Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei puhu MISTÄÄN
30.12.2023 |
Kertokaa, onko tämä parisuhde teidän mielestä jotenkin outo..
Tunnen miehen jo 3v aikaisemmin, kun alettiin seurustelemaan. Kaverina en ikinä huomannut, että olisi näin huono puhumaan.. No suhde kuitenkin muuttui vakavammaksi ja ollaan kohta 2v seurusteltu.
Mies ei puhu mistään. Siis mistään vakavista aiheista. Kevyistä hyvistä aiheista voi kyllä papattaa sydämensä kyllyydestä. Jos tulee riita, alkaa 3pvä mökötys mikä on ärsyttävää. Nykyään ymmärrän, että mies ei ehkä tee sitä tahallaan, mutta ei osaa mitään muuta eikä ymmärrä asiaa ongelmana, jolloin ei käytöstään voi muuttaakaan.. Vakavasta keskustelusta ei ikinä tule mitään, hän mököttää ja lopulta asiat palaa ennalleen kun mitään ei olisi tapahtunutkaan.. Tuntuu teennäiseltä ja asioita kasaantuu omaan päähäni, kun niitä ei käydä läpi. Nykyään olenkin pakottanut, että tästä puhutaan kun olet valmis eikä vaan anneta olla.. Mies aina ottaa asian lopulta puheeksi sanoilla "Sä halusit puhua?" Mikä myös tuntuu pahalta, koska silloin asia taas vieritetään minun vastuulle. Minä aina hoidan puhumistilanteet ja yritän selvitellä asiat, tuntuu että parisuhteen vetäminen on minun vastuulla.
Mies on kuin loukattu pieni lapsi, kun jotain hankalaa tapahtuu. En ymmärrä miten kukaan voi mennä noin lukkoon tai pois tolaltaan!
Ja nyt olen huomannut, etten enää itsekään uskalla puhua.. Tai ottaa asioita puheeksi. Pelkään suuttumista, pelkään mykkäkoulua tai koen jokatapauksessa, ettei toinen halua puhua.
Ja taas se legendaarinen, muuten mies on kiva ja huolehtivainen enkä olisi näin pitkälle muuten jaksanut katsoa häntä! Mutta tuntuu välillä, etten tunne koko ihmistä ja pelkään, että jossain vaiheessa mulla tulee mitta täyteen etten jaksa edes yrittää.
Mutta nyt viimeisenä esimerkkinä, lopetin minipillerit viime maaliskuussa, kun verenpaine nousi, painoa +20kg, kuumia aaltoja ja mielialassa ongelmia. Kaikki nämä helpotti pillerit lopetettua, painoa pitäisi vielä tiputtaa. En enää halua hormonaalista ehkäisyä, minulla on ollut 2 veritulppaakin ja päätin, että nyt riittää. Painonnousu oli myös niin suurta, että joutuisin lopettamaan minulle tärkeän harrastuksen (Ratsastus). Kuparikierukasta en tiedä, runsaat menkat on niin se vähän mietityttää.
Ilmoitin miehelle, että nyt kävi näin ja että on keksittävä jotain muuta. Siihen loppui meidän seksin harrastaminen, eli nyt joku 9kk oltu harrastamatta. Suuseksiä toisinaan kyllä niin, että molemmat saa.. Mutta se ei kuitenkaan ole sama asia ja vienyt vähän fiilistä itseltä koko hommasta.
Syy, miksi en itse asiasta puhunut enempää oli se, että ajattelin, että piruvie se en ole taas minä joka tästä asiasta keskustelee! Mutta näköjään se olen jälleen kerran taas minä, sillä mies ei ole sanallakaan ottanut asiaa puheeksi! Jotenkin kai turhaan oletin, että kondomi olisi pienempi paha kuin kokonaan selibaatti.
Ja missään nimessä kyse ei ole siitä, että mies ei saa aikaiseksi ostettua.. Mies ostelee jatkuvasti kaikkea, joudun varomaan sanojani, koska jos sanon, että hitto patterit on loppu, niin aivan varmasti seuraavana päivänä viimeistään niitä tästä taloudesta löytyy.
JATKUU SEURAAVASSA KOMMENTISSA.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni ei myöskään osaa puhua. Menee ihan lukkoon erimielisyyksistä ja jos olen vihainen jostain, hänellä menee pasmat ihan sekaisin. Joskus on sitten pakko puhua vaikeista asioista ja silloin niitä keskusteluja käydään osittain viesteillä ja osittain puhumalla, niin mies pystyy sanomaan mielipiteitään ääneen. On aina ollut vähän ujo ja lapsuudenperheestä jäänyt traumat vanhempien riidoista. Vuosien sorkkaraudalla vääntämisen tulos tämäkin määrä puhumista
Minkä takia sinun pitää olla vihainen sille? Käyttäydy sivistyneesti ja aikuismaisesti. Pikkulapset itkee, inisee ja vihastuu, koska eivät hallitse tunteitaan.
Äijäkö tässä tapauksessa on aikuismainen mökötyksineen? Sano sille ukolle että kertoo kun pitää tulla pyyhkimään. Lapsiaikuinen. Älä hätäile. Itse olen samanlaisessa suhteessa. Jos harkitset lasta, sinulla itse asiassa alkaa olla kiire. Siirryt käyttämään "niitä" nyt aluksi. Mieti oman elämäsi tavoitteet. Sun terveys on ihan etusijalla!!! Ihan mietin, että koska puhuminen ei tietyntyyppisillä ihmisillä suju, niin varmaan pitäisi siirtyä taas kirje-tyyppiseen viestintään. Itse olen tätä myös miettinyt. Tosin meidän kohdalla avopuoliso saa myös terapiaa mutta en usko kovin paljon että saavat "otetta".
Koska ei ole motivaatiota eikä näe ongelmaa. Mutta jos muuten tuntuu että on yhteistä, lapsiarjessa keskustelut eivät tule olemaan kovin syvällisiä muutenkaan koska lapsi täyttää teidän arkenne, totaalisesti ja toivottavasti. Voimia sisko ja parempaa uutta vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan liian pitkä sepustus.
Kysy äidiltäsi, mihin on laittanut Nakke Nakuttajat. Hän voi lukee sulle ääneen?
Tunteisiin!
Sullako, huuda Äitii.
No ei, kun en avaudu miehelleni näin. Minulla ei ole tarvetta analysoida asioita halki hänelle tai hänen kanssaan, jos on todellinen ongelma sanon siitä yhdellä tai kahdella lauseella. Olen se, joka meistä kahdesta puhuu vähemmän.
Kun luki aloituksen ja ensimmäisen kommenttisi niin ongelma taitaa olla siinä mikä on monen naisen kohdalla että sinulta tulee tekstiä niin paljon kun hermostut että ei kukaan muu kykene puhumaan kun päälle puhuminen on törkeää
Eihän tollanen örkki osaa edes rakastella. Ottaako eteen. Usein. Kestääkö stondis ja halu. Onko itsevarmuutta. Onko intohimoinen.
Suuteleeko usein ja hanakkaasti.
Sanooko ihailevia sanoja. Sanooko rakastavansa.
Vai makailee, kyttää telkkua ja piereskeleekö jo avoimesti sun läsnäollessasi?
Et merkitse mitään. Mies ei rakasta sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa huolestuttavalta, koska parisuhdetta takana vasta 2 v ja tästä 9 kk olette olleet ilman seksiä. Kyllä tuossa vaiheessa pitäisi edelleen elää "alkuhuumaa" ja tilanne ei siltä kuulosta... tämä muiden ongelmien lisäksi siis.
Itse miettisin tarkkaan haluanko kolmikymppisenä tuhlata enempää aikaa enää tuohon suhteeseen. Varsinkin jos on lapsihaaveita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni ei myöskään osaa puhua. Menee ihan lukkoon erimielisyyksistä ja jos olen vihainen jostain, hänellä menee pasmat ihan sekaisin. Joskus on sitten pakko puhua vaikeista asioista ja silloin niitä keskusteluja käydään osittain viesteillä ja osittain puhumalla, niin mies pystyy sanomaan mielipiteitään ääneen. On aina ollut vähän ujo ja lapsuudenperheestä jäänyt traumat vanhempien riidoista. Vuosien sorkkaraudalla vääntämisen tulos tämäkin määrä puhumista
Minkä takia sinun pitää olla vihainen sille? Käyttäydy sivistyneesti ja aikuismaisesti. Pikkulapset itkee, inisee ja vihastuu, koska eivät hallitse tunteitaan.
Viha on ihan normaali tunne siinä missä muukin. Nousee siitä, että kurjoittajalla on paha olla.
Osalle palstajonnesta sopisi seuraksi netistä tilattu nukke. Lapsuuden leikit voi aina kokea aikuisenakin. Jos jääneet väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan teille taas yhden esimerkin meidän elämästä.
Olin äsken keittämässä kahvia, kuuloke korvalla ja kuuntelin musiikkia. Mies vielä nukkui, mutta oli tullut juuri keittiöön ja kahvipannu meinasi tippua. Sanoin, että hui pelästyin. Mies sanoi, että yritti kävellä keittiöön "äänekkäästi". Sanoin, että juu, mutta mulla on kuuloke korvalla. Sitten mies sanoi, että noniin eli ei ollut mun vika.
Sanoin, että miten aina asiat pitää olla jonkun vika? Tuntuu, että mitään ei uskalla sanoa, ettei mies ota sitä "syyttelynä" häntä kohtaan. Vaikka en tuolla missään nimessä mitään pahaa tarkoittanut..
Ja me ei ikinä riidellä. Se on joko mykkäkoulua tai ei mitään. Tai korkeintaan minä puhun ja mies mykkäilee/syyttelee. Vaikka mies olisi itse aiheuttanut tilanteen, niin minä olen lopulta se selvittelijä.
AP
Älä hyvä ihminen tuhlaa elämääsi. Sullahan on todella paha olla tuollaisen kumppanin kanssa. Ja älä nyt ainakaan ala lisääntyä tuollaisen kanssa. Minä joskus seurustelin vajaat kolme vuotta miehen kanssa, joka ei puhunut mistään mitään. Kun yritin esimerkiksi kysellä hänen lapsuudestaan, ei puhua pukahtanut. Ei osannut puhua tunnepuolen asioista yhtään. Tyyppi oli pelkkä sumuverho. Jos jostain pahoitti mielensä, niin ilme oli vain mököttävä, mutta ei sanaakaan sanonut.
Kun suhde päättyi, niin mietin tunsinko edes koko ihmistä, koska ei ikinä puhunut ajatuksistaan. Hukkasin vain aikaani tuohon ihmiseen ja suhteeseen. Vieläkin puistattaa, kun mietin kuinka tyhjä ja yksinäinen olo minulla oli hänen kanssaan. Niin, ja onneksi ei muutettu koskaan yhteen eikä tehty lapsia. Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen seurassa kannattaa miehen olla hiljaa. Nainen luulee muuten että mies ahdistelee jos puhuu naiselle.
Aina näitä ketjuja lukiessa jään miettimään, että mitä nuo syvälliset ja vakavat asiat ovat, joista pitäisi keskustella?
Menee minullakin hermot joskus mieheni kanssa,mutta ei meillä mitään tämän ketjun ongelmia kyllä koskaan ole ollut. Enkä osaa edes kuvitella, että pitäisi jotenkin varoa sanomisiaan. Tai tekemisiään. No, vähän "jännitti" silloin kun piti miehelle kertoa, että varasin itselleni ulkomaanmatkan itselleni sen enempää kyselmättä. Senkin tosin uskalsin tehdä, kun tiesin ettei mies sen ensimmäisen "mitä hel"-kommentin jälkeen asiaa märehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen suomalainen mies. Äitinsä paapoma, mutta heikolla itsetunnolla varustettu. Muuksi se ei muutu.
Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi. Myöskään mäkättävä puoliso ei ole se ihanne. Oletan, että sä olet jatkossa ikisinkku tai hankit ulkomaalaisen miehen? Kukaan meistä ei ole pystynyt omia lapsuuden lähtökohtiaan päättämään ja varmasti jokaisella meistä on jotakin traumoja tai itsetunto-ongelmia joissakin asioissa elämän eri osa-alueilla. Sinä voit olla se lyttääjä (kuten tekstin perusteella oletkin) tai se itsetunnon kohottaja, joka voi saada käytöksellään ja esimerkillään toisen "puhkeamaan kukkaan", joten kyllä voi muuttua: muiden avulla ja hyväksynnällä, jolloin kokee olevansa tärkeä ja rakastettu. Niistähän se hyvä itsetunto juuri rakentuu että tulee kuulluksi ja nähdyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni ei myöskään osaa puhua. Menee ihan lukkoon erimielisyyksistä ja jos olen vihainen jostain, hänellä menee pasmat ihan sekaisin. Joskus on sitten pakko puhua vaikeista asioista ja silloin niitä keskusteluja käydään osittain viesteillä ja osittain puhumalla, niin mies pystyy sanomaan mielipiteitään ääneen. On aina ollut vähän ujo ja lapsuudenperheestä jäänyt traumat vanhempien riidoista. Vuosien sorkkaraudalla vääntämisen tulos tämäkin määrä puhumista
Minkä takia sinun pitää olla vihainen sille? Käyttäydy sivistyneesti ja aikuismaisesti. Pikkulapset itkee, inisee ja vihastuu, koska eivät hallitse tunteitaan.
Äijäkö tässä tapauksessa on aikuismainen mökötyksineen? Sano sille ukolle että kertoo kun pitää tulla pyyhkimään. Lapsiaikuinen. Älä hätäile. Itse olen s
Miksi olet suhteessa ihmisen kanssa jota halveksit noin paljon ja kenestä puhut noin rumasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annan teille taas yhden esimerkin meidän elämästä.
Olin äsken keittämässä kahvia, kuuloke korvalla ja kuuntelin musiikkia. Mies vielä nukkui, mutta oli tullut juuri keittiöön ja kahvipannu meinasi tippua. Sanoin, että hui pelästyin. Mies sanoi, että yritti kävellä keittiöön "äänekkäästi". Sanoin, että juu, mutta mulla on kuuloke korvalla. Sitten mies sanoi, että noniin eli ei ollut mun vika.
Sanoin, että miten aina asiat pitää olla jonkun vika? Tuntuu, että mitään ei uskalla sanoa, ettei mies ota sitä "syyttelynä" häntä kohtaan. Vaikka en tuolla missään nimessä mitään pahaa tarkoittanut..
Ja me ei ikinä riidellä. Se on joko mykkäkoulua tai ei mitään. Tai korkeintaan minä puhun ja mies mykkäilee/syyttelee. Vaikka mies olisi itse aiheuttanut tilanteen, niin minä olen lopulta se selvittelijä.
AP
Hirveää elämää. Mies joutuu kävelemää varpaisillaan omassa kodissaan ja sitä provosoidut joka ikisestä asiasta. Tiedät kyllä että taloudessa asuu muitakin ja syytät miestä säikyttelemisestä kun sulla kuulokkeet päässä? Tee uuden vuoden lupaus ja muuta omillesi, se on paras päätös teille molemmille.
Ei ihme, jos tuollaisen miehen kanssa on raskas olo. Ei ota mitään vastuuta.
"Hirveää elämää. Mies joutuu kävelemää varpaisillaan omassa kodissaan ja sitä provosoidut joka ikisestä asiasta. Tiedät kyllä että taloudessa asuu muitakin ja syytät miestä säikyttelemisestä kun sulla kuulokkeet päässä? Tee uuden vuoden lupaus ja muuta omillesi, se on paras päätös teille molemmille."
Miten ihmeessä voit tulkita, että AP olisi syyttänyt miestä säikyttelemisestä?! Mieshän tuossa turhaan provosoitui!
Toi ehkäisyasia kuulostaa molempien puolelta niin oudolta, etten osaa ottaa kantaa. Mutta ristiriitatilanteisiin ehkä osaan. Oletko keskustellut niistä miehen kanssa joskus hyvänä hetkenä? Itse en ainakaan kykene ottamaan vastaan syytöksiä ristiriitatilanteen ollessa päällä, mutta jonain rauhaisana hetkenä voin kuunnella ja pohtia omaa toimintaani. Mutta ne eivät voi tietenkään olla syytöksiä vaan ennemmin kannattaa kysyä hänen tunteistaan ja yhdessä etsiä ratkaisua. Kerro vaikka, että näet hänen menevän lukkoon, mistä se johtuu, johtuuko se sinun käytöksestäsi ja miten voisitte _molemmat_ toimia paremmin seuraavassa ristiriitatilanteessa.
Siis asutteko tosiaan saman katon alla vakituisesti? Sano, tai kirjoita vaikka kirje sille miehelle, että näin ei voi jatkua, tämä ei ole mikään parisuhde, jos ihan normaaliasiasta, kuten ehkäisy, ei voida keskustella. Onni toki onnettomuudessa, että lapsia teille ei ainakaan suuseksistä sikiä...
Vierailija kirjoitti:
Annan teille taas yhden esimerkin meidän elämästä.
Olin äsken keittämässä kahvia, kuuloke korvalla ja kuuntelin musiikkia. Mies vielä nukkui, mutta oli tullut juuri keittiöön ja kahvipannu meinasi tippua. Sanoin, että hui pelästyin. Mies sanoi, että yritti kävellä keittiöön "äänekkäästi". Sanoin, että juu, mutta mulla on kuuloke korvalla. Sitten mies sanoi, että noniin eli ei ollut mun vika.
Sanoin, että miten aina asiat pitää olla jonkun vika? Tuntuu, että mitään ei uskalla sanoa, ettei mies ota sitä "syyttelynä" häntä kohtaan. Vaikka en tuolla missään nimessä mitään pahaa tarkoittanut..
Ja me ei ikinä riidellä. Se on joko mykkäkoulua tai ei mitään. Tai korkeintaan minä puhun ja mies mykkäilee/syyttelee. Vaikka mies olisi itse aiheuttanut tilanteen, niin minä olen lopulta se selvittelijä.
AP
Eli mitä mies teki väärin? Ei mitään joten ei ollu sen vika. Totesi tosiasian ja sillä selvä.
Alue: Aihe vapaa
Tunteisiin!