Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten auttaa uupuvaa lukiolaista?
Lukion ekalla oleva tyttäremme on alkanut vaikuttaa uupuneelta ja masentuneelta. Ei saa aloitettua koulutehtäviä, pienienkin tehtävien tekeminen kestää tosi kauan ja huutaa ja karjuu, että ei tajua mitään, ei pysty tekemään. Ei innostu enää kivoistakaan asioista, kuten harrastuksista. Itkee paljon.
Haluaa apua suunnileen kaikkiin koulutehtäviin. Tuntuu hyötyvän erityisesti fyysisestä rauhoittelusta. Siis esim. silittämisestä tai jalkojen hieromisesta. On ihan ylikierroksilla ja sanoo, että ei pysty keskittymään mihinkään.
Ei missään nimessä halua mennä esim. koulupsykologille, olen kyllä ehdottanut. Oman masennuksen ja työuupumuksen kokeneena itselläkin olisi vinkkejä toipumiseen, mutta niistä tytär ei halu kuulla.
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ongelma on enemmän siinä, että olette sallineet karjumisen (?) yms huonon käytöksen normaalina asioiden hoitamisena ja kommunikointina kotonanne. Jos tyttö ei osaa käyttäytyä, ei siinä auta mikään pidennetty lukio tai se, että äiti tekee lähes aikuisen työt (=läksyt, kokeisiin lukemiset) tämän puolesta. Jos lukio ei kinostele vaan pitää karjua joka asiasta kuin elukka, käske amikseen muiden tollojen sekaan.
Meinasin jo yläpeukuttaa, mutta tuo viimeinen lause muutti mieleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiopaperini oli keskivertotapaus. Osassa aineista hyvä ja osassa huono. En niillä päässyt jatkokoulutuksiin. Menin pääsykokeisiin ja sillä tavalla nyt valmistumassa korkeakoulusta
LukiolaiIla liikaa paineita nykyisin numeroista ja siitä kuinka hyvillä numeroilla voi päästä mihin vaan opiskelemaan
Vierailija kirjoitti:
Lukiopaperini oli keskivertotapaus. Osassa aineista hyvä ja osassa huono. En niillä päässyt jatkokoulutuksiin. Menin pääsykokeisiin ja sillä tavalla nyt valmistumassa korkeakoulusta
LukiolaiIla liikaa paineita nykyisin numeroista ja siitä kuinka hyvillä numeroilla voi päästä mihin vaan opiskelemaan
Kyllä ällillä on helpompi mennä todistusvalinnassa sisään kuin kisata pääsykoemenestyksestä. Osalla aloista jopa 80% sisäänotosta tehdään todistusvalinnalla.
Voisiko sopia pidennetystä oppimäärästä (4v.) niin saisi kevennettyä, jos liikaa kursseja kerralla? Harmi, tiedän tunteen kun menee yli. Onko joku tietty aine, joka mättää ja vie maun kaikesta? Voisko sen tuupata nyt taka-alalle ja hoidella alta pois kivemmat? Tukiopetusta voi katsoa lukion nettikursseista. Etänäkin jotkut suorittaa kursseja. Keinoja on. Voimia ihanalle nuorelle! Opoon yhteys, se keksii keinot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei jo ole, niin opon kanssa voisi käydä juttelemassa.
Mistä? Vähän aikaa sitten piti tehdä kurssivalintoja. Karjui ja itki niitäkin kursseja valitessaan, että ei osaa valita (siis ei tiedä mitä pitää valita mistäkin). Loppujen lopuksi homma meni ihan helposti ja tieisi aivan hyvin, miten valinnat tehdään. Tuolloin sanoin, että eikö voisi noita opolta kysyä. Kuulemma ei missään nimessä, eikä opoilla ole aikaa.
Se on jo opon kanssa sovittu, että tekee lukion 3,5 -vuoteen, jotta on vähän kevyempää. Tuo päätös tehtiin oikeastaan jo ennen lukiota, kun tiesimme tyttären kaikesta stressaavan perfektionistiluonteen.
Ap
Nelivuotinen lukio olisi vielä kevyempi, meille sanottiin koululla, että 3,5v ei vielä paljoa kevennä, poika suorittaa siis neljässä vuodess
Lukioissa ja lukioissa on näköjään eroja. Meillä lukion ykkösten vanhempainillassa rehtori ja opo kertoi, että 3,5-vuodella liikkeelle jos ohjelmaa pidennetään. Ja vasta tarvittaessa sit siirretään neljään vuoteen.
Se kolmeenpuoleen keventää kuitenkin joka jaksosta yhden valinnan pois eli 5 kurssia koko vuodelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiopaperini oli keskivertotapaus. Osassa aineista hyvä ja osassa huono. En niillä päässyt jatkokoulutuksiin. Menin pääsykokeisiin ja sillä tavalla nyt valmistumassa korkeakoulusta
LukiolaiIla liikaa paineita nykyisin numeroista ja siitä kuinka hyvillä numeroilla voi päästä mihin vaan opiskelemaan
Kyllä ällillä on helpompi mennä todistusvalinnassa sisään kuin kisata pääsykoemenestyksestä. Osalla aloista jopa 80% sisäänotosta tehdään todistusvalinnalla.
Eihän sitä kukaan kielläkään, mutta siitä tulee todella suuret paineet lukiolaisille.
Eri
Nykyään voi "piilottaa" todistuksesta sen huonoimman numeron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse itkin lukion koko ensimmäisen vuoden, kun oli jotain vaikeampaa. Koeviikot jne oli sellaisia. Selvisin hengissä, mutta olisipa ollut ihanaa, jos vanhempiani olisi kiinnostanut.
Eka vuosi on vaikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko harrastuksia liikaa? Vapaa-aikaa voisi keventää. Entä vaikuttaako opintosuunnitelma liian tiukalta? Kaikkea kivaa ei kannata ahtaa mukaan (mutta pitkästä matematiikasta ei kannattane luopua, ja se nyt vaan vaatii työtä. Mieluummin joku "turha" kieli tms pois).
Pitkästä matkkasta kannattaa todellakin luopua, jos se ahdistaa. Turhia kieliä ei ole olemassa.
Kyllä ruotsi on aika lähellä täysin turhaa kieltä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehota tyttöä laihduttamaan. Hoikat saavat tutkitusti parempia arvosanoja samalla osaamisella.
Miksi hitossa se sitten menee tuolla tavall uupumaan, kun lukio on pelkkää läpsyttelyä!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tosiaan siltä, että tyttö on ns. pänttääjä. Oma sukulaistyttöni oli myös, mutta tokalla luokalla hän ihastui lähi-idästä tulleeseen, ammattikoulua käyvään poikaan, ja seurustelun huumassa koulusta stressaaminen jäi. Toki arvosanat siitä kärsivät ja yo-todistus ei ollenkaan vastannut aiempia arvosanoja, mutta tärkeintä oli että tyttö oppi ottamaan rennosti.
kunnon kännit ja railakas viikonloppu niin taas mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama. Kevennettiin lapsen kurssivalintoja. Olin yhteydessä opoon ja koulupsykologiin. Koulupsykologista ei ollut apua. Vein psykiatrille. Sieltä alkoi apu pikkuhiljaa.
Mene mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Lukiopaperini oli keskivertotapaus. Osassa aineista hyvä ja osassa huono. En niillä päässyt jatkokoulutuksiin. Menin pääsykokeisiin ja sillä tavalla nyt valmistumassa korkeakoulusta
LukiolaiIla liikaa paineita nykyisin numeroista ja siitä kuinka hyvillä numeroilla voi päästä mihin vaan opiskelemaan
Kuka ne paineet luo?
Sitä voisi järkeistää.
Kannattaa myös tarkkailla miten syö. Jos on esimerkiksi syömishäiriön poikasta ja energiansaanti nollisda, niin se vaikuttaa juuri tuolla tavalla, ettei pysty keskittymään tai saa aikaan mitään. Sumenee.
Ulkonäköpaineet voi olla kovat tuossa iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei jo ole, niin opon kanssa voisi käydä juttelemassa.
Mistä? Vähän aikaa sitten piti tehdä kurssivalintoja. Karjui ja itki niitäkin kursseja valitessaan, että ei osaa valita (siis ei tiedä mitä pitää valita mistäkin). Loppujen lopuksi homma meni ihan helposti ja tieisi aivan hyvin, miten valinnat tehdään. Tuolloin sanoin, että eikö voisi noita opolta kysyä. Kuulemma ei missään nimessä, eikä opoilla ole aikaa.
Se on jo opon kanssa sovittu, että tekee lukion 3,5 -vuoteen, jotta on vähän kevyempää. Tuo päätös tehtiin oikeastaan jo ennen lukiota, kun tiesimme tyttären kaikesta stressaavan perfektionistiluonteen.
Ap
No, onhan se tyttösi siis keskustellut jo opon kanssa, ilmeisesti useammankin kerran. Hänen kanssaan laaditaan lukion suorittamissuunnitelma ja
Opojen kanssa ei pidä opintosuunnitelma tehdä, epäpäteviä suurin osa. Nuoressa saattaa olla paljon potentiaalia ja opo ei sitä näe. Näin oli omalla kohdallani ja onnekseni en antanut opon vaikuttaa valintoihini.
Opolta kannattaa kysyä myös hänen omia taustojaan. Silloin saatat oppia jotakin.
Kuulostaapa tutulta! Miten moni kommentoija on muuten kurkannut uusia kirjoja? Aika tiukkaa tahtia mennään nimittäin läpi hurja määrä asiaa! Omiin lukioaikoihin verrattuna sanoisin, että opittavan tiedon määrä on pahimmillaan tuplaantunut.
Armottoman tahdin takia parin päivän poissaolokin näkyy heti työmäärässä.
Aloittajalle, koettakaa saada tsempattua nuorta juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa, voi moni solmu hellittää. Saattaa olla niin jumissa omissa toimintamalleissaan, ettei homma hevillä aukea. Ihana, että jaksatte tukea ja tsempata! Luokan/ryhmänohjaajaltakin voinee kysyä vinkkejä.
Jonkun ehdottamat adhd-testit voisi myös olla hyvä idea, nepsyys ei laske älykkyysosamäärää, mutta voi näkyä kuvaamasi kaltaisena käytöksenä. Perfektionismiin yhdistettynä hankala kombo. Tytöillä muutenkin alidiagnosoitu.
Yksi opo vinkkasi, että lukiossa 6-7 on Toyota, 8-9 Audi ja 10 Rolls Royce. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle.
Tsemppiä!
Itse opiskelin lukion vieraalla paikkakunnalla. Hoidin kaikki itse vuokranmaksusta ja pyykinpesuista lähtien. Tuli masennusoireita toisena vuonna. En muista käyneeni psykologilla ja oposta ei ollut apua. Asiat johtivat toisiin ja masennus syveni. Kun pääsin opiskelemaan, hain masennukseen apua. Ymmärrän nuorten suorituspaineet. Toivon, että tyttäresi saa tukea suoritus- ym. paineisiin.
Ja jos joku länkyttäjä tulee viestiini jotain piruilemaan, niin voin kertoa, että olen nykyään niin vahvaa tekoa, että en horju.
Alue: Aihe vapaa
Rehtorin kanslia onkin tunnettu hyväksikäyttöpaikka, just joo.