En jaa elämääni sosiaalisessa mediassa,muita?

On tuhansia, joilla on sometili, mutta eivät jaa yksityiselämäänsä. Minulla ne on harrastusten takia. Itse olen estänyt kaveripyynnöt niin että pyynnön saa lähettää vain kavereiden kaverit, mutta en ole pyytänyt ketään kaveriksi, joten ei onnistu kaveripyynnöt keltään. Ryhmien takia olen. Instassa olen ja olen muutaman yleisluontoisen postauksen tehnyt vuoden aikana että seuraamani tilit tietävät etten ole feikki. Seurannassa minulla on joitakin yhdistyksiä, yrityksiä ja paikallisia tapahtumapaikkoja. En seuraa ns. somevaikuttajia ketään. Omista seuraajistani poistan heti kaikki, joita en henkilökohtaisesti tunne tai en tiedä mikä on taustavaikuttajana, seuraamani yhdistykset pari seuraa minuakin. 

Aika usein ne, joilla ole mitään sometiliä, tuntuvat kokevan kovaa tarvetta julistaa asiaa ja näitä on vähän väliä jossain. Miksi? 

Lähdin Facebookista 17 vuotta sitten ollessani 17-vuotias. Eihän sitä toisten hyödytöntä ja aikaa vievää stalkkaamista ja salaattiateriakuvien lähettelyä terve ihminen voi käsittää.

Wazabia en jaksa, koska heti alkaa sataa syytteitä kun on lukukuittaukset pois päältä, sillä en halua että toimiani seurataan avoimesti. Tosin Wazabi on hyvä jos joutaa soittelemaan ulkomaanpuheluita. Missään muualla en ole oikeastaan ikinä edes ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä, jotka valittavat somessa olevan ilkeitä ihmisiä ja sitten ovat kuitenkin tällä palstalla. Itse koen facebookin ihanan rentouttavaksi tämän palstan jälkeen. Kaikki ovat edes jotenkin omalla naamallaan ja keskustelukin pysyy järkevänä. Jos ei pysy, en ole sellaisten kaveri. Muutenkin kavereita on joku parikymmentä enkä kaipaa enempää. 

Siinä alkuvaiheessa, kun kavereita oli alle 30, tykkäsinkin facebookista. Mutta ei mulla ole mitään mitä haluan sanoa kavereille, sukulaisille, puolitutuille tms. kaikille yhteisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä, jotka valittavat somessa olevan ilkeitä ihmisiä ja sitten ovat kuitenkin tällä palstalla. Itse koen facebookin ihanan rentouttavaksi tämän palstan jälkeen. Kaikki ovat edes jotenkin omalla naamallaan ja keskustelukin pysyy järkevänä. Jos ei pysy, en ole sellaisten kaveri. Muutenkin kavereita on joku parikymmentä enkä kaipaa enempää. 

Tämä. Av:lla somettomuutta pidetään hyveenä, vaikka av on paljon kyseenalaisempi ja negatiivisempi. 

Itse jaan lähinnä kuvia koirastani sekä maisemakuvia. Välillä kuviin eksyy myös lapseni, mutta harvemmin. On sen ikäinen, että osaa antaa luvan kuvien julkaisuun. En jaa kuvatekstissä mitään elämäntarinoita vaan pelkästään sen kuvan.

Yksi entinen opiskelukaveri taas käyttää somealustoja elämänsä upeuden korostamiseen. Joka kuvan alla on aina a4 pituinen selostus milloin mistäkin. Mies on ihana, lapset on ihania, uusi ammatti on upea(personal trainer) ja matkustaminen on upeaa.

Ehkä meillä on eri tapa suhtautua asioihin, mutta minulle riittää kyllä ihan, että tiedän itse olevani tyytyväinen elämääni ja voin jutella siitä läheisteni kanssa. Omasta mielestäni tuollainen somessa kehuskelu on lähinnä vaivaannuttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

On tuhansia, joilla on sometili, mutta eivät jaa yksityiselämäänsä. Minulla ne on harrastusten takia. Itse olen estänyt kaveripyynnöt niin että pyynnön saa lähettää vain kavereiden kaverit, mutta en ole pyytänyt ketään kaveriksi, joten ei onnistu kaveripyynnöt keltään. Ryhmien takia olen. Instassa olen ja olen muutaman yleisluontoisen postauksen tehnyt vuoden aikana että seuraamani tilit tietävät etten ole feikki. Seurannassa minulla on joitakin yhdistyksiä, yrityksiä ja paikallisia tapahtumapaikkoja. En seuraa ns. somevaikuttajia ketään. Omista seuraajistani poistan heti kaikki, joita en henkilökohtaisesti tunne tai en tiedä mikä on taustavaikuttajana, seuraamani yhdistykset pari seuraa minuakin. 

Aika usein ne, joilla ole mitään sometiliä, tuntuvat kokevan kovaa tarvetta julistaa asiaa ja näitä on vähän väliä jossain. Miksi? 

Heille ei ole käsityskyvyn rajoissa, että somen käyttötapansa voi itse määritellä, ja että on ihmisiä joilla ne käyttötavat olisivat jotain muuta kuin pyllykuvia tms. Itse ainakin olen mukana lähinnä harrastus- ja ammatillisissa ryhmissä. 

Laitoin kaikki somet kiinni kun lähes kaikki vain imevät. Wazabin suljin käyttiksestä ja avaan sen ehkä kerran viikossa kun on aikaa ja mielenkiintoa siihen. Soittamalla saavat kyllä kiinni jos on oikeasti asiaa. 

Olin facessa, mutta joskus kolmevuotta sitten poistin kokonaan.  Sen jälkeen puhelin soi huomattavasti useammin ja ne "oikeat" kaverit pitää yhteyttä.

Jaan enimmäkseen harrastuksiini liittyviä asioita, ja erityisiä hetkiä arjesta, toki nekin yleensä liittyy jotenkin harrastuksiin, hyvin harvoin edes omaa kuvaa, en ikinä lasten kuvia. Toivottelen joulut ja juhannukset yhteisesti somessa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Olin facessa, mutta joskus kolmevuotta sitten poistin kokonaan.  Sen jälkeen puhelin soi huomattavasti useammin ja ne "oikeat" kaverit pitää yhteyttä.

Itse olen niiden oikeiden kavereiden kanssa yhteydessä päivittäin, vaikka meillä on kaikilla somet. Someen sitten taas laitetaan vain pieniä pilkahduksia elämästä. Ei sieltä oikeasti selviä mitä muille kuuluu. Esim. hyvä ystäväni on juuri avioeron keskellä eikä kukaan sitä somen perusteella voi tietää.

2010 olin riippuvainen Facebookista. Kahden vuoden jälkeen päätin lopettaa. Kyllästyin Twitteriin kahdessa kuukaudessa. Instagramia ja Snapchattia ei ole. TikTok sovellukseen en koske. Youtube videot riittää minulle. N28v

Olen syntynyt v 1963. Faceen en oikein ehtinyt siihen meidän ikäisten suureen huumaan, kun kaikki vanhat rippikoulukaveritkin piti haalia kavereiksi ja alkaa niitäkin seuraamaan. Tämä osoittautui pelkästään hyväksi asiaksi, vaikka sitä aikoinaan ihmeteltiin ja arvosteltiin.

Instaa joku kerta halusin selailla, mutta sinne pitää jotenkin rekisteröityä niin en jaksa nähdä vaivaa. Pinterestistä olen myös kuullut mutta en ole avannut. Tik tokia en tietääkseni ole ikinä avannut enkä tajua että mitä siellä voisi olla minua kiinnostavaa.

Musiikkia ja jumppaohjeita näkee youtubesta.

Käytän e-mailia matkalipuissa ja joskus työnantaja laittaa jonkun aikataulumuutoksen ja senkin liian myöhään.

whattsupissa laitan kuvia ja videoita koirastani yhdelle ystävälleni Siinäpä se. Näin on oikein hyvä.

Ikäitoverit väijyy iltakaudet kuka tykkää mistäkin julkaisusta ja kuka on eronnut ja eroaa varmasti ja minkälaisia matkoja ja mökkejä ja lomia ne pitää. Hirvee vaiva ja aikaa menee siihen, en mä jaksa.

En ole julkisuuden henkilö. En näe tarvetta jakaa 7 miljardille ihmiselle yksityiselämääni.

En ole missään somessa enkä omista edes älypuhelinta. Helppoa elämää... Hetkinen.. mites nyt. Mitä ihmettä, oho. Miten mä voin vauvapalstalle kertoa elämästäni jos en ole somessa.

Facebookissa pidän yhteyttä sukulaisiin, jotka ovat kaukana. 

Instagramista seurailen aiheita, joita minua kiinnostaa. Twitter ei innostanut, ja parin viikon kokemuksella ei  myöskään Threads oikein iske.

Enkä avaudu itsestäni enkä perheestäni, joskus ehkä laittelen reissukuvia, mutta pidän mieleni avarana. Jos rupeaa ärsyttämään jätän netin aukaisematta. Se ei määritä elämääni.

Minullakin on tuttavia, jotka pitävät upeaa ja ystävärikasta julkisivua, mutta todellisuus on vähän toista. Minusta se on surullista, että pitää esittää. 

Asun kaukana sukulaisista ja tietyistä ystävistä, joten mukava on katsoa välillä somessa mitä heille kuuluu eikä aina tarvitse erikseen soitella kuulumisia. Tietysti soitellaan aina silloin tällöin, mutta some auttaa seuraamista enemmän. En näe mitään syytä poistua somesta. 

Vierailija kirjoitti:

En ole julkisuuden henkilö. En näe tarvetta jakaa 7 miljardille ihmiselle yksityiselämääni.

Ei ne julkaisut tarvitse olla julkisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole julkisuuden henkilö. En näe tarvetta jakaa 7 miljardille ihmiselle yksityiselämääni.

Ei ne julkaisut tarvitse olla julkisia. 

Kaikki mitä nettiin laitat niin on julkisia.

Pari kertaa vuodessa saatan kertoa jotakin facessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole julkisuuden henkilö. En näe tarvetta jakaa 7 miljardille ihmiselle yksityiselämääni.

Ei ne julkaisut tarvitse olla julkisia. 

Ehkä joku vielä jonain päivänä murtaa tekoälyllä lähdekoodin ja laittaa kaikki jakoon, ei ole poissuljettua.

Ja esim. Mese oli helposti murrettavissa ja kaikki tekstit jotka kirjoitit sinne vuosituhannen alussa näkyvät siellä vieläkin vaikka olisitkin poistanut ne.