enää. 

Olin sinun iässäsi samassa jamassa.  Nyt liki 10v myöhemmin, vuosia sairauslomalla ja työttömänä, elämä alkaa taas maistumaan vaikka en tiedä pystynkö enää koskaan työelämään palaamaan tai pääsemään. Minulta löytyi tukku fyysisiä sairauksia, olin loppuunpalanut. Takana konkurssia, läheisten kuolemia ym. Liikaa vastoinkäymisiä kerralla. Ei ihminen ole kone. Voisitko irtisanoutua tai vaihtaa työpaikkaa, opiskella uuden ammatin?  Eletään kuitenkin vain yksi ainoa elämä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Omassa kaveripiirissäni iloisimpia ja tyytyväisimpiä elämäänsä tuntuvat olevan ne, jotka ovat varsin hiljattain jääneet vanhuuseläkkeelle. 

                 jees mäki oon eläkkeellä     oon tyytyväinen

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä on tällä hetkellä huolta ja murhetta lähinnä lapsistamme (15v. ja 17v.) kun pitäisi näyttää, että elämä kantaa ja on paljon hyviä asioita edessä.

Mutta media vetää kaiken alas. Ap

He ovat onnekkaita jo sillä että heillä on välittävät vanhemmat. Kujetta ja huumoria kehiin, mistä ikinä vaan keksii. Eläimet ja kaikki pieni arkinen mikä ilahduttaa auttaa. 

Minulla ei ole omia lapsia eikä eläimiä, mutta työstäni saan lasten suloisuuden ja yt:stä hepat ja kissat. Myönnän että elän yksinkertaista elämää josta olen ajatsitten raivannut turhan pois. Uskon kyllä että tuleva huolestuttaa, minuakin, mutta siksi koetankin nauttia hetkestä.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on kuormittavaa. 

Eikö työttömyys sitten? Itse otan heittämällä työelämän, mitä ikinä tällä naurettavalla yleissanalla sitten tarkoitetaankaan. Niinkuin olisi jokin kaikkia koskeva työelämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sekä väsynyt että kyllästynyt. Olen 49-vuotias ja mietin, että jaksanko enää elää. Ei elämässä ole mitään järkeä enää. 

Olin sinun iässäsi samassa jamassa.  Nyt liki 10v myöhemmin, vuosia sairauslomalla ja työttömänä, elämä alkaa taas maistumaan vaikka en tiedä pystynkö enää koskaan työelämään palaamaan tai pääsemään. Minulta löytyi tukku fyysisiä sairauksia, olin loppuunpalanut. Takana konkurssia, läheisten kuolemia ym. Liikaa vastoinkäymisiä kerralla. Ei ihminen ole kone. Voisitko irtisanoutua tai vaihtaa työpaikkaa, opiskella uuden ammatin?  Eletään kuitenkin vain yksi ainoa elämä.

Olen kuormittunut töissä, loppuunpalanut, mutta ei mulla ole varaa irtisanoa itseäni. Eikä tässä iässä enää tuosta vain löydy uutta työtä. Ainakin naisena todella vaikea työllistyä tässä iässä. Työelämän lisäksi henkilökohtaisessa elämässä ero pitkästä parisuhteesta, läheisten sairastumista, kuolemaa jne. Mietin itsekin kuolemaa päivittäin. 

Vierailija kirjoitti:

Olin ite onnettomuudessa viime syksynä, kulkenut nyt pyörätuolilla ja Kela-takseilla fyssareille ja sairaalaan. Ja oikeastaan aika hyvä fiilis viime aikoina. Ikävä sanoa näin, mutta tarviskohan ihmiset välillä ihan oikeita ongelmia?

Mikä sinä olet arvostelemaan muita onko heillä oikeita ongelmia? Nostat itsesi muiden yläpuolelle.