Olisitko jo menehtynyt jos lääketiedettä ei olisi? Minkä ikäisenä?

Alle 5-vuotiaana angiinaan. Parikymppisenä anafylaktiseen shokkiin. 35-vuotiaana keuhkokuumeeseen.

Todennäköisesti jo äitini mahaan.

Jos jostain syystä olisin ulos tullut, niin viimeistään 23-vuotiaana vakavaan yleisinfektioon, jolta pelastivat useat antibiootit ja pitkä sairaalajakso.

Monta kertaa jo. Sata tikkiä ja kymmeniä luita poikki. 

Olin superterve lapsi, joten siitä ajasta olisin selvinnyt hengissä. Aikuisena onkin ollut vaikka mitä. Tulehtunut viisaudenhammas parikymppisenä, sappikivet kolmekymppisenä, ibd liitännäisineen. Jos noista olisin selvinnyt hengissä, ei elämä olisi helppoa ollut. Kipuja ainakin riittäisi. Varmaan eläisin nyt viimeisiä aikojani, jos en olisi ibd:n vuoksi ollut tarkassa seurannassa ja sitä myöten syöpä olisi saanut levitä ihan rauhassa. Nyt se löydettiin varhain ja saatiin hoidettua pois.

Keuhkokuumeeseen 29 vuotiaana.

Kolarissa 14-vuotiaana

Olisin kuollut heti synnytyksen jälkeen, jos olisi. Syntynyt noin kymmentä vuotta aikaisin. Synnyin vajaat kaksi kuukautta liian aikaisin. Kiitos Arvo Ylpön kehittämän.keskoshoidon, olen elossa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin kuollut heti synnytyksen jälkeen, jos olisi. Syntynyt noin kymmentä vuotta aikaisin. Synnyin vajaat kaksi kuukautta liian aikaisin. Kiitos Arvo Ylpön kehittämän.keskoshoidon, olen elossa.

Automaattinen tekstinsyöttö muutti sanojen taivutuksia, mutta kai siitä saa selvää.

Vierailija kirjoitti:

Olisin kuollut heti synnytyksen jälkeen, jos olisi. Syntynyt noin kymmentä vuotta aikaisin. Synnyin vajaat kaksi kuukautta liian aikaisin. Kiitos Arvo Ylpön kehittämän.keskoshoidon, olen elossa.

Paitsi, etten olisi edes hedelmöittynyt, koska isäni olisi todennäköisesti kuollut verensyöksyyn (keuhkotauti) 1950-luvulla, ellei silloinen työpaikka olisi ollut ihan sairaalan vieressä. Lääkkeetkin kehittyivät 1950-luvun lopulla. Eli kyllä syntymäni oli tarkoitettu (oma keskosuus ja isän keuhkotauti).

-sama