Aikuinen opiskelija. Onko häpeä?

Terv: ex-paniikkihäiriöinen jännittäjä, joka kohta (32-vuotiaana) valmistuu opettajaksi

Aikuislukioissahan nimenomaan on suurin osa porukasta jo varttuneempaa, saatat jopa olla nuorimmasta päästä. Myös yliopistoilla opiskelee kaiken ikäistä sakkia. Omat opintoni ovat edelleen kesken, koska olen toista kertaa jäämässä äitiyslomalle, joten nuorimpiin opiskelijoihin verrattuna minulla on iässä reilun kymmenen vuoden etumatka.



Tsemppiä sinulle!

voi myös käydä lähes kokonaan kotoa käsin!

Itse opiskelen nettilukiossa, olen jo suorittanut monia kursseja eikä ole tarvinnut liikahtaakaan kotoa mihinkään :)



Tietenkin tietyissä tilanteissa voi olla parempi ettei sulkeudu kokonaan pois ihmisten ilmoilta. Minä itse kävin puheilmaisun kurssin, jossa kaikki ujot ja ramppikuumeiset saivat harjoitella esiintymistä. Suosittelen.

Minäkin jatkan lukiota nyt aikuisena.

Itse olen myös koulukiusattu ja paniikkikohtaukset ilmaantuivat ekan kerran kun aloitin opiskelut eräällä ammattilinjalla peruskoulun jälkeen. Olin koulussa n. vuoden jota seurasi parin seuraavankin linjan " keskenmeno" ...aina se mystinen vuosi ehti kulua ennenkuin lopetin...kun en vaan enää pysynyt kärryillä ja henkisten ongelmien kanssa kamppailu vei mehut opiskelusta.



Mitään varsinaista masennusta minulla ei ole ollut enkä ole sen vuoksi hakeutunut mihkään psykologille. Olen nyttemmin tullut tulokseen että minua on vaivannut jonkun asteen tarkkaavaisuushäiriö johon liittyvät oppimisvaikeuteni. Unohdan helposti asioita enkä hahmota kunnolla lukemaani ennenkuin olen jankannut tekstin hitaasti monta kertaa. " Hidas sytytys" ...ja arvaa vaan olenko hävennyt itseäni? :( Äidinkielessä olin kuitenkin huippu ja minua nolotti kun aina minun aineeni luettiin luokan edessä. Esitelmissä kärsin samasta kuin ap eli ääni katosi jotenkin luokan edessä. Tunne oli kaamea.



Koulussa minua kiusattiin lähinnä ujouteni ja " kummallisuuteni" takia...Ei olut juurikaan kavereita enkä uskaltanut tutustua keneenkän. Minulla oli tyystin erilaisia intressejä kuin ikätovereillani. Kuuntelin erikoisempaa musiikkia ja tykkäsin kaikesta marginaalimmasta muutenkin...ja tykkään edelleen. :) Tämmöinen luova sielu olen edelleen. taide on ollut elämässäni suurin lahja ja rikkaus. Edelleenkin olen koulutusta vailla tosin mikä hiukan harmittaa ja saa olon avuttomaksi. :/ Olen pulmatilanteessa kun kotihoidontuki loppuu...Mitä sen jälkeen tapahtuu?? Töihinkään hankala päästä ilman koulutusta. Olisi kiva mailailla aiheesta kanssasi ap. Muutoinkin samassa " loukussa" olevien kanssa. Helpottaisi...



sista-fruity @ hotmail . com



Hmm, jotkut saattanevat nyt tunnistaa minut mutta iskenpä nyt kuiteskin osoni ap:lle. :)

Niin, matemaattiset vaikeudet unohtui mainita. Ne olivat hallitsevin ongelma-alue ja olen yhä todella matikka-kammoinen. Senkin takia kammoksuttaa koulut joissa matematiikkaa liittyy kovin paljolti opiskeluun. Näen yhä painajaisia matematiikan tunnilta kun pää oli tyhjä ja nolasin itseni luokan edessä taululla kun en tajunnut mistään mitään. :( Peruspalikkamatikkaa vaativammat laskutoimitukset on minulle yhä yksi musta aukko. Vitonen oli peruskouluaikojen paras arvosana matikankokeesta vaikka kuinka ahekroin! Epätoivoinen tappaus. :(



-3

Nyt aikuisena kävin lukion etänä. Ihanaa, että tommonen etäopiskelu on lukion kohdalla mahdollista, kun niin halusin ylioppilaaks. Nyt olis vaan uskallettava lähtee sitä ammattiakin opiskelemaan. :/