Mitä tarkoittaa jos nainen sanoo olevansa feministi?
Kommentit (84)
Naisasia-asenteen pystyn vielä ymmärtämään omasta etupiiri-ajattelusta käsin, mutta intersektionaalien "länsimaat kuuluvat islamille ja kehitysmaalaisille"-ajattelusta en löydä järjen tynkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuvat oikeaa asiaa mutta väärässä maassa. Heidän pitäisi hyödyntää osaamistaan siellä missä sitä tarvitaan: Iranissa, Venäjällä, Afganistanissa. Samoin kuin elokapinan (se kuuluu kirjoittaa pienellä) kuuluisi istua kaduilla Venäjällä tai Kiinassa. Eihän mikään juttu toimi ja tuota tulosta jos resurssit on suunnattu aivan väärin.
Kyllä feminismiä pitää olla joka paikassa missä on naisia. Kyllä meillä täälläkin on omat ongelmamme, jopa omissa perheissä. En minä ala sovinistiksi siksi että jossain toisessa maassa on enemmän sovinisteja kuin täällä. Kyllä minun elämääni vaikuttaa se, olenko minä ja perheenjäseneni sitä mieltä että nainen on saman arvoinen ihmisenä kuin mies.
Jokaisen naisen pitää olla feministi, asui missä maassa hyvänsä, ei saa alistua sovinismille, niin se vaan on. Naiset kasvattavat poikia, ja se asenne lähtee sieltä.
No, minä olen nainen ja kaikki lapseni ovat poikia. Ihania, hyväkäytöksisiä, normaalijärkisiä ja kivoja kavereita. Ikinä ei ole kasvatuksessa tarvittu feminismiä ja siitä puhumista mihinkään. Olen syntynyt 60-luvun puolivälissä kuten kaikki lapsuuden ystävänikin ja monesti olemme ihmetelleet nykyajan tasa-arvovouhotusta, kun missään vaiheessa elämää ei ole ollut tarvetta edes puhua feminismistä: ei lapsena, ei nuorena, ei ruuhkavuosina eikä myöhemminkään. Mikään ei ole estänyt työuralla ja elämässä etemistä tai tekemistä sen takia että olemme naisia.
Eikä kenelläkään ole mitään tarvetta haukkua miehiä, vaikka kaikille on tullut elämässä eteen yhtä sun toista.
Jos on oikeasti huolissaan naisen asemasta, on suunnattava paukut naisia oikeasti alistaviin kulttuureihin. - Sen sijaan että ne nauttivat kritiikiltä ja toimilta erityistä suojaa, kuten tänä päivänä on tilanne Suomessakin.
Minä olen ns. Vanhan polven tai perusfeministi ja mulle se tarkoittaa ihan vaan tasa-arvon kannattamista (ei naisten ylivaltaa tai miesvihaa) ja sitä se myös on perinteisen määrittelyn mukaan (kts. linkki alla). Haetaan vain siis palkka- ja muuta tasa-arvoa ja samoja mahdollisuuksia yhteiskunnassa kummallekin sukupuolelle.
Myöhemmin on sitten muodostunut erilaisia uusia feminismin suuntauksia, jotka laajentavat feminismiä mm. Etnisyyden huomioon ottamiseen ja kieleen. Itse en vanhan polven feministinä aina ymmärrä mm. Sitä, miksi naista ei saisi kutsua naiseksi ja miestä mieheksi. Jos joku on trans, niin mulle ok ja voin sitten kutsua häntä sillä nimellä, mitä hän haluaa, mutta vaikeaksi menee, jos ei koskaan voi kenenkään kohdalla olettaa vaikkapa sukupuolta tai käyttää nais/miessanoja.
Mulla on paljon miespuolisia ystäviä ja kavereita sekä hyvin perinteisiä heteroita että homoja ja enpä usko, että näin olisi, jos olisivat mussa jitain miesvihaa havainneet.
N45
Vierailija kirjoitti:
Hän pitää ihmisiä tasa-arvoisina.
Ja natszit tykkäs juutalaisista.
Vierailija kirjoitti:
Hän pitää ihmisiä tasa-arvoisina.
Jaa eli et edes tiedä mihin feminismi pyrkii, feminismin on tarkoitus edistää naisten asemaa eli ei todellakaan tasa-arvoa.
Jos jollain on ylipäätänsä tarve sanoa olevansa jotain, niin sillöin hän leuhottaa.
Pidän nykyisenkaltaista feminismiä haitallisena yleisesti länsimaisessa yhteiskunnassa ja omassa elämässäni epäkiinnostavana ajatusmallina.
Feministit itse hokevat feminismin olevan vain sukupuolten välistä tasa-arvoa, "että naisillakin on ihmisoikeudet!", mutta tämä sanakirjamääritelmä kuvaa sitä yhtä heikosti kuin "ihmisten välinen tasa-arvo" kuvaa kommunistista Neuvostoliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän pitää ihmisiä tasa-arvoisina.
Jaa eli et edes tiedä mihin feminismi pyrkii, feminismin on tarkoitus edistää naisten asemaa eli ei todellakaan tasa-arvoa.
Eli eikös tarkoitus ollut, että edistävät naisten asemaa kunnes ovat tasa-arvoisia miesten kanssa.
Nykyfeminismin viesti on mielestäni ristiriitainen. Yhtäältä halutaan lyödä kiila miehen ja naisen väliin ja toisaalta väittää, ettei sukupuolia ole, että ne ovat vain kulttuurisia ja sosiaalisia rakennelmia.
Suomessa pyritään vahvasti samalle viivalle, mutta sekin johtaa epätasa-arvoon: kaikki eivät halua juuri sille määritellylle viivalle. On paljon naisia (ja miehiä), joita ei kiinnosta johtotehtävät, koska se ei sovi luonteelle. Kuin myös heitä, joita ei kiinnosta uralla eteneminen ykkösprioriteettina tai lainkaan, vaan perhearvoihin tai muuhun perustuva elämä. Silti monet naiset pitävät tasa-arvon mittarina sitä, kuinka monta naista on johtotehtävissä, armeijassa, tohtorina, eduskunnassa, kuinka monta äitiä töissä ja kuinka monta isää kotona.
Tasa-arvossa kai on kysymys kuitenkin siitä, että on valinnanvapaus tehdä sitä, mikä kiinnostaa?
On vaikea ajatella edistyksellisistä naisista enää yhtään mitään selväpiirteistä. Feministit eivät tiedä, mitä sukupuolta he edustavat, vaikka ilmoittavat vihaavansa patriarkaattia ja valkoihoisia länsimaisia heteromiehiä. Jotkut feministit haluavat siitä huolimatta olla miehiä ja raivostuvat, jos heitä kutsutaan naispronomineilla. Arvostelunsa ulkopuolella he pitävät burkakulttuurin miehiä, jotka eivät halua antaa naisille valtaa omaan kehoonsa tai mihinkään muuhunkaan. Miehen onkin parasta parasta pysyä erossa koko naissukukunnasta ainakin siitä osasta, joka on omaksunut sokeasti kulttuurimarksilaisen koulun, yliopiston ja median antaman uskon globalismiin ja epäuskon ihmisen biologisiin ominaisuuksiin.
Elämä on onnetonta, jos sillä ei ole mitään kiinnekohtaa ja perustaa, kovaa maata allaan. Misään ei tule mitään, jos mitään ei ole lukkoon lyöty. Feministihysteerkoilla ei poliittisesti korrektissa ajassamme ole ketään, joka uskaltaisi pysäyttää yhä päättömämmäksi käyvän raivoamisen edes varoittavilla ja rauhoittavilla sanoilla. Feministit saavat rauhassa taantua itkupokuraivoasteelle, omaksi ja muiden vahingoksi. Yliopistojen humanistiset tiedekunnat alkavat olla nykyään varsinaisia sirkuksia parrakkaine naisineen.
Feminismi antaa mahdollisuuden syyttää elämän monimutkaisuudesta ja epäreiluudesta jotain kuviteltua järjestelmää, eli patriarkaattia.
Tuntuu lohduttavalta laittaa omat heikkoudet ja epävarmuudet sukupuolen sortamisen piikkiin?
Avioeroa viimeistään nelivitosena. Jokaisen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän pitää ihmisiä tasa-arvoisina.
Jaa eli et edes tiedä mihin feminismi pyrkii, feminismin on tarkoitus edistää naisten asemaa eli ei todellakaan tasa-arvoa.
Eli eikös tarkoitus ollut, että edistävät naisten asemaa kunnes ovat tasa-arvoisia miesten kanssa.
He eivät kuitenkaan ole ruinaamassa sukupuolikiintiöitä kaivoksiin, öljynjalostamoihin tai viemäreihin?
Jokainen normaali ihminen on feministi, tietysti joukkoon mahtuu elämään pettyneitä.
Etenkin rumia.