Äidit ja armeija
Olen luullut, että kertomukset armeijaan soittelevista tai viestittelevistä äideistä ovat vaan vitsejä. Omassa päässään ja lähipiirin kanssa jutellessa varmasti moni äiti ikävöi armeijassa olevaa lastaan. Luulisi kuitenkin jokaisen hillitsevän itsensä ja antavan lapsensa hoitaa asiansa itse intissä.
Nyt oma poika on armeijassa ja on tullut juteltua asiasta työkavereiden kanssa. Jotkut (ihan täyspäisiksi luulemani) äidit ovat oikeasti olleet yhteydessä palveluspaikkaan ja "neuvoneet" tai kyselleet lastensa asioissa. Otin myös palveluspaikan fb-ryhmän seurantaan. Siellä äidit ihan omalla nimellään kehtaavat kysellä lastensa kuulumisia ja toivovat kuvia ja tietoja mitä milloinkin on tehty ryhmään. Kauhea myötähäpeä.
Oletko sinä ollut lapsesi palveluspaikkaan yhteydessä? Miksi? Etkö koe noloksi tai ymmärrä että se on lapsellesi noloa?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun siellä on ne yhteismajoitukset, niin siellä tehdään urakalla uusia äitejä.
Jos sinulla siinä vihreiden veijokalsareiden ja pieruntuhnun maisemassa tekee mieli lisääntyä niin taidat olla aika perverssi.
Vierailija kirjoitti:
Mä jouduin selvittelemään moniakin asioita palveluspaikan kanssa. Semmosta mitä, missä , milloin - sekoilua. Milloin aikaan se pääsee lomille ja millä konstilla tulee kotiin, milloin pitää mennä takaisin ja joitain lääkärikäyntejä, unohtuneita kamoja ... Olisi pitänyt olla jokin whatsapp - ryhmä tai portaali mihin olisi kaikki vanhemmat voineet kirjoitella. Kuitenkin nuoret ovat siellä melko teinejä ja ekaa kertaa asuvat muualla kuin kotona. Eivät kaikki ole niin itsenäisiä vielä.
No jösses! Me asumme ulkomailla ja kun pojat lähtivät armeijaan, ei todellakaan kyselty perään. Itse hankkivat vuokra-asunnot vkl-lomia varten, kun lennot kotiin korvattiin muistaakseni vain 4 kertaa vuoden aikana. Armeijassa hoidetaan lääkärit ja hammaslääkärit, rokotukset jne.
Ja on se nyt kumma, jos ei kundi itse tiedä, milloin pääsee lomille ja milloin pitää mennä takaisin, miksi äidin se pitäisi tietää? Kai hän ilmoittaa, jos on kotiin tulossa. Unohtuneet kamat - se on sitten voi-voi.
Vierailija kirjoitti:
On ne ajat muuttuneet, enkä puhu vain armeijasta. Kun minä olin teinipoika, äidin hössötystä pidettiin nolona ja jos liikaa äitiin turvautui, alkoi isä jo keljuilla että tuota vauhtia sinä imet kohta äitisi tissiä. Oli siis oltava maskuliinen ja kestettävä se mikä annettiin. Äidin hössötys ei kuulunu konseptiin. Ei se silti tarkoittanut, että vanhemmat olisi heitteille jättäneet. Ei ollenkaan. He vain antoivat pohjaraamit, jolta ponnistettiin omaan elämään. Loput hoidettiin itse, meni syteen tai saveen, eikä itketty vanhemmille.
Tänä päivänä maskuliinisuus, velvollisuus, kunniallisuus, vastuu on kirosanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun siellä on ne yhteismajoitukset, niin siellä tehdään urakalla uusia äitejä.
Oletkos ihmisiksi.
Ollaanhan sitä nyt työpaikoillakin naisten kanssa samoissa tiloissa eikä heistä kaikista olla heti "äitejä tekemässä".
nukutteko töissä samassa huoneessa? Jaatteko töissä 24 tuntia? Oletteko 18 vuotiaita vireelejä nuoria joilla pyörii seksi koko ajan mielessä?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Suomen armeijan pitäisi olla avoimempi ja tiedottaa asioistaan paremmin, esim. ne aikataulut vanhemmille, niin loppuisi ne tyhjän päiten kyselijät.
Miksi ihmeessä täysi-ikäisen ihmisen asioista pitäisi tiedottaa vanhemmille?
Ei juolahtanut mieleen kertaakaan, että soittaisin pojalle, kun hän oli intissä. Eihän siellä voi vastata milloin sattuu. Eikä mulla ollut mitään asiaa palveluspaikan henkilöstölle.
Sain puhelun pari kertaa viikossa ja siinä kyllä ehti vaihtaa kuulumiset. Lomiakin oli aika usein.
Kun kundi läksi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ajattelin silloinkin, että en ala huolehtimaan, ellei apua pyydetä. Tämä ei tietenkään poista sitä, että ikävä oli. Mutta omien kokemusten perusteella en esimerkiksi ole alkanut anella, että tulisit nyt käymään. Tulihan tuo pyytämättäkin.
Poika miehistyi mahtavasti armeijassa. Oli hienoa seurata prosessia. Oppi uusia asioita ja sai hienoja muistoja ajasta.
Onko sinne oikeasti joku soittanut? Alokkaathan ovat täysi-ikäisiä ihmisiä, joiden asioita vanhemmat ei edes voi hoidella ( pääsääntöisesti).
Nämä samat nuoret saattaa ohjata siellä panssarivaunuja ym., ja sitten äiti soittelisi muistaako laittaa pitkät kalsarit😄
Itsellä kyllä oli poikia ihan itkuksi asti, mutta piti malttaa mieli.
Vierailija kirjoitti:
Te ennen 2000 syntyneet, soitteliko teidän äidit armeija aikana kapteeneille, pullamössö sukupolvien äidit soittelee.
Kyllä soitteli Ja isät myös. Oma isäni nimittäin vastaili noihin puheluihin...upseeri kun oli.
Joko olette soittaneet päällikölle ja kysyneet, pääseekö lapsi jo lomille tulevana viikonloppuna?
Ei tarvinnut soittaa, kun poika ihan itse ilmoitti, että tulee tänään ekalle lomalle. On kiva nähdä "pitkästä aikaa".
Vierailija kirjoitti:
Mä jouduin selvittelemään moniakin asioita palveluspaikan kanssa. Semmosta mitä, missä , milloin - sekoilua. Milloin aikaan se pääsee lomille ja millä konstilla tulee kotiin, milloin pitää mennä takaisin ja joitain lääkärikäyntejä, unohtuneita kamoja ... Olisi pitänyt olla jokin whatsapp - ryhmä tai portaali mihin olisi kaikki vanhemmat voineet kirjoitella. Kuitenkin nuoret ovat siellä melko teinejä ja ekaa kertaa asuvat muualla kuin kotona. Eivät kaikki ole niin itsenäisiä vielä.
Eikö armeija juuri ole se paikka, jossa on mahdollisuus itsenäistyä ja oppia, kun ei äiti tai isä ole koko ajan huolehtimassa? Ehkä tosiaan alussa ei osaa itse kaikesta huolehtia, mutta erehdyksistään oppii ja kun huomaa osaavansa, niin itseluottamuskin kasvaa. Ja siellä on paljon saman ikäisiä, jotka ovat yhtä ymmällään monista asioista, vertaistukea siis on lähellä ja ryhmähenki kasvaa, kun yhdessä opetellaan selvittämään asioita.
Itselläni armeijaan meni tyttö, mutta hän kyllä oli siihen ikään mennessä jo muutenkin kovin itsenäinen, joten ei ollut ongelmia antaa selviytyä itsekseen sielläkin.
Oletkos ihmisiksi.
Ollaanhan sitä nyt työpaikoillakin naisten kanssa samoissa tiloissa eikä heistä kaikista olla heti "äitejä tekemässä".