Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei saanut paikkaa, missä kuolla rauhassa
10.01.2024 |
Äiti ei lopulta saanut paikkaa, missä hän olisi saanut kuolla rauhassa ja levätä elämänsä viimeiset kuukaudet. Hän maksoi pitkän elämänsä ajan veroja ja kasvatti lapset. Hän teki paljon töitä eikä hakenut sossusta rahaa kertaakaan. Ympärivuorokautisen palveluasumisen paikan hän sai yhdeksi yöksi ja kuoli pois. Olihan se jo jotain, että voidaan tilastoida, että vanhus kuoli ympärivuorokautisessa asumispalveluyksikössä. Hoitoralli kesti 2 kuukautta. Kotihoito kävi sitä ennen katsomassa verensokerit ja onko äiti hengissä. Äiti otti itse lääkkeensä, hoiti itse pistokset, mittasi arvot ja kirjoitti vihkoon. Kauppapalvelusta ja kotisiivouksesta maksettiin. Lapset hoitivat muut asiat. Vuosia jatkunut huoli ja hätä vei voimia. Sotesta lähetetyt laskut odottivat maksuja.
Me ihmiset osaamme aina vaatia paljon. Puhumme myös paljon oikeuksista, mutta emme koskaan velvollisuuksista. Viimeiset eurot menevät hautaustoimiin.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Osanottoni.
Olemme äitimme kanssa samassa tilanteessa, mutta pakko kysyä mikä olisi ollut äidillenne se oikea ja rauhallinen paikka?
Suurin osa vanhuksista pyritään pitämään kotona ja ilman lähiomaisten aktiivisuutta vanhuksen muuttuvissa tilanteissa ei julkisen terveydenhuollon taholta tapahdu mitään. Lääkärit, avustajat, avustajien määrän sekä käyntien arviointi, lääkitykset, hoivakotipäätökset ovat ihan meidän lasten vastuulla viime kädessä. Työtä riittää, että äidin asiat olisivat niin hyvin kuin mahdollista. JOskus pitää kiivetä virkamieskunnassa sisukkaasti ylöspäin, jututtaa pomojen pomoja, mutta sillä vaivalla on aina hyvät seuraukset äitiämme koskien. Hän saa hyväpalkkaisen työnsä verot nyt takaisin ja emme voi moittia hänelle myönnettyä avun määrää. Hän myös jonottaa hoivakotipaikkaa siinä missä muutkin kolmatta kuukautta. Takaraja jonotukselle olisi se kolme kuukautta, joka täyttyy pi
Kiitos. Oli sairaalareissuja. Lapset hoidimme paljon kaikkea. Työelämä ei paljon joustanut. Kaikki olivat: "Mitä kitiset siinä." Jokainen saa sitten omassa elämässään kokea, mitä se sitten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummini halusi kuolla kotonaan. Hänen lapset ja me lapsenlapset mahdollistettiin se hänelle.
Kävikö teistä kukaan töissä? Oliko omia lapsia hoidettavana? Asuitte samalla paikkakunnalla?
Suomeen on saatava välittömästi eutanasian mahdollistava laki, joka sallii vanhalle, sairaalle ja väsyneelle mahdollisuuden siirtyä ajasta ikuisuuten inhimiillisesti vaikkapa kotonaan silloin kun on tullut aika lähteä.
Eutanasian suurimipia vastustajia ovat uskovaiset, nuo julmat ja sadistiset hyeenat.
En kommentoi tähän, mutta ympärivuokautiseen asumiseen. Kaikkialla on käytössä kuntouttava työote, niin paljon kun ihminen osaa ja pystyy tehdä itse, niin siitä pidetään kiinni. Monet olettavat, että hoivakodeissa ollaan kuin hotellissa, mutta näin asia ei ole, vaan toimintakykyä yritetään ylläpitää jatkuvasti. Nämä asumisyksiköt ovat myös hyvin levottomia asumisympäristöjä; asukkaita saattaa olla useita kymmeniä ja vointi vaihtelee laidasta laitaan.
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaa kuolla kotiinsa eikä siinä mitään jos on joku edes vieressä kun niin tapahtuu. Valitettava totuus on useimmilla ei ole läheisiä ja löydetään naapurien ilmoituksella kun postiluukku pursuaa postia. Nämä tapaukset ovat säälittäviä, ei ole ketään joka välittäisi ihmisestä sen vertaa että tietäisi onko elossa vai kuollut.
Valitettavaa totuus on, että useimmilla on omaisia, jotka eivät välitä tai vanhus ei halua heidän 'holhoavan'.
Lisäksi on paljon aikuiseksi kasvamattomia ihmisiä, jotka eivät näe tai halua nähdä vanhemman vanhenemista ja tämän raihnaistumista, jota tämä vielä peittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa minut, 44-vuotiaana on jätetty hoidotta, avutta ja kaiken lisäksi ilman ruokaa ja lääkkeitä. Olen päästäni terve, mutta avun puutteen vuoksi vammautunut pahemmin vuosi vuodelta fyysisesti. Ei tarinaani edes uskottaisiin jos kertoisin. Nyt taitaa viimeinen niitti viedä minun hengen.
Karmivinta tässä on se miten tyttäreni kärsivät kun näkevät ettei ihmisiin ole voinut luottaa, eivätkä voi asialle vielä tehdä mitään, koska ovat alaikäisiä vielä. Minulla tehtiin jo lapsena lääketieteellisiä ja minulle turhia tutkimuksia, mitkä myös sattui ja kokemukset olivat minuun luvatta kajoamisen seurauksena traumaattisia. Yhdessäkin tutkimuksessa minut riisuttiin ja ympärilläni oli ainakin 6 ihmistä pitelemässä paikallaan ja lääkärit teki kipeän tutkumuksen alapään alueelle, virtsarakkoon neulan tunkien.
Ei tämä maailma ole reilu. Omalle kohdalle on vaan aika huonot kortit annettu, yritystä ei ole puuttunut.
Tahdon sanoa, että olette kokeneet raskaita asioita ja se on syönyt voimianne. Luultavasti äitinne kenties odotti itsekin hoitoon ja avun luokse muuttamista teidänkin vuoksenne. Kun tämä hartaasti odotettu paikka vihdoin tuli niin hän on kokenut mielenrauhaa ja rauhaa, koska on tiennyt olleensa teidän harteilla ja teillä olleen vaikeaa, joten päästyään hoitoon hän on vihdoin kokenut voivansa olla ja lähteä rauhassa ja hoitoväen tekevän työtään eikä hänen ole tarvinnut miettiä miten paljon vaivaa siitä aiheutuu. Eikä tarkoitukseni ole lainkaan syyttää tai syyllistää, en meinaa sellaista. Tietenkin olette halunneet tehdä kaikkenne ja tehneetkin, eikä äitinne ole kokenut olleensa sellainen taakka mitä sana antaa yksinään helposti ymmärtää. Vaan hän on tiennyt jokatapauksessa faktan, että joudutte hänen perään huolimaan niin kovin ja halunnut päästää teitä itsekin vähemmällä.
Hän ilmoittaa voivansa nyt oikein hyvin ja on teille aivan kaikesta kiitollinen. Hän kokee teidän tehneen hienon työn ja arvostaa sitä koko sydämellään. Hän osoittaa minulle nuorempaa miestä ja samaan aikaan myös näyttää päällään hänen suuntaan ja hymyilee kovin.
Minun piti tulla ottamaan osaa teidän suruun ja nyt kaikki on hyvin, ettekä ole kukaan yksin suruunne kanssa vaan teillä on toisenne. Ja äitinne haluaa teidän muistavan niitä hetkiä kun hänen vointi oli vielä hyvä. Hän korjaa, että: parempi.
Olen monesti ajatellut, että niin moni ei tiedä nykymaailman tilanteesta mitään, mitä tulee sairauteen, vanhuuteen yksin tai yhdessä ja vasta läheisen kohdalla tai omalle kohdalle tapahtuessa huomaa sen miten heikot on jätetty yksin. Vakavasti yksin.
Jokaisen pitäisi jo nyt tehdä suunnitelma miten ja kuka auttaa jos sellaisen tarve tulee sekä säästää sitä varten rahaa ja nimenomaan muualle kun pankkiin. Tämä on fakta ja itse hoitoalalla olleena nämä asiat on aina ollut lähellä sydäntäni ja oma sairaus valitettavankin paljon auttanut ymmärtämään vanhuudenkin haasteita. Niin vähään olisi ihminen tyytyväinen kun on kovin sairas tai elämä ehtoossa. Silti sekin maksaa valtiolle liikaa.
Kirjoitukseni luonne muuttui kesken kaiken kun äitinne päättikin tulla kertomaan terveisensä. :) Olen lapsesta asti nähnyt hyvin vahvasti.
En tarkemmin tohdi tänne laittaa, mutta hänen hymynsä on hurmaava. :)
Vierailija kirjoitti:
Suomeen on saatava välittömästi eutanasian mahdollistava laki, joka sallii vanhalle, sairaalle ja väsyneelle mahdollisuuden siirtyä ajasta ikuisuuten inhimiillisesti vaikkapa kotonaan silloin kun on tullut aika lähteä.
Eutanasian suurimipia vastustajia ovat uskovaiset, nuo julmat ja sadistiset hyeenat.
Uskovaisten kaksinaismoralismi on käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuoli sentään hoitokodissa. Moni kuolee yksin omaan kotiinsa mikä on paljon pahempi kohtalo.
Miksi koti on pahempi kohtalo? Minä ainakin tykkäisin kuolla ihan kotonani enkä ikinä mennä mihinkään hoitokotiin. Mieheni kuoli kotona onnellisena, että sai olla kotona. Olin vuoden hänen omaishoitajansa vapaalla omasta työstäni.
Vierailija kirjoitti:
Otan suuresti osaa. Tälläseks tää nyky-Suomi on mennyt. Onneksi äitisi on nyt paremmassa paikassa. Voimia Sulle!
Minun lapsuudessa 70- luvulla mummot kuoli mökkeihinsä kaupungissakin, osa varmaan oikeasti paleltui kun eivät jaksaneet puita enää sisälle pakkasilla kantaa. Eivätkä takuulla lähteneet "vaivaistaloihin". Että semmosta se oli silloin. Oma mummoni kuoli 90- luvulla hoitokotiin, siellä oli niin hienoa että vaipat vaihdettiin kaksi kertaa päivässä, muuten sai sängyssä maata päivät. Että on se nykyään hirveää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan suuresti osaa. Tälläseks tää nyky-Suomi on mennyt. Onneksi äitisi on nyt paremmassa paikassa. Voimia Sulle!
Kiitos! Äiti on paremmassa paikassa.
Eräs tsekkiläinen melkein satavuotias mummukka sanoi minulle odottavansa kuolemaa. Kysyin miksi. No siksi, että siellä toisella puolella on takuulla niin ihanaa olla, eihän sieltä ole ikinä kukaan takaisin tullut tänne karuun maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan suuresti osaa. Tälläseks tää nyky-Suomi on mennyt. Onneksi äitisi on nyt paremmassa paikassa. Voimia Sulle!
Onko sinulla paljonkin kokemuksellista vertailupohjaa miten entisajan Suomessa asiat oli?
Minulla on ainakin yli 60 vuotuinen elämä vertailupohjana.
Ennen oli kodinhoitaja ja jopa kotiavustajia, ei näin huonokuntoisia pidetty kotona.
Eri.
Koska se "ennen" oli? Muistan olleeni toisella kymmenellä kun iso-isomammani sairastui suolistosyöpään ja ei mitään kotihoitajia ollut eikä avustajia. Tätini ja minä kävimme hänen luonaan monta kertaa päivässä vaihtamassa lakanat, viemässä ruokaa ja juomaa ja talvella tietenkin piti mökkiä lämmittää. Usein olimme siellä yötäkin, iso-isoäiti asui ihan lähellä kylläkin mutta olihan siinä tekemistä. En kuullut tätini koskaan valittavan mistään. Elettiin 1960-lukua ja ei paljon ollut vaippoja ja muuta vanhusten hoitoon silloin.Eli mistä ajasta puhut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuuseläke pitäisi muuttaa ehdolliseksi, että pitää hälyytinpantaa. Kun sykettä ei 10min. löydy, ensin varmistetaan teknisen vian mahdollisuus soittamalla eläkkeensaajan numeroon. Jos ei vastaa, niin ruumisauto hakemaan.
Näin vanhukset voivat tasavertaisesti kuolla minne haluavat (koti, palvelutalo jne.), ei jää kalman hajuja rakenteisiin eikä koidu turhia kuluja.
Myöhemmin tämän hälyytinpanna voisi laajentaa kaikkiin Kela-korvauksen saamisen ehtoihin nuoremmillakin.
Nro 53: "Koska se "ennen" oli? Muistan olleeni toisella kymmenellä kun iso-isomammani sairastui suolistosyöpään ja ei mitään kotihoitajia ollut eikä avustajia. Tätini ja minä kävimme hänen luonaan monta kertaa päivässä vaihtamassa lakanat, viemässä ruokaa ja juomaa ja talvella tietenkin piti mökkiä lämmittää. Usein olimme siellä yötäkin, iso-isoäiti asui ihan lähellä kylläkin mutta olihan siinä tekemistä. En kuullut tätini koskaan valittavan mistään. Elettiin 1960-lukua ja ei paljon ollut vaippoja ja muuta vanhusten hoitoon silloin.Eli mistä ajasta puhut?"
Se "ennen" oli 1980-luvulla. Olin silloin kotisairaanhoidossa sairaanhoitajana. Terveyskeskuksessa, missä oli meidän toimipiste ja mistä lähdettiin asiakkaiden luokse, oli samoissa tiloissa myös silloisen sosiaaliviraston kotipalvelun toimipiste. Kotisairaanhoidon puolella työskenteli sairaanhoitajia ja lähihoitajia, kotipalvelun puolella taas kodinhoitajia ja näitä kotiavustajia. He mm kävivät asiakkaille kaupassa, siivosivat, pesivät pyykkiä, laittoivat ruokaa jne. Me kotisairaanhoidon puolella taas jaettiin lääkkeet, otettiin veri- ja virtsanäytteet, hoidettiin mahdolliset säärihaavat, poistettiin leikkaushaavoista ompeleita yms. Työnjako oli varsin selvä ja oikeastaan ainoa poikkeus oli, että kotisairaanhoito huolehti asiakkaan puolesta apteekissa asioinnin. Muut kauppareissut hoiti siis kotipalvelun työntekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaa kuolla kotiinsa eikä siinä mitään jos on joku edes vieressä kun niin tapahtuu. Valitettava totuus on useimmilla ei ole läheisiä ja löydetään naapurien ilmoituksella kun postiluukku pursuaa postia. Nämä tapaukset ovat säälittäviä, ei ole ketään joka välittäisi ihmisestä sen vertaa että tietäisi onko elossa vai kuollut.
Muuten samaa mieltä, mutta ei hoivakodeissakaan ole henkilökuntaa olemaan kuolevan vieressä. Toki, kun tilanne huononee, ilmoittavat asiasta omaisille, jolloin omaiset voivat halutessaan istua kuolevan sängyn vierellä. Hoitajia on niin vähän ja muita hoidettavia niin paljon, että hoivakodeissakin moni vetää viimeisen henkäyksensä yksin.
Tuo kotiin kuoleminen on hieno ideaali, mutta onpa niitäkin vanhuksia, jotka ei sairaudeltaan tunnista omaa kotiaan enää ja etsivät sitä vimmatusti koskaan sitä löytämättä.
Pirullinen kehä.
Vierailija kirjoitti:
Wow, varmaan ainoa suomessa! Nyt mitalli hakuun!!!
Häpeä jos osaat dorka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuoli sentään hoitokodissa. Moni kuolee yksin omaan kotiinsa mikä on paljon pahempi kohtalo.
Olen löytänyt isäni kuolleena kotoaan. Se oli hänen oma valintansa olla itsenäinen elämänsä loppuun asti. Ei hänellä ollut mitään tahtoa lähteä akkojen komenneltavaksi johonkin laitokseen.
Oma isoisäni sai sydäninfarktin kotona, mutta koska muita ihmisiä oli paikalla, hänet saatiin pidettyä puhallus-paineluelvytyksellä hengissä ja ambulanssilla pääsi sairaalaan ja siellä hoidettavaksi. Kun hän kotiutui, hän oli hirveän vihainen. Olisi halunnut kuolla kotona, eikä sairaalassa saati laitoksessa. Hän joutui tapahtuneesta muutaman vuoden kuluttua laitoshoitoon, jossa hän pian kieltäytyi enää syömästä, ja lopulta menehtyi.
Tyypillistä vanhan ihmisen kiukuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kotiin kuoleminen on hieno ideaali, mutta onpa niitäkin vanhuksia, jotka ei sairaudeltaan tunnista omaa kotiaan enää ja etsivät sitä vimmatusti koskaan sitä löytämättä.
Pirullinen kehä.
Tämä pitää paikkansa, mutta samalla tavalla he etsivät sitä "kotiaan" (joka usein on heidän lapsuudenkotinsa) siellä laitoshoidossakin. Omilla vanhemmillani ei niinkään ole toiveena kuolla kotona vaan toiveena on, että eivät joutuisi laitoshoitoon. Eikä sekään niin haittaa heitä, vaikka kuolisivatkin sairaalassa tai vaikka hoivakodissa, kunhan kuolema tulisi vain muutaman päivän päästä laitoshoitoon joutumisesta. He pelkäävät sitä, että joutuisivat olemaan viikkoja, kuukausia tai pahimmassa tapauksessa vuosiakin laitoshoidossa.
Sun kannattaa oikeasti miettiä mitä kirjoitat. Ihminen ei saa apua siis koskaan. Saa kuolla heitteillejätettynä.