Lasten hautajaispukeutuminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukan ei sure vaateilla on fakta 2024. Kuhan on puhtaat vaatteet  aikuislla,pasilla,nuorilla on ok!

Kukaan ei sure vaatteilla, totta. Silti meillä hautajaiset ovat surujuhla eli ihan samalla tavalla juhla kuin häät tai mummin synttärit. Vaatteilla ei surra, vaatteilla (ja monella muulla asialla) osoitetaan, että tämä hetki on poikkeus arjesta.

Meillä on erilaisia yhteisöjä, joissa juhla on synonyymi reilulle alkoholinkäytölle. Näiden yhteisöjen jäsenille hautajaiset ovat samanlainen tapahtuma eli pieruverkkarit kelpaavat, kunhan ei ole isoja tahroja. Jokainen saa katsoa juhlaa ja siihen kuuluvia asioita omalla tavallaan, mutta silloin joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että muille juhla (surujuhlakin) on toisenlainen tilaisuus, irtiotto arjesta ja erityinen tapahtuma, johon kuuluu ulkoisin merkein kertoa, mistä on kyse.

Kukaan ei juhli häitäkään vaatteilla 202

Jos hautajaisiin vaihtoehdot on musta puku tai pieruverkkarit, niin vaatekaapin päivitys voi olla tarpeen.

Lähiomaisilla on oikeus pukeutua hautajaisiin miten haluavat. Muut vieraat pukeutuvat yleensä siihen tummaan, koska sillä pukeutumisella kunnioittavat niiden omaisten surua.

Pukeutuminen riippuu mielestäni ennen kaikkea tilanteesta.

Siskoni kuoli nuorena keskellä kevättä. Hautajaistensa aikaan luonnonkukat kukki, puissa oli pienet lehdet ja luonto oli ehkä kauneimmillaan.

Siskon hautajaisissa todella monella oli vaaleita pukuja mustan tai tumman sijaan. Esimerkiksi beigeä, luonnonvalkoista, vaaleanharmaata, vaaleansinistä, vaaleanvihreää ja oliivinvihreää sekä kukkakuvioita asuissa. Siskon ystävällä oli vaaleanturkoosi mekko joka oli juuri sellainen mistä sisko olisi pitänyt. En usko että kukaan koki mielipahaa siitä ettei kaikilla ollut tummia asuja siskon hautajaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukan ei sure vaateilla on fakta 2024. Kuhan on puhtaat vaatteet  aikuislla,pasilla,nuorilla on ok!

Kukaan ei sure vaatteilla, totta. Silti meillä hautajaiset ovat surujuhla eli ihan samalla tavalla juhla kuin häät tai mummin synttärit. Vaatteilla ei surra, vaatteilla (ja monella muulla asialla) osoitetaan, että tämä hetki on poikkeus arjesta.

Meillä on erilaisia yhteisöjä, joissa juhla on synonyymi reilulle alkoholinkäytölle. Näiden yhteisöjen jäsenille hautajaiset ovat samanlainen tapahtuma eli pieruverkkarit kelpaavat, kunhan ei ole isoja tahroja. Jokainen saa katsoa juhlaa ja siihen kuuluvia asioita omalla tavallaan, mutta silloin joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että muille juhla (surujuhlakin) on toisenlainen tilaisuus, irtiotto arjesta ja erityinen tapahtuma, johon kuuluu ulkoisin merkein kertoa, mistä on kyse.

Onneksi minä en kertaakaan kirjoittanut, että nuo ovat vaihtoehdot. Jostain syystä sinä luit tekstini niin, että vain tumma puku sallitaan. Tuo taas kertoo enemmän sinun maailmastasi kuin minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukan ei sure vaateilla on fakta 2024. Kuhan on puhtaat vaatteet  aikuislla,pasilla,nuorilla on ok!

Kukaan ei sure vaatteilla, totta. Silti meillä hautajaiset ovat surujuhla eli ihan samalla tavalla juhla kuin häät tai mummin synttärit. Vaatteilla ei surra, vaatteilla (ja monella muulla asialla) osoitetaan, että tämä hetki on poikkeus arjesta.

Meillä on erilaisia yhteisöjä, joissa juhla on synonyymi reilulle alkoholinkäytölle. Näiden yhteisöjen jäsenille hautajaiset ovat samanlainen tapahtuma eli pieruverkkarit kelpaavat, kunhan ei ole isoja tahroja. Jokainen saa katsoa juhlaa ja siihen kuuluvia asioita omalla tavallaan, mutta silloin joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että muille juhla (surujuhlakin) on toisenlainen tilaisuus, irtiotto arjesta ja erityinen tapahtuma, joho

Onneksi minä en kertaakaan kirjoittanut, että nuo ovat vaihtoehdot. Jostain syystä sinä luit tekstini niin, että vain tumma puku sallitaan. Tuo taas kertoo enemmän sinun maailmastasi kuin minun.

Jep. Tuo tosiaan kertoo enemmän sinun maailmastasi kuin minun. Sinähän niistä pieruverkkareista kirjoitit.

Isäpuolen hautajaisissa vauva oli ihan tavallisissa vaatteissa, vaalea body ja ruskeat housut. 2v. oli myös ns. tavalliset vaatteet, harmaat housut ja tummanvihreä paita. Toisella 2v. oli tummanvioletti kukallinen mekko.

Olen katsellut korealaisia ohjelmia paljon viime aikoina. Niissä hautajaispukeutumisessa kaikilla on musta suruasu. Suomessakin vielä 70-luvulla juhliin pukeuduttiin muodollisemmin. Vaatteiden hintaa ei voi pitää syynä muutokseen. Edullisimmillaan vaatteet saa muutamalla eurolla. Minua surettaa kulttuurin ja tapojen köyhtyminen . hautajaisiin riittää, jos vaatteet ovat puhtaat, jouluksi ei kannata koristella, kohtahan on uusi vuosi, ikkunoita ei kannata pestä, kun likaantuvat saman tien. Tuntuu kuin muuttaisimme elämän mustavalkoelokuvaksi - kaikki samaa harmaata massaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen katsellut korealaisia ohjelmia paljon viime aikoina. Niissä hautajaispukeutumisessa kaikilla on musta suruasu. Suomessakin vielä 70-luvulla juhliin pukeuduttiin muodollisemmin. Vaatteiden hintaa ei voi pitää syynä muutokseen. Edullisimmillaan vaatteet saa muutamalla eurolla. Minua surettaa kulttuurin ja tapojen köyhtyminen . hautajaisiin riittää, jos vaatteet ovat puhtaat, jouluksi ei kannata koristella, kohtahan on uusi vuosi, ikkunoita ei kannata pestä, kun likaantuvat saman tien. Tuntuu kuin muuttaisimme elämän mustavalkoelokuvaksi - kaikki samaa harmaata massaa.

Koreassa vaan se musta suruasu taitaa olla astetta pakollisempi. Hattua tai käsineitäkään ei saa pitää jos ei lähiomaiset pidä, vaikka olisi 25 astetta pakkasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen katsellut korealaisia ohjelmia paljon viime aikoina. Niissä hautajaispukeutumisessa kaikilla on musta suruasu. Suomessakin vielä 70-luvulla juhliin pukeuduttiin muodollisemmin. Vaatteiden hintaa ei voi pitää syynä muutokseen. Edullisimmillaan vaatteet saa muutamalla eurolla. Minua surettaa kulttuurin ja tapojen köyhtyminen . hautajaisiin riittää, jos vaatteet ovat puhtaat, jouluksi ei kannata koristella, kohtahan on uusi vuosi, ikkunoita ei kannata pestä, kun likaantuvat saman tien. Tuntuu kuin muuttaisimme elämän mustavalkoelokuvaksi - kaikki samaa harmaata massaa.

Kukaan ei kai ole kieltänyt ketään pukeutumasta edelleen siihen mustaan suruasuun niin halutessaan?

Minusta on ihan hyvä että hautajaispukeutuminen on muutakin kuin musta suruasu. Isäni hautajaiset oli 90-luvulla ja jo silloin väkijoukossa oli paljon muitakin kuin mustaa, vaaleita ja luonnonläheisiä värejä ja sävyjä sekä sinistä. Esimerkiksi isän vanhemmilla oli vaaleat asut ja äidillä kukallinen tumma mekko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsellut korealaisia ohjelmia paljon viime aikoina. Niissä hautajaispukeutumisessa kaikilla on musta suruasu. Suomessakin vielä 70-luvulla juhliin pukeuduttiin muodollisemmin. Vaatteiden hintaa ei voi pitää syynä muutokseen. Edullisimmillaan vaatteet saa muutamalla eurolla. Minua surettaa kulttuurin ja tapojen köyhtyminen . hautajaisiin riittää, jos vaatteet ovat puhtaat, jouluksi ei kannata koristella, kohtahan on uusi vuosi, ikkunoita ei kannata pestä, kun likaantuvat saman tien. Tuntuu kuin muuttaisimme elämän mustavalkoelokuvaksi - kaikki samaa harmaata massaa.

Koreassa vaan se musta suruasu taitaa olla astetta pakollisempi. Hattua tai käsineitäkään ei saa pitää jos ei lähiomaiset pidä, vaikka olisi 25 astetta pakkasta.

Tuo oli vielä esim. 60-luvulla Suomessakin normaalia. Ei kukaan ollut niin köyhä, etteikö olisi hankkinut hautajaisiin pukua, ostamalla tai lainaamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Olen katsellut korealaisia ohjelmia paljon viime aikoina. Niissä hautajaispukeutumisessa kaikilla on musta suruasu. Suomessakin vielä 70-luvulla juhliin pukeuduttiin muodollisemmin. Vaatteiden hintaa ei voi pitää syynä muutokseen. Edullisimmillaan vaatteet saa muutamalla eurolla. Minua surettaa kulttuurin ja tapojen köyhtyminen . hautajaisiin riittää, jos vaatteet ovat puhtaat, jouluksi ei kannata koristella, kohtahan on uusi vuosi, ikkunoita ei kannata pestä, kun likaantuvat saman tien. Tuntuu kuin muuttaisimme elämän mustavalkoelokuvaksi - kaikki samaa harmaata massaa.

Ankeuttaja karannut Tylypahkasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsellut korealaisia ohjelmia paljon viime aikoina. Niissä hautajaispukeutumisessa kaikilla on musta suruasu. Suomessakin vielä 70-luvulla juhliin pukeuduttiin muodollisemmin. Vaatteiden hintaa ei voi pitää syynä muutokseen. Edullisimmillaan vaatteet saa muutamalla eurolla. Minua surettaa kulttuurin ja tapojen köyhtyminen . hautajaisiin riittää, jos vaatteet ovat puhtaat, jouluksi ei kannata koristella, kohtahan on uusi vuosi, ikkunoita ei kannata pestä, kun likaantuvat saman tien. Tuntuu kuin muuttaisimme elämän mustavalkoelokuvaksi - kaikki samaa harmaata massaa.

Koreassa vaan se musta suruasu taitaa olla astetta pakollisempi. Hattua tai käsineitäkään ei saa pitää jos ei lähiomaiset pidä, vaikka olisi 25 astetta pakkasta.

Tuo oli vielä esim. 60-luvulla Suomessakin normaalia. Ei kukaan ollut niin köyhä,

Mikä ero sillä että kaikilla oli mustat surupuvut oikeastaan oli siihen että hautajaisväellä on muunkin värisiä ja tyylisiä vaatteita kuin mustia tai tummia pukuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsellut korealaisia ohjelmia paljon viime aikoina. Niissä hautajaispukeutumisessa kaikilla on musta suruasu. Suomessakin vielä 70-luvulla juhliin pukeuduttiin muodollisemmin. Vaatteiden hintaa ei voi pitää syynä muutokseen. Edullisimmillaan vaatteet saa muutamalla eurolla. Minua surettaa kulttuurin ja tapojen köyhtyminen . hautajaisiin riittää, jos vaatteet ovat puhtaat, jouluksi ei kannata koristella, kohtahan on uusi vuosi, ikkunoita ei kannata pestä, kun likaantuvat saman tien. Tuntuu kuin muuttaisimme elämän mustavalkoelokuvaksi - kaikki samaa harmaata massaa.

Koreassa vaan se musta suruasu taitaa olla astetta pakollisempi. Hattua tai käsineitäkään ei saa pitää jos ei lähiomaiset pidä, vaikka olisi 25 astetta pakkasta.

Tuo oli vielä esim. 60-luvulla

Erona on se, että kyseessä on surujuhla.

Harva pukeutuu häihin täysmustiin, sitä pidettäisiin jopa hääparia halveksivana tekona. Hautaiset sen sijaan tuntuvat joillekin olevan se viimeinen mahdollisuus osoittaa halveksuntaansa vainajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsellut korealaisia ohjelmia paljon viime aikoina. Niissä hautajaispukeutumisessa kaikilla on musta suruasu. Suomessakin vielä 70-luvulla juhliin pukeuduttiin muodollisemmin. Vaatteiden hintaa ei voi pitää syynä muutokseen. Edullisimmillaan vaatteet saa muutamalla eurolla. Minua surettaa kulttuurin ja tapojen köyhtyminen . hautajaisiin riittää, jos vaatteet ovat puhtaat, jouluksi ei kannata koristella, kohtahan on uusi vuosi, ikkunoita ei kannata pestä, kun likaantuvat saman tien. Tuntuu kuin muuttaisimme elämän mustavalkoelokuvaksi - kaikki samaa harmaata massaa.

Koreassa vaan se musta suruasu taitaa olla astetta pakollisempi. Hattua tai käsineitäkään ei saa pitää jos ei lähiomaiset pidä, vaikka olisi 25 astetta pakkasta.

Erona on se, että kyseessä on surujuhla.

Harva pukeutuu häihin täysmustiin, sitä pidettäisiin jopa hääparia halveksivana tekona. Hautaiset sen sijaan tuntuvat joillekin olevan se viimeinen mahdollisuus osoittaa halveksuntaansa vainajalle.

Meinaatko että esimerkiksi isäni vanhemmat jotka eivät pukeutuneet mustaan vaan vaaleaan osoittivat halveksuntaansa vainajalle eli siis isälleni?

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan jotkut ei antaisi lapsen pukea jonkun väristä mekkoa isänsä hautajaisiin jos jonkun vieraaksi osallistuvan tantan mielestä väri ei sovi hautajaisiin?

Huhhuh. Joku raja miellyttämisyrityksilläkin. Hautajaisista voi aina lähteä pois jos ei omaisten vaatteet miellytä.

Ne on niitä etikettiuskovia joille mikää  muu ei merkitse kun etiketti. Kaikki muu on väärin ja halveksuntaa. Vaikka olisi kuinka tuskallista niin ei missään nimessä muuta kun synkkää ja etiketti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukan ei sure vaateilla on fakta 2024. Kuhan on puhtaat vaatteet  aikuislla,pasilla,nuorilla on ok!

Kukaan ei sure vaatteilla, totta. Silti meillä hautajaiset ovat surujuhla eli ihan samalla tavalla juhla kuin häät tai mummin synttärit. Vaatteilla ei surra, vaatteilla (ja monella muulla asialla) osoitetaan, että tämä hetki on poikkeus arjesta.

Meillä on erilaisia yhteisöjä, joissa juhla on synonyymi reilulle alkoholinkäytölle. Näiden yhteisöjen jäsenille hautajaiset ovat samanlainen tapahtuma eli pieruverkkarit kelpaavat, kunhan ei ole isoja tahroja. Jokainen saa katsoa juhlaa ja siihen kuuluvia asioita omalla tavallaan, mutta silloin joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että muille juhla (surujuhlakin) on toisenlainen tilaisuus, irtiotto arjesta ja erityinen tapahtuma, johon kuuluu ulkoisin merkein kertoa, mistä on kyse.

Monelle se ainoa vaihtoehto on musta puku katsomatta tilannetta . Hautajaiset=musta puku ja kaikki muu väärin. 

Mitä katsoo kuvia omasta lapsuudesta alkaen 70- luvulta, ei missään ole kokoväki mustissa . Lapsilla saattaa olla jotain väripilkahduksia ja muuten hillittyä ja aikuisilla samoin. Ei meillä sisaruksillakaan ollut koskaan mustia mekkoja. Minusta on törkeää sanoa että vainajaa halveksitaan pukeutumalla muuhun kuin siihen mustaan. Kuolemaa ja menetystäkö pitää korostaa ja tähdentää mustalla, värikkään vainajan elämästä voi myös olla kiitollinen.  

Vierailija kirjoitti:

Mitä katsoo kuvia omasta lapsuudesta alkaen 70- luvulta, ei missään ole kokoväki mustissa . Lapsilla saattaa olla jotain väripilkahduksia ja muuten hillittyä ja aikuisilla samoin. Ei meillä sisaruksillakaan ollut koskaan mustia mekkoja. Minusta on törkeää sanoa että vainajaa halveksitaan pukeutumalla muuhun kuin siihen mustaan. Kuolemaa ja menetystäkö pitää korostaa ja tähdentää mustalla, värikkään vainajan elämästä voi myös olla kiitollinen.  

Niinpä. Vanhojen kuvien perusteella aika harvalla on mitään kokemustaa suruasua. Ruskean, harmaan ja sinisen sävyjä sekä lapsilla ihan kaikenvärisiä vaatteita.

Luokkakaveri kuoli 80-luvulla ja me oltiin hänen hautajaisissa mukana ja laulamassakin. Suurimmalla osalla oli farkut tai vaaleat housut sekä kaikenvärisiä paitoja.

Minusta hautajaisissa muistetaan vainajaa. Mieheni halusi muistojuhlasta iloisen: normaalit vaatteet, musiikkia, ruokaa, juomaa. Hän halusi ihmisten muistavan häntä ilolla, muistelevan mukavia aikoja ja juttuja, iloitsevan hänen elämästään eikä kuolemasta. Kaipaus ja suru tietysti sai paikkansa, mutta lämpöä ja nauru myös. Mieheni olisi nauttinut juhlastaan.

Pojalla tummat housut, voi olla mustat farkutkin, jos eivät ole jo kuluneet arkivaatteen näköiseksi, ja siisti paita tai neule sen mukaan, mikä vuodenaika on kyseessä. Tytöllä mielellään tumma hame ja sopiva yläosa. Kesällä polvisukat, talvella sukkahousut.

Minä olen jo mummoikäinen, mutta alle kouluikäisenä minulla oli juhlapukuna musta sileästä sametista ommeltu mekko. Sillä mentiin niin häät kuin hautajaisetkin sekä syntymäpäivät. Mekossa oli irrotettavat valkoiset kaulukset, jotka jätettiin pois, kun mentiin hautajaisiin, muissa tilanteissa kaulukset oli paikoillaan (aina käytön jälkeen tietysti pestynä). Sukkahousuja ei lapsuudessani tunnettu lainkaan. Talvella oli pitkät sukat, joko puuvillaiset tai villaiset (minua vanhemmilla sukupolvilla oli lapsillakin mustat sukat), kesällä valkoiset polvisukat. Usein oli vielä valkoinen rusetti päässä, häissä ja synttäreillä värillinenkin.

Nykyisinhän käydään usein keskustelua siitä, otetaanko lapset mukaan hautajaisiin, kun niissä on tavallisesti niin surullinen ja synkkä tunnelma. Lapset saavat kuulemma traumoja. Ennen oli aivan tavallista, että lapsetkin osallistuivat hautajaisiin. Siinä sitä aivan kuin sivutuotteena oppi, miten juhlatilanteissa käyttäydytään. Nythän ne harvat tenavat, jotka on otettu mukaan, eivät osaa käyttäytyä hillitysti eivätkä vanhemmatkaan välitä komentaa pysymään paikoillaan. Ei ole epätavallista, että tenavat juoksentelevat pitkin kappeli tai kirkon käytäviä. Silloin kyllä tunnen myötähäpeää lasten vanhempien välinpitämättömyydestä. Jo kotona pitää keskustella lasten kanssa, miten ehkä heille uudessa tilanteessa pitää käyttäytyä.