Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten auttaa uupuvaa lukiolaista?
Lukion ekalla oleva tyttäremme on alkanut vaikuttaa uupuneelta ja masentuneelta. Ei saa aloitettua koulutehtäviä, pienienkin tehtävien tekeminen kestää tosi kauan ja huutaa ja karjuu, että ei tajua mitään, ei pysty tekemään. Ei innostu enää kivoistakaan asioista, kuten harrastuksista. Itkee paljon.
Haluaa apua suunnileen kaikkiin koulutehtäviin. Tuntuu hyötyvän erityisesti fyysisestä rauhoittelusta. Siis esim. silittämisestä tai jalkojen hieromisesta. On ihan ylikierroksilla ja sanoo, että ei pysty keskittymään mihinkään.
Ei missään nimessä halua mennä esim. koulupsykologille, olen kyllä ehdottanut. Oman masennuksen ja työuupumuksen kokeneena itselläkin olisi vinkkejä toipumiseen, mutta niistä tytär ei halu kuulla.
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla lapsellani ainakin on lukiossa ihan älyttömästi hommaa. Vaikka kuinka nopeasti tekisi, niin kaiken pakollisen tekeminen vie hirveästi aikaa. Jokaisessa aineessa on paljon tekemistä On tavallisia tehtäviä, pitkien sanastojen opettelua, esseitä, oppimispäiväkirjoja, esitelmiä, ryhmätöitä, kappaleiden opettelua jne. Ihan joka päivälle riittää paljon.
Nämä pitäisi osata laittaa tärkeysjärjestykseen. Parhaiten tehdään ja laadukkaimpaan suoritukseen pyritään niissä aineissa, jotka kirjoitetaan. Muissa aineissa voi taktikoida ja joskus tarkoituksella tehdä viitosen tai kuutosen arvoisia suorituksia. Lukion kurssiarvosanoja ei tarvita koskaan missään.
Jos joutuu ottamaan osasta aineista vitosia ja kutosia niin kannattaa kyllä vakavasti harkita siirtymistä amikseen . Siellä vaa
Eipä taitaisi jäädä lukioon monta poikaa, jos tuolla logiikalla mentäisiin.
Sitä paitsi lukion kurssiarvosanatkaan eivät ole yhteismitallisia. Tiukan lukion viitonen voi vastata jonkin toisen lukion kasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla lapsellani ainakin on lukiossa ihan älyttömästi hommaa. Vaikka kuinka nopeasti tekisi, niin kaiken pakollisen tekeminen vie hirveästi aikaa. Jokaisessa aineessa on paljon tekemistä On tavallisia tehtäviä, pitkien sanastojen opettelua, esseitä, oppimispäiväkirjoja, esitelmiä, ryhmätöitä, kappaleiden opettelua jne. Ihan joka päivälle riittää paljon.
Nämä pitäisi osata laittaa tärkeysjärjestykseen. Parhaiten tehdään ja laadukkaimpaan suoritukseen pyritään niissä aineissa, jotka kirjoitetaan. Muissa aineissa voi taktikoida ja joskus tarkoituksella tehdä viitosen tai kuutosen arvoisia suorituksia. Lukion kurssiarvosanoja ei tarvita koskaan missään.
Itse ainakin muistan lukiosta priorisoinnin. Kaikki illat olisivat menneet läksyissä jos kaiken olisi tehnyt. Ihan ekana luovute
No höpö höpö nyt taaskin. Sanastot ennättää opetella siellä kielten tunneilla eikä niihin kulu aikaa. Matematiikassa ja fysikaassa on tärkeä tehdä ne laskut, jotta muodostuu laskurutiini. Lukion tasolla kemia on niin helppoa, että siinä riittää se, että seuraa ja tekee tehtävät tunnilla. Muissa reaaliaineissa riittää se, että kuuntelee oppitunneilla eikä pelaa puhelimellaan.
145: Hyvä pointti. Olemme kaikki erilaisia. Toisille kielten sanat jäävät päähän siellä tunneilla, toisille taas matematiikka aukeaa helposti tunnilla seuraamalla. Eli jos tietää että jokin aine onnistuu vähemmällä ponnistelulla, eikä arvosana ole niin tärkeä, niin siitä on hyvä höllätä. Minulla se oli matematiikka.
T. Se jota kommentoit.
Lukion kurssimuotoisuus ja jatkuvat, lähes päällekkäiset tehtäväkuormat ovatkin todella rankkoja monille. Kukaan ei kontrolloi kokonaistyömäärää. Nykylukio on useimmille todella haastava ja liian moni uupuu. Koululle peiliin katsomisen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Opiskelutekniikoita olen yrittänyt opettaa tytölle. Jonkin verran tarttuu mieleen ja käyttää hyödyksi. Jos on ylikierroksilla ja vihainen, ei pysty mihinkään järkevään.
Rauhoittumisen merkityksen ymmärtää. Hengitysharjoituksia ja mielikuvaharjoituksia ei missään nimessä halua tehdä. Silittely ja rauhallinen juttelu vieressä auttaa.
Tehtävien listaamisen ja tehtyjen rastittamisen tavallaan ymmärtää, mutta jostain syystä ei ryhdy tuohon itse. Kun tilanne on kaikista kaoottisin, on usein tuossa auttanut, että minä olen listannut ne tehtävät asiat paperille. Kun tytär itkee, että tekemistä on ihan liikaa, aina rauhallisesti sanon, että nyt aloitetaan jostain ja tehdään se, mistä aloitetaan (ja jos ei osaa päättää, niin sanin, että tästä). Tuo listaaminen ja tehtyjen yliveto on aina oikein hyödyllistä. En tiedä miksi, ei jotenkin siihen itse pysty kaaostilanteessaan, vaikka in muuten superjär
Ostin omalleni fysiikan kirjat, sen hän aikoo kirjoittaa. Muutaman kouluviikon jälkeen sanoi että matikka menee ihan ok diginä ja samoin kielet. Reaaleja ei aio kirjoittaa, joten niillä ei väliä. Äidinkielessä ei silleen ole teoriaa luettavaksi. Kirjastoakin voi hyödyntää vaikka eri kirjasarjan opuksilla tai vaikka vanhan lopsin kirjalla. Oma motiivi oli vähentää ruutuaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä tosi isoja eroja lukion opoissa. Vanhemman lapsen lukiossa kurssit tulivat jonnekin nettiin ja niitä piti siellä olla valitsemassa kärppänä juuri oikeaan aikaan ja opot oli aina varattuja. Opiskelijat stressasi ihan älyttömästi näitä valintapäiviä. Toisen lapsen koulussa opoilla on aikaa ja jokaisen kanssa käydään suunnitelma läpi ihan niin usein kuin opiskelija haluaa. Molemmat koulut pääkaupunkiseudulla.
Ehdota lapsellesi (jos teillä varaa), että voisi käydä puhumassa yksityiselle psykologille, jos vaikka koulupsykologien meno on hänestä noloa tai jotenkin leimaavaa. Aikain toki auttaa, meillä eka teki lukion 3,5 vuoteen ja toinen meinaa tehdä 4 vuoteen. Ei se nyt ole mikään pakko vetää sitä läpi 3 vuoteen, ei se tee kenestäkään yhtään sen parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla lapsellani ainakin on lukiossa ihan älyttömästi hommaa. Vaikka kuinka nopeasti tekisi, niin kaiken pakollisen tekeminen vie hirveästi aikaa. Jokaisessa aineessa on paljon tekemistä On tavallisia tehtäviä, pitkien sanastojen opettelua, esseitä, oppimispäiväkirjoja, esitelmiä, ryhmätöitä, kappaleiden opettelua jne. Ihan joka päivälle riittää paljon.
Nämä pitäisi osata laittaa tärkeysjärjestykseen. Parhaiten tehdään ja laadukkaimpaan suoritukseen pyritään niissä aineissa, jotka kirjoitetaan. Muissa aineissa voi taktikoida ja joskus tarkoituksella tehdä viitosen tai kuutosen arvoisia suorituksia. Lukion kurssiarvosanoja ei tarvita koskaan missään.
Itse ainakin muistan lukiosta priorisoinnin. Kaikki illat olisivat menneet läksyissä jos kaiken olisi tehnyt. Ihan ekana luovute
Nykyään on merkitystä vain ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla eli priorisointi pitää tehdä niihin aineisiin mitä aikoo kirjoittaa ja siten, että pärjää niissä kirjoituksissa. Pitkän matematiikan kirjoitusten arvosana on melkein alalla kuin alalla se tärkein jatko-opiskelupaikkaa hakiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Opiskelutekniikoita olen yrittänyt opettaa tytölle. Jonkin verran tarttuu mieleen ja käyttää hyödyksi. Jos on ylikierroksilla ja vihainen, ei pysty mihinkään järkevään.
Rauhoittumisen merkityksen ymmärtää. Hengitysharjoituksia ja mielikuvaharjoituksia ei missään nimessä halua tehdä. Silittely ja rauhallinen juttelu vieressä auttaa.
Tehtävien listaamisen ja tehtyjen rastittamisen tavallaan ymmärtää, mutta jostain syystä ei ryhdy tuohon itse. Kun tilanne on kaikista kaoottisin, on usein tuossa auttanut, että minä olen listannut ne tehtävät asiat paperille. Kun tytär itkee, että tekemistä on ihan liikaa, aina rauhallisesti sanon, että nyt aloitetaan jostain ja tehdään se, mistä aloitetaan (ja jos ei osaa päättää, niin sanin, että tästä). Tuo listaaminen ja tehtyjen yliveto on aina oikein hyödyllistä. En tiedä miksi, ei jotenkin siihen itse pysty kaaostilanteessaan, vaikka in muuten superjär
Kannattaa selvittää löytyykö koulusta ihan kurssia opiskelutekniikoihin. Niistä kannattaa olla yhteydessä vaikka koulun erityisopettajaan, koska ne on tarkoitettu erityisesti erityisoppilaille. Oma nelivuotista lukiota suorittava on luki-häiriöinen ja sai erityisopettajalta suosituksen tuollaiseen kurssiin. Alunperin suunnitelma oli suorittaa puolta vuotta nopeammin, mutta sairastelut huonoihin ajankohtiin pidensi suunnitelmia.
Opon kanssa voi aina keskustella kurssivalinnoista, ainakin täällä hänelle saa ajan muutaman päivän sisään ja kurssivalintoja voi muuttaa ihan lennosta. Erittäin ahdistava kurssijakso pistettiin uusiksi, vain tärkein jätettiin jäljelle ja muita sitten katsottiin johonkin toisiin ajankohtiin. Tarvittavia kursseja suoritettiin myös toisessa lukiossa, täällä on mahdollista suorittaa kursseja ristiin eri lukioiden välillä. Opon tehtävähän on tarkistaa, että kaikki tarvittavat kurssit tulevat valittua.
Voi olla hyvä käydä juttelemassa ahdistuksesta jonkun kanssa, täällä ajatuksiaan voi selvitellä niin koulukuraattorin kuin koulupsykologin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
PeFFaa penkkiin ja kovaa työtä vaan
Sillai se lukio sujuu ja laudaturit napsuu
Kyllä. Jos ei lukiossa opi tekemään opintojen eteen töitä, ei yliopisto tule sujumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väite: Opon tehtävähän on tarkistaa, että kaikki tarvittavat kurssit tulevat valittua.
Totuus: pitää paikkansa yhdeksänneltä luokalta tulevien osalta. Että tulee pakolliset valittua. Lukion ykkösellä tehtävistä seuraaviasta valinnoista eli kakkosvuodesta eteenpäin jokainen lukiolainen vastaa niistä itse. Ryhmänohjaajat ja opot auttaa toki. Mutta jos jotain jää valitsematta, se on lukiolaisen vastuulla se.
Vierailija kirjoitti:
Millaiset eväät on saanut peruskoulusta. Joissakin kouluissa eivät oikeasti opi juuri mitään. Myös itseohjautuvuus on jopa aikuisille vaikeaa.
Tämä. Omia kouluaikojani taaksepäin muistellen olen päättänyt opettaa lastani koko peruskoulun ajan koulun ohella. Koulun antama opetus ei välttämättä riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla lapsellani ainakin on lukiossa ihan älyttömästi hommaa. Vaikka kuinka nopeasti tekisi, niin kaiken pakollisen tekeminen vie hirveästi aikaa. Jokaisessa aineessa on paljon tekemistä On tavallisia tehtäviä, pitkien sanastojen opettelua, esseitä, oppimispäiväkirjoja, esitelmiä, ryhmätöitä, kappaleiden opettelua jne. Ihan joka päivälle riittää paljon.
Nämä pitäisi osata laittaa tärkeysjärjestykseen. Parhaiten tehdään ja laadukkaimpaan suoritukseen pyritään niissä aineissa, jotka kirjoitetaan. Muissa aineissa voi taktikoida ja joskus tarkoituksella tehdä viitosen tai kuutosen arvoisia suorituksia. Lukion kurssiarvosanoja ei tarvita koskaan missään.
Jos joutuu ottamaan osasta aineista vitosia ja kutosia niin kannattaa kyllä vakavasti harkita siirtymistä amikseen . Siellä vaa
Viitoset ja kuutoset on joistain aineista ihan hyviä numeroita. Taktikointi kuuluu nykylukioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset eväät on saanut peruskoulusta. Joissakin kouluissa eivät oikeasti opi juuri mitään. Myös itseohjautuvuus on jopa aikuisille vaikeaa.
Tämä. Omia kouluaikojani taaksepäin muistellen olen päättänyt opettaa lastani koko peruskoulun ajan koulun ohella. Koulun antama opetus ei välttämättä riitä.
Ostatko lisäopetusta? Siis oman antamasi lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väite: Opon tehtävähän on tarkistaa, että kaikki tarvittavat kurssit tulevat valittua.
Totuus: pitää paikkansa yhdeksänneltä luokalta tulevien osalta. Että tulee pakolliset valittua. Lukion ykkösellä tehtävistä seuraaviasta valinnoista eli kakkosvuodesta eteenpäin jokainen lukiolainen vastaa niistä itse. Ryhmänohjaajat ja opot auttaa toki. Mutta jos jotain jää valitsematta, se on lukiolaisen vastuulla se.
Lukion aikana nuori täyttää 18-V. Sen jälkeen viimeistään on vastuussa tekemistään ja tekemättä jättämisistään. Jossain lukiossa on yli 1200 lukiolaista, ei siellä kukaan ehdi tarkastella onko pakolliset valittu. Jos ei ole, niin ei ole ja seuraavana vuonna uudestaan paremmalla onnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset eväät on saanut peruskoulusta. Joissakin kouluissa eivät oikeasti opi juuri mitään. Myös itseohjautuvuus on jopa aikuisille vaikeaa.
Tämä. Omia kouluaikojani taaksepäin muistellen olen päättänyt opettaa lastani koko peruskoulun ajan koulun ohella. Koulun antama opetus ei välttämättä riitä.
Ostatko lisäopetusta? Siis oman antamasi lisäksi?
En. Meillä vanhemmilla on yhteensä 4 ylempää korkeakoulututkintoa, joten osaamme tarjota apuja monessa. Olisi ollut itsellä huomattavasti toteutunutta helpompi polku, jos olisi ollut nuorena kartalla realiteeteista ja saanut oppia tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin historioitsija Teemu Keskisarja, kun sanoi että nuorten jaksamisongelmat korjaantuisi sillä että ne vetäs lärvit ja juhlis viikonloppuna niinkun ennen tehtiin.
Aivot narikkaan pe iltana, baariin tai muuten ystävien kesken pitämään hauskaa, tanssimaan (se rentouttaa) niin unohtuu kouluasiat ja stressi. Ja taas jaksaa paremmin.
Nykyisin nuoret nysvää vaan sisätiloissa yksin naama kiinni läppärissä tai älypuhelimessa ja tuskailee kun ei olla täydellisiä. Ei ihme ettei nuppi kestä !
Se on TÄMÄ, niin samaa mieltä olen. Lukio on aivan yliarvostettu. Lapseni oli peruskoulussa se kympin tyttö.
Koronan alettua kävi lukion kotoa käsin suurimmaksi osaksi. Ei jaksanut lukea, kännykkä ja some vei voimat. Heikot paperit tuli. Meni terapiaan ja töihin pariksi vuodeksi.
Innostui siinä sitten alasta , johon on erittäin vaikea päästä, mutta häntä kun kiinnosti , niin luki pääsykokeisiin ja pääsi eka yrittämällä hyvillä pisteillä ( ei muuten sitä pitkää matikkaa tarvita lainkaan) . Nyt opiskelee innokkaana ja käy edelleen terapeutilla. Fiksu tyttö on.
Tuo kannattaa lukea.
Erityisopettaja kutsuu peruskoulun "tähtioppilaskäytäntöjä" villiksi länneksi jo lähes 10 prosenttia tarvitsee erityistä tukea
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jo-lahes-10-prosenttia-peruskoulun-…
Vierailija kirjoitti:
Tuo kannattaa lukea.
Erityisopettaja kutsuu peruskoulun "tähtioppilaskäytäntöjä" villiksi länneksi jo lähes 10 prosenttia tarvitsee erityistä tukea
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jo-lahes-10-prosenttia-peruskoulun-…
Nyt en ymmärrä. Miten tällaisten erityistuettujen viitosta saavuttamattomien pitäisi lukioon edes päästä?
Vierailija kirjoitti:
Tuo kannattaa lukea.
Erityisopettaja kutsuu peruskoulun "tähtioppilaskäytäntöjä" villiksi länneksi jo lähes 10 prosenttia tarvitsee erityistä tukea
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jo-lahes-10-prosenttia-peruskoulun-…
Ymmärränkö oikein?
Ysiluokalla on oppilaita, jotka ei meinaa saada edes arvosanaa 5. Sitten he menee erkkaopen luo, joka yksilöi eli helpottaa heille opetusta. Sitten he voi saada vaikka arvosanan 8 sillä helpotetulla opetuksella, kun erkkaope istuu vieressä ja sanoo, että englanniksi minä kirjoitetaan isolla I-kirjaimella. Ja sitten he saattaa päästä lukioon, sinne lääkikseen ja oikikseeen hakevien sekaan.
Alue: Aihe vapaa
Jos joutuu ottamaan osasta aineista vitosia ja kutosia niin kannattaa kyllä vakavasti harkita siirtymistä amikseen . Siellä vaatimustaso on alempi ja sitä reittiä pitkin on helpompi päästä korkeakouluopintoihin kuin heikolla ylioppilastodistuksella.