Millainen ihminen pystyy jättämään vastasynytneensä sairaalahoitoon lähtiessään itse kotiin?

Kun nyt katson aikaa taaksepäin, huomaan olleeni aivan kelvoton äiti. Jätin lapseni yöksi teho-osastolle enkä vaatinut päästä patjalle hänen viereensä. Olen jättänyt hänet useaan otteeseen yökylään. Otin vastaan työpaikan ajattelematta kaksivuotiaani etua, enhän ole hänelle läsnä. Olen lähtenyt kauppareisulle lukemattomia kertoja jättäen hänet isälleen.

Olen nyt aivan varma, että koulukoti ja loppuelämän kestävä terapia on oleva hänen kohtalonsa. Kunpa olisin jo ennen lapsen syntymää ymmärtänyt turvautua av:n apuun, lapseni elämä olisi voinut muotoutua aivan toisenlaiseksi.

Vierailija:

Soita HETI pomolle, pääset varmasti helpolla eroon TYÖSTÄSI ( hui mikä sana) ;)

(Tosin en tiedä kaipaako tämä maa lisää peräkammarinpoikia tai -tyttöjä)

Ihan oikeasti, mitä on terapiavanhemmuus:)?

Kaikki äidit ja isätkin joita minä näin istuivat lapsensa vieressä lähes koko päivän ja yöllähän siellä ei saanut olla. Jotkut ajattelevat jatkuvasti toisista ihmisistä negatiivisesti ja korottavat itsensä toisten yläpuolelle. Minun mielestäni itsekäs ja negatiivinen äiti on paljon vahingoittavampaa lapselle kuin se, että hän nukkuu happikaapissa valvotuissa olosuhteissa teho-osastolla vanhempien nukkuessa kotonaan.

ensinnäkin muista ap, että ei lapsi ole sairaalassa huvinvuoksi jos joutuu tarkkailuun! eikö ole tärkeintä silloin asianmukainen sairaalahoito jotta lapsi yleensäkin pääsee vielä ELÄVÄNÄ äidin hoitoon, kyllä äiti ja lapsi ehtivät olla sylikkäin ihan yllinkyllin eikä imetys siitä vaarannu jos ei 24h/vrk siinä vierellä pysty sairaalan tilojen tms vuoksi olemaan.



toki jokaisella äidillä on ikävä lasta mutta on myös mahdollinen muu perhe eikä sairaala ole hotelli mihin äiti jää jos ei ole aihetta. Sairaalassa on tarpeeksi potilaita käytävä paikoilla jne.

Lapsi oli teholla ensimmäiset 2kk. Syliin sain eka kerran 6 viikon ikäisenä. Ja minut potkittiin pois synnyttäneiden osastolta 3 vrk jälkeen,kun se oli täysi. Silti olin sairaalassa väh. 12 h vrk:ssa pitämässä pikkuistani kädestä kiinni,vaikka teholla koko ajan hoettiin,että levähtäisit kotona muutaman päivän. Kotona oli pakko käydä nukkumassa (lue=valvomassa ja hätäilemässä),vaikka lapsi oli kuolla monta kertaa tehohoidon aikana ja koskaan ei tiennyt,mitä seuraavaksi tapahtuu. Sairaalaan ei ollut edes lupa jäädä yöksi.

Keskosista TAI muista vammaisista



Keskosuus ei ole vamma.

Vierailija:

Lapsi oli teholla ensimmäiset 2kk. Syliin sain eka kerran 6 viikon ikäisenä. Ja minut potkittiin pois synnyttäneiden osastolta 3 vrk jälkeen,kun se oli täysi. Silti olin sairaalassa väh. 12 h vrk:ssa pitämässä pikkuistani kädestä kiinni,vaikka teholla koko ajan hoettiin,että levähtäisit kotona muutaman päivän. Kotona oli pakko käydä nukkumassa (lue=valvomassa ja hätäilemässä),vaikka lapsi oli kuolla monta kertaa tehohoidon aikana ja koskaan ei tiennyt,mitä seuraavaksi tapahtuu. Sairaalaan ei ollut edes lupa jäädä yöksi.

Itse olin keskoseni luona kuutisen tuntia päivässä. Kotona pidin itseäni " kiireisenä" keittelemällä rintapumpun osia ja pumppailemalla maitoa lapselleni. Itse en olisi jaksanut olla osastolla kahtatoista tuntia vuorokaudessa.

Vierailija:

Vierailija:

Lapsi oli teholla ensimmäiset 2kk. Syliin sain eka kerran 6 viikon ikäisenä. Ja minut potkittiin pois synnyttäneiden osastolta 3 vrk jälkeen,kun se oli täysi. Silti olin sairaalassa väh. 12 h vrk:ssa pitämässä pikkuistani kädestä kiinni,vaikka teholla koko ajan hoettiin,että levähtäisit kotona muutaman päivän. Kotona oli pakko käydä nukkumassa (lue=valvomassa ja hätäilemässä),vaikka lapsi oli kuolla monta kertaa tehohoidon aikana ja koskaan ei tiennyt,mitä seuraavaksi tapahtuu. Sairaalaan ei ollut edes lupa jäädä yöksi.

Itse olin keskoseni luona kuutisen tuntia päivässä. Kotona pidin itseäni " kiireisenä" keittelemällä rintapumpun osia ja pumppailemalla maitoa lapselleni. Itse en olisi jaksanut olla osastolla kahtatoista tuntia vuorokaudessa.

Teho-osastolla ollessa huoneessa ei edes saanut olla jatkuvasti. Päivittäin tuli useampia lääketieteellisiä hoitotoimenpiteitä, joiden ajaksi piti poistua käytävälle odottelemaan. Itse olin lisäksi niin huonossa kunnossa, että ensimmäisinä päivinä olin vauvan luona alle tunnin.

Kukaan meistä ei muista vauva-aikaansa vastasyntyneenä. Sinkkonen puhui että hänet jätettiin kaksivuotiaana sairaalaan yksin. Minulla oli lapsi teholla ja kävin siellä niin paljon kuin voin/sain. Meillä on lapsen kanssa hyvä suhde ja hän täyttää pian kymmenen.



Lapseni olisi kuollut ilman tehohoitoa joten tuossa tilanteessa sitä mielellään jättää lapsen ammattilaisten hoidettavaksi. Pienessä huoneessa oli 4-6 vastasyntynyttä joista osa kaapissa. Yleisinfektiossa lapsella on käsittelyarkuutta ja oli punainen kun keitetty rapu enempi olis ollut rääkkäystä pitää häntä sylissä kun antaa olla kaapissa ja tehdä vain tarpeelliset hoitotoimenpiteet.



Toki notkuin siellä käytävässä ja katselin ikkunan läpi ja oli tilanteita joissa kaikki vanhemmat käskettiin lähettyviltä pois kun jollekkin tehtiin toimenpiteitä. Järki sanoo normaalille ihmiselle ettei voi tunkea itseään joka paikkaan, hoitajille on annettava mahdollisuus tehdä työtään ja he sen parhaiten taitavat samoin kuin lääkärit.



Tärkeämpää on se jatkuva hoito ja hoiva kun lapsi kotiutuu ja sitä on edessä vuosia. Jotain suhteellisuudentajua toivoisin, järjen valo ei ulotu kaikkiin ap ja 17 on jäänyt jostain osattomaksi.



Tiesitkö vanhempi voi pilata suhteen lapseensa ja kierouttaa sen liialla ripustautumisella ja sekään ei ole tervettä.



Tuolla mainitulla 3 vrk:n perusteella adoptiolapsen ja äidin välille ei synny tuota kiinnittymissuhdetta ollenkaan. Väitän että hyvä suhde voi syntyä lapsen ja vanhemman välille vaikka olosuhteiden pakosta joudutaan olemaan erossakin.

Voin ihan suoraan sanoa että olet kyllä ollut henkilökunnalle suureksi rasitteeksi.



Mun mielestä ois hyvä uskoa henkilökuntaa, jos he toivovat että äiti lepäis välillä

Sen lisäks sulla ei oo koin selkeetä käsitystä mitä infektoitunut lapsi tuntee ja kokee. Se että häntä raahataan paikasta toiseen ja sylitellään voi aiheuttaa niin suurta kipua ettet voi kuvitella...



Olet voinut tehdä tätä kautta karhunpalveluksen lapsellesi...sori vaan

Vauva oli kosketteluarka ja itki sen vuoksi ja oli rauhallinen kun sai vain olla.



Olisi ollut lapselle haitaksi jos olin sitä läheisyyttä tarjonnut. Vuorovaikutussuhde ehti syntyä myöhemmin.

jolla ei ole mahdollisuutta jäädä sairaalaan. Lastenosastoille ei oteta äitejä ja synnytysosastollakaan ei voi olla kovin kauaa. Eli siis ihan oman tahtonsa vastaisesti lähtee äiti kotiin. Miten joku voi noin tyhmiä kysellä?

Missä mättää että selvisikin niin hyvin..

siinäkin tilanteessa kun heidän lapsensa on niin sairas että vaatii sairaalahoitoa? Todella pöyristyttävää...



Oma lapseni syntyi vammaisena, mutta kuitenkin terveenä niine ttä sain hänet heti mukaani kotiutuessa. kuitenkin olen saman vamman omaavien lasten vanhemmilta kuullut elämästä silloin kun lapsen ensimmäiset kuukaudet kuluvat sairaalassa hoidoissa ja leikkauksissa. Jos siinä sattuu vielä olemaan vanhempia sisaruksia kotona, niin aika epeli on se äiti joka kykenee olemaan sekä vanhempien lasten kanssa kotona että vauvan luona sairaalassa 24/7



Monet ovat jo tässä kertoneetkin ettei jokapaikassa yöpyminen ole edes mahdollista, on priorisoitava lapsen hoito. ja kun on pidemmästä hoidosta kysymys vanhempi myös tarvitsee sitä omaa lepoa jotta jaksaisi siinä vaiheessa kun lapsi kotiutuu. Näillä lapsilla kun saattaa kotiinkin seurata lääkintää ja hoitoa jos jonkinlaista.



Oma lapseni on ollut sairaalassa vain muutaman kerran ja silloinkin tavallisella infektio-osastlla missä vanhemmalla on mahdollisuus yöpyä. Silloin ei tullut mieleenikään lähteä kotiin, vaikka kerran olin itse niin kipeä että varmasti järkevämmin olisi asia hoitunut mikäli mies olisi jäänyt lapsen kanssa sairaalaan ja itse olisin mennyt kotiin lepäämään ja toipumaan.

Olin vauvani kanssa sairaalassa 11 vuorokautta. Jos nyt olisi sama tilanne, tekisin toisin.

Mies oli vuorotöissä ja isompia oli katsomassa kummitäti. Kummitäti oli aika nuori ja ei oikein touhunnut mitään isompien kanssa. Lapsilla oli kova ikävä äitiään ja hätä, että kuoleeko äitikin kun ei tule kotiin. En vain sitä siinä hädässä tajunnut.

Eli nyt tekisin toisin. Olisin kotona sen ajan kun mies oli töissä ja muut ajat sairaalassa. Isommatkin tarvitsevat äitiään. Vauva oli niin heikossa kunnossa, että en saanut edes koskea häneen. Hän olisi pärjännyt vallan mainiosti ilman minua asiantuntevassa hoidossa.

Koin itseni jälkeen päin itsekkääksi kun siinä hädässä unohdin isompien hyvinvoinnin ja oman hätäni takia halusin olla vauvan kanssa istumassa ympäri vuorokauden sängyn vieressä.



Isommat lapset vuoden jälkeen päin varmistivat, että olen paikalla ja en taas katoa.

Ihme asenne Ap:lla.

sairaalassa oli remontin takia tilan puutetta. :/

Olet sairas.



Et tiedä miltä tuntuu jättää (tai siis se vauva viedään sinne, että hänen henkensä saadaan pelastettua) vauvansa sinne teho-osastolle ja itse olla synnyttäneiden osastolla.



Minut oltaisiin kotiutettu mutta verenpaineeni nousi pilviin ja niin päätettiin hoitaa minuakin ja tarvitsin itsekin sairaalahoitoa. Sairastuin huolesta.



Vähän yli viikko oltiin sairaalassa ja molemmat saatiin kuntoon. Tilanteet tulee yllättäin ja niihin on vain sopeuduttava. Olin teholla niin paljon kuin voin, lypsin maitoa jota annettiin nenä-mahaletkulla. Olisin imettänyt mutta se vei liikaa voimia pieneltä ja sitä ei saanut tehdä kuin hetken kerrallaan. Lapsi oli täysiaikainen mutta hänen verensokerit oli pielessä ja tämän lisäksi sai monen kanyylin kautta lääkkeitä infekioiden vuoksi.



Näin päättömiä kuin sinä ja kaltaisesi lauotte toivon elämän opettavan, josko se kasvattaisi hieman empatiakykyä ja ymmärrystä, ettei kaikki voi sujua aina hyvin. Yleensä en elämän kovaa koulua toivo kenellekään.



Loukkaat nyt monia ihmisiä typeryydessäsi, näen kuitenkin pienuutesi yli ja ymmärrän, en kuitenkaan hyväksy.



Kukaan äiti ei odottamaansa, synnyttämäänsä ja rakastamaansa lasta jätä mielellään sairaalahoitoon vaan rakkaudesta tähän lapseen haluaa että hänen hyväkseen tehdään kaikki voitava. Äidinrakkaus minulla on syntynyt kaikkiin lapsiini jo odostusaikana vahvistuen lisää lapsen syntymän jälkeen.



Amen.

mutta terveydenhuollon resurssit on rajalliset. Tottakai olisi (kai?) ihanteellista, jos äidin tarpeet vierihoitoon huomioitaisi paremmin. Olisi ihanteellista vanhusten huollon parantuminen jne. Mutta kun veroja pitäisi maksaa enemmän, niin se ei enää olekaan ihanteellista(?). En tarkoita, että asioista ei saisi keskustella, mutta aloitushan oli, että että (kai 17=ap?) joku ei ymmärrä, miksi toinen jättää vauvansa hoitoon. Asiat voivat olla kyseisille ihmisille hankalia ja perhetilanteet erilaisia, eikä tuollainen kyyläily tai muiden asioiden miettiminen ole terveellistä tai edes suotavaa. On hyvä hieman oppia myös suvaitsevaisuutta. Sitäpaitsi edelleen olen sitä mieltä, että lapsen terveys ennen kaikkea, aina vierihoito ei ole mahdollista (eikä teholla ole pääasia, muut lastenosastot asia hieman toki erikseen), ja äidin ja lapsen suhde ei siitä kyllä normaaleilla ihmisillä siihen kaadu.