Millainen ihminen pystyy jättämään vastasynytneensä sairaalahoitoon lähtiessään itse kotiin?

Suuntasitko viestisi minulle (olen se, jolla ei tehnyt tiukkaa jättää vauvaa sairaalaan)?



Jos niin teit, niin täytyy vähän tarkentaa. Jos et, niin unohda tämä viesti!



Omassa tapauksessani olin vauvan luona useita tunteja joka päivä. Öisin tauot olivat pidemmät.



On eri asia olla kokonaan poissa kuin olla tunteja poissa.

En osoittanut viestiäni kenellekään. Tuntuu vain siltä, että 17 on ainoa täällä, jolla on jotain hajua vauvojen ja äitien suhteen kehittymisestä, joten ajattelin huutaa eetteriin.

Vierailija:

vaikka vaihtoehdot olivat jäädä sairaalaan ja päästä katsomaan vauvaa vs. lähteä kotiin olemaan kipeä eikä nähdä vauvaa pariin viikkoon.

Olin niin vihainen, niin vihainen. Enkä mitään voinut sanoa, kun kaverilla oli muutenkin rankkaa eikä se ole minun asiani. Mutta sydämeni vuoti verta sen vauvaraukan puolesta, jonka äiti " ei tykkää olla sairaalassa" ...

Minä lähdin sairaalasta heti kun pääsin. Oli aivan liian ahdistavaa olla synnyttäneiden osastolla omiin silmiini isokokoisten vauvojen ympäröimänä. Ihan oikeasti, jos et ole itse kokenut et voi tietää miltä tuntuu.

Kiitos tuhannesti noista järjen sanoista (JOIDEN LUULISI OLEVAN KAIKILLE SELVÄÄ!?) Noinhan se juuri menee, miksi ihmiset ovat niin totaalisen sokeita tuolle totuudelle? " Se ei nyt vaan satu sopimaan elämäntilanteeseen" tai (kuten tuossa edellä mainittiin) " äiti ei vaan halua olla sairaalassa" .



Ihmiset ovat niiiiin sokeita.



17

Jos mentäis luonnollisen järjestyksen mukaan, niin tuo vauva kuolisi äitinsä kainaloon. Sekö olisi se parempi vaihtoehto.



Jos lapsi tarvitsee erikois-sairaanhoitoa niin SE on silloin tärkein asia. Äiti hoitaa lasta ja on lapsen luona niin paljon kuin se on järkevää. Mutta tärkeintä on pitää lapsi elossa ja saada hänet parantumaan. Esim. Jorvin L2 osaston tyylinen osasto ei yksinkertaisesti toimisi jos siellä olis äidit yötäpäivää paikalla ja hoitajat joutuisivat hoitotoimenpiteitä tehdessään pomppimaan patjojen yli.



Normaali tilanne on toinen juttu, lapsivuodeosastolla vierihoito kuuluu asiaan ja riittää vauvalle. Mutta lastenosastolla ei. Niin valitettavaa kuin se onkin. Minulle ainakin on tärkeämpää se, että lapseni on hengissä, kuin se että minun kaikkia oikkujani olisi kuunneltu. Äidin tehtävä on kestää myös niitä tunteita joita aiheuttaa ero vauvasta tai vaikka sen näkeminen että lapselta otetaan verikoe. Vauvaa ei eroteta äidistä turhaan, vain silloin kun se on välttämätöntä.

Väsynyt äiti voi olla jopa huonompi äiti lapselleen kuin se joka käy yön yli nukkumassa ja keräämässä voimia ja jaksaa sitten taas hoitaa vauvaansa paremmin.

Musta tässä ketjussa ei puhuttu vastasyntyneen jättämisestä osastolle hoitajien varaan useaksi päiväksi vaan siitä, että äiti käy kotona nukkumassa ja viettää päivän vauvan luona.



Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.

Kerroin siis aiemmin, että lapseni joutui teho-osastolle viikoksi. Olin sairaalassa joka päivä aamusta iltaan ja kävin kotona nukkumassa. Olisitko sijassani hengaillut teholla viikon aamusta iltaan nukkumatta? Olisiko lapselleni tuolloin ollut erityisen tärkeää se, että istun yölläkin hänen vierellään? Miten olisit sijassani toiminut?

Toinen kysymys: Mistä voin nähdä ne vauriot, mitä tämä viikon mittainen ikävä episodi on aiheuttanut lapselleni? Voitko kuvailla millaisia jälkiä tämä lapseen saattaa jättää?

Vierailija:

Kiitos tuhannesti noista järjen sanoista (JOIDEN LUULISI OLEVAN KAIKILLE SELVÄÄ!?) Noinhan se juuri menee, miksi ihmiset ovat niin totaalisen sokeita tuolle totuudelle? " Se ei nyt vaan satu sopimaan elämäntilanteeseen" tai (kuten tuossa edellä mainittiin) " äiti ei vaan halua olla sairaalassa" .

Ihmiset ovat niiiiin sokeita.

17

Ja minä ainakin ymmärsin että puhe oli alunperin nimenomaan lapsen jättämisestä ilman että hirveästi sitten viettää aikaa siellä sairaalassa.



t. 92

vaikkapa vaan 18h/vrk.



Read it, learn it

Kerrotko vielä mitä olisit tehnyt sijassani? Ovatko muuten omat lapsesi joutuneet tehohoitoon synnyttyään, en muista enää mainitsitko sitä?

102

Vierailija:

Ja minä ainakin ymmärsin että puhe oli alunperin nimenomaan lapsen jättämisestä ilman että hirveästi sitten viettää aikaa siellä sairaalassa.

t. 92

Sinun tilassasi en varmastikaan olisi voinut tehdä muuta kuin vaatia, että saisin olla vauvani luona mahdollisimman paljon - niinkuin sinä olitkin.



Oma tilanteeni oli sikäli erilainen, että olin itse synnyttäneiden osastolla koko sen ajan, kun vauvanikin oli sairaalassa - ja heti hänen vointinsa kohennuttua sain hänet (VAATIMALLA) vierihoitooni synnyttäneiden osastolle, josta sitten kuskasin häntä aamuin illoin antibioottitiputukseen L2:lle. Minulle ehdotettiin myös kotiin lähtemistä 5 sairaalassa vietetyn vrk:n jälkeen, mutta en siihen suostunut. Myöskin L2:lla tuli nuivaa kommenttia hoitohenkilökunnan taholta, kun ilmoitin haluavani vauvani vierihoitoon synnyttäneiden osastolle siinä vaiheessa, kun hän oli 6 vrk ikäinen ja crp arvo oli laskenut tarpeeksi alhaiseksi - mutta sain nämä em. asiat läpi olemalla sinnikäs (vaikka oikeasti voimia minulla siihen ei olisi ollutkaan!) Tietysti on tilanteita milloin vauvaa ei vaan saa vierihoitoon, mutta silloin (todellakin) majoittuisin sen patjan kanssa vauvan huoneen lattialle - sen saa siirrettyä pois lääkärikierron / muiden hoitotoimenpiteiden ajaksi niin, ettei hoitohenkilökunnan tarvitse sen " ylitse pomppia" .



Taidat itsekin tietää sen, että jälkimmäinen kysymyksesi on lähestulkoon mahdoton vastattava (ellei sitten ole psykiatrian professori, joka on erikoistunut lapsivuodeajan psyykkisiin vaikutuksiin vauvan ja lapsen kehityksessä - ja hänellekin se voi olla mahdoton vastattava kysymys.) Voisin itse kuvitella, että omaan äidin rakkauteeni ja kiintymyssuhteeseeni vauvaa kohtaan saattaisi tulla " kolhu" ja lapsi tuntuisi aluksi sen vuoksi " vieraalta" , mikä taas vaikuttaisi siihen miten jaksan vauvan itkua ja pystyn herkistymään hänen viesteilleen. Lisäksi pelkäisin kyllä sitä, että vauva ei tunnistaisi minua turvalliseksi hoitajakseen, enkä pystyisi sitä kautta luomaan hänelle tunnetta siitä, että äiti on aina läsnä ja saatavilla (mikä hyvin pienen vauvan ollessa kyseessä, on aika tärkeää).



17

T: hyvin sairaan lapsen äiti joka ilmeisesti saa ap:lta armon koska lapsi on " vammainen"

Olisiko mielestäsi oikeasti järkevää ja vauvojen kannalta turvallista, että laitteiden ja sänkyjen sekaan kannettaisiin viidestä kymmeneen patjaa vanhempien yöpymistä varten?

Vierailija:

Tietysti on tilanteita milloin vauvaa ei vaan saa vierihoitoon, mutta silloin (todellakin) majoittuisin sen patjan kanssa vauvan huoneen lattialle.

17

On se sitten kumma, kun ei saa asioista puhua niiden oikeilla nimillä! Ei tarvitse loukkaantua tai syyllistyä - mutta tarvitsee voida puhua asioista. Lopettakaa nyt jo se ap:n morkkaaminen, sättiminen ja haukkuminen!!! Ihan paikallaan on joskus esittää kysymyksiä ja herätellä ihmisissä ajatuksia!



17



*



Ja vielä; ymmärrän kyllä, että se on taatusti kova paikka, kun oma pieni joutuu olemaan pitkään hoidossa sairaalassa - mutta se on myös äärimmäisen surullista. Ikäänkuin sitä surua ei olisi lupa surra? Tai koska toiset surevat sairaan lapsensa kohtaloa, ei toisilla ole " lupa" surra vähemmän sairaan lapsensa kohtaloa!? Mitäs logiikkaa se tämä tälläinen on?

Miksi moitit toisia äitejä vauvan jättämisestä yöksi sairaalaan, kun pohjimmiltaan kuitenkin kyse on sinun kyvyttömyydestäsi luoda suhdetta lapseesi muutaman tunnin erosta huolimatta? Joku toinen äiti voi hyvinkin onnistua siinä missä sinä et olisi onnistunut.



Minä voin kertoa ihan omasta kokemuksesta, että suhde lapseen on aivan yhtä hyvä, olipa hän koko ajan sänkyni vieressä lapsivuodeosastolla tai jätinpä hänet sitten yöksi lastenosastolle muiden hoiviin. Olen kokenut molemmat. Toinen teholla olleista lapsistani on jo melkein 4 vuotias. Suhde häneen on aivan yhtä hyvä kuin muihinkin isompiin lapsiini. Imetys sujui hyvin ja hän oli selkeästi rauhallinen vauva. Edelleen kaikesta näkee, että hänellä on perusturvallisuus kunnossa.

Toinen lapsi joka on ollut muiden hoidossa on vielä vauva, mutta hänenkään kanssaan kiintymyssuhteessamme ei ole ollut ongelmia. Vauva ei oli yhtään enempää tuntunut vieraalta, imetys on sujunut hyvin ja opin aivan yhtä hyvin tunnistamaan hänen tarpeensa kuin muidenkin. Hänkin on tunnistanut minun tapani hoitaa ja minun sylini koko ikänsä. Rauhoittunut parhaiten minulle yms.



Toisten äitien kiintymys lapseensa voi olla niin suurta, että se kestää jopa sen kun äiti käy kotona nukkumassa, vaikka vauva on sairaalassa. Toiset äidit pystyvät tunnemylläkkänsä ylikin näkemään vauvansa parhaan. Levännyt äiti = parempi äiti.

Tässä kohden juuri päästäänkin niihin resursseihin. Ja siihen mitä kollektiivisesti (yhteisöllisellä tasolla) arvostetaan - meidän kulttuurissamme ei (näköjään) arvoteta vierihoitoa kovinkaan korkealle, ja siksi siihen ei ole tarvittavia resursseja / puitteita isommissa sairaaloissa.



Mutta Suomestakin löytyy vauva- ja imetys (ylipäätään vierihoito) myönteisiä sairaaloita, joissa kiinnitetään em. asioihin enemmän huomiota myöskin sairastuneiden vastasyntyneiden kohdalla.



Esittäisin sinulle sellaisen vastakysymyksen, että onko se sinun mielestäsi ihan oikein, että esimerkiksi Tays:issa on sairastuneiden vauvojen hoito hoidettu tuolla tavoin? 5 vauvaa samaan huoneeseen, eikä vanhemmilla mitään mahdollisuuksia olla vauvansa lähellä? Minä ainakin kyseenalaistaisin tuollaista systeemiä aika äänekkäästi!



17

Puit varmasti sanoiksi sen, mitä suurin osa täällä ajattelee, mutta ei ole osannut sanoa. Todella hyvin kiteytetty.

Vierailija:

Miksi moitit toisia äitejä vauvan jättämisestä yöksi sairaalaan, kun pohjimmiltaan kuitenkin kyse on sinun kyvyttömyydestäsi luoda suhdetta lapseesi muutaman tunnin erosta huolimatta? Joku toinen äiti voi hyvinkin onnistua siinä missä sinä et olisi onnistunut.

Minä voin kertoa ihan omasta kokemuksesta, että suhde lapseen on aivan yhtä hyvä, olipa hän koko ajan sänkyni vieressä lapsivuodeosastolla tai jätinpä hänet sitten yöksi lastenosastolle muiden hoiviin. Olen kokenut molemmat. Toinen teholla olleista lapsistani on jo melkein 4 vuotias. Suhde häneen on aivan yhtä hyvä kuin muihinkin isompiin lapsiini. Imetys sujui hyvin ja hän oli selkeästi rauhallinen vauva. Edelleen kaikesta näkee, että hänellä on perusturvallisuus kunnossa.

Toinen lapsi joka on ollut muiden hoidossa on vielä vauva, mutta hänenkään kanssaan kiintymyssuhteessamme ei ole ollut ongelmia. Vauva ei oli yhtään enempää tuntunut vieraalta, imetys on sujunut hyvin ja opin aivan yhtä hyvin tunnistamaan hänen tarpeensa kuin muidenkin. Hänkin on tunnistanut minun tapani hoitaa ja minun sylini koko ikänsä. Rauhoittunut parhaiten minulle yms.

Toisten äitien kiintymys lapseensa voi olla niin suurta, että se kestää jopa sen kun äiti käy kotona nukkumassa, vaikka vauva on sairaalassa. Toiset äidit pystyvät tunnemylläkkänsä ylikin näkemään vauvansa parhaan. Levännyt äiti = parempi äiti.

muuten fiksu ihminen, paitsi että on ehkä masentunut tai uupunut?? parempi niin että tajuaa jättää lapsen vaikka sairaalaan jos tuntuu että itse ei selviä... tässä kun on viimeisen vuoden sisään ollut niitä kurjempia tapauksia jossa vastasyntyneelle on tehty hirveitä tekoja kun ei ole jaksettu :-(

oma esikoinen oli Taysin teholla 4 vkon iässä eikä sinne saanut jäädä todellakaan. Teho oli aivan täynnä ja siellä ei saanut edes vierailla kuin äiti ja isä. Minkäänlaista yöpymismahdollisuutta ei ollut tarjota, vaikka vauva oli täysimetyksellä ja asuimme 60km:n päässä sairaalasta. Asuin tuttujen sohvalla sitten 2 vkoa. Lähdin iltaimetyksen jälkeen heille ja sairaalasta soittivat mut imettämään 1-2krt yössä....tosi herkkua, aivan tajut kankaalla uupumuksesta ja huolesta ajelit vieraassa kaupungissa imettämään vastasyntynyttä vauvaasi. Enpä todella muistele kovin mielelläni noita viikkoja, oli yhtä helvettiä.

Mulla oli erittäin hyvät mahdollisuudet olla vauvani lähellä ja olinkin sitä 18 tuntia vuorokaudessa. Taysin vto:lla on erinomaiset hoitajat ja vauvojen kohtelu aivan ensiluokkaista. Miksi ihmeessä alkaisin rettelöimään vauvaani hoitaville ihmisille kiinteistön tilanahtaudesta, he eivät varmaan lisäneliöiksi voi muuttua vaikka haluaisivatkin? Mitä olisin saavuttanut sillä äänekkäällä kyseenalaistamisella? Mielelläni olisin ollut vauvani vieressä yötä mutta en vain tällä kertaa voinut.

Resurssipula ja se, mihin yhteiskunta varojaan suuntaa on sellainen asia johon mulla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa. Ja vaikka olisikin, niin musta on tärkeämpiäkin rahanreikiä yhteiskunnassa kuin rakentaa jo ennestään rakastettujen ja kaiken mahdollisen huolenpidon saavien vauvojen paskantärkeille vanhemmille patjatilaa sairaaloihin. Suuntaisin rahat vaikka sellaisiin lapsiin joilla on OIKEIDEN laiminlyöntien seurauksena OIKEA kiintymyssuhdehäiriö. Mun lapsellani ei takuulla sitä ole, vaikka olikin elämänsä ensimmäisenä viikkona kuusi tuntia yössä ilman seuraani.

Vierailija:

Esittäisin sinulle sellaisen vastakysymyksen, että onko se sinun mielestäsi ihan oikein, että esimerkiksi Tays:issa on sairastuneiden vauvojen hoito hoidettu tuolla tavoin? 5 vauvaa samaan huoneeseen, eikä vanhemmilla mitään mahdollisuuksia olla vauvansa lähellä? Minä ainakin kyseenalaistaisin tuollaista systeemiä aika äänekkäästi!

17