Lue keskustelun säännöt.
Mitkä pieneltä tuntuvat päätökset vaikuttavat elämän kulkuun yllättävän paljon?
15.01.2024 |
Tuli mieleen tällaiset asiat yhtenä unettomana yönä. Millaiset pieneltä tuntuvat valinnat ja päätökset voivat vaikuttaa siihen, millaisen elämän lopulta elää? Mitkä päätökset ovat kokoaan isompia?
Kerron esimerkin. Tarkoitus ei ole loukata ketään, mutta tämä on jotain minkä olen lähipiirissä huomannut.
Tunnen paljon eläinystäviä. Aika monelle meistä on nuoruuden ja aikuisuuden taitteessa tullut sellainen hetki, että on ollut oma koti, hieman rahaa ja vapaata aikaa, kun opinnot ovat jääneet taakse. Siinä on usein vähän matkusteltu ja juhlittu, mutta sitten on tullut mieleen, että aika olisi vihdoin kypsä omalle lemmikille.
Yksin asuville 25-v fiksuille aikuisille on mahdollista ottaa myös rescue-eläin, joka vaatii vähän, ja joskus paljonkin, tavallista enemmän panostusta. Niinpä moni kaveri otti rescue-koiran tai kissan, sellaisen joka ei tule toimeen muiden eläinten tai lapsien kanssa. Luovutuspapereissa on tiukasti sovittu, että eläintä ei laiteta eteenpäin ja että sitä ei lopeteta konsultoimatta luovuttavaa yhdistystä.
Niinpä sitten moni kaverini on omistanut ikävuotensa 25-35 sille, että on joka ilta klo 17 kotona eroahdistuneen koiran luona ja sitä ulkoiluttamassa. Sosiaaliset menot on suunniteltu koiran mukaan, ja jos koira on vaikka pelännyt miehiä, puolison kanssa on asuttu erillään. Muussakin tapauksessa esimerkiksi lasten saanti olisi täysin pois suljettua, koska koiran kanssa on sitouduttu elämään ilman lapsia.
En voi ihan varmaksi sanoa, onko tässä ihan täysi syy-yhteys, mutta tunnen juuri nyt useamman 35+ naisen, joka on heräillyt perheen ja puolison mahdollisuuteen ihan hiljattain, ja kaikilla on tausta pitovaikeuseläinten kanssa. Kunnioitan sitä, että aikanaan tehty lupaus pidetään eikä eläinten pistäminen eteenpäin muuttuneen elämäntilanteen takia ole enää yleisesti hyväksyttyä, mutta kyllä minusta sivusta näyttää, että se nuorena tehty yksittäinen ratkaisu on lyönyt hyvinkin ison leiman koko loppuelämään.
Kommentit (63)
Ei muuten lemmikki vaikuta pelkästään perhe-elämään, vaan myös työhön. Jos on yksin koiran kanssa, ei pysty tekemään ylitöitä, vuorotöitä, työmatkoja, iltaopintoja... Voi olla aika iso vaikutus siihen, millaiseen asemaan työelämässä päätyy ja sitä kautta sitten esim. mahdollisuuksiin valita asuinpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos ilman koiraa(kaan) ei myöskään halua miestä eikä lapsia? Jos tykkääkin naisista eikä miehistä? Entä jos ei tykkää lapsista? Entä jos kuoleekin synnytyksen aikaisiin komplikaatioihin ja lapsi jää ilman äitiä? Entä jos ei saa lapsia, vaikka haluaa?
Entä jos olisikin lukenut pääsykokeisiin eikä mennyt töihin niin nyt olisi ammatti ja töissä eikä työttömänä?
Mulla on alkanut yli 20 vuotta kestänyt syvä ystävyys pienestä valinnasta. Ystäväni silloiset kaverit valitsivat mennä suoraan liikuntatunnilta tämän toisen kaverin luokse. Niinpä ystäväni huuteli ääneen, kuka nyt kävelee hänen kanssaan kotiin, kun vakikaveri menikin muualle. Olin kuuloetäisyydellä ja valitsin avata suuni ja sanoa, että minä voin kävellä. Oli vähällä, etten ehdottanut tätä, koska pidin tätä ihmistä silloin aika ärsyttävänä. Mutta siitä me sitten lähdettiin ja sen kävelyreissun jälkeen ei paluuta ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten lemmikki vaikuta pelkästään perhe-elämään, vaan myös työhön. Jos on yksin koiran kanssa, ei pysty tekemään ylitöitä, vuorotöitä, työmatkoja, iltaopintoja... Voi olla aika iso vaikutus siihen, millaiseen asemaan työelämässä päätyy ja sitä kautta sitten esim. mahdollisuuksiin valita asuinpaikkaa.
Entä jos ei pidä miehistä eikä lapsista eikä muutenkaan pidä siitä työstä, jossa on ylitöitä, vuorotöitä, iltatöitä? Entä jos itse ei pidä siitä ammatista, josta toiset pitää?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ilman koiraa(kaan) ei myöskään halua miestä eikä lapsia? Jos tykkääkin naisista eikä miehistä? Entä jos ei tykkää lapsista? Entä jos kuoleekin synnytyksen aikaisiin komplikaatioihin ja lapsi jää ilman äitiä? Entä jos ei saa lapsia, vaikka haluaa?
Entä jos olisikin lukenut pääsykokeisiin eikä mennyt töihin niin nyt olisi ammatti ja töissä eikä työttömänä?
Nii-in. Vaihtoehtoja on loputtomasti. Juuri tämän takia kannustetaankin kuuntelemaan sisäistä ääntään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on täynnä teitä, joille emme kääntyneet. Usein ei tule ajatelleeksi että kun valitsee jotain, jättää samalla valitsematta jotain muuta. Tämä on tietysti väistämätöntä, eikä sen pidä antaa halvaannuttaa.
Eniten loppuelämän kannalta kauaskantoisia päätöksiä tehdään nuorena.
Onnittelen itseäni että lähdin opiskelemaan Helsingin yliopistoon erään pikkukaupungin sijasta. Seuraukset olisivat olleet valtavat. Pikkukaupungissa olisi ollut se yliopiston laitos, mutta ei juuri muuta. Ei harrastusmahdollisuuksia, ei muita tiedekuntia ja laitoksia, ei kiinnostavia työpaikkoja, kulttuuritarjontaa ja ennen kaikkea en olisi edes tavannut niitä kaikkia ihmisiä joista tuli läheisiäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten lemmikki vaikuta pelkästään perhe-elämään, vaan myös työhön. Jos on yksin koiran kanssa, ei pysty tekemään ylitöitä, vuorotöitä, työmatkoja, iltaopintoja... Voi olla aika iso vaikutus siihen, millaiseen asemaan työelämässä päätyy ja sitä kautta sitten esim. mahdollisuuksiin valita asuinpaikkaa.
Entä jos ei pidä miehistä eikä lapsista eikä muutenkaan pidä siitä työstä, jossa on ylitöitä, vuorotöitä, iltatöitä? Entä jos itse ei pidä siitä ammatista, josta toiset pitää?
Mutta pitää koirista? Sitten varmastikin kannattaa ottaa se koira! Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Siksi pitää tehdä niin kuin itsestään parhaalta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aikoinaan huudeltiin, että menkää töihin älkääkä pyrkikö opiskelemaan niin nyt on sitten työtön kun ei päässyt hakemaan opiskelemaan kun piti tehdä töitä. Jos olisi päässyt opiskelemaan niin nyt ei olisi työtön vaan kokoaikatöissä vakituisena.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ilman koiraa(kaan) ei myöskään halua miestä eikä lapsia? Jos tykkääkin naisista eikä miehistä? Entä jos ei tykkää lapsista? Entä jos kuoleekin synnytyksen aikaisiin komplikaatioihin ja lapsi jää ilman äitiä? Entä jos ei saa lapsia, vaikka haluaa?
Entä jos olisikin lukenut pääsykokeisiin eikä mennyt töihin niin nyt olisi ammatti ja töissä eikä työttömänä?
Tuossa listassa ei tainnut olla kovin montaa itse tehtyä pienen tuntuista valintaa? Se pääsykoehomma ehkä lähinnä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irtoseksi muuttanut monen elämänsuunnitelmat.
Ajattelin lähteä Au pairiksi Saksaan, koska lehdessä oli kiinnostavalta kuulostava paikka. Kävin haastateltavana, mutta halukkaita lähtijöitä oli paljon, eikä minua valittu.
Päätin silti lähteä, mutta tarkemmin ajatellen en minä Saksaan halunnut vaan Lontooseen. Sinne lähdin. Tuskin olisin päättänyt pyrkiä opiskelemaan englantia jos olisin mennyt Saksaan. Se taas olisi vaikuttanut täydellisesti myöhempään elämänkulkuuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pakko kertoa että lopettaa koiran?
Vierailija kirjoitti:
Jollekin taas se koiran ottaminen voi pelastaa elämän.
Niin voi.
En pysty edes kuvittelemaan miten ankea ja iloton nuoruuteni olisi ollut ellei perheeseemme olisi hankittu koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vähän miehen kirjoittamalta aloitukselta, jossa yritetään syyllistää naisia etteivät nämä tee nuoresta asti jokaista päätöstään sen ehdoilla että olisivat mahdollisimman helppoja ja kelpaavia kumppaneita miehille.
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko kertoa että lopettaa koiran?
Harva haluaa lopettaa ainoaa läheistään ja ystäväänsä. Siksihän tuollainen tilanne sitookin.
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan huudeltiin, että menkää töihin älkääkä pyrkikö opiskelemaan niin nyt on sitten työtön kun ei päässyt hakemaan opiskelemaan kun piti tehdä töitä. Jos olisi päässyt opiskelemaan niin nyt ei olisi työtön vaan kokoaikatöissä vakituisena.
Päätit kuunnella muita. Ja toisaalta elämänhistoriasi, olosuhteet ym. vaikuttivat siihen, että kuuntelit muita. Voi ajatella, että et olisi pystynyt valitsemaan mitään muuta tietä. Tai sitten voi ajatella toisin. Vapaan tahdon käsite on dilemma, jota filosofit ovat pohtineet tuhansia vuosia. Moni pitää filosofiaa turhana, mutta tälläkin palstalla valtaosa keskusteluista on itse asiassa filosofiaa. Suosittelen tutustumaan tähän maailman vanhimpaan tieteeteeseen.
Minulle muuten huudeltiin päinvastaista: On ehdottoman tärkeää pyrkiä opiskelemaan, vaikkei edes tietäisi, mikä kiinnostaa. Päätin olla välittämättä. Lopulta löysin intohimoni ja päädyin kuitenkin yliopistoon vain huomatakseni, ettei ala ollutkaan sitä, mitä luulin. Jälleen minulle sanottiin, että on tärkeää opiskella tutkinto loppuun, vaikka ei kiinnosta. En taaskaan kuunnellut neuvoja. Olen erittäin tyytyväinen valintoihini nyt jälkikäteen, vaikka vieläkin minulle kerrotaan, miten väärin valitsin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän miehen kirjoittamalta aloitukselta, jossa yritetään syyllistää naisia etteivät nämä tee nuoresta asti jokaista päätöstään sen ehdoilla että olisivat mahdollisimman helppoja ja kelpaavia kumppaneita miehille.
Ah, ja oikeassa olin. Olikin myös toinen ketju samasta aivoituksesta.
"Aikuiset naiset kävelevät koirien kanssa ja asuvat yksin ilman miestä ja perhettä. On tämä maailma täysin sekaisin.."
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän miehen kirjoittamalta aloitukselta, jossa yritetään syyllistää naisia etteivät nämä tee nuoresta asti jokaista päätöstään sen ehdoilla että olisivat mahdollisimman helppoja ja kelpaavia kumppaneita miehille.
Jep, mies ei tykkää koirista joten yrittää varoitella 25-vuotiaita naisia olemaan ottamatta koiraa, jotta nämä naiset olisivat hänelle mieluisampia kumppaneita.
Tutkailin työ- ja opiskelutodistusnippuani. Siellä oli joukossa valintoja, jotka olen halunnut tehdä. Osa oli hyviä juttuja, mutta oli esim. yksi työhön liittyvä valinta, jota kovasti halusin, mutta joka olikin täysi katastrofi. Oli huono valinta. Oli työtodistuksia, että en ole pystynyt vaikuttamaan, missä työskentelen vaan minut on siirretty pisteestä a pisteeseen b ja sieltä pisteeseen c.
Jollekin taas se koiran ottaminen voi pelastaa elämän.