Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia ettei mies halua leikkiä lapsensa kanssa?
09.01.2024 |
Kaikki muukin hoitaminen vaikuttaa olevan pakkopullaa ja täytyy vaatimalla vaatia, jotta saisin ite tehtyä välillä muitakin asioita. En ihan tätä odottanut, koska nimenomaan mies oli se, joka innokkaammin halusi lapsia ja haluaa omien sanojensa mukaan lisääkin.
Kommentit (65)
Minusta aikuisetkin tarvitsevat leikkimieltä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni oli 9-lapsisesta perheestä, saunassa syntynyt, maalaistorppaan. Ei silloin vanhemmat leikkineet lasten kanssa. Aloittaja on tehnyt kärpäsestä härkäsen nostamalla leikkimisen elämää suuremmaksi kysymykseksi. Vanhemman läsnäolo ja saatavilla oleminen ovat tärkeintä, siis kontakti lapseen.
Milloin muuten viimeksi kehuit miestäsi ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi osaa leikkiä itse, eihän vanhempi ole mikään viihdyttäjä lapselle. Mutta olemalla läsnä, viemällä lasta ulos, ottamalla lapsi mukaan arkeen jne toki. Eikö isä vietä ollenkaan aikaa lapsen kanssa?
No viettää pitkin hampain jos pakotan. Enkä pakota mitenkään viihdyttämään tai olemaan tietyllä tavalla. Kunhan katsoo perään ja tarvittaessa antaa ruokaa, vaihtaa vaipan. Joskus olen toivonut, että veisi lasta vaikka ulos, mutta sitä ei suostu tekemään. Piti vähän isyysvapaata, jolloin vei pari kertaa, mutta ilmeisesti ei tykännyt.
ap
Avaa vähän mitä tarkoitat pakottamisellasi, mitä se on !
Vien lapsen hänelle ja sanon, että menen nyt tekemään asian x, josta sanoin aiemmin. Vastaan tulee AINA nurinaa,
Kysy ihan suoraan, että kaduttaako häntä lapsen saaminen? Ei ole tavatonta tällainenkaan. Ehkä hän itsekin haluaa pois tilanteesta, jota katuu syvästi? Tosissaanko hän halusi lisää lapsia?
Kuulostaa siltä, että olet saanut niin sanotuksi mieheksi jonkun ylilaudan valioyksilön.
Vierailija kirjoitti:
Itse en osannut yhtään olla lapsen kanssa ennen kun oli jotain 6-7v. Sen jälkeen ollaankin touhuttu paljon paljon lapsen kanssa. Käydään kalassa ja eräilemässä. Ehkä se oli oma kärsivällisyys tai lapsen kärsimättömyys pienempänä kun ei oikeen löydetty kivaa yhteistä tekemistä. Legoja joskus yritin lapsen kanssa rakennella, mutta kun se keskittymiskyky on niin mahdottoman huono ainakin tällä meidän lapsella, niin eihän siitä mitään tullut.
M
Tyypillinen "isä" siellä taas. Lapsen kanssa voi viettää aikaa, jos lapsi innostuu "isän" harrastuksista tai jostain sellaisesta, mikä "isää" muuten kiinnostaa. Mutta jos lapsi haluaa tehdä jotain, mikä ei "isää" kiinnosta, se on äiti, joka viettää hänen kanssaan aikaa ja "isä" huitelee omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko itse palannut jo töihin? Meillä tilanne tasaantui vasta kun palasin töihin, ja mies hoiti lasta pari kuukautta ennen päivähoitoon viemistä. Tajusi siinä kohtaa, että kaikkea ei ehdi päivän aikana lapsen kanssa hoitaa, vaan kotitöitä voidaan jakaa illalla. Myös isän ja lapsen suhde voimistui luontevaksi. Meillä ei äiti ole automaattisesti ykkönen.
Olen hiljattain palannut töihin ja lapsi on päivähoidossa nyt. Mies piti myös isyysvapaata hetken ja hoiti lasta kyllä tasan sen ajan kun olin töissä. Antoi ymmärtää, että ei tee mitään ns. oman vuoronsa ulkopuolella. Minun olisi kuitenkin pitänyt omalla vanhempainvapaalla tehdä lähes kaikki vuorokauden ympäri. Ei tajunnut mikä tässä kuviossa oli epäreilua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se valitettavasti edelleen tyypillistä, että mies haluaa jatkaa elämäänsä lapsen synnyttyä ja äidille jää paljon suurempi vastuu lapsesta ja kotitöistä. Kyllä se sitten alkaa jossain vaiheessa näkymään kumpi lapsen kanssa on aikaansa viettänyt ja muutosliikkeiden eteen pitää tehdä aina vaan enemmän töitä. Leikkiä ei toki tarvi, mutta läsna pitäisi olla.
Miten niin tyypillistä? Omissa sosiaalisissa piireissä ei todellakaan ole tyypillistä, mutta ehkä se kertoo enemmän siitä ettei porukassa ole yhtään amista tai vastaavaa elämänkoululaista, jolla olisi haasteita elämänhallinnassa. Kyvyttömyys kantaa vastuuta lapsesta ei ole muuta kuin elämänhallinnan puutetta, eikä tämä katso sukupuolta.
Jopas nyt oletetaan ja luetaan rivien välistä. Olen itse myös korkeasti koulutettu ja sosiaalinen piirini samoin. Aina se koulutus ei vaan korreloi vanhemmuuden kanssa. Toki joukossa on myös aivan loistavia isiä ja ehkä tilanne on myös muuttunut vähän parempaan suuntaan.
Miksi hän on sitten edes halunnut lapsen, jos ei halua olla sen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko itse palannut jo töihin? Meillä tilanne tasaantui vasta kun palasin töihin, ja mies hoiti lasta pari kuukautta ennen päivähoitoon viemistä. Tajusi siinä kohtaa, että kaikkea ei ehdi päivän aikana lapsen kanssa hoitaa, vaan kotitöitä voidaan jakaa illalla. Myös isän ja lapsen suhde voimistui luontevaksi. Meillä ei äiti ole automaattisesti ykkönen.
Olen hiljattain palannut töihin ja lapsi on päivähoidossa nyt. Mies piti myös isyysvapaata hetken ja hoiti lasta kyllä tasan sen ajan kun olin töissä. Antoi ymmärtää, että ei tee mitään ns. oman vuoronsa ulkopuolella. Minun olisi kuitenkin pitänyt omalla vanhempainvapaalla tehdä lähes kaikki vuorokauden ympäri. Ei tajunnut mikä tässä kuviossa oli epäreilua.
ap
Jos ei ymmärrä, niin ei tuollaisella suhteella ole tulevaisuutta. On varmaan oman äitinsä paapoma?
Christiiina kirjoitti:
Miksi hän on sitten edes halunnut lapsen, jos ei halua olla sen kanssa?
En enää edes tiedä. Tosissaan puhuu edelleen siitä, että hankitaan useampi lapsi. Ehkä se on joku statusjuttu, ehkä mies elää mielessään jossain omissa fantasioissaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten hoitamiseen on osallistuttava tasavertaisesti molempien vanhempien eli sitä kyllä vaatisin enkä missään nimessä tekisi lisää lapsia ennen kuin tuo muuttuu teidän perheessä. Minkä sinä ap näet leikkimisenä? Itse en ole koskaan ollut innokas leikkijä ja omien lastenkin kanssa mieluummin luin heille kirjoja, väritettiin, pelattiin pelejä, ulkoiltiin jne. Olisiko mies enemmän kiinnostunut muusta yhteisestä tekemisestä lapsen kanssa kuin ns. peristeisestä leikkimisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se valitettavasti edelleen tyypillistä, että mies haluaa jatkaa elämäänsä lapsen synnyttyä ja äidille jää paljon suurempi vastuu lapsesta ja kotitöistä. Kyllä se sitten alkaa jossain vaiheessa näkymään kumpi lapsen kanssa on aikaansa viettänyt ja muutosliikkeiden eteen pitää tehdä aina vaan enemmän töitä. Leikkiä ei toki tarvi, mutta läsna pitäisi olla.
Miten niin tyypillistä? Omissa sosiaalisissa piireissä ei todellakaan ole tyypillistä, mutta ehkä se kertoo enemmän siitä ettei porukassa ole yhtään amista tai vastaavaa elämänkoululaista, jolla olisi haasteita elämänhallinnassa. Kyvyttömyys kantaa vastuuta lapsesta ei ole muuta kuin elämänhallinnan puutetta, eikä tämä katso sukupuolta.
Jopas nyt oletetaan ja luetaan rivien välistä. Olen itse myös korkeasti koulut
En ole lukenut mitään rivien välistä. Tyypilliseksi tuollaista kuviota ei voi sanoa, se on selvä. Ei ole normaalia, että mies on isäksi kelvoton. Oletuksen kyllä tein, koska koulutustaso korreloi yleisesti ottaen vastuunkantamisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei! Mitä jos sanot, että vaihdetaampa osia! Minä puuhaan omiani, lepään ja lähden harrastuksiin, ystäviä tapaamaan. Sinä, isä, otat lapset vastuullesi. Yhteishuoltajuus, nääs. Ja jos ei tuo mene perille, niin voi ehdottaa, että harjoitellaampa jo sitä 50/50 yhteishuoltajuutta koska sehän se tilanne sitten on jos erotaan. Ymmärtäisikö mies sitten aloittaa vanhemmuuden tosiasiallisen toteuttamisen muutoinkin kuin että halusin lapsen. Kas, kun lapsi ei ole mikään tacarssn verrattava, minkä haluaa ja jättää syrjään sitten kun ei ei enää kiinnosta. Vanhemmuus voi toisesta ihmisestä tuntua työläämmältä kuin toisesta. Leikissä aikuisen tehtävä on rikastaa lapsen leikkiä ja ihan tarvittaessa opettaa mielikuvituksen käyttöön, vahvistaa vuorovaikutusta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko olla, ettei isälle ole itseluottamusta lastenhoidon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla, ettei isälle ole itseluottamusta lastenhoidon kanssa.
*isällä
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Miksi hän on sitten edes halunnut lapsen, jos ei halua olla sen kanssa?
En enää edes tiedä. Tosissaan puhuu edelleen siitä, että hankitaan useampi lapsi. Ehkä se on joku statusjuttu, ehkä mies elää mielessään jossain omissa fantasioissaan.
ap
Kuulostaa mielenvikaiselta tai erittäin epäkypsältä ihmiseltä. Luuletko, että hän voisi muuttua väkivaltaiseksi? Et varmaan syyttä suotta pelkää hänen reaktiota?
Mä en vieläkään tajuu mikä se kuuluisa tilan antaminen isälle on? Miksei isä voi vain sanoa, että minä haluan nyt hoitaa vauvaa, voit mennä tekemään jotain muuta nyt. Tai ryhtyä vaihtamaan vaippaa heti kun huomaa, että lapselle tuli kakka. Eikä muina miehinä odottaa, että äiti ehtii vaihtamaan, vaikka sillä on esim. ruuanlaitto kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en osannut yhtään olla lapsen kanssa ennen kun oli jotain 6-7v. Sen jälkeen ollaankin touhuttu paljon paljon lapsen kanssa. Käydään kalassa ja eräilemässä. Ehkä se oli oma kärsivällisyys tai lapsen kärsimättömyys pienempänä kun ei oikeen löydetty kivaa yhteistä tekemistä. Legoja joskus yritin lapsen kanssa rakennella, mutta kun se keskittymiskyky on niin mahdottoman huono ainakin tällä meidän lapsella, niin eihän siitä mitään tullut.
M
Tyypillinen "isä" siellä taas. Lapsen kanssa voi viettää aikaa, jos lapsi innostuu "isän" harrastuksista tai jostain sellaisesta, mikä "isää" muuten kiinnostaa. Mutta jos lapsi haluaa tehdä jotain, mikä ei "isää" kiinnosta, se on äiti, joka viettää hänen kanssaan aikaa ja "isä" huitelee omiaan.
Just niin tyypillistä. Tämän olen nähnyt monessa perheessä tapahtuneen. Esim. Ensin isä on pulleana kun saa poikalapsen. Puhutaan että isä saa jalkapallokaverin. Sitten kun lapsi on alle kouluikäinen, niin isää ei kiinnosta pelata lapsen kanssa jalkapalloa. Kas, kun se vaatii viitseliäisyyttä pelata sitä palsen valmiudet ja taidot huomioiden eikä saa täysillä potkia palloa esim 3-vuotiaan kanssa . Viitseliäisyyttä ja lapsen tason huomioimista ja leikkimieltä se vaatii naisiltakin se lapsen kanssa vuorovaikutuksessa oleminen. Ihmettelen, miksi isä saisi valita milloin on lapsen kanssa, mutta äiti ei?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli 9-lapsisesta perheestä, saunassa syntynyt, maalaistorppaan. Ei silloin vanhemmat leikkineet lasten kanssa. Aloittaja on tehnyt kärpäsestä härkäsen nostamalla leikkimisen elämää suuremmaksi kysymykseksi. Vanhemman läsnäolo ja saatavilla oleminen ovat tärkeintä, siis kontakti lapseen.
Milloin muuten viimeksi kehuit miestäsi ?
Jaahas. Että taas pitäisi ruveta oikein kehumaan, jotta ukko hoitaisi lastaan. Tuskin ap saa kehuja, kun hoitaa. Tsissus.
Laittakaapa vaimokullat ne pilluhanat kiinni niin alkaa se leikinvehtaaminenkin ukolle maistua.