Miten olette onnistuneet vähentämään kodin tavaroita??

Vierailija kirjoitti:

Miten hävitätte täysin hyväkuntoiset kodintekstiilit ja astiat?

Vien Konttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista, että jotkut täyttävät kaappinsa tavaroilla, joita tarvitaan vain kerran vuodessa sukulaisia varten. Miksi pitää järjestää sukujouluja, jos tilaa ei ole? 

Et voi olla tosissasi. Että luovutaan sitten sukujouluista tämän takia? Olet varmaan se sama, joka ehdotti, että pitäisi ottaa omat viinilasit mukaan... Tsiisus.

Minä olin se, joka ehdotti viinilasien mukaan tuomista. Mulle ei tulisi mieleenikään ehdottaa, että omilla lapsillani olisi kotonaan 15 hengen astiastot vain yhtä päivää vuodesa varten. Voin kertoa, että kun mä itse nyt jouluna päätin vihdoin ja viimein (yli 60 vuoden sukujoulujen jälkeen) luopua sukujouluista, mun aikuiset lapseni olivat tosi ilolisia siitä, että mä uskalsin katkaista sukujouluperinteen. Ja he itsekin saivat ensimmäistä kertaa elämässään viettää ihan oman joulun. 



Mä olen ollut jo muutaman vuosikymmenen järjestämässä meidän suvun sukujouluja. Mutta kun vesivahingon sattuessa mietin,. että alanko vuokraamaan määrättömäksi ajaksi isolle ruokapöydälle jotain varastotilaa vai heitänkö kaiken sortti-.asemalle, niin mä kyllä mietin silloin, että jos heitän sortti-asemalle, mun osaltani isot sukujuhlat ovat ohi. Kun mun siskoni pojalle selvisi, että ei olekaan enää perinteistä sukujoulua, myös hän halusi viedttää ensimmäistä kertaa elämässään ihan OMAN joulun, 



Joku ketjussa kirjoitti, että kun tulee oma vuoro olla vastuussa sukujouluista. Ei kenelläkään ole mitään vastuuta sukujouluista., Tämä on vaan se sukupolvewlta toiselle siirtynyt perinne, että aina se nuorempi sukupolvi ottaa niskoilleen vanhusten joulunvieton. Mutta nykyään nuoret eivät enää asu yhtä suurissa asunnoissa kuin vanhempansa. Ei ole yksinkertaisesti ole tilaa valtavalle määrälle astioita. 



On hienoa, että sun lapsillasi on isot asunnot ja mahdollisuus järjestää niin sukujoulut kuin säilyttää kaapeissaan kerran vuodessa tarvittavia astiastoja. Kaikilla ei ole eikä kaikki edes oleta, etät tulevaisuudessakaan olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lukutoukka. Kirjat oli hankala juttu karsimisessa. Jätin itselleni noin 10 lempikirjaani ja lahjoitin loput kirppikselle. Lisäksi jätin joitakin tietokirjoja joita oikeasti käytän enkä vain säilö. Nyt kirjat joutuisi heittämään roskiin, sillä monet kirppikset ei ota enää kirjoja. 

 

Otin noin 5 vuotta sitten e-kirjapalvelun ja lopetin kirjojen ostamisen. Totuus on se, että kiinnostavia kirjoja ilmestyy koko ajan enemmän kuin ehtii lukea, ja todella harvoin niitä vanhoja palaa lukemaan montaa kertaa uudelleen. 

Tässä kuvassa on vain osa kirjoista, jotka viime kesänä heitin roskikseen. En mäkään koskaan lue samaa kirjaa kahta kertaa. 



https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzQHp61RXu38…

Meillä on iso vaatehuone ja se vasta tavaravarasto on. Tyhjäsin sen hylly ja laatikko kerrallaan ja voi jestas; siellä oli varatyynyjä, jo aikuisten lasten uimarenkaita, vanhan imurin jäänteitä, johtoja, kaukosäätimiä...helpompi olis kertoa, mitä siellä ei ollut. Lajittelin, heitin kierrätykseen, roskiin. Sain hienosti tilaa vaatteille.

Yks vinkki mulle oli, kun epämääräisiä tuoleja ja pikkutasoja oli olkkari täynnä, niin hommasin Artekin ritiläpenkkejä, joita voi käyttää sekä istumiseen että pikkupöytinä.

Mitään en enää osta, ellei ole tarve. En hamstraa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on iso vaatehuone ja se vasta tavaravarasto on. Tyhjäsin sen hylly ja laatikko kerrallaan ja voi jestas; siellä oli varatyynyjä, jo aikuisten lasten uimarenkaita, vanhan imurin jäänteitä, johtoja, kaukosäätimiä...helpompi olis kertoa, mitä siellä ei ollut. Lajittelin, heitin kierrätykseen, roskiin. Sain hienosti tilaa vaatteille.

Yks vinkki mulle oli, kun epämääräisiä tuoleja ja pikkutasoja oli olkkari täynnä, niin hommasin Artekin ritiläpenkkejä, joita voi käyttää sekä istumiseen että pikkupöytinä.

Mitään en enää osta, ellei ole tarve. En hamstraa mitään.

Mulla on vaatehuone yläkerrassa ja olen aika varma, että vähintään puolet siellä olevista tavaroista on aikuisten lasteni tavaroita. Joko tulevat ensi kesänä hakemaan tai heitän pois. Tämähän se just on , että kun nuoret muuttavat pieniin asuntoihin, eivät he vie lapsuudenkodistaan kaikkea omistamaansa vaan ne tavarat jää sinne äiskän ja iskän vaatehuoleisiin ja kaappeihin. 

Oon ottanut ns.täyden palvelun kirppispöydän niille tavaroille/ vaatteille, joilla on myyntiarvoa. Provisio on 50%, mutta parempi kuin ei mitään. Myymättä jääneet voi lahjoittaa sinne kirppikselle, he kierrättävät ne eteenpäin.

On ollut vaikeaa luopua, mutta yhäkin kaapit pullottaa..

Ajattelin antaa lapselle mukaan osan huonekaluista ja astioista, kun hän muuttaa omaan kotiin. Siinä alussa on niin paljon rahareikiä joka tapauksessa, että hyvähän se on. En anna mitään roskaa tietenkään, vaan kaikki huonekalut ja astiat keskenään yhteensopivat ja sitä samaa sarjaa, mitä hänellä on jo nyt huineessaan. Varmaan joku täällä nyt mollaa tämän suunnitelman kuitenkin...

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin antaa lapselle mukaan osan huonekaluista ja astioista, kun hän muuttaa omaan kotiin. Siinä alussa on niin paljon rahareikiä joka tapauksessa, että hyvähän se on. En anna mitään roskaa tietenkään, vaan kaikki huonekalut ja astiat keskenään yhteensopivat ja sitä samaa sarjaa, mitä hänellä on jo nyt huineessaan. Varmaan joku täällä nyt mollaa tämän suunnitelman kuitenkin...

Tottakai, jos lapselle vain kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin antaa lapselle mukaan osan huonekaluista ja astioista, kun hän muuttaa omaan kotiin. Siinä alussa on niin paljon rahareikiä joka tapauksessa, että hyvähän se on. En anna mitään roskaa tietenkään, vaan kaikki huonekalut ja astiat keskenään yhteensopivat ja sitä samaa sarjaa, mitä hänellä on jo nyt huineessaan. Varmaan joku täällä nyt mollaa tämän suunnitelman kuitenkin...

No toki! Meilläkin lapset sai valita, mitä haluavat mukaansa omiin koteihinsa. Ottivat astioita, huonekaluja, lakanoita ja pyyhkeitä, mattoja, tauluja jne. Kattilat ym keittiötavaraa ostettiin, samoin verhot, koska omissamme ei pituus riittänyt mitenkään. Ostettavaa jää silti melkoisesti, vaikka edes jotain ottaa kotoa.

Mä en vähennä mitään tavaroita. Hallitus leikkaa, joten ostan pelkkää ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

On se vaikeaa. Joululomalla karsin vähän vaatteita ja astioita, mutta isoin ongelma on sekalainen tavararöykkiö kaapeissa, jota voi 'tarvita joskus'.

Toi on just se ongelma. Kategoria "voi tarvita joskus" on yleensä sellainen, että niistä tavaroista todellakin kannattaa luopua: roskiin tai kierrätykseen vaan. Harvemmin (jos koskaan) niitä tulee tarvitsemaan.

Tavaramäärää on helppo vähentää, kun ei mieti liikoja, pois vaan niin paljon kuin mahdollista. Toki aktiivisessa käytössä olevat kannattaa säilyttää, mutta sellaiset ajatukset, että "saatan vielä joskus tarvita tätä" pitää unohtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei se ompeluneula paljoa tilaa vie, niin ei tarvitse napin ompelusta kymppejä maksaa. 

Se vaan kun ompelijalla on varastossa niitä nappejakin monenlaisia, oikeat neulat mitkä menee paksun villakangastakin läpi ja duffelin nahkaiset nappiremmit sai vaihdettua kokonaan uusiin nahkapaloihin. Mielellään maksan, myös siitä mielenrauhasta, että en joudu etsimään aikaa kaikille pikkuhommille erikseen ja keräämään tekemättömiä pinoja asioita vapaa-ajalle. Toinen ihminen saa siinä työtä, sellaista työtä mikä ei kuluta luonnonvaroja kuten tavaran valmistaminen, ja itse voin huoletta jatkaa second hand -aarteiden etsimistä, koska tiedän että korjaukset onnistuu. Vaikka lammasturkin lyhennys ja mekon hihan istutuksen korjaaminen. 





 

Hyväuloisten hommia. Jatkossa (hallituksemme ansiosta) yhä harvemmalla on varaa maksaa ompelijalle 20 euroa napin ompelemisesta. Siitä hyvästä kannattaa kotona olla nappi ja lankaa, vaikka niitä ei tavarapaljouden keskeltä löytyisikään. 

Näinhän se on, olen hyvätuloinen. Mutta voi olla että se palvelun tarjoaja on yksinyrittäjä, jolla on kovat ajat nyt kun ihmiset joutuvat säästämään kaikesta. Siinä mielessä hyvä etten osta ompelukonetta ja lankoja ja ala opettelemaan vaatteiden korjaamista vaan muutama ompelija säilyttää työpaikkansa täälläkin päin. Napin osaan ommella kiinni, eikä se maksa ompelijallakaan 20 euroa. Siihen ei kannata takertua, mitä joku heittelee.



Vaikea se on ajatella, että ajat muuttuu, kun isovanhemmat ja buumerit ovat tehneet kaiken itse, ja me "nuoret" nelikymppiset käytetään mökkitalkkaria ja ruokien kotiinkuljetusta. Arvostan omaa aikaani perheen kanssa enemmän kuin kaikkiin kodinhommiin venymistä, koska suuri osa ajastani menee jo töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Heität nyt pois ja ostat ensi vuonna uudet tilalle? Idiootin touhua 😄. Eihän mitään kuluvaa kannata pois heittää, pyyhkeet käy vielä siivoukseen, monta vuotta."

Minä en ainakaan ole saanut ainuttakaan pyyhettä kulutettua loppuun ja siivoukseen käytän siihen tarkoitettuja siivousvälineitä. Pyyhkeitä ei tarvita montaa.

Tämä. Hyvälaatuiset kylpypyyhkeet kestää helposti 20 vuotta. Silloin kun ostan tarpeeseen uuden, valitsen laadukkaan ja kaikinpuolin mieluisan pyyhkeen. En halpaa ja rumaa. Käsipyyhkeitä kuluu huomattavasti nopeammin. En tarvitse niitä siivoukseen, ja heitän huonoksi menneet pois kun tulevat tiensä päähän. 

 

Sama on lakanoiden kanssa. Heikkolaatuiset ovat revenneet alle vuodessa. Hyvät kestäneet jo yli 10 vuotta. Ei ole tarvetta eikä tilaa hillota ylimääräisiä kaapissa vuosikausia. Annan miel

Hyvälaatuiset pyyhkeet kestävät kauemmin kuin 20 vuotta. Itselläni on ollut Finlaysonin käsi- ja kylpypyyhkeitä (eli siis vanhan ajan laatua) yli 40 vuotta ja nyt alkavat ensimmäiset hiipua ja harkitsen poistamista käytöstä. Tosin niitä on ollut vähän liikaakin, joten samat eivät ole olleet koko ajan kierrossa.

Vierailija kirjoitti:

Kun kaikkea on liikaa muttei raaskisi heittää pois täysin hyväkuntoista tavaraa. Ihan pyyhkeistä ja astioista alkaen.

Mulla on tullut tästä kunnon ongelma siksi, kun nykyään (ja tietysti ihan aiheesta) painotetaan kierrättämistä ja uuden ostamisen välittämistä. En raaski luopua tavarasta jos vaikka vuoden kuluttua tarviikin sitä (jos olen poistanut se mikä mulla oli pitäisi ostaa uusi eikä niin saa tehdä) ja entäs sitten se poistaminen - hirveä vaiva kun kaikki pitäisi toimittaa jonnekin että joku muu voi ottaa ne käyttöön kun käyttökelpoista tavaraa ei saisi heittää roskiin. Jos jemmaan kotona tavaraa viedäkseni sen joskus jonnekin en koskaan vie sitä koska keksin jonkun syyn miksi voin vielä tarvita sitä. Helpompaa olisi vaan heittää roskiin jos omatunto sen sallisi.

Huonosti on onnistunut. Tehtiin pari vuotta sitten kesällä iso urakka. Laitoin nettiin myyntiin astioita, huonekaluja ja vaatteita ja jätelavalle vietiin varastosta turhaa, huonokuntoista tavaraa ja vaihdettiin mm. patjat ja tyynyt kaikkien sänkyyn. Lava oli pihalla vain viikonlopun yli. Nyt tuntuu siltä, että taas olisi samanlainen määrä tavaraa. Jostain ihmeestä sitä tulee. Kun oston uuden kirjahyllyn, entinen jäi pyörimään varastoon palasina ja nyt kukaan ei tiedä, missä on sen ruuvit ja mutterit. Yhdet lastenrattaat on myös varastossa. Nuorin lapsi oli 3 v., kun tehtiin se raivaussiivous ja silloin luulin, että voidaan rattaita vielä tarvita. No ei todellakaan ole tarvittu. En jaksa niitä alkaa edes pesemään ja kuvailemaan myyntiä varten.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin antaa lapselle mukaan osan huonekaluista ja astioista, kun hän muuttaa omaan kotiin. Siinä alussa on niin paljon rahareikiä joka tapauksessa, että hyvähän se on. En anna mitään roskaa tietenkään, vaan kaikki huonekalut ja astiat keskenään yhteensopivat ja sitä samaa sarjaa, mitä hänellä on jo nyt huineessaan. Varmaan joku täällä nyt mollaa tämän suunnitelman kuitenkin...

Ei varmasti kukaan mollaa. Tuo on pelkästään järkevää antaa lapsille mukaan ensimmäiseen omaan kotiin. Minua hävettää, oma lapseni on sellainen hienohelma ja nirppanokka. Hän halusi, että kaikki astiat pitää olla valkoista. Minä tuossa iässä kelpuutin ihan kaiken, jopa karmeat mummon kuviolautaset 70-luvulta. Meillä oli varastossa myös mattoja, mutta yksikään niistä ei kelvannut meidän esikoiselle. Onneksi pikkusiskonsa on sanonut, että sitten kun hän muuttaa lukion jälkeen pois, hänelle kelpaa äiti sinun antamat tavarat. Siihen lienee vielä 2,5 vuotta, mutta silti. En minä ole lapsistani opettanut diivoja enkä ole itsekään lahjoja mollannut, jos joku on antanut. Nykyaikana osa nuorista tuntuu vaan olevan niin tarkkoja sisustuksesta ja kaikesta. Se on tosi hyvä, jos kelpaa jollekin väärän väriset astiatkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä hanakasti hävitän tavaraa laidasta laitaan (muutettu asuntoon joka kooltaan 1/3 aiemmasta eli kaikki ei todellakaan mahdu) mutta ärsyttävänä ongelmana se että kaikki pois laitettava pitää säilöä johonkin, että ne sitten vie kierrätykseen. Kun tavaraa hävittää sen haluaisi heti pois, mutta ei. Siinä pyörii säkit/laatikot nurkissa, tai jos ne vie varastoon niin tiellä ovat sielläkin. Saati unohtuvat sinne. Ja sitten kun kerrankin olisi aikaa viedä, on aina perjantai ja kierrätyskeskus on kiinni. 

jos on valmis hiukan maksamaan, niin voi käyttää vaikka myfetch.fi palvelua, sieltä saa noudon jopa samaksi illaksi ja monta eri kierrätysjuttua eteenpäin(tavarat, vanhat sähköromut etc). Itse ajattelin tätä testata kunhan saan karsimisvaihteen päälle. Ei ole maksettu mainos :). Pahinta on karsimisen jälkeen just ne nurkissa pyörivät pussukat ja laatikot, jota ei pysty heti viemään pois ja sitten "masentaa" vielä enemmän.

Heitän pois. En osta mitään. Tämä on hyvin yksinkertaista. 

Miksi pitäisi vähentää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että kaikki josta mietit "tätä voi joskus vielä tarvia" voit surutta laittaa kiertoon. Ei niitä tarvi. Ja jos joskus tarvitset vaikka sauvasekoitinta kerran vuodessa, niin etköhän voi ennakoida ja pyytää lainaan tutulta.

En minä ainakaan tunne ihmisiä, joilta voisin alkaa lainailla sauvasekoitinta tarpeentullen.

Jos on opiskelija tai paljon sinkkuja lähipiirissä, johon kuuluu säännöllisesti illanistujaisia. On tullut lainailtua ja palautettu esim. viikon päästä kun kokoonnuttiin.