Onko kukaan jatkanut suhteessa vaikka puoliso pettänyt?

Jätä se sika, vaikka ei olisikaan pettänyt. Ansaitset parempaa.

Kyllä. Olisi kannattanut erota. Nimim. Jälkiviisaus 

Jatkoin. Puoliso oli vielä se, joka lohdutti mua kun itse hän oli pettänyt. Kuulostaa aika kieroutuneelta. Hän oli pahoillaan, oikeasti katui ja tuki minua, osoitti huomiota ja pyysi moneen kertaan anteeksi. Petti juhlimassa ollessaan ja tämän jälkeen jätti myös juomisen. Keskusteltiin paljon tapahtuneen jälkeen ja sanoisin että suhde on nyt parempi kuin pitkään aikaan. Unohtaa en silti voi, anteeksi annoin.

Aika helvetin moni on jatkanut - muita tyhmiä kysymyksiä?

Pettämistä on monentasoista. Lievintä ehkä on puolison harjoittama masturbointi joko pornoa katsellen tai ilman. Joka tapauksessa onanoija tällöin kuvittelee olevansa jonkun muun kuin puolisonsa kanssa. Vakavampaa on jo käydä maksullisissa palveluissa. Toisaalta sieltä voi saada virikkeitä. Vakavinta on ns. normaali pettäminen, joka tapahtuu parisuhteen ulkopuolisen henkilön kanssa useita kertoja. Tällaisesta voi joutua kiiñni jo niin, että yhtäkkiä puoliso alkaa ehdottaa aivan uusia seksiasentoja, jotka on oppinut parisuhteen ulkopuoliselta henkilöltä.

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä on monentasoista. Lievintä ehkä on puolison harjoittama masturbointi joko pornoa katsellen tai ilman. Joka tapauksessa onanoija tällöin kuvittelee olevansa jonkun muun kuin puolisonsa kanssa. Vakavampaa on jo käydä maksullisissa palveluissa. Toisaalta sieltä voi saada virikkeitä. Vakavinta on ns. normaali pettäminen, joka tapahtuu parisuhteen ulkopuolisen henkilön kanssa useita kertoja. Tällaisesta voi joutua kiiñni jo niin, että yhtäkkiä puoliso alkaa ehdottaa aivan uusia seksiasentoja, jotka on oppinut parisuhteen ulkopuoliselta henkilöltä.

Meillä mies oli oppinut noita uusia asentoja maksulluselta naiselta. Olimme olleet aina vain lähärissä. Yhräkkiä mies alkoi väännellä minua, mitä eriskummallisimpiin asentoihin. Kaikki eivät onnistuneet. Kovalla penäämisellä selvisi, missä hän oli niitä opiskellut.

Mun miesserkku petti avovaimoaan/kolmen lapsensa äitiä ja tämä toinen nainen tuli raskaaksi ja synnytti lapsen, mutta serkkuni pysyi yhdessä avovaimonsa kanssa. Heillä kun oli ne kolme aika pientä lasta ja valtavat talovelat, niin tosi vaikea siitä lähteä erilleen.

Isäni teki naapurin emännän kanssa lapsen,eikä lähtenyt kotoa uuden perheen luokse,vaikka me muut sitä pyydettiin. Vittumainen juoppo jäi äidin vaivoiksi kuolemaansa saakka.

Annoin ensin pettäjän kerätä näitä pettämikertojaan useamman vuoden verran. Kaksi viimeistä vuotta sitten varoitin , että jos pettäminen ei lopu, tulee ero. Sanoi minun vain olevan vainoharhainen, hullu, kuvittelija.

Pakko oli sitten rysän päältä käräyttää. Kukahan se hullu, vainoharhainen, kuvittelija sitten olikaan loppupeleissä.

Petti myös seuraavaa kumppaniaan.  Pettäjä, siis tällainen sarjapettäjä, kun ei omaa mielenvikaisuuttaan tajua. 

Miehet ovat sikoja.

Vastaus alkuperäisen kysymykseen: Olen ja tuli.

Mieheni pettäminen paljastui, kun olimme rakentaneet talon ja menneet naimisiin. Annoin lopulta anteeksi mutta en unohtanut.

Olin shokissa koska olimme ns kasvaneet yhdessä teinistä asti. Harkitsin eroa ja kävimme pariterapiassa. Hän oli aidosti pahoillaan, otti vastuun tekemästään ja teimme töitä parisuhteen eteen. Välit paranivat ja saimme myöhemmin pari lastakin.

Nyt tuo asia kuitenkin kummittelee aika ajoin mielessäni ja olen itse kasvanut ihmisenä henkisesti todella paljon- mieheni en sijaan ei ole osoittanut henkistä kehitystä lasten syntymän jälkeen.

Lapset on koululaisia. Mietin että taisi olla virhe antaa anteeksi. Jälkikäteen mietittynä Se osoitti hänen kypsymättömyytensä ja kykynsä olla huomioimatta muita. Hän tekee impulsiivisia päätöksiä muutenkin ja on välillä todella raskas ihminen, jota en mitenkään havainnut silloin nuorempana.

Olisimpa silloin aikanaan kyennyt analysoimaan tilannetta kokonaisvaltaisemmin, pettäminen paljasti siis muutakin huomion arvoista hänen luonteestaan. Toivottavasti ei ole lapsille periytyvää .

Olen jatkanut, mutta vielä aikaista sanoa oliko oikea päätös. Toisaalta ei minulla tässä kiire ole, aina voi myöhemminkin erota jos siltä tuntuu. 

jätin heti.

Vaimo pettänyt, mutta ei tunnusta. Puhunut itsensä pussiin monta kertaa, mutta ei tunnusta. Sanonut tehneensä virheen mutta ei sano minkä virheen. 

Vaimon käytös on muuttunut paljon paremmaksi syyttelyn seurauksena. 

Olin valmis antamaan anteeksi, mutta nyt on vaikeaa kun vaimo ei kadu tai pyydä anteeksi. Pettämistä voi olla vaan liikaa. Yhteisiä lainoja liikaa ja osa lapsista pieniä. 

En tiedä miten käy. Kärsin masennuksesta. Tilanne on absurdi, kuten yksi tuolla kertoi pettäjä yrittää tukea petetty. 

Miten pettäjä voi samaan aikaan olla lohduttaja?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni pettäminen paljastui, kun olimme rakentaneet talon ja menneet naimisiin. Annoin lopulta anteeksi mutta en unohtanut.

Olin shokissa koska olimme ns kasvaneet yhdessä teinistä asti. Harkitsin eroa ja kävimme pariterapiassa. Hän oli aidosti pahoillaan, otti vastuun tekemästään ja teimme töitä parisuhteen eteen. Välit paranivat ja saimme myöhemmin pari lastakin.

Nyt tuo asia kuitenkin kummittelee aika ajoin mielessäni ja olen itse kasvanut ihmisenä henkisesti todella paljon- mieheni en sijaan ei ole osoittanut henkistä kehitystä lasten syntymän jälkeen.

Lapset on koululaisia. Mietin että taisi olla virhe antaa anteeksi. Jälkikäteen mietittynä Se osoitti hänen kypsymättömyytensä ja kykynsä olla huomioimatta muita. Hän tekee impulsiivisia päätöksiä muutenkin ja on välillä todella raskas ihminen, jota en mitenkään havainnut silloin nuorempana.

Olisimpa silloin aikanaan kyennyt analysoimaan tilannetta kokona

Minuakin nuoruuden rakkaus petti humalassa ollessaan, oli hyvin pahoillaan asiasta ja olisi tehnyt kaikkensa että oltaisiin jatkettu yhdessä. Itsekin jonkin aikaa harkitsin jatkamista, kunnes tajusin juurikin tuon että pettäminen paljasti sellaista itsekurin ja -hillinnän puutetta sekä impulsiivisuuden tasoa, että en minä sen luontoisen ihmisen kanssa halua lähteä elämääni rakentamaan, vaikka kovasti rakastinkin. Se olisi vain jatkuvan kivireen vetämistä perässäni, kun toisella ei ole elämänhallintaan tarvittavia taitoja luonteensa puolesta.

Koville otti vielä vuosien jälkeen tuo päätökseni erota sillä rakkautta oli paljon, mutta nyt vähän vanhempana olen nuorelle versiolleni todella kiitollinen että piti päänsä ja itsekunnioituksensa vaikean päätöksen edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni pettäminen paljastui, kun olimme rakentaneet talon ja menneet naimisiin. Annoin lopulta anteeksi mutta en unohtanut.

Olin shokissa koska olimme ns kasvaneet yhdessä teinistä asti. Harkitsin eroa ja kävimme pariterapiassa. Hän oli aidosti pahoillaan, otti vastuun tekemästään ja teimme töitä parisuhteen eteen. Välit paranivat ja saimme myöhemmin pari lastakin.

Nyt tuo asia kuitenkin kummittelee aika ajoin mielessäni ja olen itse kasvanut ihmisenä henkisesti todella paljon- mieheni en sijaan ei ole osoittanut henkistä kehitystä lasten syntymän jälkeen.

Lapset on koululaisia. Mietin että taisi olla virhe antaa anteeksi. Jälkikäteen mietittynä Se osoitti hänen kypsymättömyytensä ja kykynsä olla huomioimatta muita. Hän tekee impulsiivisia päätöksiä muutenkin ja on välillä todella raskas ihminen, jota en mitenkään havainnut silloin nuorempana.

Olisimpa sil

Tätä juuri itsekin mietin. Jos emme olisi olleet jo naimisissa ja yhteistä talolainaa sun muuta niin olisinko silloin osannut arvioida tilannetta eti tavalla.

Jotain kypsymättömyyttä ja impulsdikontrolliin liittyvää ongelmaahan se pettäminenkin mielestäni osoittaa.

Palstan standardien mukaan parisuhde kuuluu vain täydellisille ihmisille. Heitä ei liene maailmassa kovinkaan paljoa. Jokaisella on oikeus täydelliseen puolisoon omista vajavaisuuksista huolimatta.  Mikäli täydellisyyteen tulee särö, on ero ainoa oikea päätös. Epätäydellisen puolison sietäminen on rikos itseä ja omaa täydellisyyttä kohtaan. Aamen. 

Kaikkea voi sattua. Koko elämää harvoin kannattaa tuolloin tuhota.