Lue keskustelun säännöt.
Vihaan meidän koiraa.
11.01.2024 |
Raflaava otsikko, mutta ei nyt kaukanakaan totuudesta. Otettiin vajaa vuosi sitten pitkän harkinnan jälkeen koira, koko perhe aivan innoissamme odotettiin pentua ja hankittiin hirveästi tarvittavia välineitä, opiskeltiin asioita pennun koulutuksesta jnejne. Alkuun kaikki menikin ihan suht hyvin, pentu oppi sisäsiistiksi ja peruskäskyt nopeasti ja helposti. Ei rähjää remmissä tai muutenkaan, ei ole eroahdistusta ja melko hyväluontoinen tuntuu olevan kaikinpuolin.
KUITENKIN, en voi sille mitään että tunnen päivittäin ihan valtavaa raivoa tuota koiraa kohtaan. En voi sietää, kun se seuraa nenä perseessä kiinni joka paikkaan, sohvalla istuessa sen on pakko hypätä viereen ja tunkea naama kiinni omaan naamaan tai sitten vahdata ikkunasta ulos jolloin ikkunat ovat täynnä kuolajälkiä. Mitä tahansa jos unohtuu lattialle tai sopivalle korkeudelle pöydille/tasoille niin tuo varastaa ja syö sen pilalle. Kuinkakohan monet hanskat, sukat ja kengät se on jo tuhonnut, en pysy laskuissa. Suihkun jälkeen kun pyyhe päällä kävelen kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen pukemaan, se hyökkää jostain kulman takaa ja tulee lipomaan märkiä jalkoja (hyi). Sohvat ovat pilalla, koska koira on painanut selkänojan tyynyt ihan lyttyyn ja purrut kankaan puhki useammasta kohdasta. Vieraita kun tulee, koira villiintyy ja hyppii päälle ja sama nenä perseeseen pakkomielle toistuu. Lyhyesti, mitä tahansa tässä talossa yrittääkään tehdä, koira tekee siitä 100x vaikeampaa ja paskempaa.
En osannut odottaa että elämä koiran kanssa olisi näin hirveää. Lapset ja mies ovat kiintyneitä koiraan, joten luopuminen olisi vaikeaa. Jos saisin itse päättää koira lähtisi samantien. Miten voisin oppia sietämään tätä elämää koiran kanssa? Välillä haluaisin vain itkeä, koska tuntuu että kaikki on pilalla tuon takia.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia koiramies on itselleni aivan ehdoton turn off. Koirat on ihan ok otuksia kunhan eivät vietä kanssani aikaa samassa tilassa kuin poikkeustilanteessa. Rasittavia seuraajia.
Tsemppiä. Ei tuossa varmaan auta mikään, tuskin voitte luopua koirasta kun muut siitä tykkäävät. Sulje koira johonkin eri tilaan kun tulee vieraita; hyppivät koirat ovat monelle kammotus.
Sinkkuaikoina koiran tai useamman kanssa elävä mies oli ehdoton ei mullekin. En tosiaankaan halua jakaa elämääni otuksen kanssa, joka haisee, läähättää, pahimmillaan tuhoaa mun omaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En omista koiraa, mutta ekana tulee mieleen, että kannattaisikohan koiraa kouluttaa?!
Opettaa se olla purematta kenkiä sun muita, olla hyppimättä ym?
Ei ne koirat tyhmiä ole, oppivat kyllä kun opetetaan johdonmukaisesti. Ei ne(kään) mitään ajatustenlukijoita ole.
Ja tee selväksi koko perheelle, että kaikki vetävät samaa linjaa, mitä koira saa tehdä ja mitä ei. Koira vaan menee sekaisin, jos yksi sallii yhtä ja toinen toista.
Mitä jostain ikkunasta katselemiseen tulee, tuo kuullostaa lähinnä hellyyttävältä. Samalla tavallahan pukkulapsetkin ovat nenä ikkunassa kiinni. Eihän tässä maailmassa ole mitään merkitystä sillä, onko ikkunassa jälkiä vai ei.
Jos läntit ja sotkut häiritsee, kannattaa asuskella yksin.
Luin ennen koiran ottamista paljon ja perehdyin. Opin, että koira on laumaeläin ja viihtyy laumansa kanssa. Ok, ymmärsin. Mutta en tajunnut, että käytännössä se tarkoittaa sitä, että koira seuraa minua joka paikkaan. Jos vaihdan huonetta, se seuraa perässä. Jos menen vessaan, se istuu oven takana odottamassa. Tämä sama toistuu, vaikka muuta perhettä on kotona. Yritän suhtautua rennosti, mutta kyllä välillä vi#&uttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu vahvistaa että suuri osa koiraihmisistä on aivan sekaisin. Ei ihme että maa on täynnä sietämättömiä rakkeja. Huima ero kun vertaa vaikka koiriin saksalaisella kielialueella.
voin saksassa vuosikymmeniä asuneena kertoa, että kyllä koirat siellä kotioloissa ovat aivan samanlaisia kuin täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri virhe on ottaa koira perusteella, kun lapset haluaa. Ei lapsille voi antaa vastuuta elävästä olennosta.
Lapsille tulee antaa ikätasonsa mukaan vastuuta myös kotieläimistä. Varsinkin, jos ovat itse olleet lemmikkiä haluamassa.
Monessa perheessä muut lipsuu koiran hoidosta, ja se lopulta jää äidille. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. "Sinä sen koiran halusit!" on monen miehen vapaudu lenkittämisestä - kortti. Mutta oikeasti tuollainen on epäreilua. Jos ei halua lemmikkiä, se pitää sanoa suoraan eikä suostua toisen mieliksi. Jos suostuu, jakaa myös vastuuta. Jos ei lemmikistä niin sitten kompensoi sen jotenkin muuten.
Moni nuori ottaa koiran, koska lapsuudessa sen pito oli niin helppoa: joku muu hoiti ikävät velvollisuudet, kun itse sai rusinat pullasta eli elävän pehmolelun. Meilläkin koiran lempinimi on "Nallepää"
Hyvä pointti tuo, ettei lemmikkiä kannata hankkia perheeseen jos siihen kuuluu edes yksi henkilö joka ei koiraa halua. Juuri tuo itsepä halusit ja hankit -kortti aiheuttaa myöhemmin katkeruutta ja riitoja.
Esimerkiksi mieheni veli ilmoitti aikanaan ettei osallistu koiran hoitoon mitenkään jos sellainen hankitaan. Hankkivat sitten ja veli piti sanansa. Kyllä se kuulemma otti aika tavalla päähän jokaikinen kerta, kun mieheni koulusta kotiin tultaessaan astui koiran pissalammikon päälle ja veli nauroi vieressä että ei hän sitä siivonnut kun ei koiraa halunnut. Ei myöskään ulkoiluttanut koiraa edes siinä poikkeustapauksessa, että kukaan muu ei päässyt ajoissa viemään sitä ulos. Veljekset olivat siis teinejä siihen aikaan. Ja ei, koira ei siis joka päivä pissannut lattialle vaan lähinnä joskus pentuaikana, mutta ärsytti kuulemma sekin että toinen ei edes vapaapäivänään voi viedä koiraa pihalle jos kaikki muut ovat poissa.
Itse halusin kissan, ja mieheni ilmoitti että voidaan sellainen hankkia kun eihän kissasta ole mitään vaivaa eikä hänen tarvitse sitä hoitaa. Sanoin että kissaa ei siis hankita, sillä yhteisessä taloudessa asuva lemmikki on molempien vastuulla joka tavalla. Muu ei toimi. Mies pyörsi puheensa, kissa tuli ja ovat nyt miehen kanssa ihan erottamaton parivaljakko. Ja mies on alusta asti hoitanut puolet kissaan liittyvistä hommista ja maksanut puolet kaikesta, ihan pyytämättä. Itseasiassa nyt kun mietin, putsaa hiekkalaatikon useammin kuin minä vaikka vuorotellen pitäisi sekin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suojaa ne sohvat kunnolla.
Hanki ikkunanpesuliinoja käden ulottuville niin pyyhkäiset helposti kuolat ikkunoista.
Koiralla pitää olla mieluinen pehmeä nukkumapaikka ja oma viltti siellä sohvalla, jos kerran pääsee sohvalle.
Ja hanki se koirakoulukurssi.
Tutustu koiraasi, keskustele sen kanssa ja opeta sille hyödyllisiä taitoja.
Jep. Selitä perusteellisesti ja vetoa siihen että haluaahan rakas kultsimussumössökkä olla ihana ja kiltti koirulainen ja tehdä mamin onnelliseksi. Sitten se ymmärtää.
https://www.iltalehti.fi/iltv-lukijan-videot/a/3b88ea47-56b1-4a11-8def-…
Koirat - kuten kissatkin - ovat fiksuja. Ymmärtävät isäntäväkensä kieltäkin, toisin kuin ihmiset ikinä pystyvät.
Vierailija kirjoitti:
En omista koiraa, mutta ekana tulee mieleen, että kannattaisikohan koiraa kouluttaa?!
Opettaa se olla purematta kenkiä sun muita, olla hyppimättä ym?
Ei ne koirat tyhmiä ole, oppivat kyllä kun opetetaan johdonmukaisesti. Ei ne(kään) mitään ajatustenlukijoita ole.
Ja tee selväksi koko perheelle, että kaikki vetävät samaa linjaa, mitä koira saa tehdä ja mitä ei. Koira vaan menee sekaisin, jos yksi sallii yhtä ja toinen toista.
Mitä jostain ikkunasta katselemiseen tulee, tuo kuullostaa lähinnä hellyyttävältä. Samalla tavallahan pukkulapsetkin ovat nenä ikkunassa kiinni. Eihän tässä maailmassa ole mitään merkitystä sillä, onko ikkunassa jälkiä vai ei.
Jos läntit ja sotkut häiritsee, kannattaa asuskella yksin.
Onhan se erikoista, että jotain ei lasten sotkut ärsyttäisi, mutta koiran sotkut kyllä. Nämä ovat asioita, joita pitää analysoida itsessään. Se on aina oma vika, kuten ap:llä, joka ei ole vaivautunut neuvomaan ja ohjaamaan koiraa sallittujen asioiden pariin. Miksi ihminen asettaa eläimille odotuksia ihmismäisestä elämästä? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Eläimiä voi neuvoa ja heille voi esittää toivomuksia toimintatavoista, mutta
A: Puhutte täysin eri kieltä. Ihminen mongertaa ihmiskieltään koiralle, joka puhuu korvillaan, hännällään, kehon asennoillaan, liikkeillään ja haukullaan. Ja sitten koira, jonka ihminen itse otti, olisi vastuussa siitä, ettei käyttäydy kuin ihminen?
Kannattaisiko vähän katsoa peiliin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suojaa ne sohvat kunnolla.
Hanki ikkunanpesuliinoja käden ulottuville niin pyyhkäiset helposti kuolat ikkunoista.
Koiralla pitää olla mieluinen pehmeä nukkumapaikka ja oma viltti siellä sohvalla, jos kerran pääsee sohvalle.
Ja hanki se koirakoulukurssi.
Tutustu koiraasi, keskustele sen kanssa ja opeta sille hyödyllisiä taitoja.
Jep. Selitä perusteellisesti ja vetoa siihen että haluaahan rakas kultsimussumössökkä olla ihana ja kiltti koirulainen ja tehdä mamin onnelliseksi. Sitten se ymmärtää.https://www.iltalehti.fi/iltv-lukijan-videot/a/3b88ea47-56b1-4a11-8def-…
Koirat - kuten kissatkin - ovat fiksuja. Ymmärtävät isäntäväkensä kieltäkin, toisin kuin ihmiset ikinä pystyvät.
Lähipiirissä on yksi joka lässyttää koirille kuin pikkulapselle. Tangentti: lapsillekin voi puhua normaalisti. Sitten tämä samainen henkilö ihmettelee että koira on sama räksyttävä idiootti vaikka hän pyysi niin kauniisti olemaan räksyttämättä. En tiedä missä päässä kommunikointikanavaa vika on mutta jos pienen räksyttäjän pää on pingispallon kokoinen niin ei sinne kummoisia aivoja mahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu vahvistaa että suuri osa koiraihmisistä on aivan sekaisin. Ei ihme että maa on täynnä sietämättömiä rakkeja. Huima ero kun vertaa vaikka koiriin saksalaisella kielialueella.
voin saksassa vuosikymmeniä asuneena kertoa, että kyllä koirat siellä kotioloissa ovat aivan samanlaisia kuin täällä.
Ehkä niitä tollokoiria ei sitten viedä julkisiin tiloihin. Usko koiraihmisiin palaa aina hetkeksi kun käy noissa maissa. On mahdollista kouluttaa koira niin että sen voi ottaa ravintolaan tai muualle ihmisten ilmoille ilman satavarmaa katastrofia. Suomalaiset ei vaan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan hyvinkasvatettuja koiria.
Inhoan huonosti kasvatettuja, pidettyjä, hoidettuja koiria.
Anna se syytön rääpälep@ska pois, jos ei ole motivaatiota kasvattaa.
Toivon, ettei sinulla nyt ole eikä sinulle tule lapsia !!!!!!!
Niin paljon v@tuttaa huonosti käyttäyttyvät räksyttävät, hyökkäävät, levottomat, nylkkäävät, haukkuvat rakit, että toivon niiden sijoitusta asiantunteville ja sitoutuville kasvattajille tai sitten paskarakille nappi otsaan / piikille.
T: aidosti eläintä ja lemmikin elämänlaatua arvostava
Vierailija kirjoitti:
Luin ennen koiran ottamista paljon ja perehdyin. Opin, että koira on laumaeläin ja viihtyy laumansa kanssa. Ok, ymmärsin. Mutta en tajunnut, että käytännössä se tarkoittaa sitä, että koira seuraa minua joka paikkaan. Jos vaihdan huonetta, se seuraa perässä. Jos menen vessaan, se istuu oven takana odottamassa. Tämä sama toistuu, vaikka muuta perhettä on kotona. Yritän suhtautua rennosti, mutta kyllä välillä vi#&uttaa.
Niinhän se tulee, meillä tulee ihan vessaan asti katsomaan, etten vaan karkaa pöntön viemärin kautta maailmalle. Siinä töllöttää kun istun kusella tai paskalla, ellen sano sille, että menee nukkumaan. Sittenkin jää vessan kynnykselle maate. Pidän ovea auki, koska asun yksin ja vessa on hikinen kuuma koppi. Ei ole selvinnyt miksi koira haluaa osallistua vessahetkeenkin. Perheen koirat (esim. 2 lenkillä) tarkistelevat toistensa tuotokset, että ehkä se liittyy siihen koirien tyypilliseen käyttäytymiseen, mitä me ihmiset emme opi. Me ihmisethän emme vieläkään ole oppineet esimerkiksi haukun "sanoja", kun taas koirat oppivat ihmiskielen sanoja opettamattakin, jos niitä toistetaan aina samassa yhteydessä.
Suosittelen kummiskin irtaantumisleikkejä ja irtaantumiskoulutusta. Sellaisia tehtäviä, leikkejä ja puuhaa, jossa koira "lähetetään tehtävälle". Voi olla vaikka kartion kiertäminen vähitellen lisätyn välimatkan päässä. Sen lisäksi "odota" -käsky, jota et saa käyttää väärin. Voit jättää koiran odottamaan hetkeksi, kun teet jonkun homman, johon tarvitset tilaa. Merkitys katoaa, jos odotutat liian pitkään, etkä vapauta käskyn alta, vaan toivot, että koira jää siihen pidemmäksi aikaa. Myös "kauemmas" - käskyn voi opettaa. Jos et tiedä miten näitä pitäisi opettaa, niin kutsu kouluttaja kotiisi neuvomaan, miten koulutus käytännössä tulisi tehdä.
Onhan ne nuoret koirat hurmaavia, eivät varmasti halua kerätä roskia pussiin, mutta haluavat tietenkin varastaa roskat käsistä ja levitellä niitä ympäriinsä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastan hyvinkasvatettuja koiria.
Inhoan huonosti kasvatettuja, pidettyjä, hoidettuja koiria.
Anna se syytön rääpälep@ska pois, jos ei ole motivaatiota kasvattaa.
Toivon, ettei sinulla nyt ole eikä sinulle tule lapsia !!!!!!!
Niin paljon v@tuttaa huonosti käyttäyttyvät räksyttävät, hyökkäävät, levottomat, nylkkäävät, haukkuvat rakit, että toivon niiden sijoitusta asiantunteville ja sitoutuville kasvattajille tai sitten paskarakille nappi otsaan / piikille.
T: aidosti eläintä ja lemmikin elämänlaatua arvostava
Sinä ansaitsisit kyllä jotain nappeja naamariin.
Tuo on just niitä sarjassa tyhmiä koiria, jossa kaikki ominaisuudet, minkä takia koirista ei pidetä. Pieniaivoinen, keskittymiskyvytön, ylisosiaalinen kouhottaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suojaa ne sohvat kunnolla.
Hanki ikkunanpesuliinoja käden ulottuville niin pyyhkäiset helposti kuolat ikkunoista.
Koiralla pitää olla mieluinen pehmeä nukkumapaikka ja oma viltti siellä sohvalla, jos kerran pääsee sohvalle.
Ja hanki se koirakoulukurssi.
Tutustu koiraasi, keskustele sen kanssa ja opeta sille hyödyllisiä taitoja.
Jep. Selitä perusteellisesti ja vetoa siihen että haluaahan rakas kultsimussumössökkä olla ihana ja kiltti koirulainen ja tehdä mamin onnelliseksi. Sitten se ymmärtää.https://www.iltalehti.fi/iltv-lukijan-videot/a/3b88ea47-56b1-4a11-8def-…
Koirat - kuten kissatkin - ovat fiksuja. Ymmärtävät isäntäväkensä kieltäkin, toisin kuin ihmiset ikinä pystyvät.
Nauroin viimeiselle lauseelle. :D
Naapurin vanhempi herrasmies keskustelee rauhallisesti pihalla raivohullun chihuahuansa kanssa päivittäin siitä miten ei pitäisi huutaa ja räksyttää. "Älä nyt viitsi tuolla tavalla komentaa muita." Lopputulos on se että koira huutaa keuhkonsa käheiksi nyt ja tulevaisuudessa.
Joissakin tapauksissa ainoa ratkaisu on koiran lobotomia leikkaus, vaikeutena voi olla
sopivan eläinlääkärin löytäminen toimenpidettä tekemään. Leikkauksen jälkeen koira on todella
rauhallinen, makaa lattialla suurimman osan päivästä, ei hauku, eikä riehu. Ulos vietäessä kävelee kyllä perässä, mutta ei hauku vastaantulijoita eikä ole kiinnostunut muista koirista.
Vihasitko lapsiasikin, kun ne olivat taaperoita eivätkä vielä osanneet elää ihmisten lailla?
Koira alkaa olla järkevä vasta siinä puolitoistavuotiaana. Siihen asti se on vauva, joka tunkee kaiken suuhunsa. Koiran voi opettaa olematta sohvalla ja hyppimättä vieraita päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu vahvistaa että suuri osa koiraihmisistä on aivan sekaisin. Ei ihme että maa on täynnä sietämättömiä rakkeja. Huima ero kun vertaa vaikka koiriin saksalaisella kielialueella.
voin saksassa vuosikymmeniä asuneena kertoa, että kyllä koirat siellä kotioloissa ovat aivan samanlaisia kuin täällä.
Ehkä niitä tollokoiria ei sitten viedä julkisiin tiloihin. Usko koiraihmisiin palaa aina hetkeksi kun käy noissa maissa. On mahdollista kouluttaa koira niin että sen voi ottaa ravintolaan tai muualle ihmisten ilmoille ilman satavarmaa katastrofia. Suomalaiset ei vaan osaa.
Miksi se hiton haiseva rakki pitää ottaa joka paikkaan mukana. En ymmärrä. Läheisriippuvaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Tuo on just niitä sarjassa tyhmiä koiria, jossa kaikki ominaisuudet, minkä takia koirista ei pidetä. Pieniaivoinen, keskittymiskyvytön, ylisosiaalinen kouhottaja
tai sitten pidetään. Katso vähän suosituimpia rotuja. Harvoin siellä on omillaan toimeentulevia laumanvartijoita tai vinttikoiria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu vahvistaa että suuri osa koiraihmisistä on aivan sekaisin. Ei ihme että maa on täynnä sietämättömiä rakkeja. Huima ero kun vertaa vaikka koiriin saksalaisella kielialueella.
voin saksassa vuosikymmeniä asuneena kertoa, että kyllä koirat siellä kotioloissa ovat aivan samanlaisia kuin täällä.
Ehkä niitä tollokoiria ei sitten viedä julkisiin tiloihin. Usko koiraihmisiin palaa aina hetkeksi kun käy noissa maissa. On mahdollista kouluttaa koira niin että sen voi ottaa ravintolaan tai muualle ihmisten ilmoille ilman satavarmaa katastrofia. Suomalaiset ei vaan osaa.
Suomalaiset ei voikkaan osata, koska miten sitä koiraa voisi sellaiseen tilanteeseen kouluttaa, kun täällä iso osa ihmisistä suhtautuu koiriin (ja myös lapsiin) todella vihamielisesti? Monessa maassa koira kulkee pienestä asti omistajan mukana, jopa irti, lähes kaikkialle. Tottakai sellaiset koirat tottuu kaikkeen, osaa käyttäytyä eikä tarvitse pelätä häiriökäyttäytymistä, kun ne ei ole yksin kotiin suljettuna suurta osaa päivästä ja lopunkin ajan eristettynä muista toisella puolella kämppää. Varmaan samasta syystä monessa maassa lapsetkin osaa käyttäytyä paljon paremmin, hotellien aamupala on yksi, missä suomalaiset lapset kyllä erottaa monista muista.
Lapsille tulee antaa ikätasonsa mukaan vastuuta myös kotieläimistä. Varsinkin, jos ovat itse olleet lemmikkiä haluamassa.
Monessa perheessä muut lipsuu koiran hoidosta, ja se lopulta jää äidille. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. "Sinä sen koiran halusit!" on monen miehen vapaudu lenkittämisestä - kortti. Mutta oikeasti tuollainen on epäreilua. Jos ei halua lemmikkiä, se pitää sanoa suoraan eikä suostua toisen mieliksi. Jos suostuu, jakaa myös vastuuta. Jos ei lemmikistä niin sitten kompensoi sen jotenkin muuten.
Moni nuori ottaa koiran, koska lapsuudessa sen pito oli niin helppoa: joku muu hoiti ikävät velvollisuudet, kun itse sai rusinat pullasta eli elävän pehmolelun. Meilläkin koiran lempinimi on "Nallepää" koska koira nyt vaan on iso ja pehmeä <3 Mutta kyllä sen huolto kuuluu myös lapsille. Ja lenkille otan heidät usein mukaan, myös sadesäällä. Oppivat ainakin, että jos koiran haluaa, sen mukana tulee iso työ.