Kaikki ovat itse joskus olleet lapsia, mutta silti osa inhoaa lapsia syvästi

Vihaan lapsia sydämeni kyllyydestä enkä voi sietää niitä missään. Maailman olisi paljon parempi paikka ilman parkuvia räkänokkia ja huonosti käyttäytyviä kakaroita!

Siihen en voi vaikuttaa, että ylipäätään olen olemassa. Mutta siihen voin vaikuttaa, että minun ei tarvitse sietää yhtään mukeloa lähettyvilläni.

Vierailija kirjoitti:

Väitän että lasten vihaaminen liittyy aina jotenkin omaan lapsuuteen. Ehkä on itse koettu jonkinlaista ylenkatsontaa lapsena, välinpitämättömyyttä, rakkaudettomuutta tai muuta. Tai sitten ihan vain koulukiusaamista. Ehkä oltu tilanteessa jossa on koettu voimattomuutta ja heikkoutta kun on oltu huonojen aikuisten tai muiden isompien armoilla. Sitten kun aikuisena katsoo lapsia, ne muistuttavat siitä omasta kokemuksesta ja se lyö kasvoille jostain syvältä, sitä ei ehkä edes osaa yhdistää siihen.

Muutenhan on täysin luonnotonta, että tällainen nisäkäslaji ihan tyhjästä kokisi antipatioita lajinsa "pentuja" kohtaan.

Moni muu nisäkäslajihan jopa tappaa lajitovereidensa pentuja. Nimenomaan luonnossa empatiaa ei juuri esiinny.

Lapsia vihaavat ihmiset, jotka eivät muidta, millaista oli olla lapsi?

Vai on jo se vihaa vai jotain muuta? Voiko se olla sitä, että aikuinen vierastaa lapsia? Kokee heidät arvaamattomiksi?

Vierailija kirjoitti:

Kasvattakaa kakaranne hyville tavoille ja opettakaa käyttäytymään ihmisten ilmoilla, niin lapsiviha pikkuhiljaa laantuu. Lepsut ja välinpitämättömät vanhemmat ovat saaneet tämän ilmiön aikaan. Ei kukaan tykkää meluavista maailmanomistaja-tyrannikersoista

Tämä! Ja lauseet "elämän ääniä" = helvetillinen rääkynä ja kirkuna ei ole musiikkia kenenkään muun kuin vanhempien korviin. Lähteekö vanhemmilta kuulo kun oma mukula syntyy? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väitän että lasten vihaaminen liittyy aina jotenkin omaan lapsuuteen. Ehkä on itse koettu jonkinlaista ylenkatsontaa lapsena, välinpitämättömyyttä, rakkaudettomuutta tai muuta. Tai sitten ihan vain koulukiusaamista. Ehkä oltu tilanteessa jossa on koettu voimattomuutta ja heikkoutta kun on oltu huonojen aikuisten tai muiden isompien armoilla. Sitten kun aikuisena katsoo lapsia, ne muistuttavat siitä omasta kokemuksesta ja se lyö kasvoille jostain syvältä, sitä ei ehkä edes osaa yhdistää siihen.

Muutenhan on täysin luonnotonta, että tällainen nisäkäslaji ihan tyhjästä kokisi antipatioita lajinsa "pentuja" kohtaan.

Moni muu nisäkäslajihan jopa tappaa lajitovereidensa pentuja. Nimenomaan luonnossa empatiaa ei juuri esiinny.

Ja jotkut lajit huolehtivat toistenkin pennuista. Ehkä voimme tehdä päätelmän, että empatia vaatii suurempaa älykkyyttä, kun ihmisillä sitä enemmän on. Ja ihmisyksilöistä ne tyhmimmät ovat empatiakyvyiltään vajavaisia, toisin kuin älykkäimmät. Noin yleistettynä, poikkeuksia toki aina esiintyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattakaa kakaranne hyville tavoille ja opettakaa käyttäytymään ihmisten ilmoilla, niin lapsiviha pikkuhiljaa laantuu. Lepsut ja välinpitämättömät vanhemmat ovat saaneet tämän ilmiön aikaan. Ei kukaan tykkää meluavista maailmanomistaja-tyrannikersoista

Tämä! Ja lauseet "elämän ääniä" = helvetillinen rääkynä ja kirkuna ei ole musiikkia kenenkään muun kuin vanhempien korviin. Lähteekö vanhemmilta kuulo kun oma mukula syntyy? 

Ovatko vanhempasi kuuroja? Ehkä voit kysyä asiaa heiltä. Viittomakielellä, mikäli veit kirkumalla ja rääkymällä heidän kuulon.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan lapsia sydämeni kyllyydestä enkä voi sietää niitä missään. Maailman olisi paljon parempi paikka ilman parkuvia räkänokkia ja huonosti käyttäytyviä kakaroita!

Olen samaa mieltä. Jos et olisi syntynyt ja ollut tuollainen lapsi, maailma olisi parempi. 

Vierailija kirjoitti:

No voi voi, minkäs me sille täällä voimme, että sinulla on ongelmia ymmärryksen kanssa?

Täysin turha kommentti sinulla.

Entä jos pitää vain omista lapsistaan, mutta ei muista lapsista?

Voin tunnustaa, että lapsen kaverit kylässä aiheuttaa minulle epämukavaa oloa, en pidä muista lapsista kuin omistani. 

Mun nuoruudessa oli rajat, joita ei rikota. Toisin on nykyään, ei kielletä mitään, ei sanota mistään, ei rangaista mistään ettei vaan lapsen mieli kärsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on usein meluisia, tahdittomia, epäkohteliaita, itsekkäitä ym. Koska vanhempansa sallivat sen eivätkä kasvata ja opasta jälkeläisiään ihmisten tavoille. 

Kauniskäytöksisistä, hillityistä, kohteliaista, muut huomioonottavista, mukavista, nätisti puetuista, fiksuista lapsista yleensä kyllä moni tykkää!

Vihaatko yhtä paljon myös huonostikäyttäytyviä, äänekkäitä, tylyjä, ilkeitä, rumasti puettuja, homssuisia tai tyhmiä aikuisia, vai kohdistuuko inhosi lähinnä lapsiin? 

Tämä minuakin kiinnostaa. Luulisi, että tuollaiset aikuiset saisivat lapsia enemmän vihaa osakseen. Alkuisen kuuluisi osata tavat, ellei ole vammainen, la

"Lapsi vain ei vielä pysty hallitsemaan tunteitaan samalla tavalla kuin aikuiset. 15-vuotiaasta alkaen olemme rikosoikeudellisessa vastuussa teoistamme, raja on sovittu yhteisesti juurikin tuon lasten epäkypsyyden vuoksi."

:D :D :D Ovatko suomalaiset kakarat siis kehitysvammaisia vai muuten vain piloille hemmoteltuja? Esim. Sveitsissä rikosoikeudellinen vastuu alkaa 10-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan lapsia sydämeni kyllyydestä enkä voi sietää niitä missään. Maailman olisi paljon parempi paikka ilman parkuvia räkänokkia ja huonosti käyttäytyviä kakaroita!

Suollat katkeraa ja todella rumaa tekstiä lapsista. Miksi? Mitä he ovat sinulle tehneet????? Lapseton maailma olisi tuhoontuomittu maailma; vain vanhuksia ja vielä vanhempia, kunnes ei olisi enää ketään.

Minulla on neljä alle kouluikäistä lasta; yksikään heistä ei ole "parkuva räkänokka" tms. Normaalin lapsen käytös sisältää uhmaakin, se ei ole huonoa käytöstä. Kauheaa on sinun vihasi pieniä kohtaan, puistattaa.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pitää vain omista lapsistaan, mutta ei muista lapsista?

Voin tunnustaa, että lapsen kaverit kylässä aiheuttaa minulle epämukavaa oloa, en pidä muista lapsista kuin omistani. 

Niinhän sitä joku joskus totesi, että lapset ovat kuin pieruja - jokainen tykkää vain omistaan. Läheisten omia oppii sietämään, mutta jos pitää tuntemattomien omista liikaa, on todennäköisesti jonkin sortin pervo.

Luulen että lastenvihaajien geeneissä on jotain niin patologista että luonto varmistaa näin ettei se geenilinja jatku. Ihmisrotu vaikuttaa olevan hyvin sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta muut lapset oli jo lapsena vähän ällöjä. Olin itse tosi tarkka hygieniasta ja mua yökötti kun joku puri hiuksiaan, kypärälakkia, hupparin nauhoja yms.  sisälle tullessa ei pesty käsiä ja yskittiin suu auki ja naamassa oli likaa ja täit oli mun pahin pelko. Mun oli pakko pestä aina kädet kun pääsin sisälle, vaatteet pyykkiin aina jostain tullessa. Nyt tuo tunne on moninkertaistunut, kun tajuaa miten likaisia lapset oikeasti on. 

Olin kerran kaverilla käymässä, ja lapsillaan oli kavereita kylässä. Yksi niistä pennuista kaivoi avoimesti nenäänsä. Minua inhotti ajatuskin siitä, että kodissani joku kaivaisi nenäänsä, ja sen jälkeen koskee sormillaan ties mihin. Ja tuollaisesta pitäisi tykätä sitten?

Tämä juuri. Mun kaverin lapsi k

Ei vaan vanhempien velvollisuus on laittaa hygieniahaasteille äpärälleen oma sipsipussi, se ei ole muiden vastuulla.

 Vanhemmuus ja lapsuus on kaksi eri asiaa. Ap taitaa olla aika yksinkertainen. 

Helppoa. Googleta "itsereflektio".

Vierailija kirjoitti:

 Vanhemmuus ja lapsuus on kaksi eri asiaa. Ap taitaa olla aika yksinkertainen. 

Sen että olen syntynyt PÄÄTTIVÄT VANHEMPANI minulta kysymättä. En inhoa, en vain pidä 13/tusinassa mukuloista.

100% normaalin mielipiteeni takia (johtuu niistä ilkiömukuloista), en mene terapiaan, nöyristele, muutu, tms, sori siitä.

Ps. ei ketään mukuloitakaan tarvitse pakkoterapioda vain siksi, että ihan kaikki eivät heistä pidä, se = täysin normaalia.

Inhosin jo lapsena ihmislapsia.