Onko muiden 3-kuisilla " vain äiti kelpaa" -vaihetta?

Kirjoitin pitkän vastauksen, mutta se katosi, voi perk***! En millään jaksa enää naputella kaikkea uudestaan...

Kiitos kuitenkin sinulle hyvin paljon ajatuksia herättäneestä ja kivasta vastauksestasi!:)

Ap

Poika kohta 3v., ja edelleenkin äiti on se ehdoton ykkönen. Isä kelpaa tottakai paremmin kuin ennen, mutta äiti on kirkkain ykkönen eikä lapsi KOSKAAN vapaaehtoisesti halua olla isänsä kanssa tai halua mieluummin tehdä jotain asiaa isän kuin äidin kanssa. Tämä siitä huolimatta, että isä on ihan vauva-ajoista lähtien ollut free lance-työnsä takia todella paljon läsnä lapsen elämässä, ja ihan tietoisesti olemme kaikki nämä kolme vuotta pyrkineet siihen, että kumpikin vanhempi tasapuolisesti hoitaa lapsta. Ikävä tilanne, mutta siinä ei varmasti auta kuin aika.

Jooh, mun 2-vee poikani ei juuri koskaan vieläkään kelpuuta ketään muuta kuin äidin. Isä on tuntenut itsensä aika ulkopuoliseksi, mutta nyt onneksi on alkanut helpottamaan.

Luota lapseen ja siihen, että hän tietää, kuka hänen sisäisen mallinsa mukaisesti osaa häntä parhaiten tyynnyttää. Isä voisi ajatella asiaa toisella tavalla: nauttia vapaudesta ja miettiä, että hänen päivänsäkin vielä tulee. Ja lisäksi molempien tulisi muistaa, että lasta hoidettaessa lähdetään lapsen tarpeista (niistä jotka ovat oikeasti tärkeitä, ei esim. materialismi) ei vanhempien tarpeista, tai esim. isovanhempien tarpeista. Ne pistetään vähäksi aikaa syrjään.

Useimmiten tämä syrjään jäämisen tunne johtuu elämänkokemuksista: lapsuuden traumoista, muistakin -- kaikesta siitä, mitä elämä meille aiheuttaa (pahaa siis). On siis tärkeätä, että pientä lasta ei pakoteta täyttämään vanhempien henkisiä aukkoja vaan että vanhemmat tahollaan, kypsinä aikuisina (tai ainakin siihen pyrkivinä) käsittelevät nämä tunteensa itse. Siksikin, että lapsi voidaan hyväksyä omanaan, itsenään -- ei vanhempiensa vähemmyyden tunteiden vähentäjänä.



Itse tiedän, että sinulle tilanne voi olla tosi rankka. On hurjan uuvuttavaa olla ainoa joka kelpaa. Mutta jos vain voit niin nauti siitäkin: olet lapsellesi NOIN HURJAN tärkeä! Ja lapsesi kasvaa TOSI TOSI nopeasti ja pian hän ei enää tarvitse sinua samalla tavalla. Ja se mitä nyt pystyt hänelle tarjoamaan kantaa häntä elämän vaikeuksien yli. Ja vain sinä voit antaa sitä mitä sinä annat! Mikään muu ei täytä sinun aukkoasi. Anna myös se rakkaus, mistä itse olet jäänyt paitsi. Me kaikki jäämme paitsi jostain, mutta sukupolvien ylittävät haavoittumiset ja huonot tavat tulee voida yksi kerrallaan katkaista.



Kun väsyt, pyydä apua. Lepää, tee jotain ihanaa ja palaa vauvasi luo uudistuneena.



Tutustu myös käsitteeseen: suuritarpeinen lapsi (high need baby, fussy baby). Etsi googlesta ja katso täsmääkö lapseesi.



Lähetän sinulle paljon voimia!