Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä kaivataan: miten saisin takaisin yhteyden teini-ikäisiin tyttäriini?
13.01.2024 |
Olen kahden teini-ikäisen tytön isä ja koen kadottaneeni yhteyden lapsiini jokseenkin kokonaan. Tämä on suuri suru, koska olen koko heidän elämänsä yrittänyt panostaa tähän ja olla hyvä ja läsnäoleva isä. Syystä jota en tiedä, tilanne on kuitenkin mennyt siihen, että ei oikein keksitä mitään puhumistakaan enää, jos vaikka autolla jonnekin heitä kuskailen ja tilanne on melkeinpä vaivauttava kaikille osapuolille.
Pienempänä yhteyteen riitti, että oli lasten kanssa, leikki jne., mutta nyt jotenkin on hankalaa löytää sitä, kun ei ole esim. yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteet ovat aikalailla erilaiset. Kateellisena seurailen esim. yhtä kaveria, joka on tyttönsä futisjoukkueen valmennushommissa mukana ja tästä tulee suoraan sitä luontavaa yhdessäoloa.
Äitilleen meidän tytöt pystyvät puhumaan kaikesta ja yhteys heidän välillään on erittäin vahva. Tämä on tietysti erittäin hieno asia, mutta korostaa sitä kuinka olen itse jotenkin ajautunut sivukehälle tässä perheessä.
Koska tytöt eivät kotona enää montaa vuotta asu, kaipaisin vinkkejä siihen, miten voisin tilannetta yrittää parantaa. Kiitos!
Kommentit (57)
Alkakaa vaikka kokkailla yhdessä, aloittaa vaikka iltapalasta, tai pizzaa niin että jokainen täyttää omansa ja siitä sitten vaativampiin. Teinit ei edes huomaa kun ne on ohjattu yhteiseen harrastukseen. Jotain tekemistä siihen läsnäolon yhteyteen.
Osaatko auttaa koulujuttujen kanssa? Kysele nyt ensalkuun mitä tänään koulussa opit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen suhde sinulla on lastesi äitiin? Onko/oliko teillä puhuttavaa? Tunnetko häntä oikeastaan? Siis sillä tavalla, että tietäisit, mistä hän pitää/mitä ajattelee? Tiedätkö tyttöjen/naisten maailmasta ylipäätään mitään tai kenties halveksitko naisten juttuja?
Sinänsä sun ei tarvitse mitenkään olla itse kiinnostunut lasten jutuista ollaksesi "kiinnostunut". Sait jo hyvä neuvoja nuoria kiinnostavista jutuista ja tutustumisesta (kyseleminen).
Isänä annat tässä samalla myös esimerkkiä siitä, millaista kohtelua tyttäresi tulisi hyväksyä tulevalta puolisoltaan...
Älä yritä liikaa. Ole vain läsnä.
Itsellä sama ongelma teinipoikien kanssa. Eivät lähde ravintolaan koska noloa kulkea mutsin kanssa. Kavereiden ja tietokoneen kanssa viihtyvät. Ja kun saivat mopo - ja autonajokortit niin sen jälkeen meno on mennyt hulluksi. Viikonloppuna tullaan kotiin 05.00 aikaan ja herätään 15 nurkilla. Pyykinpesuun kelpaan sentään.
En ole ikinä riidellyt poikieni kanssa ja silloin kun puhuvat niin meillä synkkaa hyvin. Olisiko ohimenevä vaihe?
Vierailija kirjoitti:
Täällä annetaan outoja ohjeita. Kellä nykypäivänä on mopoauto? Ajon opetus voi ap:lla olla edessä vasta vuosien päässä, eikä auta häntä tässä hetkessä. Ja leffoja katsotaan hiljaisuudessa.
Mopoautoja on ehkä harvemmalla mutta mönkkärit ovat lisääntyneet huimasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajo-opetus voisi olla se viiminen niitti arkkuun! Meidän perheessä on ollut itsestään selvää, ettei isä voi opettaa lapsia ajamaan, koska se olisi varma maailmansota!
Teini-ikäisenä äitin kanssa on helpompi puhua asioista, koska tietää että äiti on myös ollut joskus teinityttö eli pystyy samaistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä annetaan outoja ohjeita. Kellä nykypäivänä on mopoauto? Ajon opetus voi ap:lla olla edessä vasta vuosien päässä, eikä auta häntä tässä hetkessä. Ja leffoja katsotaan hiljaisuudessa.
Ajo-opetus aloitetaan nykyisin useimmiten jo 16-vuotiaana (jos ei mene autokouluun). Jos ap:lla on kaksi teiniä niin tuskin ainakaan vanhemman lapsen kohdalla ollaan vuosien päässä.
helsingissä vain 25 % nuorista ajaa enää ajokortin. Mitä ohjetta antaisitte heidän vanhemmille?
Nyt keksit ihan omat luvut. Helsingissä n. 50 % suorittaaa ajokortin alle 20-vuotiaana, muualla pk-seudulla 60-70 %.
Saisitkos ne jollain veruukkeella kattelemaan vanhoja valokuvia, sellainen muistatkos tätä jutustelu. Oma tytär innostuu aina ja siinä menee tunti huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika auttaa. Nyt on heidän itsenäistymisvaihe, yhteys korjaantuu kun ikää tulee :)
Meillä teinin saa liikkeelle aina, kun vie syömään ja shoppailleen. Ja maksaa tietysti kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan teini ei osta vaatteita isänsä kanssa
Ai kun isä toimisi maksajana? Eikä arvostelijana-yhteinen kierros ostoksille, automatka jne..mikä liike olis hyvä? Mistä pidätte?
Toinen juttu että tee tytöille yllätys; kysy äidiltä (asutte ilmeisesti yhdessä) mistä tytöt pitää..
kiinnitä huomio juhlapyhiin-ravintolalounas, nimipäivä-syntymäpäivä, irti arjesta, liput jonnekkin vaikka festareille
selvitä mikä on poikaihanne.kutsu kotiin tyttöjen synttäreille vaikka luokan poikiakin tai jonnekkin muualle järjestettyyn juhlaan.
Osta auto, mopo, skootteri, pyörä, ole mukana sponssin lisäksi harrastuksissa.
Ei tietenkään pidä mennä liiallisuuksiin mutta ole mukana, pelatkaa perheenä pelejä, vaikka sitä palikkapeliä missä häviäjä se joka kaataa tornin
Oletko varma, että se yhteys on aiemminkaan ollut niin hyvä? Työskentelen lapsiperheiden parissa ja monet vanhemmat kuvittelevat tuntevansa lapsensa paremmin kuin todellisuudessa tuntevat ja välejä paremmaksi kuin ne ovatkaan. Itselläni on myös on teinityttö ja vaikka olen äiti niin välillä tuntuu vaikealta päästä teinin pään sisään. Lasten isä ajattelee, että välit teiniin on hyvät, vaikka todellisuudessa teini pitää isäänsä itsekeskeisenä tyyppinä, jota ei teinin asiat kiinnosta. Isä ei esimerkiksi kysele asioita tai tee mitään teiniä kiinnostavaa. Tiedän tosin kokemuksesta, ettei lasten isä edes pysty tekemään asioita, joita ei itse koe kiinnostavina. Lasten takia pitäisi edes yrittää, vaikka se ei aina ole helppoa eikä kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isän ja tyttären yhteys syntyi uudelleen metsätöissä! Isä pyysi tyttöä mukaansa avuksi ja niinpä tyttö alkoi viihtyä metsässä, rakenteli omiaan ja myöhemmin raivaussahalla teki hommia. Nyt kaatavat puita moottorisahalla ja puhuvat. Poika ei kiinnostunut yhtään näistä, hän puhuu äitinsä kanssa kirjoista. Ja politiikasta.
Ei hyvää päivää tuota yhtä kommentoijaa, joka on hommannut pojilleen mopot, joilla he rälläävät yöt läpeensä. Voin kertoa sinulle, että olet juuri sellainen vanhempi, jota kaikki muut vanhemmat halveksuvat. Ei sitten kiinnosta sen vertaa oman lapsen henki ja elämä, että pitäisi sen edes öisin turvassa kotona. Ei, vaan antaa sen häiritä kaikkien muidenkin elämää ja yöunta, kenties jopa maata mopoineen kenenkään tietämättä kuolleena ojassa kolmelta yöllä, kun mammaliini vetää sikeitä kotona. Ja sitten kehtaa vielä ihmetellä, että miten ei ole yhteyttä lapsiin, kun ei edes välitä elääkö ne. Vuoden äiti -palkinto sulle heittämällä.
Se pitää hyväksyä ja osoittaa vain sen että kaikki on kunnossa, välit lähenee sitten myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää tuota yhtä kommentoijaa, joka on hommannut pojilleen mopot, joilla he rälläävät yöt läpeensä. Voin kertoa sinulle, että olet juuri sellainen vanhempi, jota kaikki muut vanhemmat halveksuvat. Ei sitten kiinnosta sen vertaa oman lapsen henki ja elämä, että pitäisi sen edes öisin turvassa kotona. Ei, vaan antaa sen häiritä kaikkien muidenkin elämää ja yöunta, kenties jopa maata mopoineen kenenkään tietämättä kuolleena ojassa kolmelta yöllä, kun mammaliini vetää sikeitä kotona. Ja sitten kehtaa vielä ihmetellä, että miten ei ole yhteyttä lapsiin, kun ei edes välitä elääkö ne. Vuoden äiti -palkinto sulle heittämällä.
Mut pelasti oikeastaan mopo. Työuranikin kääntyi autoihin. Ilman mopoa en olisi koskaan ehkä saanut edes elää.sain siitä harrastuksen joka ei todellakaan ollut pelkkää ympäri ajelua vaan siihen liittyi rakentelua yms.
Harrastus voi myös kuten mulla viedä nuoren synkät ajstukset muualle ja pelastaa sut. Meitä on niin moneen junaan.
Mun mies pelaa teinitytärten kanssa konsolipelejä. Mitään muuta yhteistä ei oikein ole.