Naiset! Minkälaisia keskusteluja käytte "tyttöporukassa"?
Otsikossa kysymys tulikin, eli valottaisitteko vähän, minkälaisista asioista keskustelette nimenomaan silloin, kun miespuolisia ei ole läsnä ja joista ei ehkä keskusteltaisi miesten läsnäollessa?
Ihan yksityiskohtaisesti ei tarvitse kertoa mutta yleisellä tasolla. :)
Kommentit (56)
Riippuu kaverista.
paras ystäväni on psykologi ja hänen kanssaan puhun eniten ihmismielestä.
Toista hyvää ystävää näen havemmin, niin silloin päivitetään, mitä on tapahtunut. Hänen kanssaan käydään koko suvun asiat.
Omasta parisuhteesta en puhu oikeastaan koskaan. Eli en valita parisuhdetta enkä miestä kenellekään. Lapsista puhun kyllä.
Yliliikkuvuudesta (meidän kolmen naisen porukasta kahdella on ehler-danlos ja kolmas on fyssari), neuleista, heidän kahden lapsista jotka on kaikki mun kummilapsia, kirjoista, huolista. Miehistä ei puhuta kuin mitä sille kuuluu tasolla hetki. Ollaan kaikki sitä mieltä, että parisuhteen sisäiset asiat tai miehen asiat ei kuulu edes parhaille ystäville ellei se ole jotain oikeasti tosi vakavaa ja on mieheltä lupa kertoa tai hän kertoo itse, kun nähdään perheiden kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sellaisesta, jota miehemme eivät jaksa keskeyttämättä kuunnella, koska se ei heitä kiinnostele.
Puhuvat sitten niin isolla äänellä omista jutuistaan, että on viisainta eriytyäkin omiksi ryhmikseen.
Viimeksi juttelimme yhtäaikaa uusista harrastuksista, lapsista, lemmikeistä, kirppareista, hiusvoiteista, kampaamoista, resepteistä, joogasta, sovimme tapaamisista siis juttua piisaa laidasta laitaan.
Oliko miehet samaan aikaan grillaamassa ja puhumassa äijäjuttuja? Mikä ällöttävä klisee koko porukka.
Juu emme me kokoonnu pönöttämään, meillä on yhteistä historiaa paljon takana. Paljon naurua ja kikatusta.
On työtovereina oltu ja tehty matkoja yhdessä hoidettu toistemme lapsia ja lemmikkejäkin koulutettu. Merkkipäiviä ja jonkun urheilumenestyksiäkin juhlistettu. Niin ja arkisempia yhteisiä retkiä marjametsäänkin tehty.
Äijillä on varmaan ne omat juttunsa. Myös se grillaus, kalastus ja savustus, saunominen aina jonkun mökillä ollessamme.
Ollaan varmaan jonkun teinin mielestä kliseisiä, mutta pidämme toistemme seurasta ja olemme frendejä edelleen. Toivottavasti saamme pitää nämä kaverit ikuisesti.
Pysähdyin oikein miettimään tätä ja tajusin, että ei meidän puheet muutu mitenkään erilaiseksi oli paikalla sitten kaveriporukan miehiä tai ei. Ihan samanlailla ne puheet kiertävät maan ja taivaan väliä, oli paikalla olijoiden sukupuoli mikä tahansa.
Sivusta kuunnelleena todennut että yleensä valittavat erilaisista asioista, elleivät sitten analysoi jonkun parisuhdekuvioita.
Ei muistu mieleen yhtään sellaista kertaa, että porukassa olisi ollut vain naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kaverista.
paras ystäväni on psykologi ja hänen kanssaan puhun eniten ihmismielestä.
Toista hyvää ystävää näen havemmin, niin silloin päivitetään, mitä on tapahtunut. Hänen kanssaan käydään koko suvun asiat.
Omasta parisuhteesta en puhu oikeastaan koskaan. Eli en valita parisuhdetta enkä miestä kenellekään. Lapsista puhun kyllä.
Miksi ihmeessä pakotat kaverisi puhumaan työasioistaan vapaa-ajalla? Tuskin hän niistä jaksaisi jauhaa koko ajan.
mikä saa sinut luulemaan, että pakotan hänet siihen?
Kyllä hän saa minulle ihmetellä uuden miesystävänsä toimintaa ja outouksia. Jne.
Viimeksi meillä oli juttua myös villasukista, niiden malleista ja keille kaikille niitä aiomme lahjoittaa. Jaoimme linkkejä muumi, karhu ja kettukarkkikuvioisiin. Olemme ikäryhmää 20-26 ukkonikin opettelee kutomaan. Pipoa suunnittelee, on aika taitavaa jälkeä pakko myöntää.
Mulla ei ole isoja porukoita eli kahdenkeskisiä juttuja tai kolmenkeskisiä juttuja lähinnä:
Eroamisesta (käytännön järjestelyt, yksinäisyys, arki, raha, mitä ammattiapua on saatu ja haettu ja millaista on ollut), rahasta (säästöt, sijoitukset, muiden ihmisten ja uutisiin haastateltujen ihmisten valintojen päivittely, isompien hankintojen punnitseminen), matkasuunnitelmat (alustavat ja varatut), viime aikoina koetut asiat, exien haukkuminen, oma parisuhde, urasuunnitelmat (työnhaut ja haastattelut), arjen harmit (siivooja taas myöhässä, auto ei käynnistynyt, joku oksensi johonkin), työasiat ja työtä sivuava politiikka niiden kanssa, jotka ovat samalla alalla, lasten kasvu ja kehitys, sote-uudistus, remontointi tai muut ajankohtaiset projektit, ihan kaikenlaiset tunteet.
En tiedä ovatko muut vastaukset kaikki läpällä. Olen ajatellut, että kaikilla on enemmän tai vähemmän nämä samat aiheet kuin minulla ja ystävilläni, mutta eihän se tarkemmin ajatellen välttämättä niin mene, että kaikilla on samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kaverista.
paras ystäväni on psykologi ja hänen kanssaan puhun eniten ihmismielestä.
Toista hyvää ystävää näen havemmin, niin silloin päivitetään, mitä on tapahtunut. Hänen kanssaan käydään koko suvun asiat.
Omasta parisuhteesta en puhu oikeastaan koskaan. Eli en valita parisuhdetta enkä miestä kenellekään. Lapsista puhun kyllä.
Miksi ihmeessä pakotat kaverisi puhumaan työasioistaan vapaa-ajalla? Tuskin hän niistä jaksaisi jauhaa koko ajan.
mikä saa sinut luulemaan, että pakotan hänet siihen?Kyllä hän saa minulle ihmetellä uuden miesystävänsä toimintaa ja outouksia. Jne.
jatkan vielä: ehkä hän haluaa puhua ihmismielestä kaikilla eri tasoilla juuri sen vuoksi, että pääsemme aika syvälle pohdinnoissamme. Olen itse kasvatustieteilijä ja ratkaiskeskeinen terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole isoja porukoita eli kahdenkeskisiä juttuja tai kolmenkeskisiä juttuja lähinnä:
Eroamisesta (käytännön järjestelyt, yksinäisyys, arki, raha, mitä ammattiapua on saatu ja haettu ja millaista on ollut), rahasta (säästöt, sijoitukset, muiden ihmisten ja uutisiin haastateltujen ihmisten valintojen päivittely, isompien hankintojen punnitseminen), matkasuunnitelmat (alustavat ja varatut), viime aikoina koetut asiat, exien haukkuminen, oma parisuhde, urasuunnitelmat (työnhaut ja haastattelut), arjen harmit (siivooja taas myöhässä, auto ei käynnistynyt, joku oksensi johonkin), työasiat ja työtä sivuava politiikka niiden kanssa, jotka ovat samalla alalla, lasten kasvu ja kehitys, sote-uudistus, remontointi tai muut ajankohtaiset projektit, ihan kaikenlaiset tunteet.
En tiedä ovatko muut vastaukset kaikki läpällä. Olen ajatellut, että kaikilla on enemmän tai vähemmän nämä samat aiheet kuin minulla ja ystävilläni, mutta eihän s
olet oikeassa, juuri tuollaisista asioista puhutaan.
minun mieheni ei vain millään suostu uskomaan sitä, että parisuhteistamme emme jauha, ellei jollain ole jotain poikkeuksellista draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä joku pitää pidemmän alustuksen ja sitten on keskustelua, nyt esimerkiksi viimeksi aiheena oli Kantin puhtaan järjen kritiikki ja erityisesti transendenntinen metodologia ajattelussa.
Tuskinpa. Ei naisia tuollainen kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kaverista.
paras ystäväni on psykologi ja hänen kanssaan puhun eniten ihmismielestä.
Toista hyvää ystävää näen havemmin, niin silloin päivitetään, mitä on tapahtunut. Hänen kanssaan käydään koko suvun asiat.
Omasta parisuhteesta en puhu oikeastaan koskaan. Eli en valita parisuhdetta enkä miestä kenellekään. Lapsista puhun kyllä.
Miksi ihmeessä pakotat kaverisi puhumaan työasioistaan vapaa-ajalla? Tuskin hän niistä jaksaisi jauhaa koko ajan.
mikä saa sinut luulemaan, että pakotan hänet siihen?Kyllä hän saa minulle ihmetellä uuden miesystävänsä toimintaa ja outouksia. Jne.
Tuo on se pahanmielentrolli, jolla on yksinäistä ja tämä on ilmeisesti ainut kanava, jossa pääsee puhumaan kenenkään kanssa.
Yksinäinen nuori. Toivokaamme hänelle iloa, valoa ja rakkautta ja ystäviä elämäänsä.
Puhutaan ihan laidasta laitaan kaikkea. Viimeksi puhuttiin ainakin sähkön hinnasta, tulevista pressan vaaleista, lasten läksyistä ja omista töistämme.
Mä olen huomannut, että monilla miehillä jutut muuttuvat tyystin kun ovat pelkällä miesporukalla. Jopa heidän äänensä muuttuu.
Kai monet miehet sitten luulevat, että naiset ovat samanlaisia kameleontteja jotka vaihtavat roolia sen mukaan ketä ympärillä on.
"Tyttöjen viikonloppuina" puhumme aikalailla kaikesta maan ja taivaan välillä: jaamme omat, suvun ja kavereiden kuulumiset, puimme työasioita, juoruamme jos lähipiirissä on ollut jotain "draamaa", saatamme muistella vanhoja kouluaikaisia juttuja ja tuttuja, jos joku on somesta sattunut bongaamaan jotain mielenkiintoista tai jopa törmännyt johonkin vanhaan tuttuun, päivitämme kunkin miestilanteen, kuka on alkanut seurustelemaan, kuka tykittää Tinderiä ja onko jollekulle jäänyt jostain jotain riippakiviä, kertoilemme mistä olemme kukakin viimeaikoina innostuneet, oli se sitten urheiluharrastus, ruokavalio, TV-sarja, videopeli, mitä tahansa. Näiden lisäksi puhumme "henkeviä", aiheet sinkoilevat sinne sun tänne välillä hyvinkin mielenkiintoisia aasinsiltoja, sekä tietty keskustelemme siitä mitä kulloinkin teemme tai olemme jo ko. viikonlopun aikana tehneet. Kokatessa ja syödessä keskustelemme ruoasta, rannalla jaamme kenties lomamuistoja, jne.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huomannut, että monilla miehillä jutut muuttuvat tyystin kun ovat pelkällä miesporukalla. Jopa heidän äänensä muuttuu.
Kai monet miehet sitten luulevat, että naiset ovat samanlaisia kameleontteja jotka vaihtavat roolia sen mukaan ketä ympärillä on.
No, tuo johtuu myös siitä, että isommassa porukassa kun on naisia ja miehiä paikalla, niin miehet ei useinkaan saa edes suunvuoroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huomannut, että monilla miehillä jutut muuttuvat tyystin kun ovat pelkällä miesporukalla. Jopa heidän äänensä muuttuu.
Kai monet miehet sitten luulevat, että naiset ovat samanlaisia kameleontteja jotka vaihtavat roolia sen mukaan ketä ympärillä on.
No, tuo johtuu myös siitä, että isommassa porukassa kun on naisia ja miehiä paikalla, niin miehet ei useinkaan saa edes suunvuoroa.
Yleensä kyllä isossa porukassa ne on juuri miehet, jotka mölisevät niin kovalla äänellä, että peittävät muiden puheet. Aina porukassa on vähintään se yksi mies, joka rakastaa omaa ääntään yli kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huomannut, että monilla miehillä jutut muuttuvat tyystin kun ovat pelkällä miesporukalla. Jopa heidän äänensä muuttuu.
Kai monet miehet sitten luulevat, että naiset ovat samanlaisia kameleontteja jotka vaihtavat roolia sen mukaan ketä ympärillä on.
No, tuo johtuu myös siitä, että isommassa porukassa kun on naisia ja miehiä paikalla, niin miehet ei useinkaan saa edes suunvuoroa.
Yleensä kyllä isossa porukassa ne on juuri miehet, jotka mölisevät niin kovalla äänellä, että peittävät muiden puheet. Aina porukassa on vähintään se yksi mies, joka rakastaa omaa ääntään yli kaiken.
Ja kovaäänisin on se mies, jonka puheet herättävät muissa myötähäpeää.
Parikymppisinä jaksettiin jauhaa miehistä, nyt 40+ meillä on paremmat keskustelut. Mm. harrastukset, itsensä kehittäminen, arvot, tulevaisuuden suunnitelmat.