Kylläpäs on ihme, kun matematiikan osaaminen laskee: eihän lapsia edes opeteta kunnolla alakouluissa!

Alasteella 70-luvulka koulua käyneenä. Tunneilla opetettiin osa ,mutta kotona suurin osa läksyistä tehtiin itsenäisesti ja kerrattiin siinä tuneilla opittua. Ei ennenkään koko koulunköynti ja oppiminen ollut kokonaan pelkästään koulun vastuilla. Vanhempien kanssa käytiin läpi kertotaulua ja tehtiin välillä itkun kanssa matematiikan läksyjä. Mitään tukippetusra ei erikseen silloin ollut.Ulkoa paukutettoin asiat ja, jos kokeisra sai hylätyn niin toisen tilaisuuden.Mikäli et siitäkään selvinnyt ahdistuskierre senkun jatkui monille ehdoilla.Tukippetus oli okematonta tai ei olkenkaan. Tarkikselle työnnettoiin erillaiset hitaamnst oppilaat tai turhautuneet höiriköt tyhmiksi leimaantumaan. Kuinkahan moni sinne tarkikselke joutui ihan turhaan,kun olis vaan vähän tarvinnut jossain opiaineessa tukea. Kuulun niihin jotka ei vaan opi matematiikkaa. Perus asiat osaan, mutta kaikki yläaste ja lukio matematiikka on täysin uffoa. Omena putos todella  kauas puusta Isäni oli matemaattisesti lahjakas. Suunniteli siltoja ja ratoja siihen kuului osana lujuus laskenta ym ammattimatematiikka. Vaikka kuinja sain kotona tukiopetusra en vaan käsitö mstematiikkaa ja oma isö ei ehkä.ple ollut oaras opettaja riitajan siitö tili joka kerta. Mietin liian monimutkausesti matematiikkaa.Kuten vitsin mukaan  "Pekalla oli kolme hän antoi Ollille yhden. Montako omenaa Pekalla on vastaus on, että yksi. Opettaja touitaa ja toistaa kysymyjsen ja Pekka vastaa aina yksi. Lopultaan ope kysyy hermostuneena miksi vain yksi. Pekka vastaa ,koska söi sen toisen omenan" Pääsin usein uusinta kokeiden myötä läpi varmaan säälistä antoivat 6 arvosanan. Silti olen pärjännyt elämäsä taskulaskimen avulla erittäin hyvin.Teen suunitrelutyötä taskulaskinmen avulla saa nopeasti luotettavan yhteen ja miinus sekä muut kaskut tehtyä. Apinoin laskukaavat syvemmin en ymmärrä matematiikkaa ollenkaan. Suurinta osaa vaativampi tasoista matematiikkaa ei tässä elämässä tarvita. Pakkomatematiikka tuo vaan ahdisravia muistoja mieleen. Kieliä opin hyvin,mutta matematiikkaa en. Nyt oppimis keskustelussa unohtuu se että peruskoulu ja miksei lukioikäisetkin on lapsi,jotka on vasta oppimassa tätä elämää. Ikäån kuin virheutä ei sais tehdä ja epäonnistua. Epäonnistumisten ja onnistumisten kautta oppii. Kyllä vanhemoienkin pitäisi olla mukana jälkikasvunsa oopimisprosessissa. Omaloitteisuutta voi kyllä opettaa jo melko pienestä, eikä odottaa tumput suorina, että joku taho tai toinen ihminen antaa valmiiksi pureskeltuna kaiken. Onko ongelma siinä ettei mitään omalotteista saa enää vaatia, kuten läksyjä, jossa kerrataan opittua. Joitkut vanhemnat vaattii ettei olis läksyjä eikä kokeita,mutta rehtoria myöten soitellaan kouluun ja  vaaditaan hyviä arvosanoja tekemättä mitään. Eli ei lueta kokeisiin kunolla. Ei täällä kukaan ihmien ole mikään valmis paketti tuottamaan hyviä opiskelutuloksua ja täydellistä elämää. Oppimista koko elämä on toiset vaan tarvitsee enemmän aikaa ja toiset ovat nopeampia ,mutta se miten pärjää elämässö on monem tekijän summa. Peruskoulu ja lukio ikäiset on vasta lapsia omine kehitysvaiheineen eikä mitään uraohjuksia.