Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten auttaa uupuvaa lukiolaista?
Lukion ekalla oleva tyttäremme on alkanut vaikuttaa uupuneelta ja masentuneelta. Ei saa aloitettua koulutehtäviä, pienienkin tehtävien tekeminen kestää tosi kauan ja huutaa ja karjuu, että ei tajua mitään, ei pysty tekemään. Ei innostu enää kivoistakaan asioista, kuten harrastuksista. Itkee paljon.
Haluaa apua suunnileen kaikkiin koulutehtäviin. Tuntuu hyötyvän erityisesti fyysisestä rauhoittelusta. Siis esim. silittämisestä tai jalkojen hieromisesta. On ihan ylikierroksilla ja sanoo, että ei pysty keskittymään mihinkään.
Ei missään nimessä halua mennä esim. koulupsykologille, olen kyllä ehdottanut. Oman masennuksen ja työuupumuksen kokeneena itselläkin olisi vinkkejä toipumiseen, mutta niistä tytär ei halu kuulla.
Kommentit (321)
Kannattaa jakaa kurssit kahteen ryhmään: matemaattiset aineet ja paska-aineet. Paska-aineisiin keskittyy sen verran että pääsee läpi ja kaikki muu aika matematiikkaan, fysiikkaan, kemiaan ja ohjelmointiin. Siihen päälle liikuntaa ja urheilua riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonitutkimuksiin. Kilpirauhashormoni tuottaa vaikeuksia. Pikaisesti tutkimuksiin.
Ei hyssyttelyjä. Miten on verenpaineen laita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion voi suorittaa vaikka neljässä vuodessa jos siltä tuntuu tai pitää välivuoden. Jospa hän ei haluakaan käydä koko lukiota, on paljon muita vaihtoehtoja.
No mitä sen lukion jälkeen?
Meinaatko että siellä yliopistossa helpottaa. Sairaanhoitajaksi kannattaa opiskella lähärin kautta.
Tässä on kyseessä lahjaton mutta ahkera kympin lehmä, joka ei lukion jälkeen (jos jollain ihmeellä pääsee läpi) mene enää seuraavalle tasolle. Tästä tyttöjen turhasta koulutuksesta pitäisi "leikata" poistamalla lukion lyhyt matematiikka kokonaan ja hylsyttämällä lahjattomat ulos lukiosta ensimmäisen puolen vuoden aikana. Lähärikurssit voi sitten laittaa alkamaan keväällä.
Laita tyttö synnytystalkoisiin, koska se on tuollaiselle se luonnollinen paikka. Tunnollinen keskivertolahjakas kotiäiti.
Et ole ihan terve sinäkään, näinköhän selviäisit edes "lähäriks", kasva aikuiseksi.
Voisko joku selvittää, mikä tämä tähtioppilas -juttu oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei jo ole, niin opon kanssa voisi käydä juttelemassa.
Mistä? Vähän aikaa sitten piti tehdä kurssivalintoja. Karjui ja itki niitäkin kursseja valitessaan, että ei osaa valita (siis ei tiedä mitä pitää valita mistäkin). Loppujen lopuksi homma meni ihan helposti ja tieisi aivan hyvin, miten valinnat tehdään. Tuolloin sanoin, että eikö voisi noita opolta kysyä. Kuulemma ei missään nimessä, eikä opoilla ole aikaa.
Se on jo opon kanssa sovittu, että tekee lukion 3,5 -vuoteen, jotta on vähän kevyempää. Tuo päätös tehtiin oikeastaan jo ennen lukiota, kun tiesimme tyttären kaikesta stressaavan perfektionistiluonteen.
Ap
Poika suoritti lukion itsenäisesti ja tietäen mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin lukion vieraalla paikkakunnalla. Hoidin kaikki itse vuokranmaksusta ja pyykinpesuista lähtien. Tuli masennusoireita toisena vuonna. En muista käyneeni psykologilla ja oposta ei ollut apua. Asiat johtivat toisiin ja masennus syveni. Kun pääsin opiskelemaan, hain masennukseen apua. Ymmärrän nuorten suorituspaineet. Toivon, että tyttäresi saa tukea suoritus- ym. paineisiin.
Ja jos joku länkyttäjä tulee viestiini jotain piruilemaan, niin voin kertoa, että olen nykyään niin vahvaa tekoa, että en horju.
Nostan hattua.
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku selvittää, mikä tämä tähtioppilas -juttu oikein on?
Tuolla edellä oli linkki MTV -uutiseen. Sen lukemalla saa käsityksen asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus täytyy oppia oma rajallisuutensa, se voi tulla vastaan juuri vasta tuossa iässä. On tosi vaikeeta jos vaatii itseltään ns liikaa, siis voimavaroihinsa nähden, uupuu ja masentuu. Kyllä vanhemman velvollisuus on vastustelusta huolimatta viedä lapsi lääkärille, mikäli oireet ovat jo noin rajut. Täytyy joskus vanhempana nähdä myös kokonaisuus, että lukion voi suorittaa myös toisessa tahdissa, se ei ole maailmanloppu. Suorituspaineet on monilla liian kovat.
Uppis
Feminiini ADHD? Melko tuntematon ja silti melko yleinen oireyhtymä. Toinen mahdollisuus on koulukiusaaminen, vai onko lukioon lähdetty vain vanhempien mieliksi, ja se olikin ylivaikeaa? Kannattaisi keskustella sen lapsen kanssa, ottaa selvää, eikä kysellä internetin vajaaladatuilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin historioitsija Teemu Keskisarja, kun sanoi että nuorten jaksamisongelmat korjaantuisi sillä että ne vetäs lärvit ja juhlis viikonloppuna niinkun ennen tehtiin.
Aivot narikkaan pe iltana, baariin tai muuten ystävien kesken pitämään hauskaa, tanssimaan (se rentouttaa) niin unohtuu kouluasiat ja stressi. Ja taas jaksaa paremmin.
Nykyisin nuoret nysvää vaan sisätiloissa yksin naama kiinni läppärissä tai älypuhelimessa ja tuskailee kun ei olla täydellisiä. Ei ihme ettei nuppi kestä !
Se on TÄMÄ, niin samaa mieltä olen. Lukio on aivan yliarvostettu. Lapseni oli peruskoulussa se kympin tyttö.
Koronan alettua kävi lukion kotoa käsin suurimmaksi osaksi. Ei jaksanut lukea, kännykkä ja some vei voimat. Heikot paperit tuli. Meni terapiaan ja töihin pariksi vuodeksi.Innostui siinä sitten alasta , johon on erittä
Ihanan toiveikas elämäntarina! 🥰
Itsekin olen perfektionismiin taipuvainen, mikä mun kohdalla johtaa alisuoriutumiseen, kun pelkään epäonnistumista ja olen tosi kriittinen omaa tekemistä kohtaan. Mulla ei ole oikein muu auttanut kuin vuosien psykoterapia ja julkinen psykiatria. Siellä on tehty semmoisia tehtäviä, missä kyseenalaistettu nykyisiä ajatusmalleja ja opeteltu uusia minua enemmän hyödyttäviä. Altistettu epäonnistumiselle esimerkiksi ensin jossain minulle pienemmässä asiassa ja sitten menty kohti haastavampia asioita.
Minusta tyttäresi käytös kuulostaa kuormittuneen ja uupuneen ihmisen käytökseltä. Hän ehkä pelkää leimautuvansa "hulluksi" vertaisten silmissä. Toki nämä ovat vain oletuksia, kun en voi tietää kaikkia puolia tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon päivittäin kuluu aikaa somemaailmassa? Se saattaa uuvuttaa enemmän kuin lukio.
Lähtisikö tytär sun (tai jonkun muun läheisen) kanssa kahdestaan ohjelmoimattomalle viikonloppulomalle? Vaikka ihan johonkin lähelle: hyvää ruokaa, ulkoilua, saunomista, ehkä jotain nähtävyyksiä tai tapahtumaa. Tai risteilylle tms.
Ei toki ihmelääke keskittymisvaikeuksiin, mutta hengähdystauko ei varmasti olisi pahitteeksi, jos sellaiseen on mahdollisuus. Pienikin maisemanvaihdos ja vapaana kuljeskelu usein tuulettaa ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaiset eväät on saanut peruskoulusta. Joissakin kouluissa eivät oikeasti opi juuri mitään. Myös itseohjautuvuus on jopa aikuisille vaikeaa.
Millaiset eväät on saanut kotoa? Onko lellitty ja sallittu kaikki? Huono käytös hyväksytty tai vaiettu? Vika löytynyt aina muualta ? Peiliin voi myös katsoa.
Ei siinä tarvi opoja, nuori ja vanhemmat, mihin tähtää ja sen mukaan kurssit. Onko miten hyvä oppija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko harrastuksia liikaa? Vapaa-aikaa voisi keventää. Entä vaikuttaako opintosuunnitelma liian tiukalta? Kaikkea kivaa ei kannata ahtaa mukaan (mutta pitkästä matematiikasta ei kannattane luopua, ja se nyt vaan vaatii työtä. Mieluummin joku "turha" kieli tms pois).
Pitkästä matkkasta kannattaa todellakin luopua, jos se ahdistaa. Turhia kieliä ei ole olemassa.
Mutta eikös pitkä matikka ole oleellinen monien jatko-opintojen suhteen?
Ja aplle jatkokysymys: mihin tyttö aikoo lukion jälkeen? Silläkin on merkitystä siihen, miten vakavasti mitkäkin asiat kannattaa ottaa.
Pitkällä matikalla ei ilmeisesti ole merkitystä jatko-opintojen suhteen nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei jo ole, niin opon kanssa voisi käydä juttelemassa.
Mistä? Vähän aikaa sitten piti tehdä kurssivalintoja. Karjui ja itki niitäkin kursseja valitessaan, että ei osaa valita (siis ei tiedä mitä pitää valita mistäkin). Loppujen lopuksi homma meni ihan helposti ja tieisi aivan hyvin, miten valinnat tehdään. Tuolloin sanoin, että eikö voisi noita opolta kysyä. Kuulemma ei missään nimessä, eikä opoilla ole aikaa.
Se on jo opon kanssa sovittu, että tekee lukion 3,5 -vuoteen, jotta on vähän kevyempää. Tuo päätös tehtiin oikeastaan jo ennen lukiota, kun tiesimme tyttären kaikesta stressaavan perfektionistiluonteen.
Ap
Nelivuotinen lukio olisi vielä kevyempi, meille sanottiin koululla, että 3,5v ei vielä paljoa kevennä, poika suorittaa siis neljässä vuodess
Riippuu jos ottaa pitkän matikan, fykebi, 3 kieltä, historia ja yhteiskuntaoppi, psykologia ja pakolliset. Jakaa kirjoitukset kolmeen osaan ja kirjoittaa enemmän kun 5
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jakaa kurssit kahteen ryhmään: matemaattiset aineet ja paska-aineet. Paska-aineisiin keskittyy sen verran että pääsee läpi ja kaikki muu aika matematiikkaan, fysiikkaan, kemiaan ja ohjelmointiin. Siihen päälle liikuntaa ja urheilua riittävästi.
Siis matemaattiset aineet ovat paska-aineita. Matematiikalla ei tee mitään lukiosta päästyä, kielistä sen sijaan on paljon hyötyä, samoin esimerkiksi historian osaamisesta ja hyvästä kirjoittamistaidosta. Luova ihminen tarvitsee kaikkea muuta mutta ei matematiikkaa. Kenties tyttäresi onkin taiteilijatyyppu, joka koettaa liian tunnollisesti sopeutua häneen asetettuihin toiveisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko harrastuksia liikaa? Vapaa-aikaa voisi keventää. Entä vaikuttaako opintosuunnitelma liian tiukalta? Kaikkea kivaa ei kannata ahtaa mukaan (mutta pitkästä matematiikasta ei kannattane luopua, ja se nyt vaan vaatii työtä. Mieluummin joku "turha" kieli tms pois).
Pitkästä matkkasta kannattaa todellakin luopua, jos se ahdistaa. Turhia kieliä ei ole olemassa.
Mutta eikös pitkä matikka ole oleellinen monien jatko-opintojen suhteen?
Ja aplle jatkokysymys: mihin tyttö aikoo lukion jälkeen? Silläkin on merkitystä siihen, miten vakavasti mitkäkin asiat kannattaa ottaa.
Pitkällä matikalla ei ilmeisesti ole merkitystä jatko-opintojen suhteen nykyään.
2026 muuttuu pisteytys, ei ole matematiikalla (etenkään pitkällä) enää sellaista painoarvoa ei-luonnontieteellisellä alalla.
Alue: Aihe vapaa
Ap:lle:
Musta vaikuttaa, että teet ihan oikeita asioita. Itse tunnet lapsesi parhaiten. Pidä omasta voinnista erityisen hyvää huolta, että jaksat jatkossakin olla esimerkkinä ja järjen äänenä <3
Keskustelu poukkoilee moneen suuntaan ja useimmat teemat varmaan tilanteeseesi aika epärelevantteja.
Ammattilaisista voi olla paljonkin apua, tai sitten vaan haittaa. Paljon tuurista kiinni. En halua vähätellä nepsy- tai mielenterveysdiagnoosien tärkeyttä, mutta ihan normaali erityisherkkyyskin voi aiheuttaa tuollaista, että itsetuntemuksen opettelu on keskimääräistä pidempi ja dramaattisempi prosessi. Silittely ja vierellä istuminen oikeasti auttaa vaikeiden kausien yli ja vahvistaa. Ei tarvitse pelätä läheisriippuvuutta tms, kun kuitenkin myös tönit tytärtäsi omille jaloilleen. Hän on hyvin onnekas, kun hänellä on noin ihana koti!
Pitkästä matematiikasta sellainen näkökulma, että kurssit ovat keskenään tosi erilaisia, eikä etukäteen voi mitenkään tietää, mitkä asiat kolahtaa kellekin helpommin ja mitkä hankalampia. Itsellä yhtälöt, käppyrät ja geometriset probleemat oli kivoja, mutta esim. prosenttilaskut ihan tuskaa. Lyhyt matematiikka ei välttämättä olisi ollut helpompi, mutta lisäksi olisi voinut tulla huonommuudentunteita siitä, että "helpot" asiat tuntuu vaikeilta. Pitkässä matematiikassa voi siis olla jopa helpompi sietää omaa osaamattomuutta, koska sen tavallaan kuuluukin olla vaikeaa.