Miten auttaa uupuvaa lukiolaista?
Lukion ekalla oleva tyttäremme on alkanut vaikuttaa uupuneelta ja masentuneelta. Ei saa aloitettua koulutehtäviä, pienienkin tehtävien tekeminen kestää tosi kauan ja huutaa ja karjuu, että ei tajua mitään, ei pysty tekemään. Ei innostu enää kivoistakaan asioista, kuten harrastuksista. Itkee paljon.
Haluaa apua suunnileen kaikkiin koulutehtäviin. Tuntuu hyötyvän erityisesti fyysisestä rauhoittelusta. Siis esim. silittämisestä tai jalkojen hieromisesta. On ihan ylikierroksilla ja sanoo, että ei pysty keskittymään mihinkään.
Ei missään nimessä halua mennä esim. koulupsykologille, olen kyllä ehdottanut. Oman masennuksen ja työuupumuksen kokeneena itselläkin olisi vinkkejä toipumiseen, mutta niistä tytär ei halu kuulla.
Kommentit (321)
Nuoresi ei ole uupunut, hän on sairastunut psyykkisesti. Hän tarvitsee nyt käynnit psykologille ja ehkä myös psykiatrille.
Laajan matematiikan poisjättämistä suosittelevien kannattaa huomioida se, että tämä päätös rajaa pois suuren osan parhaiten palkattuja ammatteja. Ilman laajaa matematiikkaa ei vaan pääse sisään opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko harrastuksia liikaa? Vapaa-aikaa voisi keventää. Entä vaikuttaako opintosuunnitelma liian tiukalta? Kaikkea kivaa ei kannata ahtaa mukaan (mutta pitkästä matematiikasta ei kannattane luopua, ja se nyt vaan vaatii työtä. Mieluummin joku "turha" kieli tms pois).
Pitkästä matkkasta kannattaa todellakin luopua, jos se ahdistaa. Turhia kieliä ei ole olemassa.
Mutta eikös pitkä matikka ole oleellinen monien jatko-opintojen suhteen?
Ja aplle jatkokysymys: mihin tyttö aikoo lukion jälkeen? Silläkin on merkitystä siihen, miten vakavasti mitkäkin asiat kannattaa ottaa.
Ei ole oleellinen kaikille. Jos on riittävän hyvät paperit, pääsee lähes minne vain ilman pitkää matematiikkaa. Ja ne muutama poikkeus taas ovat sellaisia aloja, että niille ei todellakaan kannata hakea jos ei matematiikasta ja sen pitemmälle opiskelusta välitä.
Juuri katselin noita pisterajoja eri yliopistoissa eräänä päivänä. Lyhyen matematiikan laudaturista saa melko lailla samat pisteet kuin pitkän magnaata mutta vähemmällä työllä. Valtaosa pisteistä tulee useimmilla aloilla äidinkielestä, a-kielestä ja reaaleista.
Ja ap:lle: kannattaa kannustaa lasta tekemään itsenäisiä valintoja. Ei tosiaankaan pidä jämähtää yhteen aineeseen tai suunnitelmaan. Tutkintoa saa täydennettyä jälkikäteen niin monta kertaa kuin haluaa. Elämää kohti, rennolla otteella. Elämässä on paljon muutakin kuin lukio.
" Ei ole oleellinen kaikille. Jos on riittävän hyvät paperit, pääsee lähes minne vain ilman pitkää matematiikkaa. Ja ne muutama poikkeus taas ovat sellaisia aloja, että niille ei todellakaan kannata hakea jos ei matematiikasta ja sen pitemmälle opiskelusta välitä.
Juuri katselin noita pisterajoja eri yliopistoissa eräänä päivänä. Lyhyen matematiikan laudaturista saa melko lailla samat pisteet kuin pitkän magnaata mutta vähemmällä työllä. Valtaosa pisteistä tulee useimmilla aloilla äidinkielestä, a-kielestä ja reaaleista. "
Tämä ei ole totta ns. hakupaine aloilla.
Vierailija kirjoitti:
Nuoresi ei ole uupunut, hän on sairastunut psyykkisesti. Hän tarvitsee nyt käynnit psykologille ja ehkä myös psykiatrille.
Laajan matematiikan poisjättämistä suosittelevien kannattaa huomioida se, että tämä päätös rajaa pois suuren osan parhaiten palkattuja ammatteja. Ilman laajaa matematiikkaa ei vaan pääse sisään opiskelemaan.
Jos ei hakua diplomi-insinööriksi tai lääkäriksi, melko lailla kaikkialle pääsee ilman pitkää matikkaa. Paljon kursseja sisältävistä reaaliaineista saa melkein samat pisteet kuin pitkästä matematiikasta. Siis edellyttäen että kirjoittaa L-rivin. Hyödyttömintä on käyttää valtavasti aikaa siihen matikkaan ja kirjoittaa siitä vaatimaton arvosana.
Näitä on tietenkin vaikea optimoida, kun nuori itsekään ei vielä tiedä miksi haluaa isona. Mutta kaikki tuollainen turha pelottelu vain lisää nuorten stressiä. Lukiolaisten uupuminen on lisääntynyt voimakkaasti. Ennemmin pitäisi korostaa että aina voi tähdentää tutkintoa ja muuttaa mieltään.
Lukiolainen hoitaa koulunsa itse. Vanhemmat eivät auta millään tavalla.
En tiedä mihin tässä hakupainealoilla viitataan, mutta esimerkiksi oikikseen ei tarvita käsittääkseni minkäänlaista matematiikkaa, ja se lienee yleisesti suosituimpien alojen joukossa.
Ylipäätään kaikki eivät kaikkialle pääse, ja hyvä olisi jo lukioaikana tunnistaa omat vahvuudet.
Niille hakupainealoille hakijoista 90-95 prosenttia joutuu miettimään itselleen jonkin toisen ammatin. Joten jos nuorella muutenkin on alhainen resilienssi ja lukio-opinnot ahdistavat, en ainakaan alkaisi vanhempana höpöttää hakupainealoista.
opiskelumenetelmät hukassa jos joku lukio kuormittaa
Vierailija kirjoitti:
Lukiolainen hoitaa koulunsa itse. Vanhemmat eivät auta millään tavalla.
Joo ja ohjeet lukion opintojaksojen (kurssien) valintoihin ja aikatauluttamiseen jos opolta on saatu, niin niillä,itsenäisesti eteenpäin. Meidän lukiossa jaettiin sellainen perusteellinen lukiolaisen opas, josta ollut iso hyöty kotoakäsin asioita tarkastellessa.
Sellainen näkökulma, että nuoria nyt vaan yleisesti ottaen ahdistaa, se ei yleensä ole vaarallista ja kuuluu elämään. Välillä on tylsää ja mälsää ja pitää nähdä vaivaa, eikä se tunnu kivalta. Ei ehkä kannata syöttää tytölle ajatusta, että hän on Sairas ja Masentunut (toki tilannetta kannattaa seurata ja olla läsnä nuorelle). Hän nyt vaan joutuu näkemään enemmän vaivaa kuin mihin on tottunut. Itse antaisin pitää harrastuksesta taukoa, ainakin jos se on jotain aikaavievää tai suorittavaa sekin. Tulevaisuudenhaaveet voi tuossa iässä vielä muuttua, joten matikkaa ehdottomasti kannattaa pitää mukana.
Vierailija kirjoitti:
opiskelumenetelmät hukassa jos joku lukio kuormittaa
Ja kirjoitit 5 x A? Sillai rennosti.
laajaa matikkaa ei kannata pelätä ellei ole jotain dyskalkuliaa, siitä on älyttömästi hyötyä elämässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
opiskelumenetelmät hukassa jos joku lukio kuormittaa
Ja kirjoitit 5 x A? Sillai rennosti.
Rennosti vedin läpi kyllä, mutta L:n otin niistä mistä aioinkin.
Lisäyksenä vielä edelliseen, että se "opiskelumenetelmät hukassa" ei ole vattuilua. Kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota voisiko niitä parantaa. Muuten se on vähän kuin konttaisi ylämäkeen kun kävelläkin voisi.
Vierailija kirjoitti:
laajaa matikkaa ei kannata pelätä ellei ole jotain dyskalkuliaa, siitä on älyttömästi hyötyä elämässä
Mä luin sen, eikä siitä ollut mitään hyötyä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
laajaa matikkaa ei kannata pelätä ellei ole jotain dyskalkuliaa, siitä on älyttömästi hyötyä elämässä
Mä luin sen, eikä siitä ollut mitään hyötyä elämässä.
Se kehittää loogista ajattelua. Vaikka et kaavoja käyttäisikään niin kehittyneet ajattelumallit on siellä.
Kirjoitin lyhyestä matikasta improvisaation (jätin kesken, koska ylimääräinen).
Sittemmin väittelin. Oma intohimoni kohde oli lukiossa Historia ja YH. Ei kaikki aineet ole siis kaikille aloille tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiolainen hoitaa koulunsa itse. Vanhemmat eivät auta millään tavalla.
Joo ja ohjeet lukion opintojaksojen (kurssien) valintoihin ja aikatauluttamiseen jos opolta on saatu, niin niillä,itsenäisesti eteenpäin. Meidän lukiossa jaettiin sellainen perusteellinen lukiolaisen opas, josta ollut iso hyöty kotoakäsin asioita tarkastellessa.
Minkäänlaista opasta ei ole lukiosta ainakaan meille kotiin tullut
Minä tuossa vastaavanlaisessa tilanteessa pyysin äitinä apua nuoren lukiosta. Opo tarttui ongelmiin heti ja jutteli nuoren kanssa heti samana päivänä ja seuraavalle päivälle järjestyi jo ensimmäinen koulupsykologiaika, jonka luona on käynyt juttelemassa jo puolen vuoden ajan.
Nyt on asiat paremmin ja koulunkäynti sujuu hyvin.
Pitkästä matikasta ei halua luopua, vaikka se työläs onkin. Minusta sinänsä on tyhmää, että on nyt vetänyt sitä matikkaa 10 -tasolla, kauhealla työmäärällä, vaikka ei edes halua matemaattiselle alalle.
Ylimääräisiä kieliä ei ole.
Siitä 4 vuodesta on jo ollut puhetta. Ei vielä ole innostunut ajatuksesta.
Harrastuksia ei minusta ole liikaa, koska pitäähän sitä jotain kivaakin olla koulun vastapainoksi. Nyt tietenkin on sanonut, että ei ehtisi harrastukseen, kun haluaa käyttää aikansa kotona stressaamiseen. Se nyt minusta vaan lisää sitä masennuksen kierrettä, kun ei ehdi näkemään kavereita, ulkoilemaan, harrastamaan, saunomaan tms. mistä on ennen nauttinut.
Ap