Lue keskustelun säännöt.
Äidit ja armeija
11.01.2024 |
Olen luullut, että kertomukset armeijaan soittelevista tai viestittelevistä äideistä ovat vaan vitsejä. Omassa päässään ja lähipiirin kanssa jutellessa varmasti moni äiti ikävöi armeijassa olevaa lastaan. Luulisi kuitenkin jokaisen hillitsevän itsensä ja antavan lapsensa hoitaa asiansa itse intissä.
Nyt oma poika on armeijassa ja on tullut juteltua asiasta työkavereiden kanssa. Jotkut (ihan täyspäisiksi luulemani) äidit ovat oikeasti olleet yhteydessä palveluspaikkaan ja "neuvoneet" tai kyselleet lastensa asioissa. Otin myös palveluspaikan fb-ryhmän seurantaan. Siellä äidit ihan omalla nimellään kehtaavat kysellä lastensa kuulumisia ja toivovat kuvia ja tietoja mitä milloinkin on tehty ryhmään. Kauhea myötähäpeä.
Oletko sinä ollut lapsesi palveluspaikkaan yhteydessä? Miksi? Etkö koe noloksi tai ymmärrä että se on lapsellesi noloa?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan sitä on facesaa kysellä, kun oma lapsi ei vastaa mitään.
Jos maanantaina meni, niin ei kai ole mitään ehtinyt vielä vastailemaan. Ei siellä saa koko ajan puhelinta käyttää! Jos ei pariin viikkoon kuulu mitään, niin voit alkaa kysellä.
Eli odotat kaksi viikkoa ja jos ei kuulu mitään niin soitat? Entä jos se junnu onkin lähtenyt käveleen sieltä kolmen päivän jälkeen, hukannut puhelimen ja kadonnut?
Voi hellan lettas. Kun mieson armeijassa hän on valtion omaisuustta. Armeija pitää pojistaan huolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyseleminen pitäisi nolottaa? Minä olen toiminut sosiaalialalla jo vuosikymmenet eikä minua nolota ottaa puhelinta käteen, jos haluan hoitaa oman nuoreni, tai kenenkään muunkaan, asioita. Se on työelämästä opittu kivenkova asenne, että pystyy puskemaan asiansa läpi ja saamaan vastaukset kysymyksiinsä. Ihan sama oli siellä toisessa päässä mikä kapteeni tahansa. Kyllä heidän on yhteistyöhön kyettävä.
Pyyhitkö pojan pyllyn ja niistätkö nenän myös?
Olin 90-luvun puolessa välissä, jolloin kännyköitä ei ollut kuin harvalla. Lankapuhelimella soitettiin. Omaiset sai soittaa komppaniaan soittoaikana, päivystäjä vastasi (myös kirjeitä läheteltiin vielä tuolloin). Minulle ei äiti soittanut, mutta jo kauan sitten aivonsa mössöksi juonut isä soitti kerran umpihumalassa. En ollut tuolloin paikalla. Puhelun vastaanottanut päivystäjä oli äärimmäisen kelju alikessu, joten kun hän kertoi että isäsi soitti ja oli aika kännissä, pelkäsin että se jatkaa siitä jotakin ikävää. Sen sijaan se sanoi yhtäkkiä ystävällisesti, että "mitäs noista", eikä palannut asiaan millään tavalla. Ja oli niin kelju muuten, että ihmettelin tätä. Olisiko itsekin ollut alkkiksen lapsi ja tunsi jonkinlaista sympatiaa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan sitä on facesaa kysellä, kun oma lapsi ei vastaa mitään.
Jos maanantaina meni, niin ei kai ole mitään ehtinyt vielä vastailemaan. Ei siellä saa koko ajan puhelinta käyttää! Jos ei pariin viikkoon kuulu mitään, niin voit alkaa kysellä.
Sitten se on myöhäistä. Facen mukaan läheistenpäivä on ensi lauantaina. Alokkaan olisi pitänyt siitä kotiväkeä tiedottaa, mutta eipä ole.
No sittenhän teillä on tieto asiasta ja voitte mennä sinne. Siellä voi sitten nuorelta kysyä miten menee.
Ei ainakaan meidän pojan palveluspaikka ole tiedottanut mitään läheisten päivästä. Ehkä se on paikkakuntakohtaista, toiset ei postaa niin paljon someen, harmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nyt kyllä jäänyt jotain hyvin tärkeää tekemättä silloin, kun poikamme yhdeksänkymmentäluvun alussa kävi armeijan.
Kertaakaan ei soiteltu, kävi aina jossain välissä kotona, mutta oletus kyllä oli, että on aikuinen joka itse huolehtii itsestään.
Tuskin olisi itsekään tykännyt edes, en usko.
Se valatilaisuus sen kävi vaarinsa todistamassa.
Taidan olla ihan psykomamma.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että armeijaan pitää olla aikuinen että pääsee sisään. ainakin niin oli minun aikana.
Minä kävin 17-vuotiaana, eli olin lapsisotilas. Ja tämä on tosi. 90-luvun loppupuolelle saakka palvelukseen saattoi hakea vapaaehtoisena 17-vuotiaana. Näin tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyseleminen pitäisi nolottaa? Minä olen toiminut sosiaalialalla jo vuosikymmenet eikä minua nolota ottaa puhelinta käteen, jos haluan hoitaa oman nuoreni, tai kenenkään muunkaan, asioita. Se on työelämästä opittu kivenkova asenne, että pystyy puskemaan asiansa läpi ja saamaan vastaukset kysymyksiinsä. Ihan sama oli siellä toisessa päässä mikä kapteeni tahansa. Kyllä heidän on yhteistyöhön kyettävä.
Armeijassa olevat ovat yleensä täysikäisiä ja vastuussa itsestään. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä oppia hoitamaan omia asioitaan. Neuvon ja autan, mikäli omat parikymppiset lapset varta vasten kysyy, mutta muuten annan olla rauhassa.
Eipä olisi tullut mieleenkään hyysätä 19-vuotiaan asioita. Tosin mulla on tyttö, aikuinen nainen jo. Älkää kasvattako niistä pojistanne ihan avuttomia, jos ne vaikka joskus löytävät itselleen naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan sitä on facesaa kysellä, kun oma lapsi ei vastaa mitään.
Jos maanantaina meni, niin ei kai ole mitään ehtinyt vielä vastailemaan. Ei siellä saa koko ajan puhelinta käyttää! Jos ei pariin viikkoon kuulu mitään, niin voit alkaa kysellä.
Sitten se on myöhäistä. Facen mukaan läheistenpäivä on ensi lauantaina. Alokkaan olisi pitänyt siitä kotiväkeä tiedottaa, mutta eipä ole.
No sittenhän teillä on tieto asiasta ja voitte mennä sinne. Siellä voi sitten nuorelta kysyä miten menee.
No kun tiedotteen mukaan siinä on tietty 2 t slotti, jolloin saa mennä ja tämä tieto pitäisi tulla alokkaalta, että milloin on se oma vuoro.
Poika on menossa erikoisjoukkoihin opintojen pääsykokeiden jälkeen, enkä ymmärrä miksi pitäisi sinne soitella. Ehtii jutella kun kotiutuu. Toinen sai vapautuksen kuulovamman vuoksi, niin on ollut senkin ajan töissä koko ajan ja opiskellut samalla. Isot ihmiset hoitavat muutoinkin omat asiansa kaikkia maksuja myöten, vaikka vielä kotona asuvatkin. Hyvä opettaa elämänhallintaa ja vastuullisuutta jo kotona asuessa, eikä se sulje pois huolehtivaisuutta ja hyviä välejä vanhempiin, mutta ei kannata liikaa paapoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että armeijaan pitää olla aikuinen että pääsee sisään. ainakin niin oli minun aikana.
Minä kävin 17-vuotiaana, eli olin lapsisotilas. Ja tämä on tosi. 90-luvun loppupuolelle saakka palvelukseen saattoi hakea vapaaehtoisena 17-vuotiaana. Näin tein.
Olitko saavuttanut sukukypsyyden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että armeijaan pitää olla aikuinen että pääsee sisään. ainakin niin oli minun aikana.
Minä kävin 17-vuotiaana, eli olin lapsisotilas. Ja tämä on tosi. 90-luvun loppupuolelle saakka palvelukseen saattoi hakea vapaaehtoisena 17-vuotiaana. Näin tein.
Ennen pääsi 17 vuotiaana naimisiin joten et ollut mikään lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin huomaa ilmiön että ei kasvateta omia lapsia aikuisiksi. Sitten nauretaan kun Italiassa mies asuu äitinsä luona.
Muistan kun isoveli meni armeijaan joskus kasari/ysäri taitteessa ja taisi olla kiinni ekan kolme viikkoa. Äiti odotti kuumeisesti ilmoitusta miten menee. Kolmannella viikolla tuli kortti, jossa oli vaan tiedot että jos laittaa kirjettä niin tuohon osoitteeseen. Ei edes soittanut. Ekan lomankin oli tyttöystävänsä luona ja sekin kuultiin jälkeenpäin. Joskus kuukauden jälkeen se sitten kotiin tuli ja äiti sai ihastella harmaata lomapukua, tosin ihmetteli kun veli sanoi että armeija on "paskaa" johon isä sanoi että no eipä se sitten paljoa muuttunut ole.
Kyllä ne sieltä lähimmälle omaiselle ilmoittelee jos jotain on sattunut, joten ei se radiohiljaisuus sitä tarkoita että jokin olisi nyt pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että armeijaan pitää olla aikuinen että pääsee sisään. ainakin niin oli minun aikana.
Minä kävin 17-vuotiaana, eli olin lapsisotilas. Ja tämä on tosi. 90-luvun loppupuolelle saakka palvelukseen saattoi hakea vapaaehtoisena 17-vuotiaana. Näin tein.
Olitko saavuttanut sukukypsyyden?
No kyllä ainakin tumppuun tuli vedettyä salaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että armeijaan pitää olla aikuinen että pääsee sisään. ainakin niin oli minun aikana.
Minä kävin 17-vuotiaana, eli olin lapsisotilas. Ja tämä on tosi. 90-luvun loppupuolelle saakka palvelukseen saattoi hakea vapaaehtoisena 17-vuotiaana. Näin tein.
Ennen pääsi 17 vuotiaana naimisiin joten et ollut mikään lapsi.
Laki alaikäisten palveluksesta kiellettiin nimenomaan siksi, että on lapsi vielä. Monelle 17-vuotiaalle tekisi hyvää nykyäänkin, moni ryhdistäytyi silloin ja armeija oli kovan kurin laitos ja minimi palvelus 8 kk. Minulle teki hyvää myös.
Aika hyvin huomaa, että 90-luvulla intin käyneet tai vielä 2000-luvun alkupuolella käyneiden vanhemmilla on aika lailla eri kokemukset kuin nykypäivän nuorilla ja vanhemmilla. Aika on eri, on sosiaalinen media ja kännykät, kaikki pitää saada heti nyt ja helpolla. Vanhemmat ovat itsekkäämpiä, stressaantuneempia, sekopäisempiä... Nuoret ovat avutonta tiktok-sukupolvea, joka on kasvanut puhelin kourassa somen maailmassa. Monet ovat ihan oikeasti kuutamolla käytännön asioista. Myös mut-ongelmia on enemmän, sekä vanhemmilla että nuorilla.
No sitten hän ei varmaan halua läheisiä paikalle. Oletko kysynyt alokkaalta itseltään? Puhelin on kuitenkin mukana ja vapaa-ajalla käytössä.