Lue keskustelun säännöt.
Totuus sosionomin työstä
03.01.2024 |
Jos pääsisin aikakoneeseen menisin tapaamaan sitä pölhöä nuorta minääni joka teki 20v sitten järkyttävän virheen lähteä sosiaalialalle ja kertoisin totuuden alasta. Tämä sopii sinulle vain jos olet MASOKISTI
Joten EI. Älä mene. Pyydän.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Kuitenkin sosionomikoulutukseen on tosi vaikeaa päästä, eikös sinne pääse joku 10% hakijoista?
Joo mun keskiarvo oli peruskoulussa 8.0 ja lukiossa kirjoitin lähinnä B:n paperit ettei pidä paikkaansa että vaadittais mitään erityistä. Lähinnä että nuoleskelet niitä opeja jotka tekee haastattelut. Sehän tekee 10 pistettä eli järkyttävän paljon koko kokeesta noin prosentuaalisesti
Onko muuttunut noin paljon? Itse aikanaan kun hain, en päässyt sisään "huonojen" papereiden takia, ka oli 8,4 ja kirjoitin M:n paperit. Soveltuvuuskokeesta sain täydet pisteet.
Hain ja pääsin sitten pääsykokeen kautta yliopistoon humanistiseen tiedekuntaan opiskelemaan lempialaani, historiaa. No, eipä siitä ura auennut, vaikka toki kyllä omaa ymmärrystä kasvatti paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Kuitenkin sosionomikoulutukseen on tosi vaikeaa päästä, eikös sinne pääse joku 10% hakijoista?
Joo mun keskiarvo oli peruskoulussa 8.0 ja lukiossa kirjoitin lähinnä B:n paperit ettei pidä paikkaansa että vaadittais mitään erityistä. Lähinnä että nuoleskelet niitä opeja jotka tekee haastattelut. Sehän tekee 10 pistettä eli järkyttävän paljon koko kokeesta noin prosentuaalisesti
Onko muuttunut noin paljon? Itse aikanaan kun hain, en päässyt sisään "huonojen" papereiden takia, ka oli 8,4 ja kirjoitin M:n paperit. Soveltuvuuskokeesta sain täydet pisteet.
Hain ja pääsin sitten pääsykokeen kautta yliopistoon humanistiseen tiedekuntaan opiskelemaan lempialaani, historiaa. No, eipä siitä ura auennut, vaikka toki kyllä omaa ymmärrystä kasvatti paljon.
Voi olla että vaikutti että olin ollut seurakunta-aktiivi ja aloin vetämään tyttökerhoa ekan kerran jo 15-vuotiaana... Ehkä siellä katsotaan todella kutsumusta alaan eikä pelkkiä numeroita kuten Suomessa yleensä. Mut en silti suosittele alaa. Olen yksi näistä äärimmäisen pettyneistä ja etsin uutta paikkaa, no kaupan kassalle en suostu mut melkein mitä tahansa muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt millaiset ihmiset oikein opiskelevat sosionomin tutkinnon. Jos jostain syystä tuollaista schaibaa haluaa työkseen tehdä, niin miksei suoraan sosiaalityöntekijäksi? Palkkakin on paljon parempi.
Koulussa väitetään että saat tehdä samaa duunia. Eli valehdellaan päin näköä
Todellakin valehdellaan. Johan lakikin sanoo, ettei sosionomi voi toimia sosiaalityöntekijänä. Onneksi valvira on tuonut vahvemmin kantaansa esille, koska selvästi tämä on myös monelle työnantajalle epäselvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli monessa perus amispaskassa saa enemmän?
Mut eikö siellä ole raskaita töitä?? Siis tosi fyysisesti raskasta?
Toki henkisellä puolella toi on varmaan hirveetä toi sossuhuttu
Ihmiset on todella sekaisin nykyisin. Ei niiden ongelmia oikeasti kukaan voi ratkoa, kunhan jotain paikkaillaan ja ollaan tekevinämme sosiaalipuolella jotain. Jaetaan rahaa ja luullaan sen auttavan jotain. Päihteitä ja mielenterveysongelmia työ täynnä. Saa kuulla huutoa, solvausta ja uhkailua. Omasta puolesta etuuksia, tukia ja palveluita voisi karsia rajulla kädellä, vastuuttaa ihmisiä omasta elämästään. Ilmainen ehkäisy kaikille, toivottavasti syntyisi vähemmän lapsia näille sekopäille.
sossu
haista sinä kettu. Niputat kaikki jotka tarvitsevat apua samaan nippuun ja k
Sossujen työtä vierestä seuraavana täytyy uskoa tuohon kirjoitukseen. Olen siis verkostoyhteistyössä heidän kanssaan. Aivan järkyttävää paskan kauhomista ja pahinta on tosiaan se, että teoriassa auttaa ihmisiä, mutta käytännössä työ kyynistää, koska ne ihmiset on vaan niin kyvyttömiä ottamaan elämästään mitään vastuuta. Kuten eräs sossu sanoi, niin on niin kurkkuaan myöten täynnä loputtomia selityksiä siitä ja tästä, että on vaikea olla ilkeilemättä/vinoilematta.
Kannatan myös sossun paapomisen lopettamista. Ihmisen pitäisi lunastaa apu. Sitä pitäisi tarjota ihmiselle, joka sitoutuu siihen apuun. Muut voi olla omillaan. Kela maksaa perustoimeentulotuen ja se siitä. Eläköön sillä.
Täällä yksi sosionomin uraa vaihtanut. Pääsin isännöitsijän työssäoppimisen kautta duuniin, aivan mahtavaa. Kokeilkaa! Aluksi palkka n2000 6kk - tuo oppimisjakso - mut kun ns valmistut nousee heti liki neljään tonniin! Paras päätös ikinä
Ottakaa ote omasta kohtalostanne !!!
Tai toki voitte vaihtaa paskavaippoja elämänne loppuun kun pomot pakottavat väkisin lähärin hommiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtaako sosionomitkin vaippoja? Siis vanhustyössä?
Riippuu paikasta. Ainakin kehitysvammaisten parissa vaihtaa.
Voi ei, ompa kurjaa :/ Olen itse sosionomi (ikää lähes 40v) ja teen tehostettua perhetyötä. Pidän työstäni ja olen tyytyväinen palkkaan. Palkka vaihtelee kuukauden mukaan (miten on iltoja, miten on viikonloppuja...), mutta pääsääntöisesti olen tyytyväinen. Netto on n. 3000e ja tähän olen tyytyväinen. Toki on kuukausia, että tulee nettona 2500e. Kyllä olen tähän tyytyväinen.
Aiemmin tein osastotyötä, siihen en ollut tyytyväinen. Jatkuva uhka väkivallasta ja usein fyysisesti sattuikin.
Kurja kuulla, että näin moni ei ole tyytyväinen omaan työhönsä :( Sen toki allekirjoitan, että työkavereiden kanssa saa välillä vääntää ja ollaan eri mieltä asioista ja selän takana sitten puhutaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasusossuiksi hakeutuu ainakin kaikkein luonnehäiriöisimmät kiusaajat.
Pitää muuten paikkansa. Mun äiti on narsisti ja työskentelee just siellä. On olevinansa niin muiden yläpuolella. Muille päivittelee kuinka siellä ja täälläkin sellaista ja hyi että, aivan alaluokkaista! Muistaakohan edes, että ennen kuin hakeutui kyseiselle alalle mun pikkuveli oli sijoitettuna laitokseen ja toinen nuorten suljetulla. Mua haukkui aina kuinka en osaa kasvattaa lapsia. Nykyään en ole missään tekemisissä kyseisen eukon kanssa. Enpä mitään menettänyt. Surullista, mutta lapseni eivät menettäneet edes mummoa, kun ei heillä sellaista koskaan ollut. Kun sain ensimmäisen lapsen äitini kävi vain pven takana itkemässä, että ei pärjää juuri hankkimansa koiranpennun kanssa. Muutaman kk:n päästä hän laittoi sen koiran pois, kun "ei jaksanutkaan". Lapseni 1v. synttärit hän sabotoi ilmoittamalla sukulaisille, että juhlat on peruttu kun en saanutkaan järjestettyä. Siinä sitten olin leiponut kakut ja ihmettelin, kun ketään ei kuulu. Asia selvisi, kun soitin mummilleni. Että sellainen lehmä sekin sossutantta.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Kuitenkin sosionomikoulutukseen on tosi vaikeaa päästä, eikös sinne pääse joku 10% hakijoista?
Joo mun keskiarvo oli peruskoulussa 8.0 ja lukiossa kirjoitin lähinnä B:n paperit ettei pidä paikkaansa että vaadittais mitään erityistä. Lähinnä että nuoleskelet niitä opeja jotka tekee haastattelut. Sehän tekee 10 pistettä eli järkyttävän paljon koko kokeesta noin prosentuaalisesti
Mikä haastattelu? Kävin pääsykokeessa, pääsin toiselle varasijalle, vaikka en ole ylioppilas, ja matikan opiskelustakin oli jo vierähtänyt 30 vuotta. 600 hakijaa, 38 paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo nuoret älkää menkö, ei lähäriksi, ei sossuksi, ei sairaanhoitajaksi, ei sosionomiksi. Kun hallitus viimein tajuaa ettei uutta työvoimaa saada kun nuorille ei ala riitä, alkaa viimein se kunnon palkankorotus!
Sitä tässä ollaan odotettu 20 vuotta. Ainakin.
Mies on 3 v opiskellut amiksessa ja saa yli 4000 euroa verojen jälkeen käteen, itse lukio eli 3v + ammattikorkeakoulu 4v + erikoistumiset 2v ja silti saan huomattavasti vähemmän!!!
EI KANNATA!!!
Anteeks MITÄ tää mies tekee työkseen? Suomessa on niin kova verotus, että saadakseen 4 k KÄTEEN pitää tienata bruttona vähintään ihan syrjäseudun lääkäri-tason palkkaa.
Se että SUN miehellä on käynyt noin hyvä MUNKKI, ei tarkoita, että kaikki amikset saa samaa tai että sun palkka olisi välttämättä erityisen huono. Kerrassaan surkea vertailukohta SUN mies !
Ja minä sairaanhoitajana olen miettinyt että vaihtaisin sosiaalipuolelle, josko olisi vähän mielekkäämpää ja kevyempää työtä. Kiitos näistä kommenteista, nyt tiedän ettei sekään ehkä ole mun juttu. Jotain muuta täytyy keksiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosionomit voi olla niin monissa eri töissä, niitähän on kymmeniä, vauvasta vaariin, joten on tyhmää sanoa yhtään mitään "sosionomin työstä". Minä valmistun pian sosionomiksi, enkä todellakaan mene töihin vammaisten, vanhusten tai varhaiskasvatuksen pariin, enkä kyllä missään nimessä lasuun. Aikuissosiaalityö, typ, työllisyysalueen työt ja kolmannen sektorin työt, sieltä mun mielenkiinnon kohteet löytyy. Ja koska olen vuosia tehnyt töitä työttömien kanssa, tiedän että viihdyn hyvin.
Yksi sosionomi täällä. Ehtinyt olla jo monenmoisissa työtehtävissä ja -ympäristöissä. Oma neuvoni on, että vaihtamalla paranee. Jatkakaa etsimistä, kunnes tärppää kunnolla. Itse olen nyt vaativissa asiantuntijatehtävissä, joista en opiskeluaikoina olisi uskonut että ai tätäkinkö näillä papereilla pääsee tekemään. Enkä ole ehtinyt edes olla montaa vuotta vielä valmis.
Kyllä se oma paikka vielä löytyy, vaikka sitten vaiheittain. Itse olen jo saavuttanut aseman, että voisin halutessani suorastaan valita, minne haluaisin mennä tekemään töitä jos nykyinen alkaisi jostakin syystä tympimään. Tämän ei ole tarkoitus olla itsekehua, vaan kannustus ymmärtämään että näistä papereista on kyllä todellakin moneksi. Ei kannata jäädä sairastuttamaan itseään työpaikkaan, jossa ei aidosti viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosionomi koulutuksessa, jo opintojen aikana kiusaamista.
Alalle otettu luonnehäiriöisiä ja henkilöitä joilla päihdetausta. SORA- lainsäädäntö on aivan höpö höpöä.
Minä valmistun tänä vuonna sosionomiksi, eikä ole luokalla ollut ketään luonnehäiriöistä tai päihdetaustaista. Lastensuojelusta on kyllä joillakin kokemusta joka on heidät motivoinut lähtemään auttamaan lapsia kuten he saivat itse lapsena apua. Meillä on ihan mahtava porukka koulussa, mulla itse asiassa kaksi, koska aloitin eri paikkakunnalla ja vaihdoin, niin mulla on kokemus kahdesta eri luokasta, ja molemmat täynnä hyviä tyyppejä.
Mikä on SORA-lainsäädäntö?
Vierailija kirjoitti:
Joo nuoret älkää menkö, ei lähäriksi, ei sossuksi, ei sairaanhoitajaksi, ei sosionomiksi. Kun hallitus viimein tajuaa ettei uutta työvoimaa saada kun nuorille ei ala riitä, alkaa viimein se kunnon palkankorotus!
Sitä tässä ollaan odotettu 20 vuotta. Ainakin.
Mies on 3 v opiskellut amiksessa ja saa yli 4000 euroa verojen jälkeen käteen, itse lukio eli 3v + ammattikorkeakoulu 4v + erikoistumiset 2v ja silti saan huomattavasti vähemmän!!!
EI KANNATA!!!
Älä höpise. Amiksista erittäin pieni osa kuuluu ylimpään tulodesiiliin kuten miehesi, ei varmasti kuin yksi kymmenestä tuhannesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomiksi on vaikeampi päästä opiskelemaan kuin sosiaalityöntekijäksi.
Sosiaalityöntekijän työ on henkisesti ja ennen kaikkea fyysisesti paljon keveämpää ja palkka jopa tuhansia euroja parempi. Nurinkurisesti sosiaalityön opiskelukin on helpompaa yliopistossa kuin amk:ssa. Näin sanoi siskoni. Entinen sosionomi, nykyinen johtava sosiaalityöntekijä.
Noh, palkkaero on bruttona usein tonnin, nettona eroa ehkä 500-600 euroa. Jos yliopisto-opiskelu on niin helppoa, niin senkus menet tekemään sossun tutkinnon ja siirryt sossuksi nauttimaan työstä ;). Voin jo kertoa, että vastuu ja vaatimukset ovat moninkertaisia verrattuna sosiaaliohjaajien työhön. Palkkaero on todellakin perusteltu.
P.S. Suurin osa sosionomeista osaa edes lakeja soveltaa saatikka perustella vähänkään monimutkaisempia päätöksiä. Hallitsevat perustyön, mutta laajojen kokonaisuu
Nyt alkoi kiinnostaa. Mikä on niin monimutkainen päätös, että minä sosionomi en sitä tajuaisi? Ja miten sun koulutus on tehnyt susta sellaisen että sinä sen osaat? Kyllä minä olen hallinnut laajoja kokonaisuuksia jo ennen kuin lähdin opiskelemaan sosionomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen 28v. Halusin vaan ammattiin millä on 100% töitä ja koen tulevani ihan hyvin toimeen ihmisten kanssa. Valmistuin kolme vuotta sitten ja pääsin ns hyviin hommiin eli sosiaaliohjaajaksi heti valmistumisen jälkeen ja palkkani on vähän yli 3000€. Työ on ihan ok, meidän tiimi on ihan ok ja ei liian raskasta, mutta ajatus siitä että olen periaatteessa urani huipulla ahdistaa. Työ on loputonta ja harvoin näkee asiakkaiden kohdalla muutosta parempaan. Ärsyttää kun muut ikäiseni etenevät urallaan ja palkka nousee vuosittain. Luultavasti lähden pian opiskelemaan jotain muuta, varmaankin kaupallista/tietotekniikkaa.
Mikä ihme sua estää etenemästä? Sosionomeille joilla on jo työkokemusta on vaikka ja minkälaisia mahdollisuuksia, niin yksityisellä, julkisella kuin kolmannellakin sektorilla. Ihme valitusta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia työtehtäviä teette ja minkälaisissa työpaikoissa olette töissä te jotka ette ole tyytyväisiä työhönne?
Iltapäiväaskartelukerhon vetäminen. Rankkaa!
Täytyy vahtia, ettei saksilla vahingossa tökkää sormiinsa. Kyllä 3,5 -V koulutus kannattaa!
Vierailija kirjoitti:
Joo. Sanon myös että täytyy olla TODELLA kutsumus alalle että tätä jaksaa. Itse en muista kuinka monta kertaa olen itkenyt kun olen viimein päässyt kotiin ja käpertynyt kissan viereen. Tuntuu kuin kaikki voima olisi rutistettu pois ja koko kehoa ja sielua särkee.
Olisiko kellään hyvää ideaa minne hakea muualle? Olen siis fysioterapeutti. Kaikki ideat otetaan vastaan!
Fysioterapeutti? Siis jumppaat asiakkaan kanssa? Miten se liittyy sosionomin työhön tai ylipäätään sosiaalialaan.
Vaihtaako sosionomitkin vaippoja? Siis vanhustyössä?