Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa uupuvaa lukiolaista?
Lukion ekalla oleva tyttäremme on alkanut vaikuttaa uupuneelta ja masentuneelta. Ei saa aloitettua koulutehtäviä, pienienkin tehtävien tekeminen kestää tosi kauan ja huutaa ja karjuu, että ei tajua mitään, ei pysty tekemään. Ei innostu enää kivoistakaan asioista, kuten harrastuksista. Itkee paljon.
Haluaa apua suunnileen kaikkiin koulutehtäviin. Tuntuu hyötyvän erityisesti fyysisestä rauhoittelusta. Siis esim. silittämisestä tai jalkojen hieromisesta. On ihan ylikierroksilla ja sanoo, että ei pysty keskittymään mihinkään.
Ei missään nimessä halua mennä esim. koulupsykologille, olen kyllä ehdottanut. Oman masennuksen ja työuupumuksen kokeneena itselläkin olisi vinkkejä toipumiseen, mutta niistä tytär ei halu kuulla.
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Mä ite jätin lukion kesken ja luin yli parikymppisenä töiden ohessa yliopplaaksi. Tuli paljon kommenttia ettei sitten "vanhana" enää opi, mutta se oli juuri päin vastoin. Nuorena kun kaikki opiskelu perustui ainoastaan ulkoa oppimiseen, niin myöhemmällä iällä osasi yhdistellä asioita aiemmin opittuun. Keskityin matikkaan ja fysiikkaan ja anoin muut mennä rimaa hipoen läpi. Ja niillä pääsi teknilliseen korkeakouluun. Kieliä opiskelin myöhemmin avoimessa yliopistossa. Kuitenkin koko elin ikä aikaa, miksi kaikkee tunkee muutamaan vuoteen.
Itse opiskelin ammattiin vasta 25-vuotiaana. Teki todella, todella hyvää ottaa lukion jälkeen tuo 6 vuoden tauko, levätä ja käydä tekemässä töitä. Ammattikoulutus meni lukioon verrattuna heittämällä läpi. Osaksi väittäisin, että syy oli se, että työelämässä oppi, että suurin osa ihmisistä tekee muutenkin töitä 60-70% suorituksella ja se riittää aivan erinomaisesti. Jos jää hinkkaamaan jokaiseen tehtävään työelämässä 100% panosta (paitsi jos on lentäjä, kirurgi ymv. ihmisten hengistä vastaava), tyyliin sähköpostitkin pitää kirjoittaa asiakkaalle täydellisesti ja tapahtumien nimilappujen fonttien on oltava tismalleen täydellisen kokoisia ja oikealla fontilla, niin huonoksi menee.
Molemmat esimerkit työelämästä, joihin olen itse törmännyt suorittajanaisten toimesta. Vain täydellinen käy ja turhaa työtä ja energiankulua asioihin, jotka eivät isossa mittakaavassa merkitse mitään. Kunhan viesti tulee asiallisesti selväksi emaililla ja nimilapuista näkee kuka henkilö on järkevältä etäisyydeltä, niin se riittää.
Aina voi jäädä hinkuttamaan vaikka miten pitkäksi aikaa yksityiskohtia, kun tavoite on tehty, ei täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mihin tässä hakupainealoilla viitataan, mutta esimerkiksi oikikseen ei tarvita käsittääkseni minkäänlaista matematiikkaa, ja se lienee yleisesti suosituimpien alojen joukossa.
Ylipäätään kaikki eivät kaikkialle pääse, ja hyvä olisi jo lukioaikana tunnistaa omat vahvuudet.
oikikseen saa äidinkielen Lstä todistusvalinnassa 33 pistettä ja Pitkän matematiikan Lstä 36,1 pistettä. Pitkän kielen Lstä 28,1 pistettä
https://yliopistovalinnat.fi/todistusvalinnan-pisteytykset-vuosina-2023…
Entä pisteytys vuodesta 2026 eteenpäin? Silloinhan aloittajan lapsi kirjoittaa.
ohis
Sama sivusto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva tietää, että missä määrin nämä lukiolaisten ahdistusoireet ja loppuunpalamiset esiintyvät niissä ns. hyvissä lukioissa, joiden asemaa erinäiset vertailut ovat tässä viime vuodet pönkittäneet?
Oliko kuitenkin se vanha malli parempi, että lukio valittiin ensisijaisesti omien aineyhdistelmien ja siedettävän koulumatkan perusteella? Ja kavereiden tietty.
Vuosikymmeniä sitten lähes poikkeuksetta lukio käytiin kolmessa vuodessa ja kirjoitettiin kerralla kaikki aineet. Nykyinen meno jakaa kirjoitukset osiin ja opiskella vaikka neljä vuotta on käsittämätön. Nuoret eivät ole tyhmentyneet mutta tuntuu että lukion lisäksi on aivan liian paljon muuta joka haittaa oppimista.
Nykyinen Opetussuunnitelma on paljon kuormittavampi kuin aiemmin. Mutta varmasti on paljon muutakin, miksi lukion suorusaikaa pidennetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ite jätin lukion kesken ja luin yli parikymppisenä töiden ohessa yliopplaaksi. Tuli paljon kommenttia ettei sitten "vanhana" enää opi, mutta se oli juuri päin vastoin. Nuorena kun kaikki opiskelu perustui ainoastaan ulkoa oppimiseen, niin myöhemmällä iällä osasi yhdistellä asioita aiemmin opittuun. Keskityin matikkaan ja fysiikkaan ja anoin muut mennä rimaa hipoen läpi. Ja niillä pääsi teknilliseen korkeakouluun. Kieliä opiskelin myöhemmin avoimessa yliopistossa. Kuitenkin koko elin ikä aikaa, miksi kaikkee tunkee muutamaan vuoteen.
Itse opiskelin ammattiin vasta 25-vuotiaana. Teki todella, todella hyvää ottaa lukion jälkeen tuo 6 vuoden tauko, levätä ja käydä tekemässä töitä. Ammattikoulutus meni lukioon verrattuna heittämällä läpi. Osaksi väittäisin, että syy oli se, että työelämässä oppi, että suurin osa ihmisistä tekee muutenkin töitä 60-70% suorituksel
Tässä taas temperamentti merkitsee erittäin paljon, ja tärkeää on löytää luonteelleen sopiva ammatti.
Kirjanpitäjälle ei riitä, että tekee 80 prosenttia töistä oikein. Kaiken on mentävä kohdalleen. Lääkäri taas murtuu, jos ajattelee että pitää onnistua 100% työssään.
Usein ne, joille on tärkeää saada kaikki oikein, pyrkivät hyvin palkatuille ja vastuullisille aloille, ja näillä aloilla taas on erittäin vaikeaa tehdä sataprosenttista suoritusta. Esimerkiksi johtajana joutuu tekemään valintoja tilanteissa, joissa on vain huonoja vaihtoehtoja.
Vastaus Uni auttaa ei koko yön kuppaamisia.
Voithan kertoa, että töissä käyvän ihmisen rytmiin kuluu päivässä 10 tuntia töihin kaikkinensa, sitten jos tarvii 10 tunnin yö unet, muuhun jää enää 4 tuntia johon kuuluu ainakin ruuan laitto, pyykin peseminen, hygieniasta huolehtiminen jne..
Joten kannattaa opiskella jos haluaa helpommalla päästä;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n vastaus nelonen kertoo jo tarpeellisen. Kun kyseessä on perfektionistinen luonne, tarvitsisi ohjausta siitä luopumiseen. Muuten ei tule mitään. Psykologin juttusille. Toivottavasti tajuaaa sen itse hyödylliseksi. Opiskelutaitojen kehittämisestä on myös apua. Anna tyttärelle vaikka linkkejä nettiartikkeleihin.
Oletteko keskustelleet olisiko ammattikoulu kuitenkin parempi valinta?
Meidän nuoren kanssa ei pahimmillaan saanut juuri puhuttua, mutta tuo silittely ja kainalossa pitäminen aina vähän helpotti. Kun lapsesi on rauhoittunut, tehkää jäsennystä siitä, mitä hän tekee minäkin päivänä. Neljään vuoteen venyttäminen kannattaisi ja jaottelu tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin aineisiin. Vähemmän tärkeiden kanssa voi harjoitella, kuinka vähän voi opiskella. Motivoituminen keskusteluapuun voi kestää, siitä kannattaa puhua myöhemmin uudestaan. Lukiolaisten uupumuksesta on kirja, Uupuneet nuoret, muistaakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva tietää, että missä määrin nämä lukiolaisten ahdistusoireet ja loppuunpalamiset esiintyvät niissä ns. hyvissä lukioissa, joiden asemaa erinäiset vertailut ovat tässä viime vuodet pönkittäneet?
Oliko kuitenkin se vanha malli parempi, että lukio valittiin ensisijaisesti omien aineyhdistelmien ja siedettävän koulumatkan perusteella? Ja kavereiden tietty.
Vuosikymmeniä sitten lähes poikkeuksetta lukio käytiin kolmessa vuodessa ja kirjoitettiin kerralla kaikki aineet. Nykyinen meno jakaa kirjoitukset osiin ja opiskella vaikka neljä vuotta on käsittämätön. Nuoret eivät ole tyhmentyneet mutta tuntuu että lukion lisäksi on aivan liian paljon muuta joka haittaa oppimista.
Nykyinen Opetussuunnitelma on paljon kuormittavampi kuin aiemmin. Mutta varmasti on paljon muutakin, miksi lukion suoru
Täytyy olla tosi kuormittava opetussuunnitelma, kun yksittäisten aineiden osaaminen on romahtanut ja silti lukiolaiset väsyvät laajalti. Minä kyllä katsoisin ennemmin yhteiskuntaa kuin opetussuunnitelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n vastaus nelonen kertoo jo tarpeellisen. Kun kyseessä on perfektionistinen luonne, tarvitsisi ohjausta siitä luopumiseen. Muuten ei tule mitään. Psykologin juttusille. Toivottavasti tajuaaa sen itse hyödylliseksi. Opiskelutaitojen kehittämisestä on myös apua. Anna tyttärelle vaikka linkkejä nettiartikkeleihin.
Oletteko keskustelleet olisiko ammattikoulu kuitenkin parempi valinta?
Miksi kympin oppilasta ajetaan ammattikouluun kuin käärmettä pyssyyn? Siellä hän taas turhautuu. Varmasti lukio onnistuu häneltä, kun hän vain saa paineensa hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva tietää, että missä määrin nämä lukiolaisten ahdistusoireet ja loppuunpalamiset esiintyvät niissä ns. hyvissä lukioissa, joiden asemaa erinäiset vertailut ovat tässä viime vuodet pönkittäneet?
Oliko kuitenkin se vanha malli parempi, että lukio valittiin ensisijaisesti omien aineyhdistelmien ja siedettävän koulumatkan perusteella? Ja kavereiden tietty.
Vuosikymmeniä sitten lähes poikkeuksetta lukio käytiin kolmessa vuodessa ja kirjoitettiin kerralla kaikki aineet. Nykyinen meno jakaa kirjoitukset osiin ja opiskella vaikka neljä vuotta on käsittämätön. Nuoret eivät ole tyhmentyneet mutta tuntuu että lukion lisäksi on aivan liian paljon muuta joka haittaa oppimista.
Nykyinen Opetussuunnitelma on paljon kuormittavampi kuin aiemmin. M
Peruskoulua on helpotettu, Pisa testaus on peruskoululaisten testausta. Lukio on sitten kovin toisenlainen vaatimuksiltaan kuin peruskoulu.
Kuormittavuudesta: Esim kaksi pakollista filosofian kurssia nykyään. Paljon enemmän välitehtäviä kursseilla kuin aiemmin, koska uusi opetussuunnitelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd-tutkimuksiin.
Jos oman toiminnan ohjaus ja asioiden loppuun vieminen on olut aina heikkoa ikätasoon nähden, voi kyseessä olla adhd.
Jos vitkastelu ja ahdistus alkavat lukiossa, on kyseessä pikemminkin loppuun palaminen tai masennus.
Älykäs ADD nyk. ADHD lapsi menee peruskoulun helposti läpi ja ongelmat tulevat vasta kuormituksen kasvaessa lukiossa tai yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd-tutkimuksiin.
Jos oman toiminnan ohjaus ja asioiden loppuun vieminen on olut aina heikkoa ikätasoon nähden, voi kyseessä olla adhd.
Jos vitkastelu ja ahdistus alkavat lukiossa, on kyseessä pikemminkin loppuun palaminen tai masennus.
Älykäs ADD nyk. ADHD lapsi menee peruskoulun helposti läpi ja ongelmat tulevat vasta kuormituksen kasvaessa lukiossa tai yliopistossa.
Mun mielestäni lukiossa oli helpompi pitää ajatus kasassa, kun sitä ajateltavaa oli enemmän. Ja yliopistossa olikin helppoa kun sai itse valita alansa. Gradu sitten ikävä kyllä jäi tekemättä kun työ alkoi kiinnostaa enemmän. En ole diagnosoitu, mutta vahvasti adhd-piirteinen.
Aloittajan mainitsemat lapsen piirteet, huomattava perfektionismi, rasittuneisuus ja taipumus ahdistuneisuuteen, viittaavat aivan toisiin asioihin kuin adhd-piirteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuormittavuudesta: Esim kaksi pakollista filosofian kurssia nykyään. Paljon enemmän välitehtäviä kursseilla kuin aiemmin, koska uusi opetussuunnitelma.
Kirjoitin ylioppilaaksi noin 25 vuotta sitten. Kävin tekemässä nykymuotoiset ainereaalit. Lainasin kirjastosta uudet reaalikirjat ja luin omat vanhani läpi. Liioittelematta tekstin määrä kurssia kohti oli vähentynyt puoleen. Kirjat tuntuivat olevan pelkkiä kuvia.
Kai sitten ollaan siirrytty lukemisesta tehtävien tekoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuormittavuudesta: Esim kaksi pakollista filosofian kurssia nykyään. Paljon enemmän välitehtäviä kursseilla kuin aiemmin, koska uusi opetussuunnitelma.
Kirjoitin ylioppilaaksi noin 25 vuotta sitten. Kävin tekemässä nykymuotoiset ainereaalit. Lainasin kirjastosta uudet reaalikirjat ja luin omat vanhani läpi. Liioittelematta tekstin määrä kurssia kohti oli vähentynyt puoleen. Kirjat tuntuivat olevan pelkkiä kuvia.
Kai sitten ollaan siirrytty lukemisesta tehtävien tekoon.
Tää voi olla oikea diagnoosi. Et tekstien määrä on vähentynyt, mutta tehtävien ja välitehttävien määrä kasvanut,
Hienoa, että tytöllä on tavoitteita ja motivaatiota opiskella laajasti ja hyvin. Kehu häntä. Sisäinen motivaatio ja kyky sitoutua ovat tärkeitä taitoja ja auttavat ihmistä saavuttamaan unelmiaan. Nämä ominaisuudet ovat vahvuus, ei heikkous.
Samalla lapselle voi sanoa, että kun perusasiat ovat kunnossa, niin joskus voi jostakin kokeesta ottaa seiskan. Se ei haittaa mitään. Oikeasti. Ysi taas on melkein sama kuin kymppi : )
Olen itse lukiossa töissä ja omaa lastani suosittelisin pitämään pitkän matikan, jos hän pärjää siinä noin hyvin (vaikka en ole mat. aineiden ope). Pitkän matikan E ja L avaavat ovia, ja noita ovia en sulkisi 17-vuotiaana.
Kun opiskelijan työtaakka tuntuu liian suurelta, seuraavat asiat auttavat: ajankäytön suunnitelma ja tehtävien pilkkominen pienempiin osiin. Ajankäyttö: Tehkää ajankäyttösuunnitelma jokaiselle viikolle. Merkitkää tunnit, läksyntekoajat, harrastukset ja lepo. Kun levolle on merkitty aika, sitä noudatetaan.
Tehtävien pilkkominen: Vaikeus tarttua tehtävään johtuu usein siitä, että tehtävä on laaja ja se näyttäytyy liian kompleksisena. Tehtävä täytyy siis jakaa osiin. Osiin jakamisen tapa riippuu paljon aineesta, mutta ajatus on, että tehtävästä suoritetaan yksi pala kerrallaan eikä yritetä kerralla syödä koko kakkua.
Jos nuoren on hyvin vaikea tarttua tehtävän tekemiseen, voi tehtävän jakaa ajan perusteella: lue enkun sanoja 5 min / laske matikkaa 5 min. Ajatus on se, että 5 min suoritusta on parempi kuin ei mitään. Samalla kynnys aloittaa laskee. Kellon voi laittaa soimaan. Kun suoritusta on tehty se 5 min, nuori saa kokemuksen, että pystyi voittamaan ahdistuksen ja sai aloitettua.
Yleisesti: Nuoren tämän hetken opettajille voi laittaa viestin, jossa informoi heitä tilanteesta, jotta he muistavat kannustaa. Asiaa ei myöskään kannata turhaa patologisoida. Jos nuori on fiksu ja motivoitunut, se on lähtökohtaisesti myönteinen asia. Nuoren pitää saada varmuutta ja toimivia työnteon malleja.
"Olen eri vastaaja, mutta ehkä sinullakin, ap, voisi olla pienen mietiskelyn paikka, miten vastaat näihin kommentteihin. Tuossa yllä yksi ehdotti, että voisiko keskustella opon kanssa.
Sinä vastaat siihen melkein aggressiiviseen tyyliin ja rupeat paasaamaan kurssivalinnoista ja kuinka opon kanssa on asioista jo sovittu. Ihan kuin täällä kukaan tietäisi, että näin on tehty, kun et sitä ollut maininnut. Ja miksi edes vastasit opo-kysymykseen pitkällä höpinällä kurssivalinnoista, jos niillä ei ole mitään tekemistä opon kanssa, vaan valinnat tehdään yksin netissä?"
Tuon ylläolevan kirjoittaja ei ollut lukenut lainausketjua. Se ap:n vastaushan koski sitä, että joku sanoi, että tytärhän olisi käynyt monta kertaa opon luona (kun pidennyksstä sovittu) ja mm. ne kurssivalinnat olisi tehty opon luona.
Neuvoisin opon kautta koulupsykologin luo.
Kiitos vastauksista.
Opiskelutekniikoita olen yrittänyt opettaa tytölle. Jonkin verran tarttuu mieleen ja käyttää hyödyksi. Jos on ylikierroksilla ja vihainen, ei pysty mihinkään järkevään.
Rauhoittumisen merkityksen ymmärtää. Hengitysharjoituksia ja mielikuvaharjoituksia ei missään nimessä halua tehdä. Silittely ja rauhallinen juttelu vieressä auttaa.
Tehtävien listaamisen ja tehtyjen rastittamisen tavallaan ymmärtää, mutta jostain syystä ei ryhdy tuohon itse. Kun tilanne on kaikista kaoottisin, on usein tuossa auttanut, että minä olen listannut ne tehtävät asiat paperille. Kun tytär itkee, että tekemistä on ihan liikaa, aina rauhallisesti sanon, että nyt aloitetaan jostain ja tehdään se, mistä aloitetaan (ja jos ei osaa päättää, niin sanin, että tästä). Tuo listaaminen ja tehtyjen yliveto on aina oikein hyödyllistä. En tiedä miksi, ei jotenkin siihen itse pysty kaaostilanteessaan, vaikka in muuten superjärjestelmällinen ja rakastaa listoja. Tekemistä on usein paljon, mutta ei kuitenkaan ihan mahdottomia määriä. Usein moni homma on ihan parin minuutin juttu (tyyliin maksa teatterimatka opelle tai laita Wilma-viesti poissaolosta).
Iso muutos peruskouluun verrattuna opinnoissa on sähköiset kirjat. Enää ei ole yhtään paperikirjaa tai vihkoa. Tämän asian kanssa ollaan koettu monta raivopuuskaa, mutta vähitellen tytär alkaa uskoa neuvomme sähköisten aineistojen käyttöön. Läksyjä tehdessä pitää olla huoneessaan ja hyödyntää isoja näyttöjä läppärin lisäksi. Toiselle näytölle kirja, toiselle tehtävät. Jos kirja ei voi olla auki kahdesta kohtaa, käytetään kuvakaappausta tai tekstin kopiointia toiseen ruutuun Käytännössä kaikki pidempää kirjoitusta vaativa pitää eka kirjoittaa Wordiin ja sitten siirtää kirjaan (jotka kaatuilevat koko ajan, ja joissa ei oikolukua). Monta muutakin kikkaa ollaan jo huomattu. Matikassa alkaa vähitellen uskoa, että usein on helpompaa hahmotella tehtävää paperille ja sitten vasta alkaa käyttää kaavaeditoria tai piirto-ohjelmia. Koneen laskimia on toki oppinut käyttämään sujuvasti.
Tässä tuntee itsensä ihan opeksi, mutta toisaalta tuntuu, että ehkä nuo opiskelun perustaidot alkavat vähitellen sisäistyä. Olisi kyllä hyvä, että ohjeet tulisivat koulusta. Ei teini oikein tunnu uskovan vanhempiaan
Ap
Olen eri vastaaja, mutta ehkä sinullakin, ap, voisi olla pienen mietiskelyn paikka, miten vastaat näihin kommentteihin. Tuossa yllä yksi ehdotti, että voisiko keskustella opon kanssa.
Sinä vastaat siihen melkein aggressiiviseen tyyliin ja rupeat paasaamaan kurssivalinnoista ja kuinka opon kanssa on asioista jo sovittu. Ihan kuin täällä kukaan tietäisi, että näin on tehty, kun et sitä ollut maininnut. Ja miksi edes vastasit opo-kysymykseen pitkällä höpinällä kurssivalinnoista, jos niillä ei ole mitään tekemistä opon kanssa, vaan valinnat tehdään yksin netissä?