Vihaan meidän koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveetä luettavaa, ja kadun että edes avasin tämän ketjun. Et ansaitse sitä koiraa, i*iootti. Ja jos minä saisin päättää, veisin sinut lopetuspiikille.

Onneksi koirahullut eivät ole lainkaan päästään sekaisin laukoessaan tällaisia kommentteja. 

Olette ottaneet väärän kokoisen koiran. Minulla on pieni koira. Ei koskaan tuhoa mitään eikä pilaa sohvaa tms. Maailman ihanin koira. Ainoa on, että on aika kova haukkumaan, kun joku menee ohi tai on oven takana. On siis kyllä hyvä ovikello ja puhelinvastaaja. En antaisi pois, on paras seuralainen, kun olen muuten yksin.

Etsi koiralle uusi hyvä koti. Osaisiko koiran kasvattaja auttaa sua tässä? Ei kaikki mätsit oo aina oikeita. Koiralle löytyy varmasti kiva koti ja sä saat rauhan omaan kotiisi. Win-win.

Vierailija kirjoitti:

Olette ottaneet väärän kokoisen koiran. Minulla on pieni koira. Ei koskaan tuhoa mitään eikä pilaa sohvaa tms. Maailman ihanin koira. Ainoa on, että on aika kova haukkumaan, kun joku menee ohi tai on oven takana. On siis kyllä hyvä ovikello ja puhelinvastaaja. En antaisi pois, on paras seuralainen, kun olen muuten yksin.

Pienet koirat on sikaärsyttäviä, vastaantulijoille räkytetään, käydään nilkkoihin kiinni yms omistajat lässyttää; äläs nyt musse, lässynlää, sama juttu kun kaupan edessä pikkukoira kokoajan hirveä räkytys päällä. Pikkukoiran omistajat todella välinpitämättömiä ja piittaamattomia niiden mielestä koira on koira ja pitäis antaa vaan räkyttää kellon ympäri ilman että puututaan asiaan.

Minä annoin koiran pois aivan saman asian takia. Kiltti se oli, kaunis kultainennoutajanarttu, ihana lasten kanssa jne. Mutta koska alkuhuuman jälkeen kaikki kävelyt, eläinlääkärit, kylvyt, ruokinnat jne jäi minun hoidettavikseni, en yksinkertaisesti jaksanut enää. Tein koiran kannalta oikean päätöksen: se lähti perheeseen maaseudulle jossa oli enemmän tilaa liikkua, koirakaveri ja muita eläimiä, ja ennenkaikkea ihmisiä joilla oli aikaa, energiaa ja kärsivällisyyttä antaa koiralle paljon parempi elämä kuin minun kanssani. 

Vierailija kirjoitti:

Älä vihaa. Se on viaton olento. Hallitse itsesi.

 

Kouluta, älä räyhää...pentu ilmeisesti vasta, opettelee elämän sääntöjä, kun olet itse rauhallinen tulee koirastakin rauhallinen.

Aivan varmasti jotkut muutkin tuntevat sitä kohtaan samoin.

Hankkiudu siitä eroon.

Mä olen henkeen ja vereen koiraihminen ja silti koen pennut ja nuoret koirat raskaina. Se on oikeasti vaativassa iässä. 

Ap, voisitko tehdä sen kanssa jotain mukavaa ja helppoa puuhaa, kuten piilotella nameja huoneistoon ja antaa koiran etsiä? Se voisi sekä yhdistää teitä ja nenän käyttö rauhoittaa ja purkaa yllättävän paljon koiran energiaa. 

Sitten voisit laajentaa, opettaa koiran etsimään vaikka avaimia, mutta pidä harjoitukset helppoina, ettet turhaudu lisää, tämä on tärkeää! Te tarvitsette onnistumisen kokemuksia, koska olette nyt ajautuneet negatiiviseen kierteeseen. Ihminen turhautuu, koira liehittelee vaan enemmän, ja ihminen turhautuu entisestään. Tämä pitäisi saada nyt jotenkin katkaistua ja käännettyä positiiviseksi kierteeksi. Helppoja harjoituksia, onnistumisia. 

Etsintätehtävät rauhoittavat koiraa ja ja se oppii pitämään palkitsevana sinusta irtautumista. 

Ja opeta koiralle käsky "pois". Sä voit itse sitten pyytää koiran viereesi siliteltäväksi. Mulla on aina ollut saksanpaimenkoiria, ja ne on todellisia perskärpäsiä, mutta meillä ei koira saa koko ajan seurata kuin hai laivaa, vaan käsken sen pois, omalle paikalle. Jatkuva ihmisten tarkkailu ja perään pomppaaminen stressaa koiraakin. Kun teet sille selväksi, että sinä pyydät sen kyllä luoksesi sitten kun on aika leikin tai silittelyn, ja muutoin koira nukkuu rauhassa omalla paikallaan, on sekin omiaan rauhoittamaan koiraa ja vähentämään sen stressiä, kun säännöt ovat selvät. Tsemppiä ja muista, että se on erittäin vaativassa iässä! 

Ja lisään vielä, että voitte myös palkata kouluttajan käymään teillä kotona, missä ne ongelmat ovat. Hänellä voi olla näkemyksiä, joita et ole tullut ajatelleeksi. Mä turvaudun edelleen helposti kouluttajaan, jos menee itsellä sormi suuhun, vaikka oon ikäni omistanut koiria. 

Koirasi rakastaa sinua.  Rakasta sinäkin sitä.  Älä missään tapauksessa hävitä sitä, jos muu perhe rakastaa sitä.  Yleensä sellaisen ihmisen ei pitäisi hankkia mitään eläintä, jonka huusholli pitää olla aina viimeisen päälle tiptop. Kyllä se vanhemmiten laiskistuu ja passivoituu.

Kouluttajan kanssa pääsisit myös purkamaan tunteitasi ja turhautumistasi, voisi olla sinullekin terapeuttista. Ammattimainen koirankouluttaja ei käske sinua lopettamaan itseäsi. :D Eikä tarvitse olla mitään jäätäviä jättiongelmia, että voi palkata ongelmakoirakouluttajan. Parempi hoitaa tilanteet ennen kuin ne eskaloituvat.