Lapsettomuus sattuu h*lvetisti
Teinkö kaiken turhaan elämässä? Opiskelin, valmistuin ja työskentelin. Kaikelta putoaa pohja, kun ei voi saada omaa lasta. En jaksa enää, haluan pois täältä.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko kuitenkin täti? Voitko löytää sukulaisten lasten kautta merkitystä? Varmasti sukusi jatkuu kuitenkin jotain kautta?
Ihan älytön kommentti. Ei muiden lapset koskaan korvaa omia.
Tiedänhän minä nyt sen. Mutta jos ei kerta omia saa, niin kai siitä jotain lohtua on jos suvussa on kuitenkin lapsia.
Ei läheskään kaikki saa. Pikemminkin päinvastoin.
Surin vähän aikaa oikein kunnolla ja raadollisesti. Sitten päätin elää lapsettomana. Ja nyt näyttää, että se on tässä maailman tilassa paras ratkaisu. Elän itselleni. Haalin kummilapsia ja pidin ne läheisinä. Olen läheinen kummilapsieni lasten kanssa. Heilläkin lapsenvahtina yms. Elän myös omaa elämää, en siis ole hurahtanut toisten elämään. Sure ja päätä elää. Elämä on hyvää. Toivoa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko kuitenkin täti? Voitko löytää sukulaisten lasten kautta merkitystä? Varmasti sukusi jatkuu kuitenkin jotain kautta?
Ihan älytön kommentti. Ei muiden lapset koskaan korvaa omia.
Tiedänhän minä nyt sen. Mutta jos ei kerta omia saa, niin kai siitä jotain lohtua on jos suvussa on kuitenkin lapsia.
Itse en lisääntynyt sen takia, että sukuni jatkuisi. Halusin vain lapsia ja thats it. Jos olisin jäänyt lapsettomaksi, ei muiden lapset olisi lohduttanut ollenkaan. Olisi vain muistuttanut siitä, mistä itse jään paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko kuitenkin täti? Voitko löytää sukulaisten lasten kautta merkitystä? Varmasti sukusi jatkuu kuitenkin jotain kautta?
Ihan älytön kommentti. Ei muiden lapset koskaan korvaa omia.
Älytöntä on vieroksua elämää, jos ei saa omia lapsia. Kärsin lapsettomuudesta, kunnes päätin toisin. Ja olen suvun lasten kanssa läheinen.
Vierailija kirjoitti:
Kumppanuusvanhemmuus:
https://www.co-parentmatch.com/ JA https://letsbeparents.com/#download
Hoidot:
https://www.whatclinic.com/fertility/greece/ivf-in-vitro-fertilisation
https://www.whatclinic.com/fertility/bulgaria/egg-donor
https://www.whatclinic.com/fertility/poland/gdansk/fet-frozen-embryo-tr…
Taas tämä joka mainostaa näitä puolalaisia klinikoita. Varo näitä.
No,tuntuu pahalle tämä asia.Itse olen saanut 2 lasta.Nyt tyttärelläni on tyttö mutta toista lasta ei kuulu.Ovat käyneet hoidoissa.Olen sanonut että olkaa iloisia terveestä tytöstä.Ehkä näin on tarkoitettu.
Tiedän kokemuksesta, että lapsettomuus sattuu.
Sisareni ja moni ystäväni antoivat minulle mahdollisuuden olla mukana lastensa elämässä, sain monta kummilasta. Heidän kanssaan olen saanut puuhailla niin paljon kuin olen halunnut - ja olen halunnut.
Eihän ne kummilapset omia lapsia korvaa, mutta itse olen viettänyt heidän kanssaan niin paljon hyviä hetkiä. Välillä on ollut murheitakin. Ilman näitä lapsia elämäni olisi aika tyhjää.
Suru lapsettomuudesta on mukana varmaan koko elämän ajan, mutta se helpottaa kyllä ajan kanssa, muuttaa muotoaan.
Tsemppiä Sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Semmoista se on. Ois kannattanut tehdä lapset nuorena, jolloin hedelmällisyys on hyvä. Nyt asetit työt ja opiskelut lasten edelle. Näin ollen lapsia et saa. Samoin et miestä, jos työt ja opiskelut menee edelle.
Itse tein 37-vuotiaana nuorimmaiseni. Eli samassa iässä kuin aloittaja saanut poikansa.
En tarvinnut minkäänlaisia hoitoja raskautuakseni. Ei kaikkiin ikä vaikuta samalla lailla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmettelen sitä kun ihmisen on aivan pakko saada jokin yksittäinen asia.
Biologinen lisääntyminen ei ole yksittäinen asia, vaan monelle elolliselle sisäänrakennettu tarve. Pysy hengissä ja lisäänny. Elämän perusasiat.
"Pysy hengissä" käy, mutta lisääntyä en halua, hyi hitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata takertua mihinkään. Halusi lapsia tai ei. Ei lapsi tee sinua lopultakaan onnelliseksi, ap. Sen kertoo jo viestisi kirjoitustyyli. Sinä haluat, sinä tarvitset, sinun pitää saada. Mieti, mitä siinä niin kovasti haluat. Jos kyseessä ei olisi lapsi, haluaisit todennäköisesti jotain toista asiaa yhtä kovasti. Kyse on sinun halustasi, ei siitä varsinaisesta kohteesta.
Okei. Käsittääkseni on ihan normaali tilanne, että perheen perustaminen lähtee siitä, että halutaan perustaa se perhe.
On, mutta jos perheen haluaa, ei se lapsen saaminen ole mikään edellytys siihen. On olemassa monenlaisia perheitä. Onko esim. totaali-yh yhden lapsensa kanssa enemmän perhe kuin vela-parisk
Olet äitinä perhe?!😂😂
Ihan vapaasti.
Olet naureskelijana vähän tyhmä? Ihan vapaasti.
Pikkulapsikin tietää että perhe voi olla kaksi henkilöä.
En oikein ymmärrä, miksi lapsettomuus on toisille tosi kova ongelma.
Olen yli 60-kymppinen ja lapseton. Olen täysin tyytyväinen tilanteeseeni ja viihdyn oikein hyvin yksin. Hyvä siis näin, että en ole joutunut kärsimään 'lapsettomuudesta' - päinvastoin. Elämä on ollut huolettomampaa. Minua lapsettomuus ei ole koskaan haitannut. Olen elänyt monimuotoisen elämän panostamalla työhön, taiteeseen, sisustukseen, matkusteluun, ym. sekä asumiseen kahdella suurella paikkakunnalla.
Olin nuoruudessani naimisissa, mutta jouduin eroamaan sillä mieheni ei jaksanut odottaa sitä, milloin saan lapsen. Mielestäni oli ihan ok, että hän lähti. En ole koskaan käyttänyt ehkäisyä ja kuukautiseni ovat olleet runsaat ja kivuliaat. Tilaani saattaa vaikuttaa myös autisti isäni. En ole kuitenkaan selvittänyt näitä. Jossain vaiheessa ajattelin, että jos käy niin, että lapsi tulisikin, ottaisin hänet ilolla vastaan, mutta tuskin hankkisin toista/useita.
Hyvä näin, en vaihtaisi pois.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen saaminen on etuoikeus, jota kaikki eivät arvosta.
Esimerkiksi ne tuhannet isät, jotka jatkavat mieluummin keskenkasvuisen teinin elämää hautaan saakka kuin ryhtyvät vastuullisiksi isiksi, joiden fokus on lapsen hyvinvointi eikä oma napa.
No, niin, kaikki eivät yksinkertaisesti halua olla vanhempana. Kautta maailman sivu mennyt niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmettelen sitä kun ihmisen on aivan pakko saada jokin yksittäinen asia.
Biologinen lisääntyminen ei ole yksittäinen asia, vaan monelle elolliselle sisäänrakennettu tarve. Pysy hengissä ja lisäänny. Elämän perusasiat.
Nykytiedon mukaan vain ihminen "kaipaa" myös vanhemmuutta. (Eikä ihmisistäkään todellakaan kaikki.) Muilla elollisilla se tarve jää parittelun asteelle, ei ole mitään surua siitä ettei saanutkaan pentuja tms.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi lapsettomuus on toisille tosi kova ongelma.
Olen yli 60-kymppinen ja lapseton. Olen täysin tyytyväinen tilanteeseeni ja viihdyn oikein hyvin yksin. Hyvä siis näin, että en ole joutunut kärsimään 'lapsettomuudesta' - päinvastoin. Elämä on ollut huolettomampaa. Minua lapsettomuus ei ole koskaan haitannut. Olen elänyt monimuotoisen elämän panostamalla työhön, taiteeseen, sisustukseen, matkusteluun, ym. sekä asumiseen kahdella suurella paikkakunnalla.
Olin nuoruudessani naimisissa, mutta jouduin eroamaan sillä mieheni ei jaksanut odottaa sitä, milloin saan lapsen. Mielestäni oli ihan ok, että hän lähti. En ole koskaan käyttänyt ehkäisyä ja kuukautiseni ovat olleet runsaat ja kivuliaat. Tilaani saattaa vaikuttaa myös autisti isäni. En ole kuitenkaan selvittänyt näitä. Jossain vaiheessa ajattelin, että jos käy niin, että lapsi tulisikin, ottaisin hänet ilolla vastaan, mutta tuskin hankkisin toista/useita.
Et ole koskaan varsinaisesti halunnut lasta, näin kirjoituksestasi ymmärsin. Mutta, joillekin lapsi on se on suurin toive, ei niinkään museoissa ym käynti.
Vierailija kirjoitti:
On se tärkeä yhteisöllisyyden vuoksi, ilman on samassa asemassa kuin syrjityt vähemmistöön kuuluvat sitten kun ikää alkaa olla jo sen verran että ei onnistu bonus eikä otto, ja on lapsi olennainen osa parisuhteen koossapitävää voimaa. Naiselle tietysti kahtaverroin raskaampi, lapsi esitellään siinä missä nimikin, ne joilla on.
Parisuhteen koossa pitävä voima? Vauva- ja pikkulapsiarki ajaa todella monet pariskunnat erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Todella moni mies nimenomaan haluaa lapsia, mieli usein muuttuu siinä vaiheessa kun lapsi syntyy ja se lapsiarki konkretisoituu, monille tulee yllätyksenä että pieni lapsi onkin täysin riippuvainen vanhemmistaan ja vanhempana joutuu laittamaan omat tarpeet ja toiveet sivuun. Siinä vaiheessa moni mies sitten muuttuu mieslapseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko kuitenkin täti? Voitko löytää sukulaisten lasten kautta merkitystä? Varmasti sukusi jatkuu kuitenkin jotain kautta?
Ihan älytön kommentti. Ei muiden lapset koskaan korvaa omia.
Voi korvata, jos niiden muiden lasten mukana tulee koko se toivottu paketti, eli perhe-elämä ja vanhemmuus myös. Tarkoitan tässä nyt adoptiota ja sijaisvanhemmuutta. Ne jotka ovat kokeneet kaikki vaihtoehdot, eli oma lapsi, adoptiolapsi ja sijoitettu, sanovat että adoptiolapsi on tasan samalla viivalla kuin omakin. Kyllä voi rakastaa kuten omaansa. Sitten taas sijoitettu lapsi voi olla kinkkisempi, mutkaisempi tausta, eikä tunnu täysin omalta koska yhteistyö biovanhempien kanssa on aina. Eikä sijoitettua kuulukaan "omia". - Mutta kyllä silti meidän sijoitettuja rakastan koko sydämestäni.
Vierailija kirjoitti:
Surin vähän aikaa oikein kunnolla ja raadollisesti. Sitten päätin elää lapsettomana. Ja nyt näyttää, että se on tässä maailman tilassa paras ratkaisu. Elän itselleni. Haalin kummilapsia ja pidin ne läheisinä. Olen läheinen kummilapsieni lasten kanssa. Heilläkin lapsenvahtina yms. Elän myös omaa elämää, en siis ole hurahtanut toisten elämään. Sure ja päätä elää. Elämä on hyvää. Toivoa on.
En ymmärrä miksi lapsettomuutta demonisoidaan niin paljon. Itse olen tullut siihen tulokseen, että en edes kaipaa kummilapsia saatikka lapsenvahtina olemista. Vierestä kun olen seurannut ystävien ja tuttavien perhe-elämää niin olen todennut ettei voisi vähempää kiinnostaa sellainen elämä.
Nykyään luonnonvalintaa ei enää ole, vaan pidetään keinotekoisesti kaikki elossa ja lisääntymässä. Sairauksia osataan hoitaa ja samalla poistetaan niiden tarkoitus eli populaation suodattaminen. Lisääntymistä osataan kiirehtiä mikäli kyseessä on lisääntymistä vaikeuttava sairaus, että ehditään saamaan sairausgeenit eteenpäin. Keinohedelmöityksellä mahdollistetaan lisääntyminen niillekin joille luonto ei sitä mahdollista.