En uskalla kertoa kenellekään minkälaisessa ahdingossa olen

Avaudu tähän ja verrataan ongelmia?

Kerro vaan

Asioiden sisällä pitäminen ei ainakaan auta tilannettasi. Rohkaisen puhumaan. Tuskin kukaan pitää sitä kuormittavana, yhtä lailla sinä kuuntelet muiden huolia.

Saanko minäkin kertoa?

Ei ap.

Vierailija kirjoitti:

Avaudu tähän ja verrataan ongelmia?

Velkaantuminen, huoli toimeentulosta tulevaisuudessa (ja nyt) ja krooninen kipu.

Ap

Kerro lisää, kun nyt kerran aloitit. Täältä löytyy monenlaista kohtaloa ja elämänkokemusta, myös niiden jotka ovat olleet samassa tilanteessa kanssasi.

No luottohäiriöisiä on Suomessa 350 000 että et nyt varmaan ainoa ole ongelminesi...

Ei muutkaan uskalla kertoa omastaan. Koska vastaukset tietää etukäteen, ne eivät ole empaattisia ainakaan Suomessa. Sunlaisia tarvittaisi täällä tekemään parmpi maailma, keskustelemaan vaikka anonyymina, ettei yksi toisensa perään huku ja lähde. Miten silloin se tehtäisi yksin, parempi maailma, inhimillisyys, vapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaudu tähän ja verrataan ongelmia?

Velkaantuminen, huoli toimeentulosta tulevaisuudessa (ja nyt) ja krooninen kipu.

Ap

Minulla aivan samat murheet, paitsi ei kroonista kipua mutta autoimuunisairaus. Minäkin ajattelin itsemurhaa mutta nyt olen piristynyt jostakin syystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaudu tähän ja verrataan ongelmia?

Velkaantuminen, huoli toimeentulosta tulevaisuudessa (ja nyt) ja krooninen kipu.

Ap

Mikä kipu? Mitä olet kipuun kokeillut? Meillä on nyt ylivelkaantuneita ulosotossa olevia todella paljon, et poikkea massasta mitenkään.

Tee edes virheanalyysi: miksi velkaannuit.

No ei se sitä omaa kärsimystä ainakaan miksikään jalosta, jos siitä vaikenee. Itse olen kertonut hyvin avoimesti omasta tilanteestani: Matalapalkka-alalla oleva kolmen teinin yh-äiti, joka kuukaudesta ja vuodesta toiseen saa mm. muistuttaa lasten isää siitä, että on lasten isä. Huoli jokapäiväisestä taloudellisesta pärjäämisestä on, palkka ei riitä. Itsellä vielä etenevä vakava sairaus laittamassa kapuloita rattaisiin mutta elämä on. Hampaat purren eteenpäin. 

Minä:

-avioero ulkomailla

-en päässyt eron jälkeen kunnolla jaloilleni uudella alalla 

-pandemia vei vähätkin työt

-säästöjä enää 6kk menoihin jäljellä, en ole sosiaaliturvan piirissä

-uuden työn löytäminen näyttää mahdottomalta 

-jos rahat loppuvat, joudun kadulle

Soita johonkin auttavaan puhelimeen, siellä on ammattilaisia, jotka osaavat auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä:

-avioero ulkomailla

-en päässyt eron jälkeen kunnolla jaloilleni uudella alalla 

-pandemia vei vähätkin työt

-säästöjä enää 6kk menoihin jäljellä, en ole sosiaaliturvan piirissä

-uuden työn löytäminen näyttää mahdottomalta 

-jos rahat loppuvat, joudun kadulle

Onko lapsia tai joku syy jäädä sinne? Eikö noilla säästöillä kannattaisi muuttaa Suomeen tai johonkin Pohjoismaahan töitä etsimään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä:

-avioero ulkomailla

-en päässyt eron jälkeen kunnolla jaloilleni uudella alalla 

-pandemia vei vähätkin työt

-säästöjä enää 6kk menoihin jäljellä, en ole sosiaaliturvan piirissä

-uuden työn löytäminen näyttää mahdottomalta 

-jos rahat loppuvat, joudun kadulle

Onko lapsia tai joku syy jäädä sinne? Eikö noilla säästöillä kannattaisi muuttaa Suomeen tai johonkin Pohjoismaahan töitä etsimään?

Ei lapsia, olen parisuhteessa paikallisen kanssa mutta hän on vielä köyhempi kuin minä, vaikka töissä jotka sitovat hänet tähän maahan.

Voin kertoa omasta tilanteestani, että luottotiedot ovat menneet jo aikoja sitten. Tällä hetkellä siellä on noin 30 000 € ulosotossa. Olen töissä, mutta taloudellisesti olen tiukoilla juuri tuon velan takia. Palkasta menee ulosottoon automaattisesti 600 €/kk. Paitsi 3 kk vuodessa jolloin on vapaata ulosotosta.

Viime marraskuussa tulin kotiin töistä ja sähköt olivat menneet koska en ollut maksanut sähkölaskua. Veli maksoi sen ja sähköt palasivat seuraavana päivänä, mutta päivän olin lemmikkien kanssa pimeässä. 

Olen hukuttanut yhden kissani joka piti lopettaa, mutta ei ollut varaa eläinlääkäriin. Tätä en ole kertonut kenellekään. Kissan hautasin metsään. Muille sanoin, et kissa lopetettiin eläinlääkärissä. 

Olen ryöstänyt rahaa entisestä työpaikastani. Muutamia satasia. 

Et joo. Raha asiat on mulle vaikeita ja olen päälle 30 nainen

Älkää eläimiä itse tappako. Ottakaa yhteys eläinsuojeluyhdistykseen.

Jatkuva kipu on sellainen, että se kyllä aiheuttaa masennusta ja ajatusten käpertymistä. Ei oikein jaksa nähdä vaihtoehtoja tilanteeseen, kun on koko ajan kipeä. Minäkin ehdotan johonkin auttavaan puhelimeen soittamista, voit siellä avautua yksityiskohtaisemmin tilanteestasi ja voit saada ainakin uutta näkökulmaa jos nyt ei suoraa apua tai neuvoa, mistä apua voisi saada. Kipu on helvetillinen kumppani, mutta älä anna sen nitistää sua ap! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä:

-avioero ulkomailla

-en päässyt eron jälkeen kunnolla jaloilleni uudella alalla 

-pandemia vei vähätkin työt

-säästöjä enää 6kk menoihin jäljellä, en ole sosiaaliturvan piirissä

-uuden työn löytäminen näyttää mahdottomalta 

-jos rahat loppuvat, joudun kadulle

Onko lapsia tai joku syy jäädä sinne? Eikö noilla säästöillä kannattaisi muuttaa Suomeen tai johonkin Pohjoismaahan töitä etsimään?

Ei lapsia, olen parisuhteessa paikallisen kanssa mutta hän on vielä köyhempi kuin minä, vaikka töissä jotka sitovat hänet tähän maahan.

Suomeen kesätöihin ja niillä rahoilla takaisin ulkomaille?

Tai Suomeen töihin ja etäsuhde?