Miten kestätte sen häpeän
ettei omista lapsista tullutkaan mitään?
Ei opiskelut etene, ei töitä kenelläkään. Ei mitään saavutuksia, ei edes parisuhteita, lapsenlapsista puhumattakaan.
Toisten lapset pärjää ja menestyy
Kommentit (22)
Voi teitä vammaisia vanhempia. Terve vanhempi ei yritä elää lastensa kautta, eikä aseta heille omia odotuksiaan.
En mä koe siitä mitenkään häpeää. Luotan siihen että kyllä ne asiat vielä järjestyy ja niin olen puhunut lapsillenikin. Tuen heitä minkä voin.
En häpeä vaikka yksi on sairaseläkkeellä mielenterveysongelmien takia. Muut kuitenkin porskuttavat.
Oletko siirtänyt vammaiset geenisi heille tai traumatisoinut heidät niin että eivät kykene normaliin elämään? Häpeä itseäsi.
Hyvin, kun ei sellaisia painolasteja ole koskaan riesoikseen hankkinutkaan.
Jonkun lapsesta tuli groomaaja ja ministeri. Miettikääpä sitä.
Onneksi olen Setä ja Eno ja siskojen veljeni lapset pärjää oikein hyvin.
Eikö olisi vielä kamalampaa jos lapsesi olisi esim murhaaja tai raiskaaja?
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vielä kamalampaa jos lapsesi olisi esim murhaaja tai raiskaaja?
Kyllä pitkäaikaistyöttömyys on aika verrattavissa noihin
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vielä kamalampaa jos lapsesi olisi esim murhaaja tai raiskaaja?
Työtön on tällä palstalla pahempi kuin nuo😆
Lapseen ei tarvitse olla yhteydessä. Antaa elää omaa surkeaa elämäänsä miten tykkää.
AP TUNNISTETTU!! Jonne on hyvä ja lähtee nukkumaan NYT! Huomenna on koulupäivä. T. Äiti
Jos lapset kasvatetaan siihen, että heidän TÄYTYY haalia jotain yhteiskunnallisia "saavutuksia" vanhempien takia tai heidän kasvojensa pelastamiseksi, niin ei heistä tuossa mielessä varmasti "tulekaan mitään". Kuka haluaisi alistaa elämänsä tuollaisen aivovammaisen paviaanin palvelemiseen? Tällaiseen "kasvatukseen" kuuluu poikkeuksetta henkinen väkivalta, joskus fyysinenkin. Näitä on nähty, kaikki sympatiat näiden lasten puolella ja heidän aiheuttamansa kulut menevät vanhempien yhteiskunnalliseen persnettoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vielä kamalampaa jos lapsesi olisi esim murhaaja tai raiskaaja?
Työtön on tällä palstalla pahempi kuin nuo😆
Onkohan, no mikä on osoitteesi kop kop tulen yöllä kylään?
Onko lapset empaattisia, rehellisiä? Arvostavatko ja rakastavatko sinua, pitävätkö yhteyttä? Tällaiset asiat ovat paljon arvokkaampia kuin ulkoinen menestys. Lapset ovat lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vielä kamalampaa jos lapsesi olisi esim murhaaja tai raiskaaja?
Työtön on tällä palstalla pahempi kuin nuo😆
Onkohan, no mikä on osoitteesi kop kop tulen yöllä kylään?
Jos olet murhaaja niin annan osoitteen, sen verran huonosti menee, että olisin kiitollinen avusta, kun ei palkkamurhaajaan varaa, liian nössö itse päättämään päiväni, eutanasiasta saa vain haaveilla...
Miten sä kestät sen häpeän, että itse olet lapsesi kasvattanut siten?
Vierailija kirjoitti:
Miten sä kestät sen häpeän, että itse olet lapsesi kasvattanut siten?
Kasvatuksella on loppupeleissä hyvin vähän tekemistä asian kanssa.
Täällä on näköjään vain kettuilua vastauksissa.
Itse olen miettinyt samaa. Vielä omalta osaltani liian aikaista sanoa. Mutta neuvoisin tutkimaan rehellisesti omaa itseäsi ja sitä miten olet lapset kasvattanut. Jos olet tehnyt parhaasi niin luovu vastuusta ja sen myötä häpeästä. Lapset ovat yksilöitä jotka kantavat aikuisina itse vastuun itsestään. Pettymystä voi toki tuntea, mutta toisen ihmisen valinnat eivät ole sinun syytäsi.
M43
Se häpeä ja se syyllisyys vain on kestettävä.