Suhde ilman luottamusta, miten olette sopeutuneet te, jotka olette suhteeseen jääneet?

Meillä taisi vihdoin mennä ihan oikeasti miehen tajuntaan se, että en luota hänen sanoihinsa. Hän on valehdellut mulle naisiin liittyen kymmeniä vuosia, joten ei sellaista päivää tule, että uskoisin puhuvan totta.

Hän on kuvitellut asioiden olevan ok, koska en kysele, en vaadi, en rajoita menemisiä, en mitään. Ei ole riitojakaan. Nyt hän otti asian puheeksi ja sanoi olevansa iloinen, että luottamus on vihdoin kunnossa. Yllätyin, ja totesin ettei se kyllä ole.

Sanoin suoraan etten minä jatkuvasti asialla päätäni vaivaa, mutta tiedostan kyllä, että jokainen lause voi olla keksitty. Niin hölmö en ole, että uskoisin. 

Kovasti haluaisi kuulemma luottamuksen saada takaisin, ehdotti työpaikan vaihtoa ja harrastusten lopettamista. Minulta vain pääsi nauru, että kuvitteleeko hän oikeasti, että nuo auttaisivat, ja alkaisin luottaa hänen rehellisyyteensä, kun takana on 30 vuotta valehtelua? 😂 

Ymmärrän kyllä, jos mies tuon takia lähtee, kun tuntui että nyt vasta tosiasian tajusi. Mutta tuskinpa lähtee. Ja hän tähän tilanteeseen syyllinen on, sen myöntää täysin. On nyt käynyt terapiassa ym, ja vihdoin ymmärtänyt mitä on mulle ja meidän suhteelle tehnyt. Sitä nyt korjaa, mitä on niittänyt.

Muistaakseni palstalla oli joitain vähän vastaavassa tilanteessa?