Kaikki ovat itse joskus olleet lapsia, mutta silti osa inhoaa lapsia syvästi

Harva muistaa lapsuudestaan kovinkaan paljon.

Minä inhosin jo lapsena muita lapsia

No voi voi, minkäs me sille täällä voimme, että sinulla on ongelmia ymmärryksen kanssa?

Tähän voi myös vaikuttaa luonne, jos on ollut hiljainen ja kiltti, niin saattaa hyvinkin inhota lapsia jotka ovat eläväisiä, äänekkäitä, villejä ja tottelemattomia.

En tykännyt lapsenakaan vauvanukeista. Se, että on jotain kokenut, ei tarkoita että siitä pitäisi tykätä. Syntymä, murtunut käsi, oksennustauti..

Teki mieli juuri kommentoida yhteen ketjuun, jossa lapsia kutsuttiin per**hedelmiksi, että on tainnut unohtua, että jokainen meistä on joskus ollut sellainen. Voivatko nämä ihmiset myös mennä takuuseen itsestään etteivät ole koskaan itkeneet julkisella paikalla tai juoksennelleet kaupassa. 

Monesti on mainittu, että lapsia ei inhota, vaan ajattelemattomia ja huonosti kasvattavia vanhempia.

He inhoavat itsään. Näkeehän sen tälä pastallla. 

Vierailija kirjoitti:

No voi voi, minkäs me sille täällä voimme, että sinulla on ongelmia ymmärryksen kanssa?

Olihan se aloittajalta rohkeaa julistaa käsityskykynsä rajallisuus.

Olen ollut humalassa, mutta silti inhoan humalaisia. Mikä tuon ymmärtämisessä on vaikeaa?

Lapset on ihan jees, kunhan ne eivät häiritse asumisrauhaa, ravintolakokemusta ja julkisessa liikenteessä matkustamista.

Lapsivapaille ravintoloille, kerrostaloasumiselle ja lennoille/junille/busseille olisi suurta kysyntää.

Kasvattakaa kakaranne hyville tavoille ja opettakaa käyttäytymään ihmisten ilmoilla, niin lapsiviha pikkuhiljaa laantuu. Lepsut ja välinpitämättömät vanhemmat ovat saaneet tämän ilmiön aikaan. Ei kukaan tykkää meluavista maailmanomistaja-tyrannikersoista

Vierailija kirjoitti:

Teki mieli juuri kommentoida yhteen ketjuun, jossa lapsia kutsuttiin per**hedelmiksi, että on tainnut unohtua, että jokainen meistä on joskus ollut sellainen. Voivatko nämä ihmiset myös mennä takuuseen itsestään etteivät ole koskaan itkeneet julkisella paikalla tai juoksennelleet kaupassa. 

Monet voivat.

Enimmäkseen ihmiset kuitenkin vihaavat niitä lasten vanhempia joiden edesottamusten seurauksia ovat huono käytös ymv. Vain pieni prosentti vihaa itse lapsia. 

En inhoa lapsia, tai mitään ihmisryhmiä, mutta en vietä aikaa lasten kanssa, ellei ole aivan pakko. En viihtynyt muiden lasten seurassa edes ollessani itse lapsi, ja olen aina kokenut äänekkyyden ja tarvitsevuuden todella kuormittavaksi. 

Aina naurattaa, kun joku esittää ap:n ajatuksen niin kuin se olisi joku uusi ja mullistava näkökulma. "Siitäs saatte, mokomat! Luu kurkkuun oikein kunnolla!"

Vapaaehtoinen lapsettomuus ei automaattisesti tarkoita sitä, että inhoaisi lapsia (jos ap jotain tuollaista vihjailet).

Vierailija kirjoitti:

Monesti on mainittu, että lapsia ei inhota, vaan ajattelemattomia ja huonosti kasvattavia vanhempia.

Moni myös ilmoittaa inhoavansa esim. itkeviä vauvoja bussissa. Kasvatuksestako se on kiinni? Pitäisikö äidin lukittautua kotiin vuosiksi? Useamman vikkkaan lapsen lauman kasassa pitäminen voi joskus olla myös hivenen haastavaa, vaikka kasvatuksessa ei olisi mitään vikaa.

Nyt ei kyllä ymmärrä miksei olisi "oikeutta" vihata jotain mitä  on joskus ollut!

Tuleehan useasti esim. tupakan lopettaneistakin suurimpia tupakan vihaajia.

Olen lapseton enkä vihaa lapsia. Usein lapsen huonon käytöksen takana on vanhempien toiminta, kasvatustaidot hukassa. Ei tietenkään aina eikä pidä yleistää, on autismia, ADHD ja muita tiloja, jotka saattavat aiheuttaa häiriökäyttäytymistä. Raskasta se vanhemmille on. Mulla on lähipiirissä 11v ADHD poika. Otan välillä pojan viikonlopuksi ja tehdään koko ajan jotain. Mennään uimaan, ulkoillaan, pelataan. Poika tykkää ja vanhemmat saa hengähtää. Poika tykkää kokkailla mutta on tosi kärsimätön, vaikea odottaa että joku keipomus tulee uunista. Sillä aikaa vaikka pelataan.