Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla kertoa kenellekään minkälaisessa ahdingossa olen
30.12.2023 |
Enkä ainakaan sitä, että elämän lopettaminen on alkanut tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta. Ei oikein ole ketään jolle kertoa, kun kaikilla on niin paljon omiakin ongelmia enkä halua kuormittaa turhaan. Muut kyllä mielellään avautuvat mulle jostain mitättömistä ongelmistaan (Pekka ei taaskaan vienyt roskapussia)..
Kommentit (69)
Toivon sulle voimia!
Itse käynyt läpi monet mankelit ja tunnistan tuon "en halua kuormittaa muita". Itken yksin, jos itken ja muille näytän reipasta naamaa.
Mutta sen voin kertoa, että on mahdollista nousta sieltä murheen laaksosta. Koville se kyllä ottaa.
Muistan ensimmäisen nöyryyttävän leipäjono kokemukseni. Kuinka häpeissäni olin! Mutta pikkuhiljaa on taivuttava ottamaan apua vastaan, kun oma terveys ei riitä tienaamiseen. Ravitsemus, ulkoilu ja ihmissuhteet ovat iso osa terveyttä.
Vaikka ei kovin suurta apua saisi esim leipäjonosta, niin jää edes pari euroa enemmän kasviksiin ja siihen mikä on liian kallista ilman apua.
Pikkuhiljaa oppii siihen, että melko vähälläkin tulee toimeen.
Se on katkera tie, kun luottotiedot ja vähän kaikki menee. Mutta sieltä on mahdollista nousta elämään ihan hyvää elämää.
Jos annat luvan, niin rukoilen sinulle parempia aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissantappajalle toivon kaikkea mahdollista pahaa.
Kitumaanko olisi pitänyt jättää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä:
-avioero ulkomailla
-en päässyt eron jälkeen kunnolla jaloilleni uudella alalla
-pandemia vei vähätkin työt
-säästöjä enää 6kk menoihin jäljellä, en ole sosiaaliturvan piirissä
-uuden työn löytäminen näyttää mahdottomalta
-jos rahat loppuvat, joudun kadulle
Minulla melkein sama tilanne paitsi en ole eronnut ja työt loppuivat, koska työnantaja savusti mut ulos. Ei ollut munaa sanoa, ettei tarvitse enää edes osa-aikaista työntekijää.
Sen jälkeen olen elänyt säästöillä ja yrittänyt työllistää itse itseni, mutteihän siitä ole mitään tullut tietenkään. Rahaa on jäljellä enää pariksi kuukaudeksi. Tukien varaan en haluaisi takaisin. Olin pitkään työttömyystuella ja se jatkuva stressi töiden hakemisesta sekä jatkuvat pettymykset, kun vastaus oli aina "valite
Mitä työtä pystyt tekemään? Hyvinvointialueilla on nyt pulaa mm. siivoojista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä:
-avioero ulkomailla
-en päässyt eron jälkeen kunnolla jaloilleni uudella alalla
-pandemia vei vähätkin työt
-säästöjä enää 6kk menoihin jäljellä, en ole sosiaaliturvan piirissä
-uuden työn löytäminen näyttää mahdottomalta
-jos rahat loppuvat, joudun kadulle
Onko lapsia tai joku syy jäädä sinne? Eikö noilla säästöillä kannattaisi muuttaa Suomeen tai johonkin Pohjoismaahan töitä etsimään?
Ei lapsia, olen parisuhteessa paikallisen kanssa mutta hän on vielä köyhempi kuin minä, vaikka töissä jotka sitovat hänet tähän maahan.
joo ja sitten olet onnellisesti kadulla mutta parisuhteessa tai et
Puolen vuoden palkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä päästä hoivakotiin hoiva-avustajaksi ja opiskele työn ohessa lähihoitajaksi. Jos olet kunnollinen normaali ihminen, niin kyllä pääset töihin hoiva-alalle. Pula työntekijöistä on kova. Monet työnantajat auttaa myös asunnon hankkimisessa, jos saavat henkilökuntaa töihin. Palkka on aluksi pieni, mutta kyllä sillä kuitenkin elää, eikä tarvitse ottaa velkaa. Myöhemmin saa enemmän, kun opinnot etenee ja alkaa saamaan lähihoitajan palkkaa, ja voi saada myös ilta- ja viikonloppuvuoroja ja niistä tulee myös lisiä.
En pysty tän kipuoireen kanssa tekemään fyysistä työtä.
Ap
Lääkäriltä lähete kipupoliklinikalle. Vaadi sitä. Nykyään löytyy hoitokeinoja hermokipuun. Se selviää kipupoliklinikalla asiantuntijalääkärin pakeilla. Itseltäni puudutettiin aikoinaan hermo selästä.
Minulla on myös erittäin kivulias hermovaurio, johon kokeiltiin ihan kaikki lääkkeistä painevaatteisiin. Ne eivät auttaneet, mutta sain/ saan avun neuromodulaatio-hoidoista. Kannattaa pyytää siihen lähetettä, joka tosin vaatii, että ihan kaikki muu on kokeiltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää eläimiä itse tappako. Ottakaa yhteys eläinsuojeluyhdistykseen.
Sen eläimen voi luovuttaa jollekin toiselle ystäväksi, lemmikiksi. Ei ole pakko tappaa.
Minä sekä mieheni makaamme masentuneina omissa murheissamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää tappako eläimiä tai itseänne ahdingon takia! Apua on jostain saatavilla!
Alue: Aihe vapaa
Minä jouduin velka- ja ulosotttokierteeseen, kun nuorena perustamani yritys meni karille. Olin joutunut takaamaan yrityksen perustamiseen tarvittavan lainan henkilökohtaisesti saadakseni sen. Tein ymmärtämättömyyttäni isoja virheitä perustaessani yrityksen. Huolettomasta elämästä tai rahojen tuhlaamiseta ei kuitenkaan ollut kyse, en edes nostanut palkkaa työstäni alkuvaiheessa. Elin ulosottohelvetissä n. 15 vuoden ajan, mutta lopulta pääsin siitä suosta pois.
Suinkaan aina ei velkaantumisessa ole kyse yli varojen elämisestä, omista tyhmistä valinnoista. Tietenkin kaltaisilleni voit sanoa, että pitikö ottaa yrittäjän riski. Joidenkin kuitenkin täytyy. Talouden dynamiikka on riippuvainen siitä.
Toivotan tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle AP. Itsekin toivoin aikanani vain kuolevani pois, enkä nähnyt itselläni minkäänlaista säällistä tulevaisuutta. Mutta niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Asioilla on tapana lopulta järjestyä jotenkin.