Vihaan meidän koiraa.
Raflaava otsikko, mutta ei nyt kaukanakaan totuudesta. Otettiin vajaa vuosi sitten pitkän harkinnan jälkeen koira, koko perhe aivan innoissamme odotettiin pentua ja hankittiin hirveästi tarvittavia välineitä, opiskeltiin asioita pennun koulutuksesta jnejne. Alkuun kaikki menikin ihan suht hyvin, pentu oppi sisäsiistiksi ja peruskäskyt nopeasti ja helposti. Ei rähjää remmissä tai muutenkaan, ei ole eroahdistusta ja melko hyväluontoinen tuntuu olevan kaikinpuolin.
KUITENKIN, en voi sille mitään että tunnen päivittäin ihan valtavaa raivoa tuota koiraa kohtaan. En voi sietää, kun se seuraa nenä perseessä kiinni joka paikkaan, sohvalla istuessa sen on pakko hypätä viereen ja tunkea naama kiinni omaan naamaan tai sitten vahdata ikkunasta ulos jolloin ikkunat ovat täynnä kuolajälkiä. Mitä tahansa jos unohtuu lattialle tai sopivalle korkeudelle pöydille/tasoille niin tuo varastaa ja syö sen pilalle. Kuinkakohan monet hanskat, sukat ja kengät se on jo tuhonnut, en pysy laskuissa. Suihkun jälkeen kun pyyhe päällä kävelen kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen pukemaan, se hyökkää jostain kulman takaa ja tulee lipomaan märkiä jalkoja (hyi). Sohvat ovat pilalla, koska koira on painanut selkänojan tyynyt ihan lyttyyn ja purrut kankaan puhki useammasta kohdasta. Vieraita kun tulee, koira villiintyy ja hyppii päälle ja sama nenä perseeseen pakkomielle toistuu. Lyhyesti, mitä tahansa tässä talossa yrittääkään tehdä, koira tekee siitä 100x vaikeampaa ja paskempaa.
En osannut odottaa että elämä koiran kanssa olisi näin hirveää. Lapset ja mies ovat kiintyneitä koiraan, joten luopuminen olisi vaikeaa. Jos saisin itse päättää koira lähtisi samantien. Miten voisin oppia sietämään tätä elämää koiran kanssa? Välillä haluaisin vain itkeä, koska tuntuu että kaikki on pilalla tuon takia.
Kommentit (301)
Ketä pitäisi syyllistää? Koira ei ole tehnyt mitään pahaa, se on vain koira. Ei enempää, ei vähempää.
Kannattaa oikeasti puhua perheen kanssa, että olisiko parempi antaa koira kotiin, jossa sen olisi parempi olla. Ei tilanne ole kenenkään vika, ei kaikista ole omistamaan koiraa, eikä tarvitsekaan olla.
Itse olen toiminut vapaaehtoistyössä koirien ja kissojen kanssa 90-luvulta, nähnyt kaikenlaista. Monessa tapauksessa kodinvaihto on hyvä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ansainnut koiraa. Olet liian pieni ihminen.
Edelleen kysyn mitä ansaitsemista jossain kuolaavassa elukassa on. Niitä saa riesakseen niin paljon kuin luottokortissa riittää katetta eikä niitä tarvi mitenkään ansaita.
Jotkut tuntee omaa lastaan kohtaan samoin, ja silloin tilanne on vakava. Se on vain kuitenkin koira, eläin. Anna se pois hyvään perheeseen ja yhteissopimuksessa muun perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Koira vaistoaa sen ja astuttaa sinut.
Se on juurikin näin.
Mulla oli edellisessä elämässä koira, joka oli ihan super ihana ja rakas. Vaikka sydämeni särkyi ja olin tosi onneton monta vuotta sen jälkeen, kun jouduin hänestä elämäntilanteen muututtua vasten tahtoani luopumaan, niin pikku hiljaa kuitenkin tajusin, että olin myös helpottunut. Oli ihanaa, kun pystyi ostamaan olohuoneeseen valkoisen karvamaton eikä tarvinnut pelätä, että se on hetken päästä ruskea. Ei tarvinnut katsoa telkkaria möhnäisellä ja karvaisella sohvalla. Kukaan ei enää tuhonnut irtaimistoa eikä tarvinnut jatkuvasti imuroida loputonta määrää karvoja nurkista. Vaatteeni eivät olleet enää jatkuvasti karvaisia. Kukaan ei kiskonut minua kävelylenkillä hihnassa vaan sain kävellä ihan rauhassa eikä tarvinnut kuljettaa mukana haisevaa kakkapussia. Ei tarvinnut aikatauluttaa koko elämää koiran pissalenkkien mukaan, miettiä kauan koira joutuu olemaan milloinkin yksin eikä etsiä hoitopaikkaa lomien ajaksi, vaan saattoi ihan ex tempore lähteä jonnekin. Ei tarvinnut raahata 15 kilon ruokasäkkejä kaupasta.
Tätä kaikkea en ollut osannut ajatella ennen koiran ottamista. Ihan niin kuin et sinäkään. En osaa sanoa, mitä voisit tilanteessa tehdä, mutta ainakin nyt tiedät, ettet ole ainoa, jolle on näin käynyt.
Voi koiraa, se haluaa vaan että tykkäisit siitä:( ei sitä voi vihata. En voisi itse sanoa vihaavani mitään eläintä. Viattomia olentoja niin kuin joku täällä jo sanonut
Itselläni on koira, olen tuntenut sen 14-vuotisen elämän aikana samanlaisia tuntoja kuin ap. Silti kun olen punninnut plussat ja miinukset yhteen, koira on antanut paljon enemmän kuin ottanut. Todella paljon enemmän.
Vajaa vuosi? Kyllä siellä koirakirjoissa on moneen kertaan kerrottu, että ensimmäinen vuosi voi olla hyvinkin haastava.
Koira muuttuu merkittävästi rauhallisemmaksi seuraavan vuoden aikana. Myös pentua voi rauhoittaa tehokkaasti esim. reippaalla liikunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Liity fb:ssä johonkin ryhmään, jossa etsitään koteja kodinvaihtajakoirilleja anna koirasi perheeseen, jossa sitä rakastetaan. Esim meille.
Hirvittää ihmiset, jotka tekee koiralle pahaa.
Hirvittää ihmiset, jotka tekevät mille tahansa eläimelle pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ketä pitäisi syyllistää? Koira ei ole tehnyt mitään pahaa, se on vain koira. Ei enempää, ei vähempää.
Kannattaa oikeasti puhua perheen kanssa, että olisiko parempi antaa koira kotiin, jossa sen olisi parempi olla. Ei tilanne ole kenenkään vika, ei kaikista ole omistamaan koiraa, eikä tarvitsekaan olla.
Itse olen toiminut vapaaehtoistyössä koirien ja kissojen kanssa 90-luvulta, nähnyt kaikenlaista. Monessa tapauksessa kodinvaihto on hyvä ratkaisu.
Miksi ketään pitäisi syyllistää? Sekin on mahdollista että vaan tukee ap:tä vaikeassa tilanteessa ilman syyllistämistä ja jeesustelua.
Menee päätohtorille.
Tai muuta omaan kämppään.
Millainen ihminen olet noin muuten?
Kuulostat tyhmältä.
Vierailija kirjoitti:
Voi koiraa, se haluaa vaan että tykkäisit siitä:( ei sitä voi vihata. En voisi itse sanoa vihaavani mitään eläintä. Viattomia olentoja niin kuin joku täällä jo sanonut
Tässä malliesimerkki hyödyttömästä jeesustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liity fb:ssä johonkin ryhmään, jossa etsitään koteja kodinvaihtajakoirilleja anna koirasi perheeseen, jossa sitä rakastetaan. Esim meille.
Hirvittää ihmiset, jotka tekee koiralle pahaa.
Hirvittää ihmiset, jotka tekevät mille tahansa eläimelle pahaa.
Hirvittää ihmiset jotka jeesustelevat jollain eläimillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suojaa ne sohvat kunnolla.
Hanki ikkunanpesuliinoja käden ulottuville niin pyyhkäiset helposti kuolat ikkunoista.
Koiralla pitää olla mieluinen pehmeä nukkumapaikka ja oma viltti siellä sohvalla, jos kerran pääsee sohvalle.
Ja hanki se koirakoulukurssi.
Tutustu koiraasi, keskustele sen kanssa ja opeta sille hyödyllisiä taitoja.
Keskustele koiran kanssa?
Ymmärrän, että on outo ajatus.
Yleensä kuuluu vain äyskimistä ja rähinää - siis sen ihmisen päästä hihnaa.
Miten meni noin niinku omasta mielestä?
Miten yleensä pärjäät elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suojaa ne sohvat kunnolla.
Hanki ikkunanpesuliinoja käden ulottuville niin pyyhkäiset helposti kuolat ikkunoista.
Koiralla pitää olla mieluinen pehmeä nukkumapaikka ja oma viltti siellä sohvalla, jos kerran pääsee sohvalle.
Ja hanki se koirakoulukurssi.
Tutustu koiraasi, keskustele sen kanssa ja opeta sille hyödyllisiä taitoja.
Keskustele koiran kanssa?
Ymmärrän, että on outo ajatus.
Yleensä kuuluu vain äyskimistä ja rähinää - siis sen ihmisen päästä hihnaa.
Nyt se vihdoinkin selvisi! Koiranomistajien päässä on hihna löysällä.
Meidän koira rauhoittui noin 2 vuotiaana. Se oli todella rasittava pentuna ja murkkuikäisenä, erittäin vahva luonteinen. Meillä molemmilla miehen kanssa oli vuoronperään takki ihan tyhjä ja sellainen olo, että nyt tuli menolippu kasvattajalle takaisin. Eikä ollut meidän ensimmäinen tätä rotua oleva koira. Niin se vaan oppi talon tavoille ja on ihan paras koira meille.
Et ole yksin ap. Minäkin vihaan teidän koiraa!
Voi koiraparkaa mihin perheeseen on joutunut.
Otapa selvää, millainen koira Staffordshiren bullterrieri on. Mitä piirteitä siinä on, jotka ovat seurausta ihmisen neurooseista. Ok, tappeluvietti osalla näistä on perua siitä, että nämä jalostettiin aikanaan koiratappeluihin. Siitå on aikaa 200 vuotta. Kyseessä ei ole siis sylikoira