Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi te monilapsiset luulette olevanne luomakunnan kruunuja?
03.09.2008 |
valitettavan moni tällä palstalla kuvittelee olevansa jotenkin parempi ihminen, kun on synnyttänyt useamman kuin yhden lapsen.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että lapsistanne kasvaa parempia ihmisiä kuin yksilapsisen perheen jälkeläinen?
Nyt haluan ihan oikeita perusteluja, enkä mitään mielipiteitä tyyliin:
maksalaatikko nyt vaan on parempaa rusinoiden kera...
Kommentit (36)
Mutta jos huomaan, että joku yleistää jonkun luulon lapsista, vaikkapa paheksuu tietyntyyppistä temperamenttia lapsella, yleensä kyse on yhden lapsen vanhemmasta.
Monen lapsen äiti tietää, että lapset ovat erilaisia, ja samat temput eivät tepsi kaikkiin lapsiin. Jotenkin sitä suvaitsee enemmän.
Ja tietää senkin, että jos saisi aloittaa esikoisen kanssa alusta, tekisi sen paljon fiksummin... Mutta eihän sellaista voi tehdä.
Yksinkertaisesti vanhetessaan viisastuu. Ei ehkä viisaammaksi kuin muut, vaan viisaammaksi, kuin mitä itse oli silloin kun oli yhden lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset ylipäätään haluavat korottaa itsenään toisten yläpuolelle? Syynä kateus tai alemmuudentunto jollakin toisella elämänalueella, jota kompensoidaan lapsiaiheisilla brassailuilla?
Ikinä en ole pitänyt itseäni muita parempana, päinvastoin minusta tuntuu että minua pidetään "kummallisena" suurperheeni vuoksi...
t. 11 lapsen äiti
tällä palstalla ollut.
Mietin yksi ilta itsekin ihan samaa.
tietyt ihmiset pönkittävät heikkoa itsetuntoaan usealla lapsella. Kuvittelevat kai saavansa arvostusta (edes) sillä.
pikemminkin niin, että nuo lapset ovat näyttäneet minulle, kuinka vajavainen olen ihmisenä ja äitinäkin. Yhden lapsen kanssa luulin vielä, että hanskaan homman...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä todellakaan tunnu siltä, että homma olisi hyvin hanskassa, tai että elämämme olisi laakereilla lepäämistä.
Pitäisiköhän meidän sitten lopettaa haaveilut useammasta lapsesta, jos se sitten on niin hurjan paljon rankempaa... Emme taida kyetä siihen?
Mikäs sulla on ongelmana?
Edellisestä orgasmista liikaa aikaa -oletan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että yksilapsinen elää läpät silmillään eikä huomaa muiden lapsia ollenkaan?
Monilapsisen perheen vanhemmat eivät ehkä ehdi ja jaksa huomata muiden lapsia, mutta yksilapsiset ehtivät huomata, että on muunkinlaoisia lapsia kuin omansa.
aika monella yksilapsisella on on jopa ystäviä, joilla on lapsi/ lapsia.
Mutta itselläni tuonsuuntaiset puheet on suurelta osin vastareaktio 1-lapsisten äitien puheille: ärsyttää, jos se yksi sattuu olemaan ns. helppo tapaus ja sitten äitee ajattelee, että se on kaikki hienon kasvatuksen tulosta. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta jos sen jälkeen tulee arvostelemaan monilapsisen lasta ja antaa selvästi ymmärtää, että se on huonon kasvatuksen tuotosta, minulla nousee niskakarvat pystyyn.
Itselläni on kaksi lasta, joista esikoinen (poika) on haastava ja kuopus (tyttö helppo kuin mikä. Itse asiassa pahin kaunaisuus kohdistuu omaan siskooni (jolla yksi tyttö), joka arvostelee pojan käytöstä ja sanoo sen olevan kamalaa, vaikka poika minun silmissäni olisi käyttäytynyt oikein hyvin. Olemme esim. olleet kävelyllä ulkona ja itse olen ajatellut, että poika juoksemalla saa purkaa vähän energiaa, mutta systerin mielestä tämä oli ihan huono juttu, koska autoilijat voi säikähtää, että poika juoksee kadulle heidän alleen. Ja tietty tämä olisi korjattavissa, jos vain pojan pistäisi kuriin...
Useamman lapsen äideillä on siis suurempi todennäköisyys olla suvaitsevaisia kuin sillä osalla yksilapsisista äideistä, joille on siunaantunut helposti aisoissa pidettävä tapaus.
Ja lopuksi vielä, että useinhan on niin, että tällaiset pikkujutut omasta elämästä säteilevät ajatuksiin noin laajemminkin. Myönnän siis, että tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta siltä se vain musta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempi tietää paremmin kuin yhden lapsen vanhempi millaista on monilapsisen perheen elo. Eipä tuosta kannattane nokkiinsa ottaa. Minä olin pitkään yhden lapsen äiti, nyt kahden.
enkä keksi siitä mitään hyvää sanottavaa !
tehkää vaan niitä kersoja, ja jonain päivänä ne on katkeria teille!
Mä vihaan vanhempiani vieläkin, kun ne eivät saaneet sitä lisääntymistään kuriin!
Koen jääneeni niin paljosta paitsi.
Kadehdin aina niitä, jotka ainoita lapsia tai vaan yksi sisarus.
Koskaan ei ollut rahaa MIHINKÄÄN kivaan.
Aina piti käyttää toisten vanhoja vaatteita. Aina jäi toisten varjoon. Ei vanhemmilla TODELLAKAAN riittänyt aikaa ja voimia antaa meille kaikille huomiota. Vaikkakin luulivat niin.
ja jos luulette, että siinä katraassa kasvaisi sosiaaliseksi, niin erehdytte.
Verrattuna esim mieheeni, joka ainoa lapsi, olen todella melkein erakko.
Nautin nyt kun saan omaa aikaa, tilaa, rauhaa...
Eikä meitä nyt vielä maailman suurin perhe ollut, neljä kylläkin. Ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatuksiaan, vedoten olevansa useamman äiti, SIKSI että täällä NIIN paljon yksilapsisten äidit kommentoi niin ehdottomalla linjalla moniin asioihin.
Ja vielä niin että esim. on yksi lapsi, 1-v., ja sitten ollaan niin asiantuntevia uhma-ikästen ja murrosikästen ja vaikka mihin asioihin...
enkä keksi siitä mitään hyvää sanottavaa !
tehkää vaan niitä kersoja, ja jonain päivänä ne on katkeria teille!Mä vihaan vanhempiani vieläkin, kun ne eivät saaneet sitä lisääntymistään kuriin!
Koen jääneeni niin paljosta paitsi.
Kadehdin aina niitä, jotka ainoita lapsia tai vaan yksi sisarus.Koskaan ei ollut rahaa MIHINKÄÄN kivaan.
Aina piti käyttää toisten vanhoja vaatteita. Aina jäi toisten varjoon. Ei vanhemmilla TODELLAKAAN riittänyt aikaa ja voimia antaa meille kaikille huomiota. Vaikkakin luulivat niin.ja jos luulette, että siinä katraassa kasvaisi sosiaaliseksi, niin erehdytte.
Verrattuna esim mieheeni, joka ainoa lapsi, olen todella melkein erakko.
Nautin nyt kun saan omaa aikaa, tilaa, rauhaa...Eikä meitä nyt vielä maailman suurin perhe ollut, neljä kylläkin. Ihan liikaa.
Ehkä sulla on kyse siitä, että ne ongelmat on sulla eikä siinä että teitä oli useampi lapsi. Itte olen kuusi lapsisen perheen keskimmäinen, ja erittäin onnellinen siitä että mulla oli paljon sisaruksia. Sosiaalinen elämä oli ykkösluokkaa, ja tilaa oli kasvaa ja elää. Lapsuus olikin sitten elämäni ihaninta aikaa ja olen edelleenkin niin kovin läheinen sisarien ja vanhempieni kanssa. Kaikki taitaa olla enemmänkin siitä kiinni, kuinka itse pääkopassaan asiat tuntee. Jos on ihminen, joka haluaa olla jatkuvasti keskipisteenä ja esillä niin tietty siinä tapauksessa ei mitenkään toimi se, että elää isossa perheessä. Vika vaan ei ole silloin vanhemmissa vaan itse siinä jäkikasvussa.
Ihan omasta kokemuksesta halusin ittekkin sitten suurperheen ja onnellisesti olen onnistunut jo 5 onnellista ja iloista lasta saamaan. Mutta en kyllä silti tunne olevani jotenkin muita parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on jossain muualla, kun siinä että oli niitä sisaruksia.
Meitä oli kolme, ja oli tosi kiva että oli sisaruksia.
Kaikkea muuta voisinkin lapsuudestani valittaa - köyhyyttä ym. ym. Kyllä meilläkin oli niin vaikeeta ja niin monessa kohtaa ettei tosikaan.
Mutta se että esim. munkin piti käyttää toisten vanhoja vaatteita ei varmaan johtunut siitä että meitä oli useampi lapsi. Tai ne muut lapsuuden ongelmat.
saada riittävästi huomiota vanhemmiltaan.
On lapsen ihmisarvoa halventavaa sanoa numerolle 13, että hän on ongelmien syy.
Jos hän olisi saanut perustarpeensa tyydytettyä, ehkä hän olisikin ollut onnellisempi? Olisi nyt onnellisempi?
Eikö se ole vanhempien tehtävä huolehtia lapsensa perustarpeista?
ette te voi siitä lasta syyttää!!!
Mutta särähti korvaan kun eräässä ketjussa joku kirjoitti että yksilapsinen äiti ei tiedä kasvatuksesta tai pikkulapsi-arjesta mitään.
No joo...
Mutta sanokaa mulle mitä rankkaa siinä on jos tekee lapset tyyliin 4-6 vuoden välein?
Eri asia oikeasti jos lapset tullut tyyliin 3 lasta 3 vuoteen.
Pitää sitä yhtäkin kasvattaa ja hoitaa ... kai?
"Eikö se ole vanhempien tehtävä huolehtia lapsensa perustarpeista?
ette te voi siitä lasta syyttää!!!"
Hänelle vain ei kelvannut käytetty... Kun olisi pitänyt saada kaikki uutta ja hienoa. Mutta jos jonkun se tavara saa onnelliseksi niin hyvä hänelle, mitäpä noista muista arvoista.
Koen jääneeni niin paljosta paitsi.
Kadehdin aina niitä, jotka ainoita lapsia tai vaan yksi sisarus.Koskaan ei ollut rahaa MIHINKÄÄN kivaan.
Aina piti käyttää toisten vanhoja vaatteita. Aina jäi toisten varjoon. Ei vanhemmilla TODELLAKAAN riittänyt aikaa ja voimia antaa meille kaikille huomiota. Vaikkakin luulivat niin.Se, että kokee asian tietyllä tavalla ei muutu toiseksi sillä, että syyllistetään ja pidetään kiittämättömänä ja ymmärtämättömänä.
Puolillaan vettä oleva lasi on toiselle ihmiselle puoliksi täynnä ja toiselle puoliksi tyhjä, eikä katsontakanta juupas-eipäs -väittelyllä muutu.
Oletko saanut myöhemmin elämässäsi "täydennystä" lapsuuden jättämään koloon, vaillejäämisen kokemukseesi? Onko sinulla lapsia ja jos on, miten heidän kanssaan olet pyrkinyt ja pystynyt toimimaan toisin kuin koit lapsuuden perheessäsi eletyn?
Mutta yhden lapsen äideiltä tuntuu varsin usein puuttuvan se ymmärrys, mitä lasten erilaisten luonteiden yhteensovittaminen oikeasti on. Ei useampi lapsikaan automaattisesti sitä ymmärrystä tuo, mutta ehkä useamman äiti ei kuitenkaan pidä kasvattamisesta enää niin suurta meteliä kuin yhden äidit.
Aina poikkeuksia mahtuu joukkoon, mutta näitä yhden lapsen kaikkitietäviä äitejä vain nyt on sattunut minun kohdalleni.
Alue: Aihe vapaa
Aika yksioikoinen yleistys. Minä en kuvittele yhtään mitään, minä yritän vain parhaani kasvattaakseni jälkikasvustani kunnon kansalaisia. Aika sitten näyttää, mitä siitä tulee. t. Neljän äiti