Miten auttaa uupuvaa lukiolaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiolainen hoitaa koulunsa itse. Vanhemmat eivät auta millään tavalla.

Joo ja ohjeet lukion opintojaksojen (kurssien) valintoihin ja aikatauluttamiseen jos opolta on saatu, niin niillä,itsenäisesti eteenpäin. Meidän lukiossa jaettiin sellainen perusteellinen lukiolaisen opas, josta ollut iso hyöty kotoakäsin asioita tarkastellessa.

Minkäänlaista opasta ei ole lukiosta ainakaan meille kotiin tullut 

Ladattava opas (.PDF) kyllä annettiin Wilman kautta meille. Ei kai enää mitään paineta?

Eiköhän se ole se perfektionismi, joka tässä saa aikaan  ongelmia. En tiedä miten siitä opettaisi pois. Vaikka esim tekemällä tiukat valinnat, mitkä aineista on tärkeitä ja mitkä saisi mennä vähän heikommin. Voisi harjoitella niissä perktionismistä lipemistä. Se on pakko oppia, koskaan mikään työ tai yliopisto ei onnistu perfektuonismillä. Se taisi olla oman uupumuksesi syykin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd-tutkimuksiin. 

Jos oman toiminnan ohjaus ja asioiden loppuun vieminen on olut aina heikkoa ikätasoon nähden, voi kyseessä olla adhd.

 

Jos vitkastelu ja ahdistus alkavat lukiossa, on kyseessä pikemminkin loppuun palaminen tai masennus. 

Olet väärässä. Tytöillä ja älykkäillä ihmisillä oireet alkavat olemaan haittaavalla tasolla usein vasta lukiossa/yliopistossa. Tytöt maskaavat oireita paremmin ja älykkäät ihmiset selviytyvät ohjatusta peruskoulusta leikiten. Vasta kun aletaan edellyttämään laajamittaisempaa itseohjautuvuutta, alkaa näkymään kuormitusoireita. 

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa lukea et nykyään ei teinit jaksa ees lukioo ilman et romahtaa! Näistä pitäis sit tulla yhteiskunnan tukipilareita, ei hyvin mee...

Siksi olisi tärkeää päästä nepsy-tutkimuksiin mahdollisimman ajoissa ja saada sitä kautta tukea opintoihin ja elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan oikeasti amis parempi vaihtoehto? Ei ne opinnot nimittäin ainakaan helpotu jatkossa. 

Oppilas, joka on saanut peruskoulun päättotodistukseen kympin kaikista aineista, pitkästyy kuoliaaksi amiksessa. 

Jos nuo aloittajan kertomat arvosanat olisivat totta, opiskelu lukiossa tuskin olisi tytölle niin vaikeaa. Ellei hän sitten ole jostain syystä saanut hyviä numeroita niitä ansaitsematta. On edelleen olemassa ns. pärstäkerroinnumerot, ja toisaalta joissain kouluissa yleinen taso on niin huono, että muualla kasin oppilas on siellä heittämällä kymppi. 

Aloittajahan kertoi että tyttö on edelleen lukiossa kympin oppilas ainakin pitkässä matematiikassa. Eli vika ei ole järjessä vaan paineensietokyvyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa lukea et nykyään ei teinit jaksa ees lukioo ilman et romahtaa! Näistä pitäis sit tulla yhteiskunnan tukipilareita, ei hyvin mee...

Siksi olisi tärkeää päästä nepsy-tutkimuksiin mahdollisimman ajoissa ja saada sitä kautta tukea opintoihin ja elämään. 

Tuo maksaa, ei yhteiskunnalla ole varaa tuollaiseen. Vain vahvat selviää voittajina tässä yhteiskunnassa, vaikka meille muuta yritetään uskotella. Häviäjille on tarjolla mopen osa, eli matalapalkkatyö ja  vuokra-asunto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd-tutkimuksiin. 

Jos oman toiminnan ohjaus ja asioiden loppuun vieminen on olut aina heikkoa ikätasoon nähden, voi kyseessä olla adhd.

 

Jos vitkastelu ja ahdistus alkavat lukiossa, on kyseessä pikemminkin loppuun palaminen tai masennus. 

Olet väärässä. Tytöillä ja älykkäillä ihmisillä oireet alkavat olemaan haittaavalla tasolla usein vasta lukiossa/yliopistossa. Tytöt maskaavat oireita paremmin ja älykkäät ihmiset selviytyvät ohjatusta peruskoulusta leikiten. Vasta kun aletaan edellyttämään laajamittaisempaa itseohjautuvuutta, alkaa näkymään kuormitusoireita. 

Tuo on yhdenlaista itsepetosta. Perfektionistin hyvä huono itsetunto ei kestä ajatusta että oma älykkyys voisi jossakin vaiheessa olla riittämätön kaiken selvittämiseen suit sait. Siksi pitää keksiä, että minullahan on adhd, vaikka peruskoulussa ei olisi koskaan ollut mitään ongelmia. Koska hei, olen niin älykäs että voitin adhd:nkin. 

Tosiasia on, että kun riittävän valikoituun seuraan pääsee, loppuu jokaiselta meistä tehot mopossa. Se on elämää. Jossain vaiheessa pitää opetella hölläämään ja asettamaan rima niin että selviää asioista ilman paniikkia ja surinaa päässä.

Nykyään asiat ovat sikäli kehnosti, että 1970-80-luvulla syntynyt, Suomen historian älykkäin ja koulutetuin, nenä kirjassa nuoruutensa viettänyt sukupolvi alkaa olla teinien ja nuorten aikuisten vanhempia. He odottavat ruuduilla marinoiduilta lapsiltaan samaa menestystä kuin itseltään, tiedostamatta ainakin. Samalla media toistelee, miten jokainen pystyy olemaan ihan mitä vaan kun vaan riittävästi haluaa.

Nuorille pitäisi opettaa se, mikä aiemmin opetettiin: että jokainen työ on tärkeää ja jokainen löytää lopulta paikkansa. Se tosin vaatisi lohduttoman suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Siksi hypetetään trendialoja ja rääkätään nuoret palamaan loppuun. 

Ensimmäisenä kävisin lukiolaisen kanssa läpi hänen elintapansa. Nukkuuko hän tarpeeksi, syökö hän terveellistä ruokaa, kuinka paljon hän roikkuu puhelimella tai tietokoneella? Sitten on mietittävä, onko hänellä riittävä älyllinen kapasiteetti lukion käymiseen eli millaisella todistuksella hän lähti lukioon ja millaisella työmäärällä peruskoulun arvosanat on saatu? Oliko se hänen oma valintansa, vai te vanhemmatko asian päätitte? Aine- ja kurssivalinnat kannattaa käydä läpi. Voiko jonkun tai joitakin valinnaisia aineita pudottaa pois? Lyhyt vai pitkä matematiikka? Jos olen ymmärtänyt oikein, niin jatkossa opiskelupaikkoihin haettaessa matematiikkaa ei enää painoteta niin paljon kuin vielä nyt. Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia nuorella on? Ovatko realistisia?

Ei yksi vartin keskustelu opon kanssa riitä mihinkään. Kannattaa varata aika ja keskustella pitempään. Voisi myös varata ajan koulukuraattorilta tai -psykologilta, jos tällaisia palveluita on tarjolla. Eikä kannata unohtaa myöskään rehtorin ja ryhmänohjaajan kanssa keskustelua. Keneen nuorella on parhaat suhteet, keneen hän luottaa eli uskaltaa avautua ongelmistaan? Suostuisiko nuori, että äiti tulisi mukaan keskustelemaan? Nyt on siinä mielessä hyvä aika, että nuori on vielä alaikäinen, joten vanhemmilla on oikeus saada tietoja lapsestaan. Toivottavasti asiat menevät parempaan suuntaan, varsinkin jos nuori ei  vaadi itseltään mahdottomia, toivotta entinen lukion opo

Tytär luo paineensa kyllä ihan itse. Toki saanut geenit meiltä vanhemmilta. Kympeistä ei olla koskaan erityisemmin ilahduttu, vaan ennemminkin sanottu jo peruskoulussa, että pitää oppia siihen, että heikompikin arvosana kelpaa itselle, koska elämä ei ole pelkkiä onnistumisia. Suorastaan kiukustuin viime koeviikon jälkeen tytön suorituksista, jotka olivat aivan liian hyviä.Oltiin kovasti puhuttu, että ei-tärkeisiin aineisiin panostaa ihan minimillä, kunhan pääsee läpi. Jää sitten aikaa muuhun. Ja tärkeissäkin pitää laskea tasoa vaikka 7-8 -tasoon. Ei ollut pystynyt yhtään alentamaan rimaansa, vaikka ihan puhki. 

Ap

Teet ne tehtävät lapsen kanssa, rauhoitat keinoin millä rauhoittuu, puhut positiiviseen sävyyn etkä vaadi liikoja. Tuet lastasi. Toinen vuosi voi olla jo helpompi.

Oma lapseni on kipuillut kovasti jokaisen uuden kouluasteen aloituksessa (peruskoulun ykkönen, seiska, lukion eka, yliopiston ensimmäinen vuosi) mutta aina se on helpottanut ja asiat ovat lähteneet rullaamaan. Fiksu tyttö, ei ole älyllisestä kapasiteetista kiinni mutta menee jotenkin lukkoon uusien asioiden äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei jo ole, niin opon kanssa voisi käydä juttelemassa.

Mistä? Vähän aikaa sitten piti tehdä kurssivalintoja. Karjui ja itki niitäkin kursseja valitessaan, että ei osaa valita (siis ei tiedä mitä pitää valita mistäkin). Loppujen lopuksi homma meni ihan helposti ja tieisi aivan  hyvin, miten valinnat tehdään. Tuolloin sanoin, että eikö voisi noita opolta kysyä. Kuulemma ei missään nimessä, eikä opoilla ole aikaa.

Se on jo opon kanssa sovittu, että tekee lukion 3,5 -vuoteen, jotta on vähän kevyempää. Tuo päätös tehtiin oikeastaan jo ennen lukiota, kun tiesimme tyttären kaikesta stressaavan perfektionistiluonteen.

 

Ap

Lapsellesi on siis ihan  hillittömät suorituspaineet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan oikeasti amis parempi vaihtoehto? Ei ne opinnot nimittäin ainakaan helpotu jatkossa. 

Oppilas, joka on saanut peruskoulun päättotodistukseen kympin kaikista aineista, pitkästyy kuoliaaksi amiksessa. 

Jos nuo aloittajan kertomat arvosanat olisivat totta, opiskelu lukiossa tuskin olisi tytölle niin vaikeaa. Ellei hän sitten ole jostain syystä saanut hyviä numeroita niitä ansaitsematta. On edelleen olemassa ns. pärstäkerroinnumerot, ja toisaalta joissain kouluissa yleinen taso on niin huono, että muualla kasin oppilas on siellä heittämällä kymppi. 

Aloittajahan kertoi että tyttö on edelleen lukiossa kympin oppilas ainakin pitkässä matematiikassa. Eli vika ei ole järjessä vaan paineensietokyvyssä. 

ADHD ei vaikuta älykkyyteen. Peruskoulu on älyttömän helppo älykkäälle lapselle, eikä opiskelutekniikoita ja töiden tekoa opi. Lukion kuormitus onkin sitten ainevalinnoista riippuen ihan eri tasoa kuormituksen suhteen. 

-ohis

Eikö yleisesti ole tiedossa, että.lukion toinen vuosi on kaikista raskain? Vai onko se jo vanhaa aikaa. Perfektionisti palaa loppuun jossain vaiheessa. Ja elämä voi olla hankalaa, jos ei opi itseä helpottavia metodeja. Lapsena se pitää oppia, eli nyt vain harjoituksia riman alentamiseen. Hän voi saada hyviä numeroita ilman ikuista ehtävien viilaamista ja kaikki aineet ei tosiaan ole yhtä tärkeitä. 

Sääliksi käy. Toisaalta myös kateeksi. 

Oma perfektionisti, nyt lukion ekalla, onneksi ymmärsi että läpipääsy riittää niihin kursseihin joita ei aio kirjoittaa. Stressaaminen väheni. Ollut rennompaa kuin peruskoulussa, jolloin mekin tuota raivoamista kuunneltiin. Käynyt koulupsykologilla 6. lk lähtien ja lukion psykologi kyseli miltei heti autismikirjon piirteistä ja saattaapa niitä ollakin.

Opolle varasi ajan kun kakkosen kursseja piti suunnitella, sai sieltä ihan hyvät vinkit mitkä voi jättää myöhemmälle 3,5v suunnitelmassa. Kuittasi siinä.samalla sen vartin tapaamisen. Paljon niitä kursseja mekin yhdessä pähkäiltiin ja itsestä tuntui ettei hän mitään apua tarvitse ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiolainen hoitaa koulunsa itse. Vanhemmat eivät auta millään tavalla.

Joo ja ohjeet lukion opintojaksojen (kurssien) valintoihin ja aikatauluttamiseen jos opolta on saatu, niin niillä,itsenäisesti eteenpäin. Meidän lukiossa jaettiin sellainen perusteellinen lukiolaisen opas, josta ollut iso hyöty kotoakäsin asioita tarkastellessa.

Minkäänlaista opasta ei ole lukiosta ainakaan meille kotiin tullut 

Meillä se on koulun nettisivulla.

Lukiossa lukisin niitä aineita jotka kirjoittaa + pitkän matikan jos se yhtään sujuu. Täytteeksi kevyempää ja kiinnostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko harrastuksia liikaa? Vapaa-aikaa voisi keventää. Entä vaikuttaako opintosuunnitelma liian tiukalta? Kaikkea kivaa ei kannata ahtaa mukaan (mutta pitkästä matematiikasta ei kannattane luopua, ja se nyt vaan vaatii työtä. Mieluummin joku "turha" kieli tms pois).

 

Matematiikka on yhtä hyvin turha kuin jokin kielikin. Ikinä en ole matematiikkaa elämässäni tarvinnut, ja olen sentään valmistunut yliopistosta ja ns. akateemisessa ammatissa. Minulle siis matematiikka oli yksi turhimmista aineista ikinä.

Noh, kaikkia ei ole lukioon tarkoitettu.

Amitsuun ja lähihoitajaksi vain.

Kaikilla ei vaan äly riitä. Anna sen siirtyä kykyjään vastaavaan koulutukseen amikseen. Vaikka parturikampaajaksi tai lähäriksi.

Anna sille stroxia

Lukion erityisopettaja tekee testit ilmaiseksi. Tyttärelläsi voi olla esim. keskivaikea lukihäiriö, mutta koska hän on fiksu, hän on selvinnyt peruskoulun testeistä.

Lukihäiriö ei ole este opiskelulle, ei kympinkään opiskelulle, mutta se kuormittaa rajusti. Etenkin Tyttäresi kaltaista perfektionistiä. Hän joutuu ponnistelemaan kaksin verroin kovemmin, saadakseen kympin numeroita, kuin neurotyypillinen kympin oppilas.