Lue keskustelun säännöt.
Vihaan meidän koiraa.
11.01.2024 |
Raflaava otsikko, mutta ei nyt kaukanakaan totuudesta. Otettiin vajaa vuosi sitten pitkän harkinnan jälkeen koira, koko perhe aivan innoissamme odotettiin pentua ja hankittiin hirveästi tarvittavia välineitä, opiskeltiin asioita pennun koulutuksesta jnejne. Alkuun kaikki menikin ihan suht hyvin, pentu oppi sisäsiistiksi ja peruskäskyt nopeasti ja helposti. Ei rähjää remmissä tai muutenkaan, ei ole eroahdistusta ja melko hyväluontoinen tuntuu olevan kaikinpuolin.
KUITENKIN, en voi sille mitään että tunnen päivittäin ihan valtavaa raivoa tuota koiraa kohtaan. En voi sietää, kun se seuraa nenä perseessä kiinni joka paikkaan, sohvalla istuessa sen on pakko hypätä viereen ja tunkea naama kiinni omaan naamaan tai sitten vahdata ikkunasta ulos jolloin ikkunat ovat täynnä kuolajälkiä. Mitä tahansa jos unohtuu lattialle tai sopivalle korkeudelle pöydille/tasoille niin tuo varastaa ja syö sen pilalle. Kuinkakohan monet hanskat, sukat ja kengät se on jo tuhonnut, en pysy laskuissa. Suihkun jälkeen kun pyyhe päällä kävelen kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen pukemaan, se hyökkää jostain kulman takaa ja tulee lipomaan märkiä jalkoja (hyi). Sohvat ovat pilalla, koska koira on painanut selkänojan tyynyt ihan lyttyyn ja purrut kankaan puhki useammasta kohdasta. Vieraita kun tulee, koira villiintyy ja hyppii päälle ja sama nenä perseeseen pakkomielle toistuu. Lyhyesti, mitä tahansa tässä talossa yrittääkään tehdä, koira tekee siitä 100x vaikeampaa ja paskempaa.
En osannut odottaa että elämä koiran kanssa olisi näin hirveää. Lapset ja mies ovat kiintyneitä koiraan, joten luopuminen olisi vaikeaa. Jos saisin itse päättää koira lähtisi samantien. Miten voisin oppia sietämään tätä elämää koiran kanssa? Välillä haluaisin vain itkeä, koska tuntuu että kaikki on pilalla tuon takia.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo mies on lisääntynyt noinkin tyhmän eukon kansss
Taisi tulla yllätyksenä eukon tyhmyys :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monille ihmisille voi tulla yllätyksenä lemmikin luonne ja se miten vaistojen varassa kaikki eläimet toimivatkaan. Siis se että hankitaan pentu ja kuvitellaan päässään se tietynlaiseksi ja kun on tehnyt ennakkopäätelmiä ja haaveitaan se voivatkin näyttäytyä ihan päinvastaisena tai ainakin hyvin erilaisina. Vähän sama riski kuin synnyttää lapsi; vauva syntyy ja voikin paljastua erityislapseksi joka itkee kokoajan tai käyttäytyy huonosti. Hän kaipaa ehkä enemmän huomiota, opastusta ja aikaa enemmän kuin normaali lapsi. Se on työlästä ja hermojen koetusten aikaa.
Siis se, että mitä ei ennen ole ollut valtaakin ja jakaa saman kodin ja hänen kanssaan nyt vain on tuleva toimeen koska tuleehan olemaan monia vuosia yhteiselämää. Se on kyllä oman mukavuusalueen pois menemistä, uskallusta kohdata ongelmat ja käsitellä ne. Eläimen kanssa tietenkin yhteiselo on erilaista kuin lapsen kanssa enkä vertaa lasta eläimeen mutta tarkoitankin sitä kun jokin perheenjäsen ilmestyy elämään eikä tiedä oikeastaan mikä ja kuka se onkaan. Menipä syvälliseksi, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan,
Tulee tästä mieleen miksi naiset ottaa suurimman osan avioeroistakin kun alkaa vaan ahistaa turhanpäiväiset asiat jotka niitä muita ei ahista lainkaan. Laittaa vaan koiran tilalle miehen.
Vierailija kirjoitti:
Tulee tästä mieleen miksi naiset ottaa suurimman osan avioeroistakin kun alkaa vaan ahistaa turhanpäiväiset asiat jotka niitä muita ei ahista lainkaan. Laittaa vaan koiran tilalle miehen.
Lisäksi pidän näitä vihaan- ketjuja intuitiivisesti aina naisten aloittamina.
Eläimeen pitää sitoutua jo ajatuksen tasolla ennenkuin ottaa. Jos olisit ottanut asioista selvää, olisit tiennyt, että pentuvaihe on raskas ja työläs. Mutta koira aikuistuu, pentuvaiheessa kyllä luodaan perusluottamusta aikuiseen ja ihmiseen, joten se on tärkeä. Kuvauksesi mukaan koirasi käyttäytyy pennun lailla. Koira elää myös vaistoilla, joten tämän sinun raflaava`otsikkosi, jossa käytit sana viha on ikävä.
Jos mahdottomaksi käy, etsikää sille hyvä toinen koti. sen jälkeen, kun olette hakeneet apua vaikka kouluttajilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tulen niin surulliseksi tuon koiran puolesta :( Minulla samanikäinen riehakas nuori koira, ja vaikka pentuaika olikin hyvin raskas ja monesti teki mieli luovuttaa, niin nykyään koira on aivan äärimmäisen rakas ja tuo paljon iloa jokaiseen päivään juuri siksi, kun on niin innolla ja täydellä sydämellä mukana kaikessa. Ei viaton olento ansaitse elää ainoaa elämäänsä ympäristössä jossa sitä vihataan vain siksi, että se elää omana itsenään. Te ihmiset olette sen koko maailma, ei sillä ole mitään muuta.
Anna se rakastavaan kotiin, se on varmasti paras ratkaisu kaikkien osapuolien kannalta. Eikä kannata kyllä enää ottaa eläintä, jos ei sitä pysty pyyteettömästi rakastamaan. Ei koira ole robotti joka toimii aina joka tilanteessa kuten ihminen haluaa, vaan se on elävä olento jolla on oma luonne ja omat mieltymykset. Koulutuksella saa karkeita kulmia toki hiottua jotta yhteiselo sujuu paremmin, mutta ei se siitä silti tahdotonta lelua tee joka "ei ikinä olisi tiellä".
Voi surkujen surku tosiaankin, ihan tekee pahaa tuon koiran puolesta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ostamassa asuntoa ja näytöissä tuli näitä koira talouksia vastaan, haju oli huumaava ja kaikki mihin koira ylettyi oli revitty ja tuhottu. Joku ruuvi pitää koiran omistajan päästä kyllä puuttua. Vie se piski piikille.
Vierailija kirjoitti:
Voi tulen niin surulliseksi tuon koiran puolesta :( Minulla samanikäinen riehakas nuori koira, ja vaikka pentuaika olikin hyvin raskas ja monesti teki mieli luovuttaa, niin nykyään koira on aivan äärimmäisen rakas ja tuo paljon iloa jokaiseen päivään juuri siksi, kun on niin innolla ja täydellä sydämellä mukana kaikessa. Ei viaton olento ansaitse elää ainoaa elämäänsä ympäristössä jossa sitä vihataan vain siksi, että se elää omana itsenään. Te ihmiset olette sen koko maailma, ei sillä ole mitään muuta.
Anna se rakastavaan kotiin, se on varmasti paras ratkaisu kaikkien osapuolien kannalta. Eikä kannata kyllä enää ottaa eläintä, jos ei sitä pysty pyyteettömästi rakastamaan. Ei koira ole robotti joka toimii aina joka tilanteessa kuten ihminen haluaa, vaan se on elävä olento jolla on oma luonne ja omat mieltymykset. Koulutuksella saa karkeita kulmia toki hiottua jotta yhteiselo sujuu paremmin, mutta ei se siitä silti tahdotonta lelua
Itsekkin sanoit että sun teki mieli jossain vaiheessa luovuttaa, ap tuntee niitä samoja tunteita nyt, oliko ollut kiva kun sulle oltais tultu sanomaan että anna koira pois rakastavaan kotiin silloin kun sun teki mieli luovuttaa?
Ap:lle sanoisin että varmaan moni tuntee turhautumista pentuvaiheessa, se on raskasta, lisää koulutusta vain, niin kaikki muuttuu paremmaksi. En usko että vihaat koiraa vaan sen käytöstä tällä hetkellä, tsemppiä😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis ei sitä ole pakko pitää? Ymmärrän sinua varsin hyvin, vaikka koiraihmisiä olenkin. Koirasta on oikeasti aika paljon vaivaa, jos se ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa tuli esiin just mitä en ymmärrä että miksi ihmiset tykkää niin paljon koirista. Yök. En ymmärrä.
Sama, ei kyllä ymmärrä mitä koiran ottajan päässä liikkuu. Sellaista hätä tilannetta ei olisi että yksikään koira astuisi mun kynnyksen yli vaikka mitä tapahtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koiraihminen mutta vaimoni on. Kompromisseja pitää tehdä parisuhteissa eli meillä on ollut koiria. Viimeisin oli tosi rasittava mutta vaimolle äärimmäisen rakas. Ei siinä auttanut kuin jaksaa enkä olisi ikinä halunnut että koira joudutaan lopettamaan vaikka jokainen tietää että ennemmin tai myöhemmin niin käy. En koiran vaan vaimon vuoksi.
Sen verran AP:lle tiedoksi että jos koira viluttaa alusta asti niin siihen ei totu. Se pikemminkin viluttaa vuosi vuodelta enemmän.
Aivan totta, vuosi vuodelta enemmän!
T. Nainen, perheessä koira 8 v toivottavasti ei kauaa enää..
Täällä on useampi kirjoittaja joka mouhaa siitä että emme ansaitse koiraa koska emme halua kouhkata niistä ja järjestää koko elämäämm
Tieto kirjasta luettuna ja käytäntö ovat kaksi täysin eri asiaa. Toisekseen, se kirjatietoa käsittelee koiria yleensä, ei sitä ap:n yksilöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee tästä mieleen miksi naiset ottaa suurimman osan avioeroistakin kun alkaa vaan ahistaa turhanpäiväiset asiat jotka niitä muita ei ahista lainkaan. Laittaa vaan koiran tilalle miehen.
Lisäksi pidän näitä vihaan- ketjuja intuitiivisesti aina naisten aloittamina.
Saati sit jos tähän soppaan vielä lisätään kuormittava metatyö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata kotiaan tuhota ja mielenterveytään menettää jonkun karvakasan takia. Hävität sen rakin ASAP, tavalla tai toisella.
Suojaa ne sohvat kunnolla.
Hanki ikkunanpesuliinoja käden ulottuville niin pyyhkäiset helposti kuolat ikkunoista.
Koiralla pitää olla mieluinen pehmeä nukkumapaikka ja oma viltti siellä sohvalla, jos kerran pääsee sohvalle.
Ja hanki se koirakoulukurssi.
Tutustu koiraasi, keskustele sen kanssa ja opeta sille hyödyllisiä taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Suojaa ne sohvat kunnolla.
Hanki ikkunanpesuliinoja käden ulottuville niin pyyhkäiset helposti kuolat ikkunoista.
Koiralla pitää olla mieluinen pehmeä nukkumapaikka ja oma viltti siellä sohvalla, jos kerran pääsee sohvalle.
Ja hanki se koirakoulukurssi.
Tutustu koiraasi, keskustele sen kanssa ja opeta sille hyödyllisiä taitoja.
Jep. Selitä perusteellisesti ja vetoa siihen että haluaahan rakas kultsimussumössökkä olla ihana ja kiltti koirulainen ja tehdä mamin onnelliseksi. Sitten se ymmärtää.
Ymmärrän tunteepurkauksesi, vaikka en sitä hyväksy. Minäkin välillä tuskastun koiraani, vaikka käyttäydyn hyvin häntä kohtaan.
Tylyn asenteesi takia koirasi pitää sinua lauman johtajana ja hakee paikkaansa hyvittelemällä sinua. Omalla käytökselläsi vahvistat sitä, että keskenkasvuinen koirasi pyörii jaloissasi ja hakee huomiota. Hän on koira ja toimii kuin koira.
Koira on erittäin domestikoitunut eläin. Ymmärtää ihmisen puhetta ja eleitä. Koiralle voi sanoa omin sanoin neutraalilla, mutta topakalla äänellä "tee tilaa", "riittää jo" jne. Tärkeintä on käyttäytyä kuin täysipäinen johtaja. Olla turvallinen ja looginen opastaja.
On vanhanaikainen tapa huutaa, räyhätä, riehua ja käyttää väkivaltaa, kun komentaa.
On ihan ok korottaa hiukan ääntä, kun haluaa katkaista jonkun toiminnon. Se tulee vaistomaisesti, että huudahtaa. Samalla tavalla huudahdamme lapsillemme.
Koirasi persoona ja luonne alkavat olla valmiita 3-5 vuotiaana. Hän on vielä keskenkasvuinen ja opettelee asioita.
Älä ole liian ankara! Huonekalut voi suojata vilteillä ja kotiin voi laittaa portteja, jos haluat omaa rauhaa.
Vieraille voi sanoa, etteivät huomioi koiraa ollenkaan ennenkuin hän rauhoittuu.
Missään nimessä ei mitään kiihdyttäviä leikkejä sisällä jne.
Ilmoittaudu tottelevaisuus kurssille.
Tärkeintä olisi nyt, että saisit rauhoituttua ja perheen dynamiikka olisi henkisesti terveen perheen dynamiikka. Ettei koira ole ristitulessa ja keskellä valtataistelua. Jos mies ja lapset ovat koiralle mukavia ja sinä -laumanjohtaja- et ole "täysijärkinen" niin tästä saattaa tulla ongelmia. Ne näkyvät myöhemmin vasta.
Kaikki voi mennä hyvin, jos koiralla on hyvä hermorakenne ja se ei ole kovin dominoiva luonteeltaan. Mutta voi olla, että tulee käytöshäiriöitä jotka näkyvät myöhemmin.
Hyvä kun neuvoissa tehdään koirasta joku jeesuksen asemassa oleva olio ja elämää suurempi ongelma. Pitäisi käydä terapiassa, muuttaa omaa minää koiran hyväksi, kouluttaa, mennä kurssille..heh.
Se on vain KOIRA. Ap tehnyt virheen, mikä on erittäin helppo vielä korjata, unohda nämä koira vouhottajien jutut ja yksinkertaisesti hävität koiran, voi hyvänen aika sentään.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu vahvistaa että suuri osa koiraihmisistä on aivan sekaisin. Ei ihme että maa on täynnä sietämättömiä rakkeja. Huima ero kun vertaa vaikka koiriin saksalaisella kielialueella.
Mun on pakko olla samaa mieltä. Ja sitten kommentit tässä ja muuallakin, että anna sille virikkeitä, anna virikkeitä!! Ja aina se virike on jotain, mikä ei rauhoita koiraa, ainostaan päinvastoin. Suomi on täynnä hermoheikkoja koiria, jotka on saatu ikuiseen ylivireeseen niillä hemmetin virikkeillä. Sitten on sohvat, kengät, hanskat ja lasten lelut syöty, kun koira on opetettu olemaan aktiivinen _koko_ ajan.
Ja sitten ehdotetaan koiraporttia eli eristämistä muista. Eli joko ihminen koko ajan antaa huomiota tai eristää täysin.
Ja lopuksi vielä kohdellaan kuin ihmistä, ollaan epäjohdonmukaisia.
Koira ei ole ihminen. Sillä ei ole ihmisen tarpeita. Sillä on koiran tarpeet, ja sen pitäisi olla lepomoodissa vähintään puolet vuorokaudesta.
Ps. Koiran kun ottaa, ikinä et tiedä mitä saat. Sieltä voi tulla yksilö joka iloissaan pissaa koko elinikänsä. Kyllä siinä ihmisellä voi mennä hermo. Voi tulla yksilö, joka on aivan liian epävarma, ja siksi esimerkiksi puolustaa liikaa niin, ettei kukaan koskaan voi tai halua tulla kylään. Tosi kiva. Voi tulla muita koiria vihaava yksilö ja ihminen asuukin taajamassa tuhannen muun koirallisen ihmisen kanssa. Kukaan ei halua silloin lenkkeillä öisin (kuten olen nähnyt ohjeistettavan). Voi tulla allergikko, ja ihminen joutuu laittamaan kaiken liikenevän koiraan, vaikka haluaisi itselleenkin joskus jotain.
Koiria on liikaa, ja ne on pilalle jalostettu. Siitä kunnia kuuluu koiraihmisille. "Kiitos" monen rodun pilaamisesta ja surkeista ohjeista ihmisille, jotka tekevät parhaansa.
Jep. En vihaa koiria niinkään, en vain pidä niistä. Koiraihmiset sen sijaan ovat aivan järkyttävää ja itsekeskeistä väkeä. Kissaihmisillä on keskimäärin paljon enemmän järkeä päässä ja ennen kaikkea jotain muutakin sisältöä elämässä. Yhtään rasittavaa kissaihmistä ei ole tullut vastaan elämäni aikana.