Mitkä pieneltä tuntuvat päätökset vaikuttavat elämän kulkuun yllättävän paljon?

Tuli mieleen tällaiset asiat yhtenä unettomana yönä. Millaiset pieneltä tuntuvat valinnat ja päätökset voivat vaikuttaa siihen, millaisen elämän lopulta elää? Mitkä päätökset ovat kokoaan isompia?

Kerron esimerkin. Tarkoitus ei ole loukata ketään, mutta tämä on jotain minkä olen lähipiirissä huomannut.

Tunnen paljon eläinystäviä. Aika monelle meistä on nuoruuden ja aikuisuuden taitteessa tullut sellainen hetki, että on ollut oma koti, hieman rahaa ja vapaata aikaa, kun opinnot ovat jääneet taakse. Siinä on usein vähän matkusteltu ja juhlittu, mutta sitten on tullut mieleen, että aika olisi vihdoin kypsä omalle lemmikille.

Yksin asuville 25-v fiksuille aikuisille on mahdollista ottaa myös rescue-eläin, joka vaatii vähän, ja joskus paljonkin, tavallista enemmän panostusta. Niinpä moni kaveri otti rescue-koiran tai kissan, sellaisen joka ei tule toimeen muiden eläinten tai lapsien kanssa. Luovutuspapereissa on tiukasti sovittu, että eläintä ei laiteta eteenpäin ja että sitä ei lopeteta konsultoimatta luovuttavaa yhdistystä.

Niinpä sitten moni kaverini on omistanut ikävuotensa 25-35 sille, että on joka ilta klo 17 kotona eroahdistuneen koiran luona ja sitä ulkoiluttamassa. Sosiaaliset menot on suunniteltu koiran mukaan, ja jos koira on vaikka pelännyt miehiä, puolison kanssa on asuttu erillään. Muussakin tapauksessa esimerkiksi lasten saanti olisi täysin pois suljettua, koska koiran kanssa on sitouduttu elämään ilman lapsia.

En voi ihan varmaksi sanoa, onko tässä ihan täysi syy-yhteys, mutta tunnen juuri nyt useamman 35+ naisen, joka on heräillyt perheen ja puolison mahdollisuuteen ihan hiljattain, ja kaikilla on tausta pitovaikeuseläinten kanssa. Kunnioitan sitä, että aikanaan tehty lupaus pidetään eikä eläinten pistäminen eteenpäin muuttuneen elämäntilanteen takia ole enää yleisesti hyväksyttyä, mutta kyllä minusta sivusta näyttää, että se nuorena tehty yksittäinen ratkaisu on lyönyt hyvinkin ison leiman koko loppuelämään.