Miksi "yläluokkaiseen tyyliin" kuuluu se että on hyvin hoikka?

Vierailija kirjoitti:

Varmasti vaikuttaa myös se, että köyhälle se sipsipussi tai muut herkut voivat olla ainoa tapa hemmotella itseään ja ainoa asia mikä tuo iloa. Rikkaana sinulla on vara valita, jos sinua ilahduttaa Karibian matka niin ei kun koneeseen, tai ehkä käyt hakemassa hyvää oloa shoppailureissulta tai kauneushoitolasta. Köyhä ei voi näitä asioita tehdä, ja jos elämä on muutenkin kurjaa niin sitä helposti kääntyy sen ainoan edullisen hyvän olon tuojan eli herkkujen ääreen. 

 

Rikkaalla on tavallaan aina mitä odottaa ja mikä pitää mielen poissa herkuista. Lisäksi aikataulu voi olla kiireinen, missä välissä sitä ehtii mässäillä? Jos lähes joka päivä on tilaisuuksia (vaikka vain kahvitteluja tai normi ravintolakäyntejä) niin silloin on helpompi pysytellä edustavien vaatteiden mitoissa. Köyhä jos kerran kymmenessä vuodessa saa kutsun vaikka häihin missä pitäisi olla edustavampaa päällä niin kyllä siinä kymmenessä vuod

Nimenomaan rikkaille on aikaa ja resursseja huolehtia ruokavaliosta ja harrastuksista. Köyhillä on kiire, uupumusta ja masennusta eikä kukaan kokkaa ja suunnittele heille terveellisiä aterioita eikä personal trailer suunnittele treeniohjelmaa.

Jos hoikkuus vaatisi palveluväkeä pitämään huolta terveellisistä aterioista ja treeniohjelmista, niin millä selittyy se, että myös ihan tavalliset pulliaiset ovat hoikkia? Vai onko nykyään ihmisillä se oletus, että koska ylipainoisia on jo puolet aikuisväestöstä, niin hoikkien on pakko olla syömishäiriöisiä, lääkkeiden/huumeiden käyttäjiä tai niin rikkaita, ettei heillä ei ole muuta kuin aikaa pitää itsestään huolta?

Kaipa siinä on sekin ajatus taustalla, että vaikka olisi varaa syödä miten paljon huvittaa, ei kuitenkaan tee niin. Ja toisaalta riittävän varakas on siinä asemassa, että voi palkata jonkun huolehtimaan syömisistään, laskemaan kaloreitaan ja tuomaan juuri oikeanlaisen terveellisen aterian nenän alle aina juuri oikealla hetkellä ennen kuin on nälkä. Ei tarvitse itse edes päättää mitä syö.

Laiha=elegantti ajattelu on toisaalta naurettava vanhojen mummojen kuvitelma. Todellisuudessa eleganttius on hyvää ja sulavaa käytöstä. 

Odotan aikaa milloin myös painoindeksin mukaisesti normaalipainoisille suunnitellaan istuvia ja tyylikkäitä asuja. Nykyinen muoti istuu vain 15 -vuotiaille kesken pituuskasvupyrähdyksen ja laihoille malleille.

Ne on älyttömimpiä mainoksia missä on sekä plusmalleja että laihoja malleja yhdessä jopa alusvaatteissa. Niistä kuvista huomaa miten sairas nykyihanne on ja kuviin pääsevät vain normaalipainon ulkopuoliset ääripäät. 

Erinomainen kysymys! Kuten aiemmissa vastauksissa on jo pohdittukin, lienee syynä jonkinlainen eksklusiivinen saavuttamattomuuden ihanne: mitä vaikeampaa jotakin on saavuttaa (tai säilyttää), sitä arvokkaammalta se näyttää. Pula-ajoista asetelma on kääntynyt päälaelleen, se, mikä ennen oli harvinaista, on nyt arkea - ja harvinainen on juuri sitä, mihin aina liittyy loistokkuuden ja tavoiteltavuuden tuntu.

"Nimenomaan rikkaille on aikaa ja resursseja huolehtia ruokavaliosta ja harrastuksista. Köyhillä on kiire, uupumusta ja masennusta eikä kukaan kokkaa ja suunnittele heille terveellisiä aterioita eikä personal trailer suunnittele treeniohjelmaa."

En sanoisi, että köyhillä on niinkään kiire. Sen sijaan uupumusta ja masennusta heillä saattaa olla, kuten myös monella ns. keskiluokkaisellakin. - Ero siinä, että kun on "tarpeeksi köyhä" niin kuten täällä joku jo kirjoitti ja tai antoi minusta ymmärtää, että kun on "tarpeeksi köyhä" niin silloijn on olemassa riski, että  kadottaa halun välittää niin omasta terveydestään kuin siisteydestään/ puhtaudestaan.

  Terveydestä, johon moni mieltää huiolehtimisen myös oman ulkosien olemuksen vaalimisen, johon saattaa kuulua paitsi se, että jaksaa ja viitsii ja ylipäätään kokee mielekkääksi pitää itsensä siistinä. Kuten seimerkiksi se, että ainakin useimmiten  kodin ulkopuolella lähteisssään pukeutuu tarkoituksenmukaisesti ja puhtaisiin / siisteihin vaatteisiin. Mutta monella myös se, että pitää elopainonsa kurissa ainakin, niin, ettei päästä sitä karkaamaan sairaalloisen ylipainon puolelle.

Toisaalta osalle  elopainon kurissa pitäminen saattaa käytännössä tarkoittaa kaiken sitressin ja uupumuksen keskellä sitä, että paino jojoilee ylös-alas-ylös... joka taas vain lisää masennsuta ja stressiä. - Jolloin vähän varakkaampi voikin olla yhtä hyvin hoikempi kuin vähän ylipainoisempi tai ylipäätään olla painonsa kanssa sinut ilman jatkuvaa jännitystä siitä, että riittääkö hän sellaisena kuin on vai pitäsikö hänen oikeastaan -luultavsti useammin- laihduttaa hieman tai mitä hänen pitäisi tehdä, että tulisi vastaisuudessakin myönteisesti kuulluksi ja nähdyksi. 

Kyky siirtää tarpeentyydytystä myöhempään liittyy sekä korkeamman koulutuksen hankkimiskykyyn että menestykseen työelämässä ja sijoittamisessa, sama kyky mahdollistaa painonhallinnan.

Eli ihminen pystyy lykkäämään jotain nautintoa tuottavaa asiaa, kuten syömistä tai rahankulutusta tms jonkun tylsemmän adian kuten opiskelun tai työnteon tai painonhallinnan vuoksi.

Jo päiväkoti-ikäisissä on tässä eroja. Kun namit laitetaan pöytään ja sanotaan, että voit syödä joko 5 nyt heti tai 10 3 tunnin päästä, niin osa syö ne heti ja osa pystyy odottamaan 3 h päähän 

Vierailija kirjoitti:

Jos hoikkuus vaatisi palveluväkeä pitämään huolta terveellisistä aterioista ja treeniohjelmista, niin millä selittyy se, että myös ihan tavalliset pulliaiset ovat hoikkia? Vai onko nykyään ihmisillä se oletus, että koska ylipainoisia on jo puolet aikuisväestöstä, niin hoikkien on pakko olla syömishäiriöisiä, lääkkeiden/huumeiden käyttäjiä tai niin rikkaita, ettei heillä ei ole muuta kuin aikaa pitää itsestään huolta?

Mä olen hoikka osaksi sen takia, että olen KÖYHÄ ja masentunut. Ei ole rahaa ostaa herkkuja tai valmisruokia, ja jos ei jaksa kokkailla mitään, niin ei tule myöskään syötyä mitään.

Ei ole aikaa syödä. Ehkä joku suklaapatukka tai energiajuoma joskus herkkuna mutta ei todellakaan mitään pizzoja, sipsipusseja ja limsaa.

Kartanoiden ja palatsien ylläpito on niin kallista, ettei ole varaa syödä kuin vähän kaviaaria ja fasaania. 

Huutista, koska yläluokka ei kyllä ollut kovin hoikkaa aikanaan

Vierailija kirjoitti:

Varmasti vaikuttaa myös se, että köyhälle se sipsipussi tai muut herkut voivat olla ainoa tapa hemmotella itseään ja ainoa asia mikä tuo iloa. Rikkaana sinulla on vara valita, jos sinua ilahduttaa Karibian matka niin ei kun koneeseen, tai ehkä käyt hakemassa hyvää oloa shoppailureissulta tai kauneushoitolasta. Köyhä ei voi näitä asioita tehdä, ja jos elämä on muutenkin kurjaa niin sitä helposti kääntyy sen ainoan edullisen hyvän olon tuojan eli herkkujen ääreen. 

 

Rikkaalla on tavallaan aina mitä odottaa ja mikä pitää mielen poissa herkuista. Lisäksi aikataulu voi olla kiireinen, missä välissä sitä ehtii mässäillä? Jos lähes joka päivä on tilaisuuksia (vaikka vain kahvitteluja tai normi ravintolakäyntejä) niin silloin on helpompi pysytellä edustavien vaatteiden mitoissa. Köyhä jos kerran kymmenessä vuodessa saa kutsun vaikka häihin missä pitäisi olla edustavampaa päällä niin kyllä siinä kymmenessä vuod

Tässä oli kyllä sellaista yleistystä ja mutuilua, etten jaksanut edes lukea loppuun. 

Lapsuudessani 80-90 luvulla ainoa duunariperhe yläluokkaisella alueella, pikku talomme oli 1800-luvulta, alut trendasi 1920-40 luvulla suurine taloineen.

Ja kyllä, olimme myö se lihavin perhe, vaikkei mitään pikaruokaa edes silloin syöty, vaan ihan tavallista kotiruokaa. Ei kyllä harrastettu liikuntaakaan. Lapsuuden varakkaammat kaverit kävi paljon tavoitteellisemmin tenniksessä, ratsastamassa, yleisurheiluss ym. 

Me kävimme silloin tällöin uimahallissa. 

Nyt vasta tämän keskustelun luettuani, aloin miettiä lapsuuttani, ja kulttuurillista eroa perheidemme välillä. 

Spoileri: lapsuuden ystäväni ovat korkeakoulutettuja ja hyvissä asemissa. Itse olen matalammin koulutettu, tykkään työstäni, mutta palkka taitaa olla vain kymmenesosa heidän palkoistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessani 80-90 luvulla ainoa duunariperhe yläluokkaisella alueella, pikku talomme oli 1800-luvulta, alut trendasi 1920-40 luvulla suurine taloineen.

Ja kyllä, olimme myö se lihavin perhe, vaikkei mitään pikaruokaa edes silloin syöty, vaan ihan tavallista kotiruokaa. Ei kyllä harrastettu liikuntaakaan. Lapsuuden varakkaammat kaverit kävi paljon tavoitteellisemmin tenniksessä, ratsastamassa, yleisurheiluss ym. 

Me kävimme silloin tällöin uimahallissa. 

Nyt vasta tämän keskustelun luettuani, aloin miettiä lapsuuttani, ja kulttuurillista eroa perheidemme välillä. 

Spoileri: lapsuuden ystäväni ovat korkeakoulutettuja ja hyvissä asemissa. Itse olen matalammin koulutettu, tykkään työstäni, mutta palkka taitaa olla vain kymmenesosa heidän palkoistaan. 

 

Jatkan vielä, olen tänäpäivänä ryhmässä ainoa lihava. 

Vierailija kirjoitti:

Koska hoikkuus on kaunista ja terveellistä + vaatteet näyttää aina paremmalta hoikan päällä.

Ja koska se kertoo hyvästä impulssikontrollista. Heikko impulssikontrolli on alempien sosiaaliluokkien juttu. 

Kurinalaisuus ja itsekontrolli ovat tiettyyn pisteeseen asti hyveitä. Toki kohtuus niissäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Aamulla yksi pilttisosepurkki ja illalla toinen. Yksi tomaatti.

Olen pitkä ja hoikka, syön ihan normaalisti kaksi lämmintä ateriaa/päivä + välipalat.

Iso pihvikin saattaa mennä.

Sinulla on ihan vääristynyt kuva siitä mikä hoikkuus vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Ette oo v*ttu tosissanne, että hoikat olisivat hoikkia, koska ovat anorektikkoja tai vetävät koksua?



 

Niillä jotka ajattelevat kyseisellä tavalla, on vakavia itsekurin puutteita ja liikakiloja. Hoikkuuden kadehtiminen verhotaan pilkkaan ja nimittelyyn. Rahvaanomaista käytöstä.

Yleisen elintason noustessa on laihuudesta tullut statussymboli: Kun on niin rikas ettei tarvitse käydä töissä voi laihuutta "suorittaa" täysipäiväisesti. On oma kokki, ravintoneuvoja, PT, joogaohjaaja, plastiikkakirurgi, elämäntapavalmentaja, luontaishoitaja, psykoterapeutti... ja ties mitä vielä.

Ennenvanhaan, kun suurin osa kansasta näki nälkää, oli lihavuus vaurauden, menestyksen ja kauneuden merkki. Esim. kaksoisleuka ja pulleat käsivarret naisilla sekä iso maha miehillä oli todella hot.

Johtuupi siitä, että pitkä ja hoikka ruumiinrakenne on alienin sukua. Heillä on korkeampi älykkyys, itsekuri ja noh, enemmän avaruus-dna:ta. Pötkyläpullerot ovat maanläheisiä myös konkreettisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti vaikuttaa myös se, että köyhälle se sipsipussi tai muut herkut voivat olla ainoa tapa hemmotella itseään ja ainoa asia mikä tuo iloa. Rikkaana sinulla on vara valita, jos sinua ilahduttaa Karibian matka niin ei kun koneeseen, tai ehkä käyt hakemassa hyvää oloa shoppailureissulta tai kauneushoitolasta. Köyhä ei voi näitä asioita tehdä, ja jos elämä on muutenkin kurjaa niin sitä helposti kääntyy sen ainoan edullisen hyvän olon tuojan eli herkkujen ääreen. 

 

Rikkaalla on tavallaan aina mitä odottaa ja mikä pitää mielen poissa herkuista. Lisäksi aikataulu voi olla kiireinen, missä välissä sitä ehtii mässäillä? Jos lähes joka päivä on tilaisuuksia (vaikka vain kahvitteluja tai normi ravintolakäyntejä) niin silloin on helpompi pysytellä edustavien vaatteiden mitoissa. Köyhä jos kerran kymmenessä vuodessa saa kutsun vaikka häihin missä pitäisi olla edusta

 

Ei se pt ja terveellinen ruoka sitä muuta, että ihminen on lyhyt ja lihava. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, mutta on harhaa kuvitella, että äkkirikastuminen tekisi peruspallukasta yhtäkkiä tyylikkään.  Ellei sitten mene saman tien kauneuskirurgille, mutta huijaustahan se on.