Totuus sosionomin työstä

Vierailija kirjoitti:

Hölmön hommaa, en suosittele kelleen. Ite oon jo kiin vanha, etten viitsi vaihtaa mihinkään. Palkka on pieni, ihmisten ongelmat suuria. Sekopäitä, mikään ei auta tai muuta niitä, kuten tuolla edellä joku sossu jo kertoikin. 

Teen jotain pientä päivien mittaan. Tosiaan se, ettei voi edes vaikuttaa, on viimeinen niitti työmotivaatiolle. Porukka on aivan päästänsä sekaisin.

T sosiaaliohjaaja, lastensuojelu avohuolto

Pakko kysyä, kun sanoit olevasi lastensuojelussa eli nuorten parissa. Jos et sinä ammattilaisena usko nuortesi mahdollisuuteen parempaan tulevaisuuteen: niin miten he itsekään uskoisivat? Toivo lähtee pienistä teoista, pienistä onnistumisista. Niitä ei tule jos he jo naamasi ilmeestä saavat sen vaikutelman etteivät he ole autettavissa. Kaikkia ei voi auttaa, mutta eikö se ole työtäsi että edes joitakin voisi? Melko nihilistinen yleistys, että jokaisen ohjaamasi nuoren tulevaisuus on jo ennalta käsikirjoitettu. Käy jopa sääliksi heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia työtehtäviä teette ja minkälaisissa työpaikoissa olette töissä te jotka ette ole tyytyväisiä työhönne?

Iltapäiväaskartelukerhon vetäminen. Rankkaa!

Vaihdappa neiti muutaman vanhuksen ripulivaippa ja tule sen jälkeen tänne pätemään. 

Ei sosionomit vaihtele vaippoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia työtehtäviä teette ja minkälaisissa työpaikoissa olette töissä te jotka ette ole tyytyväisiä työhönne?

Iltapäiväaskartelukerhon vetäminen. Rankkaa!

Vaihdappa neiti muutaman vanhuksen ripulivaippa ja tule sen jälkeen tänne pätemään. 

Ei sosionomit vaihtele vaippoja. 

Aika moni vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen lastensuojelun avohuollon puolella.

Pomo on todella haastava. 

Tämä oli duuni mistä saan tuntipalkallisena parhaiten liksaa mut en tiiä onko sen arvoista kun ei koskaan tiedä koska esimies taas flippaa ja haukkuu maanrakoon ja jättää todella pahan olon. Joudun käymään mielenterveyspalveluissa tämän takia.

Aloittaja on oikeassa en olisi ikinä tullut alalle jos olisin tiennyt 

Jos pomo oikeasti flippaa ja haukkuu, niin ilmoita seuraavalla kerralla, että käytöksesi on epäasiallista, ole hyvä ja lopeta. Onko pomolla pomoa? Jos on, ilmoita hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Sanon myös että täytyy olla TODELLA kutsumus alalle että tätä jaksaa. Itse en muista kuinka monta kertaa olen itkenyt kun olen viimein päässyt kotiin ja käpertynyt kissan viereen. Tuntuu kuin kaikki voima olisi rutistettu pois ja koko kehoa ja sielua särkee.

Olisiko kellään hyvää ideaa minne hakea muualle? Olen siis fysioterapeutti. Kaikki ideat otetaan vastaan! 

Fysioterapeutti? Siis jumppaat asiakkaan kanssa? Miten se liittyy sosionomin työhön tai ylipäätään sosiaalialaan. 

Ammattikorkeasta eikö molemmat valmistu? Samoihin hommiin kai silloin voi päästä, vai?

Itse vasta opiskelemassa alaa ( valmistun loppuvuodesta ) , mutta tiedän jo nyt, että en tule työskentelemään tällä alalla ainakaan suorassa asiakastyössä päivääkään. Käytännössä asiakastyö on monessa paikkaa toivotonta "ihmisroskan" hyysäämistä, josta saa kiitokseksi uhkailua, haukkumista ja välillä suoranaista fyysistä väkivaltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Sanon myös että täytyy olla TODELLA kutsumus alalle että tätä jaksaa. Itse en muista kuinka monta kertaa olen itkenyt kun olen viimein päässyt kotiin ja käpertynyt kissan viereen. Tuntuu kuin kaikki voima olisi rutistettu pois ja koko kehoa ja sielua särkee.

Olisiko kellään hyvää ideaa minne hakea muualle? Olen siis fysioterapeutti. Kaikki ideat otetaan vastaan! 

Fysioterapeutti? Siis jumppaat asiakkaan kanssa? Miten se liittyy sosionomin työhön tai ylipäätään sosiaalialaan. 

Ammattikorkeasta eikö molemmat valmistu? Samoihin hommiin kai silloin voi päästä, vai?

Ei tietenkään. Siellä on insinöörejä, tradenomeja, sairaanhoitajia, sosionomeja... ja kaikki ihan erilaisia töitä. Luulisi että sairaanhoitajaopiskelijoilla ja sosionomiopiskelijoilla olisi paljonkin yhteistä, mutta ei, ihan erilaista porukkaa, ja erilainen näkövinkkeli vaikka asiakas olisi sama.

Jep. Kaduttaa niin perusti että otin opintolainaa päääatäkseni raatamaan huonolla palkalla tälläisessa kuraduunissa.

Aika pelottavaa lukea näitä kommentteja 🙄näin lastensuojelun asiakkaana.. Tai siis enhän minä varsinaisesti ole se asiakas vaan lapsi mutta silti. Täällä aika paljon yleistetään "että saa haukkuja, huutoa jne."

Minä en kertaakaan moista tehnyt. Enkä harrasta moista käytöstä. Ei kuulu tapoihin ja kyllä toivon että myös sosiaali tajuaa eikä maalaa minua siksi koska muutkin on. Joten siis ymmärtääkää myös se, että kaikki ei ole semmosia ihmisiä. Ja tuo joka puhui ihmisroskasta niin unohdappa sun alas samantien. Et kuulu sinne. Kielenkäyttösi on erittäin rumaa ja sopimatonta. 

Sosiaalialan ja erityisesti lastensuojelun huonot työolot on vähän liioiteltu ilmiö. Esimerkiksi sosiaalityöntekijät kokevat tutkimusten mukaan tavanomaista suurempaa työtyytyväisyyttä ja sosiaali- ja terveysalalla koetaan hyvin usein, että sekä lähiesihenkilön toiminta ja työyhteisön toiminta on hyvää. Esimerkiksi juuri julkaistun Työterveyslaitoksen tekemän  tutkimuksen Mitä kuuluu hyvinvointialueiden työhyvinvoinnille 2023 mukaan sosiaali- ja terveysalalla 70-80% kokee lähiesimiehen toiminnan oikeudenmukaiseksi ja työyhteisön toimintaan on tyytyväisiä 67 %-76 %. Sosiaali- ja terveysalalla koetaan kyseisen raportin mukaan paljon psykologista turvallisuutta ja työyhteisölliset voimavarat jopa korostuvat vetovoimatekijöinä. Paljon on alentunutta työkykyä ja kuormitustekijöitä, mutta toisaalta niitä puskuroivia voimavarojakin on melko paljon sosiaalialalla. Vaikka esimerkiksi sosiaalityöntekijät kokevat paljon työpaineita, heidän työn hallintansa ja työn autonomia on paljon suurempaa, kuin suurta työstressiä ja vähän hallintaa kokevilla sairaanhoitajilla ja siivoojilla. Monesti koettu työn merkityksellisyys myös selittää paljon työmotivaatiota ja työhön sitoutumista, ja se edellyttää että ihmisen arvot ja työn päämäärät sekä kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa asiakkaiden elämään kohtaavat. Jos näin ei ole, niin se aiheuttaa kyynistymistä ja turhautumista. 

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalialan ja erityisesti lastensuojelun huonot työolot on vähän liioiteltu ilmiö. Esimerkiksi sosiaalityöntekijät kokevat tutkimusten mukaan tavanomaista suurempaa työtyytyväisyyttä ja sosiaali- ja terveysalalla koetaan hyvin usein, että sekä lähiesihenkilön toiminta ja työyhteisön toiminta on hyvää. Esimerkiksi juuri julkaistun Työterveyslaitoksen tekemän  tutkimuksen Mitä kuuluu hyvinvointialueiden työhyvinvoinnille 2023 mukaan sosiaali- ja terveysalalla 70-80% kokee lähiesimiehen toiminnan oikeudenmukaiseksi ja työyhteisön toimintaan on tyytyväisiä 67 %-76 %. Sosiaali- ja terveysalalla koetaan kyseisen raportin mukaan paljon psykologista turvallisuutta ja työyhteisölliset voimavarat jopa korostuvat vetovoimatekijöinä. Paljon on alentunutta työkykyä ja kuormitustekijöitä, mutta toisaalta niitä puskuroivia voimavarojakin on melko paljon sosiaalialalla. Vaikka esimerkiksi sosiaalityöntekijät kokevat paljon työpaineita, heidän työn

Juuri valmistuneessa tutkimuksessa todettiin sosiaalityöntekijät kaikkein kuormittuneimmaksi työssään. Siis sote-alalla, jossa muutenkin työhyvinvointi on surkeaa, sossut voivat kaikkein huonoiten. Joten ilmiö ei ole lainkaan liioiteltu.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010119247.html

Vierailija kirjoitti:

Itse vasta opiskelemassa alaa ( valmistun loppuvuodesta ) , mutta tiedän jo nyt, että en tule työskentelemään tällä alalla ainakaan suorassa asiakastyössä päivääkään. Käytännössä asiakastyö on monessa paikkaa toivotonta "ihmisroskan" hyysäämistä, josta saa kiitokseksi uhkailua, haukkumista ja välillä suoranaista fyysistä väkivaltaa. 

Karusti sanottu, mutta tottahan tämä on. Hirvittää itseäkin kun on alkanut kuvottaa nämä ihmiset niin paljon. Tuntuu että voiko tällaista olla, mutta kyllä voi. Kyllä on lapsenusko karissut näissä hommissa.

Hmmm. Varmasti jokaisella alalla tulee pettymyksiä. Harmi, että koet näin. 

Itse arvostan tutkintoani ja sen suomia mahdollisuuksia ja osaamista. 

Amk jälkeen Yamk, tulevaisuudessakin töitä riittää. 

Tsemppiä!

Olen sosionomina työssä järjestössä toiminnanjohtajana ja viihdyn hyvin. Palkka voisi olla toki parempi, nyt se on vähän päälle 3000€. Päätän itse työajoistani ja teen n.80% etätyötä. Mulla on mahtava tiimi ja loistava esihenkilö. Ei siis mitään valittamista. Eli sosionomina voi päätyä myös mukavaan työpaikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihminen joka kokee että haluaa auttaa, niin parempi mennä töihin joista maksetaan kunnolla. Sitten voit lahjoittaa rahaa hyvään ja tehdä vapaaehtoistyötä. Paljon parempi vaihtoehto kuin mennä itse alalle. 

Ei lahjoituksia ainakaan järjestöille. Valtaosa siitä rahasta menee välikäsille. Vapaaehtoistyö on hyvä tapa auttaa. 

Nyt alkoi kiinnostaa. Mikä on niin monimutkainen päätös, että minä sosionomi en sitä tajuaisi? Ja miten sun koulutus on tehnyt susta sellaisen että sinä sen osaat? Kyllä minä olen hallinnut laajoja kokonaisuuksia jo ennen kuin lähdin opiskelemaan sosionomiksi. 

Kyllä ne huostaanottopäätökset, rajoituspäätökset, kiireellisen sijoituksen päätökset on aika haastavia. Sosiaalityöntekijätkin laativat niitä kimpassa ja luetuttavat vielä lakimiehilläkin parhaassa tapauksessa.

Valmistun pian sosionomiksi ja ne opiskelijat, joita olen luokallani ja koulussani tavannut, ovat inspiroituneita, ihmisläheisiä ja selvästi useimmat kutsumusalallaan. Niin nuoret kuin aikuisopiskelijatkin. En allekirjoita näitä narsisti- ja ilkeilyväitteitä ainakaan siltä osin. Alalla toki työskentelee paljon näitä kauan tehneitä ja kyynistyneitäkin ihmisiä. Toivottavasti se muuttui uusien työntekijöiden myötä.

Ala on raskas, mutta työpaikkoja on niin monella sektorilla, että voi valita itselleen sopivan. Hakeuduin alalle vaihtaakseni fyysisesti kevyempiin tehtäviin ja kohdallani myös palkkataso tulee nousemaan. En tavoittele mt- ja päihdepuolen tai lastensuojelun työpaikkoja vaan pyrin asiantuntijatyöhön tai kolmannelle sektorille esim. koordinaattoriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihminen joka kokee että haluaa auttaa, niin parempi mennä töihin joista maksetaan kunnolla. Sitten voit lahjoittaa rahaa hyvään ja tehdä vapaaehtoistyötä. Paljon parempi vaihtoehto kuin mennä itse alalle. 

Ei lahjoituksia ainakaan järjestöille. Valtaosa siitä rahasta menee välikäsille. Vapaaehtoistyö on hyvä tapa auttaa. 

Oletko miettinyt, että miten sitä vapaaehtoistoimintaa koordinoidaan ja vapareita koulutetaan? Ei me ammattilaiset sitä ilmaiseksi tehdä, vaan se on osa meidän työtä ja se lahjoitettu raha menee mm. siihen. Osalla pidetään huolta myös vapaaehtoisten jaksamisesta. Omassa järjestössä heille järjestetään säännöllisesti työnohjausta, koulutusta ja virkistystä. Ei sitä saa ilmaiseksi. Myös tiloihin menee väkisin rahaa. Aika ulalla täytyy olla, jos kuvittelee että vapaaehtoistoiminta pyörii ilman rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Valmistun pian sosionomiksi ja ne opiskelijat, joita olen luokallani ja koulussani tavannut, ovat inspiroituneita, ihmisläheisiä ja selvästi useimmat kutsumusalallaan. Niin nuoret kuin aikuisopiskelijatkin. En allekirjoita näitä narsisti- ja ilkeilyväitteitä ainakaan siltä osin. Alalla toki työskentelee paljon näitä kauan tehneitä ja kyynistyneitäkin ihmisiä. Toivottavasti se muuttui uusien työntekijöiden myötä.

Ala on raskas, mutta työpaikkoja on niin monella sektorilla, että voi valita itselleen sopivan. Hakeuduin alalle vaihtaakseni fyysisesti kevyempiin tehtäviin ja kohdallani myös palkkataso tulee nousemaan. En tavoittele mt- ja päihdepuolen tai lastensuojelun työpaikkoja vaan pyrin asiantuntijatyöhön tai kolmannelle sektorille esim. koordinaattoriksi.

 

Tämä on kanssa jännä juttu, että nämä nykyiset sosionomit hakevat ihan hulluina asiantuntijatöihin. Siis useimmiten kehittämään sosiaalityöntekijöiden töitä. Niinkuin millä lihaksilla? Kun siitä sossun työstä ei ymmärretä hölkäsen pöläystä.

Suoraan lääkikseen vaan jos rahkeet riittävät. Vaihtoehtoja ovat oikis, kauppis (rahoitus) ja tkk (tuta). Kaikki muut valinnat kaduttavat myöhemmin ja useat hakevat sitten noihin uudelleen tajutessaan, että kyvyt olisivat riittäneet. Helpomman kautta kannattaa siis tehdä.